keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Beauty over novelty

Luin loppuun Przybyszewskin kirjan "Dress Doctors - the Lost Art of Dress". Siinä oli paljon mielenkiintoista, ja jos on kiinnostusta menneiden aikojen pukeutumisoppaisiin ja niiden periaatteisiin ja/tai kotitalouden opetukseen Yhdysvalloissa, niin kannattaa lukea. Vein sen Minerva-kirjastoon (Helsingissä) joten viikon, parin päästä sen voi lainata sieltä. 



Rakastan itse vanhaa pukeutumiskäsitystä, jossa asiallinen ja tyylikäs ulkomuoto vaihtelee päivän hetkien, tilanteiden ja vuodenaikojen mukaan, ja samaa mieltä on myös Prz. - tosin paljon kärkevämmin kuin minä. Pidän kyseistä käsitystä viehättävänä ja haikailen sen perään, mutta toisaalta ymmärrän, että monille nykyaikainen "samat farkut aamusta iltaan kesät talvet arjet juhlat" -pukeutumistapa on mukavin ja vaivattomin (vedän kyllä rajan amerikanmaalla nykyään ilmenevään pyjamapukeutumiseen. Yöpuku ei kuulu julkisuuteen!!). Mutta kummallista kyllä, sama nykyajan pukeutumiskulttuuri joka pitää kauhean vaivalloisena ajatuksena vaihtaa aamupäiväpuvun iltapäiväpukuun, vaatii ainakin muotilehtien (ja -blogien) lukijoita esiintymään erilaisessa vaatekombinaatiossa joka päivä. Prz. kuvailee suosittujen muotilehtien juttuja, joissa tietystä määrästä vaatteita muodostellaan erilaisia yhdistelmiä, esim. joka päivä kuukauden ajan. Hän kirjoittaa "and all these efforts beg the question: if an outfit looks good on day 2, why can't you wear it on day 12 and day 22? Isn't there a difference between mere novelty and beauty?". Muistan vielä hämärästi ajan, jolloin itselläni oli jonkinsortin pakkomielle huolehtia siitä, että en pitänyt täsmälleen samaa asukokonaisuutta - siis ikinä! Vähintään korvakorut tai sukat piti olla erilaiset. Mutta vaikka muistan tämän, en mitenkään kykene enää asettumaan siihen ajatusmaailmaan, josta tämä todellakin vaivalloinen ja lisäksi tyylikkyydelle vaarallinen ajatus juontui. 






"Entisinä aikoina", siis aikana ennen vaatemäärien moninkertaistumista, vaatteiden halpenemista jne. pukeutujan tehtävä oli reagoida erilaisiin tilanteisiin ja niiden asettamiin vaatimuksiin: aamupäiväpuku ostoksilla, vierailupuku konsertissa, kävelypuku töissä jne. Nykyään taas reagointia vaativaa tilanteiden erilaisuutta havaitaan vain harvoin: muodollista pukeutumista vaativissa töissä (ei kovin yleistä, kai jossain sijoitusalalla), joissakin suurissa juhlissa, ja hautajaisissa. Mutta ostoksille, konserttiin ja töihin ei katsota tarvitaavan erilaista asukokonaisuutta, sillä näillä tilanteilla ei koeta olevan laatueroa. Sisäisestä luomisinnosta pukeutuja (tässä tapauksessa yleensä nainen) voi huvikseen ja taiteellista kykyään osoittaakseen luoda erilaisia yhdistelmiä vaatteista. Itseilmaisun ja henkilökohtaisen vapauden kannalta jälkimmäinen tilanne kuulostaa paremmalta, mutta degeneroituu helposti päättömään shoppailuun ja haalimiseen.
 
Toisessa mielenpainuvassa kohdassa "the diaries of teenagers reveal an enormous shift inter understanding what it means to be good. Before the 1920's teenagers worried about becoming better people. remember the long lists of mental and social habits that the home economists encouraged in junior-high-school girls? They were supposed to work on becoming courteous, honest, trustworthy, loyal, kind to animals, respectful to elders, and the like. And that's what they worried about becoming in their diaries. By the late 20th century, teenagers worried almost entirely about their looks. working on their bodies was their idea of being good. Weight loss become the primary obsession in the 1960's. the 70's added on exercise as another requirement." Tämä on jotenkin kauhean surullista ja koskettavaa - en nyt osaa formuloida tähän mitään sanottavaa, muuta kuin että kyllä joskus ahdistaa missä maailmassa pitää Pikku Onnetarta kasvattaa...

Przybyszewski summaa pukeutumisoppaide  viisaudet kirjassaan näin:

- practice the art of dress. You may be self-conscious because you are far better dressed than the people around you, but maybe you can inspire them.
- mark your day by the pleasures of dress. Change in some way for a dinner out. Own something comfortable and beautiful to slip on at the end of the hard day's work.
- less is more. So long as yo value beauty over novelty, five outfits is all you need for work. Or maybe just one!
- dress for the people you love. Yes, the people you love love you will forgive those torn gym shorts, but don't ask them to if you can help it.
- balance concealment with revealment. Flesh exposed all the time has far less effect than flesh revealed on special occasions and for a privileged few. People who receive privileges should be appropriately grateful
- celebrate girlhood and womanhood, and the difference between them.


Mitäpä siihen enää lisäämään!


tiistai 27. toukokuuta 2014

Reilut pöksyt


Olen jo vuosia etsinyt riittävän reiluja ja riittävän tyylikkäitä alushousuja. Kelpo olosuhteissa ommeltuja pöksyjä kyllä löytyy, mutta en halua kääriä takamustani räikeisiin raidallisiin pöksyihin edes reiluuden nimissä (esim. Pants to Poverty, vinkkinä niille joille pirteät raidat ovat juuri sopivat). Hillitty eleganssi on enemmän omaa tyylimieltymystäni. Testasin pitkän empimisen jälkeen ranskalaista Peau Ethique -firmaa ja tilasin kolmet alushousut. Olen tyytyväinen. Ne ovat kyllin tyylikkäät ja laatu vaikuttaa hyvältä, joskin sitä voi arvioida kunnolla vasta pidemmän ajan kuluttua. Vikapuolena täytyy mainita kallis postimaksu (14,5 e), joka ei kuitenkaan taannut pikapostia, vaan pakettia joutui odottelemaan kaksi viikkoa. Erityisesti silkkipöksyt ovat ihanat. Luontainen häveliäisyyteni estää kuvaamasta uusia hankintoja ylläni, mutta voin taata että tuntuu mukavalta.

Olen edistynyt myös sporttiliivirintamalla. Löysin Anita-nimisen liivifirman, joka ompeluttaa tuotteensa - ainakin osan niistä - Tsekeissä ja ostin heiltä uudet sporttiliivit (entiset ovat totaalisen räjähtäneet, ilo päästä niistä eroon). Nettisivuilla ei ole mitään tietoa mistään, mutta sain kysymykseeni vastauksen, että nettisivut uudistetaan tämän kesän aikana ja sinne tulee selvää tietoa liivien valmistuspaikoista. Odotan innolla!! Hankkimani liivit pitävät kummut ojennuksessa lenkkeillessäkin, eikä hinta ollut sen korkeampi kuin kilpaiijalla.

Olen tosi helpottunut tästä löydöstä, sillä kilpaileva sporttiliivimerkki Shock Absorber ei ole neljästä (4) yhteydenotosta huolimatta vastannut MITÄÄN tiedusteluihini liivien valmistuspaikasta tai siitä miten ompelijoiden kelvolliset olot taataan. Sieltä on kyllä tullut automaattivastaus "vastaamme 48 tunnin kuluessa", joten viestini ovat menneet perille. Olen todella, todella ärtynyt kyseiseen lafkaan - koskaan, ikinä ei ole näin epäkohteliaasti jätetty vaan vastaamatta. Viimeisimmässä viestissä annoin myös tosen sähköpostiosoitteen, puhelinnumeron ja Facebook-profiilin, joista minut tavoittaa, mutta hiljaisuus on jatkunut yhtä hyisenä. KAIKKI muut firmat, joille olen lähettänyt kysymyksiä, ovat vastanneet sentään jotain, mutta ilmeisesti Shock Absorberilla ei potentiaalisten asiakkaiden kysymyksiä pidetä muuna kuin roskana. Ja voi vain arvata, missä oloissa liivejä kasataan, jos siitä ei kehdata sanoa yhtään mitään. Mitä luultavimmin Shock Absorber on ulkoistanut tuotantopaikkojen hankkimisen ulkopuoliselle agentille/välittäjälle, eikä itse tiedä yhtään, missä heidän liivejään tehdään tai kuka niitä tekee, eikä näin ollen voi vastata asiaan liittyviin kysymyksiinkään. Mutta en kyllä käsitä miten voi kohdella mahdollista asiakasta näin epäkohteliaasti ja yliolkaisesti, ottaa päähän. IKINÄ en osta Shock Absorbereita, vaikka joutuisin sitten lenkkeilemään tissit maalarinteipillä tuettuina. PRR!

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Niitä näitä tulee ja menee


Kierrätystehtaan pilkullinen löytö pääsi ensikäyttöön äänestyspäivänä. Avasin sivusaumoista lantiolle lisää tilaa, selän saumasta nipistin liikoja pois, ratkoin olkasaumat auki ja poistin selän pituudesta noin 2 cm. Kun olin tämän tehnyt, pääntie oli supistunut niin pieneksi että sitä piti puolestaan laajentaa. Jossain puolivälissä koko hommaa into alkoi hiipua, mutta onneksi jaksoin pakertaa korjaukset loppuun - mekko on aivan ihana ja tunnen oloni todella tyylikkääksi.

Tavaraa on sekä tullut että lähtenyt. Siivouspäivänä kuljeskelin kaupungilla perheen kanssa, ja taisin tehdä pari pöhköä hankintaa. Hengasin kivan tyypin pöydännurkalla jutustelemassa pitkän tovin ja ostin siinä samassa euron korvikset. Ne eivät ole järin ihmeelliset ja taidan poistaa ne taloudesta samantien. Toiselta kojulta ostin kauniin vedenvihreän, ohutta puuvillaa olevan pitkähihaisen mekkoasian (se aukeaa edestä kokonaan ja toimii siis helteellä käsivarsia suojaavana "takkina"). Kun ei ollut peiliä, otin riskin ja ostin näkemättä - virhe! Vaate itsessään on todella kaunis, mutta ei minun malliseni. Se on avara ja vyötärötön, eikä näinollen oikein näytä hyvältä päälläni. Testaan vielä, olisiko siitä jonkinlaiseksi kesäajan aamutakiksi, mutta voi olla että sille käy samoin kuin korviksille. Ei mennyt paljoa rahaa hukkaan, mutta turha ostos on aina tyhmä ostos. Nämäkin eurot olisin voinut säästää uuden talvitakin teettämiseen...



Poistin taloudesta muutamia kirjoja lahjoittamalla ne "käsityöopettajien kirjastoon" eli tarkemmin sanoen käyttäytymistieteellisen tiedekunnan kirjastoon. Siellä ne ovat edelleen käytettävissäni, sikäli kun huomaan joskus tarvitsevani. Ja tietenkin kaikkien muidenkin!!


Ompelin Pikku Onnettarelle muistorikkaasta japanilaisesta T-paidasta ja kulahtaneesta NoaNoan topista kesämekkosen (Vinkki! helppo tapa päästä tuskatta eroon rakkaista t-paidoista, jotka ovat uitenkin niin kärsineitä, että niitä ei kannata säilöä sellaisenaan tuleville sukupolville). Muksun mekkoja tarvitsee monia, sillä aina illalla mekko joutaa pyykkiin - joko siinä on jäätelöä, mutaa tai aurinkorasvaa. Tavaran määrä ei tästä varsinaisesti vähentynyt, mutta hyödyttömästä tuli hyödyllinen.


Pihalle on kinostunut ilmeisesti pajun höytyviä. Kuin lämmintä lunta!

tiistai 13. toukokuuta 2014

Puhtaat vaatteet -koulutus

Olin viikonloppuna Eetti ry:n järjestämässä vaateteollisuuden ongelmiin pureutuvassa koulutuksessa. Valtavan mielenkiintoista! Hyvät luennoitsijat (mm. Päivi Mattila Ihmisoikeusliitosta ja Aino Pennanen KePast) ja innostunut porukka. Ja hyvät ruuat!

Muutamia muistikirjaani päätyneitä lauseita luennoilta:
"Lasten työnteko on aina merkki muista vakavista työolosuhteiden ongelmista" > tämä muistutettakoon niille, jotka pyrkivät piiloutumaan vanhan "mutta jos niillä pikku raukoilla ei olisi työtä niin ne joutuisivat kadulle myymään itseään".

Työsuojelun ja työterveyden näkökulmasta jotkin asiat ovat kuulemma parantuneet sitten 90-luvun, esim. tuolloin oli aivan tavanomaista että vaatetehtaan olivat hämäriä ja työntekijöiden näkö kärsi. Nykyään melko surkeatkin tehtaat on sentään valaistu kelvollisesti. Ovatko lamput halvenneet vai mikä lie syynä, en tiedä. Jotenkin epäilen, että syy ei kuitenkaan ole työntekijöiden näön suojeleminen...

"Vapaaehtoinen säätely on NIIN tullut tiensä päähän." Siis vaatefirmojen itse järjestämä eettinen valvonta on osoittautunut riittämättömäksi, ja nyt järjestöväki kaipaa kansainvälisiä lakeja ja asetuksia. Itse olen vähän skeptinen lakien ja asetusten suhteen, sillä kuka niitä sitten valvoo ja jakaa sanktioita jos joku rikkoo sääntöjä? Minkä lisäksi olen totaalisen malttamaton, tämäntapaisia lakeja mietitään vuosikausia, säädetään jokaista pilkun paikkaa vuosikausia, ja sitten vielä vuosikausia veivataan toimeenpanosta. Kunnioitan kyllä kaikkia, jotka jaksavat kamppailla niiden edistämiseksi Eduskunnan, EU-parlamentin ja muiden vallan linnakkeiden käytävillä. Mutta meikäläisen hermo ei varmaankaan kestäisi.

Yritysten vastuullisuusraportoinnista on hiljalleen tekeillä jokin kansainvälinen sopimus, ja Suomessa harkitaan lakia, joka vaatisi suomalaisia yrityksiä raportoimaan toimiensa ihmisoikeusvaikutuksista. Tälläinen vaatimus on jo kuulemma voimassa Tanskassa. Näiden raportointivaatimusten vaikutus työntekijöiden oloihin on välillinen ja mutkainen, mutta kai jotain on pakko yrittää. En kyllä itse vielä ole menettänyt uskoani yritysten vapaaehtoisiin toimiin. Uskon että kuluttajien mielen mukaisesti toimiminen ja näin heidän asiakkuutensa säilyttäminen voi ohjata yritykset aidosti vastuullisuuden pariin, kun siitä on selvää imagohyötyä.

EU:ssa on myös viimeistä leimaa vaille valmis sopimus siitä, että vaatteiden alkuperämaa pitää merkitä näkyviin. Voitte arvata, että monet vaateteollisuuden järjestöt ovat lobanneet tätä vastaan, mutta olin kyllä ällistynyt että jopa Finatex on pyrkinyt kaatamaan kys. sopimuksen. Luulisi että sentään Finatexilla olisi kotimainen työ arvossaan, mutta vissiin järjestöön kuuluu monia suomalaisuudellaan ratsastavia, mutta ties missä tuotteensa teettäviä firmoja.

Tässä yleinen arvokartta, jonka kaikki ihmiset jakavat – osa-alueet vain painottuvat eri tavoin. Mielenkiintoista on, että on paljonkin väliä miten ihmisiä puhutellaan valistus- ja hyväntekeväisyystarkoituksissa. Jos ihmisiä puhutellaan kuluttajina, heidän ns. kovat arvonsa tulevat pintaan, jos taas puhutellaan kansalaisina ja ihmisinä, pehmeät arvot painottuvat.

torstai 8. toukokuuta 2014

Kotipukujen viehätys

Luen Linda Prz.. prz.. Przybyszewskin kirjaa The Lost Art of Dress, joka kertoo amerikkalaisista 1900-1960-lukujen välissä kansakuntaansa pukuasioissa valistaneista  asiantuntijoista. Pukeutumisvalistus kuului Home Economics -nimisen tieteenalan, olisiko kotitaloustiede suomeksi, ja kotitaloustieteen tohtorit ym. suolsivat pukeutumis- ja ompeluoppaita vuosikymmenten ajan naisten tyylin ja pukeutumistason kohottamiseksi ja rahan säästöksi. 

Koska olen itsekin suuri vanhojen pukeutumisoppaiden fani, aihevalinta on minulle nannaa. Kirjoittajalla on tosin sellainen tapa kirjoittaa, että tekee mieli tivata vastaan joihinkin asioihin, joista ole oikeastaan samaa mieltä. Kaikkea ei aina tarvitsisi vääntää rautalangasta, vann voisi jättää jotain lukijan pääteltäväksi. Minun teki monessa kohtaa myös mieli ruveta korjaamaan tekstiä, siiretelemään lauseita ym. – kustannustoimittajan ituja?

Innostavinta on ollut tähän mennessä ajatus kotiasusta. En ole aiemmin erityisesti miettinyt kotipukua, vaan olen kotona samoissa vaatteissa kuin muuallakin (jos en tule juhlista tai jakkupukutöistä). Yleensä jos joku puhuu kotivaatteitsta, sillä tarkoitetaan röhnöverkkareita ja kulunutta T-paitaa, missä asussa en haluaisi viettää aikaa kuin perunapellolla. Mutta entisaikain kotiasut ovat olleet aivan muuta: reippaita puuvillaisia aamupukuja, työtakkeja kotitöihin, täyspitkiä samettisia kotitakkeja oleskeluun, hekumallisia silkkinegligeitä ties mihin, pitsisiä teemekkoja (tea-gown) ylelliseen vapaa-aikaan ja seurusteluun, ja niin edelleen.

Prof. Przybyszewski ehdottaa, että päivän pukeutumisrituaalien noudattaminen, siis puvun vaihtaminen jokaista vuorokauden eri toimintoa varten, täyttäisi pukeutumisen vaihteluntarpeen, johon yleensä nykyään ostetaan uutta. Tässä voisi olla jotain itua. Sama homma kuin vaatteiden vaihtelemisessa vuodenajan mukaan, mutta ripeämmällä tahdilla. Nimenomainen kotipuku kunnioittaa kotielämää huomionarvoisena ja tärkeänä elämän osa-alueena.

Ehdin jo suunnitella oman kotiasuni. Nilkkapituinen, leveähelmainen kietaisumekko miellyttävään kotioleskeluun on seuraava ompelutyöni.