Pitsiunelmia - Pitsikirjan blogi

Linkkivinkki

2012-01-28T02:55:00.000-08:00

Hyvä linkki rianhe2lta: Vintage with Laces, kauniita pitsikäsitöitä ihanassa nostalgiahengessä.

Pitsiä minimalismin hengessä

2012-01-24T08:19:00.000-08:00

Miehen veli meni pari viikkoa sitten naimisiin. Ja siinäpä jälleen loistava syy ommella itselleen mekko :D ! Ties kuinka monta kertaa olen joutunut ihmeissäni silmäilemään vaatekaappiani, josta ei tunnu mitään juhlapäällepuettavaa löytyvän, ja ratkaissut ongelman ompelemalla uuden juhla-asun. Saapi nähdä, josko nyt ongelma olisi hetkeksi ratkaistu.

Olen viime aikoina koittanut tyhjentää kangaslaarieni ylitsepursuavaa sisältöä, ja tämänkin mekon sain aikaiseksi ostamatta muuta uutta kuin langan.

Kankaana on Eurokankaasta syksyllä hankittu aivan ihana ohut ja keveä tummansininen silkki-puuvilla. Olin vaan pöljänä ostanut sitä tasan metrin (kai aioin tehdä siitä puseron), ja sain väännellä ja käännellä kaavoja vaikka miten päin, että palat mahtuivat. A-I-N-A pitäisi ostaa mitä vaan kangasta vähintään puolitoista metriä. Siitä saa lyhythihaisen mekon. Vielä parempi on ostaa 2,5 metriä, niin että saa pitkähihaisen ja leveähelmaisen mekon ja vielä jää tilkkuja asusteisiin. Metri ei riitä mihinkään.

Vuori oli todellinen kierrätyksen kukkanen: kaksi sinistä silkkipaitaa, jotka pyydystin roskalavalta. Aina kannattaa ottaa talteen kun löytää hyvää materiaalia!

Keskelle mekkoa laitoin Calaisin pitsistä koristekaitaleen ja alle vaaleanpunaista silkkiä (sekin kierrätetystä silkkipaidasta!). Nyt ei jotenkin tehnyt mieli ommella mitään röyhelöistä tai koristeellista. Style.comissa oli kevään muotinäytöksissä paljon hauskoja ikäänkuin vapaasti saksittuja muotoja eri kankaista, kuten kuvan mekossa, mutta tyydyin suoraan kaitaleeseen. Se on helppo ommella siististi, ja ohuet, lipsuvat kankaat itsessään olivat jo tarpeeksi haastellisia.

Mekko ei henkarilla näytä juuri miltään, mutta päällä se näytti mielestäni hyvältä. Ohuet kankaat laskostuvat kauniisti vartalon ylle, varsinkin kun alle hankin uuden hienon litistävän alushameen. Jalkaan laitoin nudeväriset korkkarit (jotka sopivat lähes kaiken kanssa, tosi hyvä ostos jo usean vuoden takaa). Huivi on myös uusi hankinta, johon mekon ompelussa säästetyt pennoset sitten kuluivatkin...

Löytö lähetyskirpputorilta

2012-01-20T02:02:00.001-08:00

Poikkesin tässä pari päivää sitten pikaisesti tsekkaamassa erään lähetyskirpputorin pitsilaarin. Niitä kannattaa usein penkoa, sillä usein tekee huippulöytöjä. Nytkin lykästi; tosi viehkeä pitsinenäliina eurolla. Katsokaa kuinka ohutta keskuskangas on, aivan läpikuultavaa.

Kotona tartuin The identification of lace -kirjaan, ja aloin paikallistaa pitsiä. Pitsi koostui erikseen tehdyistä nauhoista ja kukista, jotka oli yhdistetty siksakkaavilla silloilla. Nyplättyä se selvästikin oli, joskin osa nauhoista saattoi olla konetekoisia. Luultavasti ei, mutta en pysty sataprosenttisella varmuudella sanomaan. Jokatapauksessa kyseessä on yksinkertainen versio rosaline-nimisestä belgialaisesta pitsityypistä.

Lähikuva pitsin osia yhdistävistä silloista.

Pitsi on ommeltu häkellyttävän kauniisti kankaaseen. Lähes aina kaunis käsinompelu kertoo, että kyseessä on myös käsintehty pitsi. Halpaan konepitsiin ei uhrata käsinompelun vaivaa, ja arvokasta (joko ostettua tai vaivalloisesti itsetehtyä) käsintehtyä pitsiä ei surautella huolettomasti ompelukoneen siksakilla paikalleen.

Salaperäinen Pirjo-Pitsi

2012-01-19T06:26:00.001-08:00

Koitan pyydystää harvinaisen liukasta ja salaperäistä pitsitehdasta; Pirjo-Pitsiä. Kaikki muut lopettaneet pitsitehtaat ovat kiltisti Kansallisarkiston lopettaneiden yhtiöiden mikrofilmirekisterissä, mutta Pirjo-Pitsiä ei sieltä löydy. Netistä löytyneen skannatun firman kirjekuoren mukaan firma on sijainnut osoitteessa Laitilantie 10, Helsinki. Toisten, asiasta hyvin perillä olevien ihmisten mukaan tehdas on sijainnut Lohjalla. Tänään kävin Helsingin rakennusviraston arkistossa sevittämässä, olisiko osoitteeseen Laitilantie 10 haettu jotain lupia, josta saisi tietoon asiaan liittyvien ihmisten nimiä tai firman rekisterinumeroa.

Ja arvatkaa mitä selvisi...?

Osoitetta Laitilantie 10, Helsinki, ei ole olemassakaan. Tämä käy yhä kummallisemmaksi!

Ivana helsinki neulottu pitsihame

2012-01-16T02:53:00.001-08:00

Tälläinen Ivana Helsingin pitsihame osui silmiin eräässä nettikaupassa. Kaunis, ja uskoisin että kätevä arkivaatteenakin. Ostakaa joku tämä, minä en nyt kykene - vaikka se oli alessakin :)

Pikku Onnettaren jouluessu

2011-12-28T05:17:00.000-08:00

Selailin ennen joulua Carl Larsson -aiheista kirjaa, ja intoonnuin ompelemaan sen inspiroimana Pikku Onnettarelle oikein perinteisen hienousessun.

Aineksena oli vanha, upeasti käsin kirjailtu lapsen lakana (jälleen naurettavan alhaiseen hintaan kirpparilta ostettu). Yleensä en halua leikellä ehjiä vanhoja arvotekstiilejä, mutta ajattelin että jos teen essun huolella, se ei alenna muinaisen käsityön arvoa. Ja Pikku Onnetar voi sitten jättää essun perinnöksi omille jälkeläisilleen... vai suunnittelenko jo liian pitkälle?

Pyöristetty lakanan pääty oli kuin valmiiksi essun mallinen ja leveyskin juuri sopiva. Reunan pitsi on ilmeisesti käsin nyplätty ja ommeltu paikoilleen käsin. Käsityön kunniottamiseksi tein napinlävet käsin, mutta niistä ei tullut aivan niin siistit kuin sopisi toivoa - onneksi kauniit helmiäisnapit peittävät kökköydet.

Äitee oli kaivanut kätköistään minulle ihasteltavaksi kaksi suvun perintöessua sotia edeltävältä ajalta. Molemmat ovat henkäyksenohutta puuvillaa ja siroin Leavers-pitsein koristeltuja. Oikeanpuoleisessa on hienot pitsiupotukset. Kuulemma esiäidit olivat laittaneet talteen paljonkin lastenvaatteita, mutta lähes kaikki menivät käyttöön talvisodan aikana. Vain nämä kaksi "hepenettä" jäivät.

Muoti-ilmiö: Puuterinvärinen tylli

2011-12-27T00:52:00.000-08:00

Paljastus: Aikoinaan haaveilin urasta uusia tuulia haistelevassa trenditoimistossa ja olin sellaisessa työharjoittelussakin. Kiinnitän vieläkin huomiota mielestäni tuoreisiin muoti-ideoihin. Saatte nyt aivan ilmaiseksi lukea analyyttisiä havaintojani vaatetuksen ja tyylin saralta, jotka muussa tapauksessa löytyisivät vain ammattilaisille suunnatusta tuhansia euroja maksavasta trendikataloogista (jos siis olisin opiskellut ranskaa yläasteella ja muutenkin toiminut aktiivisen tarmokkaasti tässä trendinnuuskijan ura-asiassa, oi ja voi).

Nudenvärinen* tylli on viime aikoina putkahdellut esiin. Kiinnitin huomiota Pariisissa luksuslaukkukauppoihin jonottavien japanittarien yksinkertaisiin tyllihameisiin (siis tuollaista pehmeästi valuvaa tylliä, kuten kuvan Urban Outfittersin hame). Ja kun asian huomasin, niin nudea tylliä näkyy vähän viellä ja täällä.

Koko jutun alkuperä on varmaankin Comme des Garconsin 2009 kokoelma, jossa nudenväristä tylliä oli käytetty armytakkien, pitsin ja villahuopien seurana todella unenomaisin ja surrealistisin seurauksin. Tykkään tästä kokoelmasta todella paljon, se on niin runollinen:

Nudensävyinen (tai beige) tylli on samaan aikaan elegantti mutta sensuelli materiaali, joka sopii erinomaisesti mitä ylellisimpien kirjontojen ja säihkyvien kristallien taustaksi, eli aivan omiaan juhlavaatteisiin. Ihanteellisesti kyseinen tylli saisi tietenkin olla puuvillaa - tai silkkiä, ooh! - ja pehmeää, ei kovaksi tärkättyä. Mutta tylli ei ole pöhkömmän näköistä polyamidista tehtynäkään. Ohuus ja läpinäkyvyys on nyt kovasti ilmassa, ja tylli koristelemattomana sopii myös nousevaan minimalismi-teemaan. Pehmeä, ylellinen minimalismi taitaa olla yksi suurista tämän kauden muotiajatuksista.

Valkoinen Elefantti-kaupan ikkunassa todella kaunis luomus. Tässä kaupassa on aivan ihania vaatteita, mutta en ole koskaan mitään ostanut, sillä en tunne oloani lainkaan tervetulleeksi. Tai edes siedetyksi. Kokeilen joka toinen vuosi josko onnistaisi, mutta tähän mennessä kolme kertaa olen astunut sisään, ja tullut lähestulkoon pusketuksi ulos... ensi vuonna jälleen uusi koitos!

Lelaluxe-blogista löytyi kuvia Givenchyn syys-11 -kokoelmasta, alla muutamia herkkuja nude tylli -teemalla.

Haute couturen hienoimpia luomuksia ovat nuo, käsityötaide upeimmassa kukoistuksessaan. Mutta valitettavasti lähes kaikkien ulottumattomissa, paitsi kuvina. Eli mikä osa nudenvärisellä tyllillä on ei-miljonäärin vaatekaapissa? Alla pari ideaa.

Lookbookista löysin tämän hauskan yhdistelmän: herkkä tyllihame plus löysä, rempseä paita jossa siroa mustaa kirjoitusta.

(Mustat, sirot muodot neutraalin sävyisellä pohjalla ovat nyt myöskin ajankohtaisia, esim. mustat rautalangasta väännetyt koristukset tai juurikin siro teksti.

Siro musta oikein viehättävä seinätarra Wholeportilta.

Samaa ilmiötä ilmentävä kangas eQuilterista.)

Tässä tyylikkään muotibloggaajan onnistunut näyte nuden tyllin yhdistämisestä a) kimallukseen ja b) rouheisiin asusteisiin.

Kotiompelijalle pehmeä tyllihamonen on kiitollinen ommeltava. Lopputulos näyttää ylelliseltä, mutta malliksi riittää aivan yksinkertainen kellohame tai laskosteltu suora pötkö kuminauhavyötäröllä (tai molemmat yhdistettynä, kuten itse tein). Tyllin määrässä ei tosin kannata pihistellä, oikea vaikutelma syntyy materiaalin runsaudella. Suosittelen pistoksi tiheää siksakkia aivan kankaan reunaan, jolloin saumoista tulee huomaamattomat. Saumanvaraksi riittää pari milliä, eikä reunoja tarvitse välttämättä huolitella, sillä tylli ei purkaudu.

Ja nyt kun vielä Eurokankaasta saisi nudenväristä tylliä! Eurokankaan tyllivalikoima on turhan räikeä, tosin viime aikoina saatavissa ollut "pin dot tulle" on aika kelvollinen ja lisäksi halpa kangas tälläisiin tarkoituksiin. Sitä on ainakin harmaana ja vanhanroosanvärisenä. Netistä löytyi Tulle factory, ja Mood Fabrics - pitänee kokeilla jompaa kumpaa, kun oma varastoni ehtyy.

*äh, keksikääpä parempi sana kuin "nude" tai "puuteri", naku värisävy riippuu tietenkin ihon väristä, kuten myös puuteri... aavistuksen verran ruusunpunervaan taittuva harmahtava beige on melko kankea ilmaisu. Mummon alushousun väri?

Arvonta on arpoontunut!

2011-12-21T01:01:00.000-08:00

Virallinen arvonnantoimittaja Pikku Onnetar lähestyy arvontalaitetta...

Arvontalipuke valitaan tieteellisellä satunnaisotannalla.

Voittaja on Helena! Onneksi olkoon! Helena saa pian sähköpostia. Voitto ei taida ehtiä jouluksi, mutta sitten välipäiviksi...

Virallinen arvonnantoimittaja jäi tyhjäämään ja täyttämään arvontakoria, ja näin minä pääsin nopeasti tänne blogittamaan voittajan.

Pikkujouluhame pikkurahalla

2011-12-16T00:17:00.000-08:00

Kiitän mahtavista vastauksista galluppiin! Gallup ja arvonta on avoinna 21. päivään asti, joten sinne vain. Mutta kerronpa tässä kuitenkin pikkujouluhameesta, jonka ompelin kustantajan perinteisiä Valkeita Glögejä varten.

Otetaan
- vajaa metri harmaata vuorikangasta (alennuslaarista n. 2,5 e)
- vähän päälle metri nudenväristä tylliverkkoa (aikoinaan tokiosta ostettu muistaakseni 100 jenin metrihintaan)
- vähän vajaa metri Eurokankaan pehmeää pin dot tylliä harmahtavan sävyisenä (alennuslaarista, n. 2 e)
- ja helmaan päälle pari metriä vuosikausia sitten ostamaani tyllipohjalle kirjottua pitsiä, tästä en muista mitä maksoi, mutta ei se kallista ole voinut olla kun olen sitä 6 metriä ostanut...
... ja hieman kuminauhaa vyötärölle
sommitellaan yhteen
ja tulos on:
Liehuvainen helmalainen kevyt hamonen.

Olen täsyin vuodenajan vastaisesti kaivannut jo jonkin aikaa jotain kevyttä, siroa, liehuvaista ja läpikuultavaa, ja tässä se on. Ja hauskaa oli! Unohdin pyytää kuvaamaan itseni uudessa hameessani, toivottavasti tässä tulee vielä jotain hippoja johon voin laittaa tämän uudelleen.

Kaikki kolme kerrosta ovat eri mallisia - vuorikangas on A-linjaisen hameen mallinen (vyötärö niin iso, että hameen mahtuu pujottamaan lantion yli), välikerros nudea verkkoa 3/4 ympyrää ja harmaa pilkkutylli on suora pötkö joka on laskostettu vyötärölle. Kun välikerroksessa on enemmän materiaalia helmassa ja päällikerroksessa enemmän tavaraa vyötäröllä, tulee jonkinlainen vähittäinen värisävynvaihtumisefekti. Tekokuitutyllit ovat mielestäni yksinään usein vähän liian.. suoraviivaisen värisiä, tykkään vaikutelmasta joka tulee kun kerrostaa pari eri sävyistä ohutta päällekkäin.

Nyt kun vielä tuota ihanan monikäyttöisyä nudenväristä verkkoa/tylliä saisi lähikangaskaupasta! Se alkaa olla lopussa, ja mitä minä sitten teen!?

Arvonta-gallup / raffle and gallup

2011-12-14T00:23:00.000-08:00

Lähestyvän joulun ja kahdennensadannen blogispostauksen kunniaksi (joka tosin meni tuossa aiemmin, mutta kummiskin...) kunniaksi Pitsiblogissa arvotaan tekemäni pellavainen pussukka. Koristeluinspiksen sain Calaisin pitsimuseon pitsimallikirjoja katsellessa. Pussi on sisustettu muovitetulla kankaalla ja sen voi pestä pesukoneessa 30 asteessa - mieluiten pesupussissa.

Pussiarvontaan voit osallistua vastaamalla galluppiin:

Luen Pitsiblogia koska
a) Pitsi on kiinnostava käsityöasia
b) Pitsi on kiinnostava kulttuurishistoriallinen/tekninen asia
c) Pitsi on kiinnostava muoti/pukeutumisasia
d) Pitsikuvat ovat kauniita
e) muu, mikä

Pikku Onnetar arpoo 21. päivä voittajan.

... älkääkä unohtako laittaa mukaan jotain yhteystietoa, mistä voiton sattuessa olette tavoitettavisssa!

-----------

Answer the gallup and join the raffle to win the pouch in the photo!

I read Lace Diary because
a) I find lace interesting as handicraft
b) I find lace interesting from historical/cultural/technical point
c) Lace is wonderful in clothes and fashion
d) I like photos of lace
e) Something else, which I'll describe:

...and please remember to add your e-mail so you can be contacted if you win the raffle!

Little Miss Luck will choose the winner on 21.12.!

Niin ja voittaja saa siis pussin lisäksi sen sisällä olevat pitsit, valikoima eri tyyppisiä pitsejä kokoelmistani!

Pariisin kangasostoksia

2011-11-26T04:37:00.000-08:00

Kotona, huh! Olipa upea reissu, ja kotiinpaluukin sujui ilahduttavan helposti (tästä osin kiitos postille, joka kantaa puolestamme kotiin 7 kg paketin kirjoja ja pitsejä).

Pikku Onnetar on selvästi syntynyt matkailemaan; ei yhtään raivaria tai känkkäröintiä lentokoneessa tai junissa, vain joskus vähän pientä vikinää.

Vielä mutamia muistoja Pariisista, kuvia kangasostoksilta läheltä Sacre Coeurin kirkkoa. Siellä on Pariisin kangaskauppa-alue, johon tein pikasyöksyn. Päätin jo etukäteen, että ostan vain sellaista, mitä ei Suomesta saa. Keskityin henkäyksenohuen puuvillan etsimiseen, sillä sitä en ole kotimaasta löytänyt, ja kaipailen sitä ompelustöihin ja kirjonnan pohjaksi. Skippasin muunmuassa - mielestäni huomattavaa hengen lujuutta osoittaen - kuvan vintagenappiständin, otin vain kuvan muistoksi.

Tälläisiä herkkuja löytyi, vasemmalla paras löytö: ranskalaista puuvillatylliä. Hinta on tosin kipakan korkea 35 e /m, mutta pitsi- ja kirjontatarkoituksiin ei onneksi pakkakaupalla tarvitakaan. Keskellä puuvillatarlataania, tästä en ihan tiedä mitä teen, mutta se taas oli vain 3,5 e/m. Viimeisenä läpikuultavan ohutta, todella utuista puuvillamusliinia (? kai). Kaikkien ostopaikka on Marche Saint Pierre. Loistava kauppa, joskin minun makuuni hieman liikaa verhokankaisiin keskittynyt. Lähellä ovat myös isot Reine Tissus ja Saint Pierre Coupons (josta saa valmiiksi leikattuja noin 3 metrin paloja). Kuvaamatta jäi puuvillaorgandi, joka löytyi jostain pienemmästä kaupasta.

Marche Saint Pierren pitsiverhohylly. Tässä olisi kaikenlaisia hauskoja kuvioita, ankoista maisemiin, mutta polyester vaan tökkii liikaa. Puuvillapitsiverhojakin pitäisi olla jossain vielä myynnissä, mutta ei osunut silmiin.
Tässä vielä näppäys läheltä hotellia, Saint Denisin riemukaaren luota. 2. kaupunginosa on suosikkipaikkani, koska asuin siellä joitakin vuosia sitten työharjoittelun aikana. Kävelymatka Louvreen, paljon ruokapaikkoja ja ruokakauppoja, kangasroskiksia ja sopivan (mutta ei liian) rouheaa menoa. Aaah... Pariisipariisipariisi!

200th blog post!

2011-11-21T12:00:00.000-08:00

Tunnen lievää syyllisyyttä siitä, että pitsiblogissa olen viime aikoina keskittynyt hammasrattaisiin ja valurautaan enemmän kuin suloisiin pitseihin. Niinpä ylläoleva alusasu näyteenä siitä, etteivät pitsituotokset ole täysin unhoittuneet.

Ja sitten taas hammasrattaisiin!

Leavers-koneen erottaa tekniseltä kannalta muista pitsikoneista sen "les bobbins", öh, kai sitten puolat suomeksi? Näissä on aivan hämähäkinseitin ohuista lankaa, joka kietoutuu varsinaisten kuviolankojen ympärille, ja tekee pitsistä kestävämpää.

Lisää kuvia langoista - ne ovat toki pitsintekemisen tärkein tarvike, koneella tai käsin.

Tässä leavers-koneen edessä Cite de la Dentellen pitsikoneenkäyttäjä. Hänen nimensä jäi kirjoittamatta ylös, harmi kyllä. Erittäin ystävällinen ihminen, joka taisi olla ihan tyytyväinen näin innostuneesta koneenkäyttönäytöksen seuraajasta. Hyvin ystävällinen oli myös rouva, joka käänsi ranskankieliset puheet englanniksi. Muita ei näytökseen silloin osunutkaan, mikä oli onnekasta - saimme näytepalat pitsistä, mitä ei normaalisti tapahdu.

Tässä pitsikone, ystävällinen rouva ja joku pitsitauhka Suomesta.

Museon vaihtuvana näyttelynä oli pitsimallien suunnittelusta kertova näyttely. Hyvin kiintoisaa, ja sain nähdä niitä epätavallisia pitsikuoseja, jota usein peräänkuulutan. Mutta siellä valokuvaaminen ei ollut sallittua, joudutte siis tyytymään pariin postikorttiin.

Loppuvirkistyksenä tänne asti päässeille 1900-luvun alkuvuosilta kesäinen pitsi-valkokirjontamekko. Nam!

Pitsiostoksilla Noyon Boutiquessa, iih aah ooh!

2011-11-20T11:37:00.000-08:00

Museopäivän jälkeinen päivä oli varattu pitsikaupoille ja kotiin(-maintenoniin-)paluulle. Pitsikauppa eli Noyon Boutique Dentelle oli melko ankealla sisäpihalla, mutta niinpä jo lukijoillekin varmaan tullut selväksi mielipiteeni Calaisin viehättävyydestä (eli sen viehtäyksen puutteesta).

Hanae Morin juliste kaupan alakerrassa. Noyon on eräs Calaisin pitsitehtaista, ja sen toimisto ilmeisesti samassa rakennuksessa kuin putiikkikin. Muilla pitsitehtailla ei kai ole tehtaanmyymälöitä, sääli sinänsä.

Tässä vilaus myymälästä. Tilavassa kaupassa oli satoja eri pitsilaatuja, halvimmista tekokuituisista textronic-pitseistä upeimpiin puuvillaisiin leavers-pitseihin. Iih! Aah! Ooh! Heittäydyin ostohalujeni vietäväksi melkomoisen vapautuneesti, kahmin mm. kuvan keskellä näkyvästä 3 euron - 50 sentin tilkkulaarista isot määrät ihania pitsinriekaleita. Myynnissä oli myös hinnakkaampaa tavaraa, mm. paljon 4 metrin mittaisia "couponeita" mitä ylellisimmistä kirjotuista pitseistä, parin-kolmensadan euron hintaan. Höh, elämässäni on selvästi liian vähän suuria juhlatilaisuuksia, johon tarvitsisi säihkyvän pitsimekon!

Kaupassa oli lisäkseni vain eräs toinen asiakas, ilmeisesti asiakkaan hääpukuun pitsiä etsivä ompelijatarrouva.

Erittäin ystävällinen myyjätär, joka puhui englantia, ja oli ilmeisen ilahtunut törsäilystäni. Hän esitteli minulle Noyon Boutiquen syksyllä alkavan käsityökurssin, jossa opetellaan silkkinauhakirjontaa pitsille.

Koska suurikin määrä pitsiä menee pieneen tilaan, ostokseni mahtuivat tähän paperipussiin. Saatte tarkan ja runsaasti kuvitetun esittelyn, kunhan pääsen johonkin hyvin valaistuun paikkaan missä ottaa kuvia.

Tässä pikavilkaisu, päällimmäisenä mielestäni erittäin onnistunutta nudenväristä textronic-pitsiä, jota ostin kolme metriä á 3,3 e /m. Textronic on kehittyneempi (=nopeampi, helpommin ohjelmoitava) versio raschel-neulepitsikoneesta, ja harvoin pidän mistään textronicilla tehdystä pitsistä. Ne onnistuvat lähes aina näyttämään kököiltä ja mielikuvituksettomilta, niistä jotenkin puuttuu pitsille ominainen tekstuurien vaihtelu ja keveys. Mutta tämä kuosi oli siis erittäin viehättävä, ja osoitti sen että millä vain koneella saa aikaan hienoa jälkeä, jos suunnittelija on hyvä.

Sitten karistimme Calaisin pölyt jaloistamme mahdollisimman pian - mikä ei ollut niinkään pian, koska jostain syystä pari junavuoroa oli peruutettu. Ehdin nähdä yläkuvan kauniin näyn eräässä puistossa.

Pääasiassa Calais näyttää tältä, ettei totuus unohtuisi. Mutta kaikki pitsiin liittyvä on siellä huippua!

Kirjoitan tätä viestiä muuten hotellihuoneessa Pariisissa, jonne saavuimme tänään iltapäivällä. Ihana kaupunkini, miksi en ole käynyt täällä moneen vuoteen? Miksi ylipäänsä olen koskaan lähetnyt täältä? Pariisi on näyttänyt tänään parhaita puoliaan, olen kuin vastarakastunut.

Bisou,
Rinna

Leavers-pitsikoneen anatomia / anatomy of Leavers lace machine

2011-11-18T05:04:00.001-08:00

Calaisin pitsiteollisuuden sydämessä ovat Leavers-pitsikoneet. Niillä tehdään maailman ylellisintä konepitsiä, johon Calaisin pitsimaine perustuu. Muitakin, uudempia ja nopeamipia, pitsikoneita calaisin pitsitehtaissa käytetään, mutta juuri Leaverseilla kudotut luksuspitsit erottavat Calaisin pitsiteollisuuden halpamaiden tuotannosta.

Jacquard-laitteisto pitsikoneen kyljessä.

Leavers-koneet perustuvat brittiläisen herra Heathcoatin kehittämään tyllikoneeseen 1800-luvun alkupuolelta, johon yhdistettiin myöhemmin Jacquard-reikäkorttilaitteisto. Reikäkorteilla koneeseen voidaan "ohjelmoida" erilaisia kuviomalleja, kyseessä on siis jonkinainen mekaaninen tietokone (nämä kaikki pahviset reikäkortit, kammet, tumman metalliset hammaspyörät ym. ym. vetoavat salaiseen steampunk-puoleeni, mutta koitan pitää sen hillinnässä).

Leavers-koneet ovat pysyneet likipitäen muuttumattomina 1800-luvun lopusta saakka. Höyryvoimasta on siirrytty sähköön ja nykyään niihin voidaan yhdistää tietokone, mutta edelleen 80% Leaverseista toimii reikäkorteilla. Pitsimuseon infovideoista selvisi, että Calaisissa ja Caudryssä on edelleen jopa muutamia reikäkortin rei'ittäjiä työssä; ammattikunta, jonka luulin jo 50-luvulla kuolleen sukupuuttoon kuin dodo!

6-kertaisesti suurennettu pitsimalli, johon on merkitty lankojen reitit.

Numeroiksi muutettu lankakartta, jonka perusteella
kortinrei'ittäjä naputtelee kortteihin reiät kuvan vempeleellä.

Pitsimuseoon talletettuja mallikarttoja.

Calaisissa tuotetaan edelleen vuosittain n. 600-800 uutta pitsimallia - joskin iso osa on vanhojen muunnoksia. Mutta kukin niistä pitää luonnostella, suurentaa, merkitä lankojen reitit, muuttaa reitit lankoja liikuttavien varsien liikahduksiksi (ilmaistaan numeroina 0-32) ja lopulta muuntaa numerot reikäkortin rei'iksi.

Reikäkorttiketju ja alimmassa kuvassa sitä lukeva tapisto.

Reikäkortit omellaan yhteen pitkäksi ketjuksi, jota jacqurd-laitteisto "lukee" metallisilla tapeilla. Jos kortissa on reikä, tappi loksahtaa sen läpi, ja tapin ohjaama varsi nykäisee lankaa oikealle tai vasemmalle. Jos kortissa ei ole reikää, varsi ei liikahda ja lankakin pysyy samalla kohdalla.

Lankoja liikuttavat varret...

johtavat itse pitsikoneeseen.

Ja suorista langoista muodostuu kiemurakuvioista pitsiä!

La Cité internationale de la dentelle et de la mode de Calais

2011-11-16T13:27:00.000-08:00

Narisinko viime postauksessa jotain Calaisista? Onneksi fantastisen kiehtova ja kiinnostava pitsimuseo enemmän kuin korvaa kaupungin ankeuden. Matka oli ehdottomasti vaivan arvoinen, ja päätimme jäädä vielä toiseksi yöksi (vaikka emme vieläkään löytäneet mitään kunnon ruokapaikkaa ja piti jo toista iltaa järsiä nälkäänä supermarketin patonkia hotellihuoneessa. Pikku Onnetar parka saa varmaan kohta jonkun vitamiinipuutoksen!).

Cite dentellen hienous käy ilmi jo arkkitehtuurista, joka oli hyvin mietittyä. Museo on rakennettu entisen pitsitehtaan tiloihin, joita on laajennettu modernilla osalla. Ulkopinnassa näkyy pitsikoneiden reikäkorttien inspiroimia kuvioita.

Museon sisäpiha kuvattuna museokahvilasta, josta muuten saa hinta-laatusuhteeltaan erinomaista ruokaa. Iso pala herkullista kasvispiirasta laadukkaan salaatin kanssa, johon kuului myös leipää ja pieni salaattipöytä = 5 e. Ja jälkkäriksi vielä herkullinen espresso keksin kanssa 1,5 e.

Loppuun asti mietitty arkkitehtuuri näkyi myös museon esillepanossa. Ensimmäinen museosali kertoi käsintehdyn pitsin historian runsaiden pitsinäytteiden, kuvien ja tekstien avulla, ja katsokaa kuinka kauniita varjokuvia pitsit langettivat vanhalle lautalattialle.

Pitsin eri aikakaudet ja tekniikat selvitettiin sekä selkeästi että mielenkiintoisesti, ja ilahduttavasti historialliseen kontekstiin asettaen.

Niin ja valokuvaaminen oli sallitu, kunhan ilman salamaa. Joten joskus myöhemmin lataan tänne ison satsin kuvia historiallisista pitsinäytteistä. Tässä pitsiä 1700-luvun lopputienoolta.

Seuraavassa salissa päästiin sitten 1800-luvulle ja koneellisen pitsin historiaan, joka tietysti sai minut aivan intoihini. Kampia! Pyörästöjä! Reikäkortteja!

Eri pitsinvalmistajien mallikirjoja, tässä vain pari esimerkkiä, mutta lisää myöhemmin...

Pitsihepeniä 1800-luvun lopulta, oih ja voih! Ja tämä herkkyys saadaan aikaan valtavilla valurautaisilla koneilla, jotka jyskyttävät hirmuista mekkalaa pitäen.

Seuraavalla kerralla näette sitten itse pitsikoneita, joita esiteltiin seuraavassa salissa. Tässä ei ollut kuin vasta pieni pintaraapaisu museon tarjonnasta, perusnäyttelyn lisäksi siellä oli vaihtuvana näyttelynä pitsimallien suunnittelusta kertova näyttely, mutta siellä ei harmi kyllä saanut kuvata. Mutta en valita! Olen niin tyytyväinen kuin toivoa saattaa. Nyt hotellin luksuspedin pehmeisiin lakanoihin ja huomenna pitsiostoksille!

The place for lace is Calais

2011-11-15T13:15:00.000-08:00

Lähdimme Calaisiin suurelle pitsimuseoretkelle, ja täytyy parin tunnin visiitin perusteella sanoa tästä kaupungista, että jos museo ei olisi täällä, tuskin kokisin tarvetta viipyä pidempään... on kylmää, epämääräisesti teollisuusjätteeltä haiskahtava sumu kietoo rakennukset, jotka eivät muutenkaan ole erikoisen viehättäviä, varsinkaan suuret halpaviiniä myyvät varastomyymälät, joilla houkutellaan kanaalin yli purjehtivia brittejä.

Ei siis juurikaan kehuttavaa, paitsi että hotellimme Cercle des Malines on i-ha-na! Hyvä paikka lapsen kanssa, mutta elegantisti sisustettu huone ja suuri poreamme tekisivät tästä mainion asuinpaikan romanttiseen pitkään viikonloppuun (ja Calaisissa ei juuri tarvitsisi ulos poistuakaan...). Lisäbonuksena ystävälliset omistajat ovat kiinnostuneita pitsihistoriasta. He vinkkasivat minulle parin tunnin junamatkan päässä Pariisista olevan toisen pitsikaupungin Caudryn, jossa on mm. Catherine Middeltonin hääpuvun pitsit tehnyt luksuspitsivalmistaja Sophie Hallette! Ja pitsimuseo löytyy sieltäkin.

Huomenna Cite de la Dentelleen eli pitsimuseoon, siitä sitten lisää myöhemmin. Ja suunnitelmissa on myös hankkiutua johonkin pitsikauppaan, jossa myytäisiin Calaisin pitsiä. Bonne nuit!

Maintenonin pitsiverhot

2011-11-14T11:10:00.000-08:00

Bonsoir! Tervehdin arvoisia lukijoita Maintenonista, viehättävästä Eure-et-Loiren läänistä. Olen täällä miettinyt moneen otteeseen Vaasan Pitsitehtaan jo 70-luvulla sammunutta pitsiverhotuotantoa. Täällä keski-Ranskassa niille olisi ollut menekkiä. Lähes joka ikkunassa on pitsiverhot, ja niitä on jos jonkinlaista kuviomallia. Klassiset ruusukiemurat ovat vakiotavaraa, mutta löytyy myös (kuten yläkuvassa) söpöjä eläimiä lastenhuoneiden verhoiksi, meritähtiä, ruokapurkkeja keittönverhoiksi, kissoja, maisemia... kaikenlaista! Oma suosikkini ovat varmaankin trompe l'oeil-verhoverhot (alla).

Pitsiverhot sopivat yhtä lailla uudehkoje kerrostalojen ikkunoihin, kuin keskiaikaisten puurakenteisten kivitalojen ikkunoihin, ja sekä yksityiskoteihin että liikehuoneistoihin. En vain ole vielä löytänyt paikkaa jossa näitä verhoja myydään!

Osa verhoikkunoista siis Maintenonin kylästä, osa Chartresin kaupungista ja pari naapurikylästä Epernonista, jossa kävimme tänään.

Epernonin kiemuraisia kujia.

Pitsiyöpaita

2011-11-05T04:48:00.000-07:00

Ompelin Ranskanmatkaa varten uuden romanttisen yöpaidan. Ei käy laatuun nukkua jossain kulahtaneessa muumipaitulissa, kun pitkästä aikaa matkailee! Yöpaita on sellainen ompelutyö, johon voi kätevästi kohdistaa pitsiys- ja röyhellys-kaipuunsa, jos ei muuten oikein tuntisikaan oloaan luontevaksi pitsiasuissa. Ja tälläinen pitkähihainen ja -helmainen versio on yhtä lämmin kuin trikoopaituli, mutta ah niin paljon glamoröösimpi.

Takana ja nappilistan moelmmin puolin ovat pitsiupotukset. Kaikki tarpeellinen löytyi varastoistani: Ohutta valkoista puuvillakangasta, nauhapitsiä, brodyyrejä ja kuusi kukanmuotoista nappia.

Etuosan nauhapitsi on leikelty kirpparilta ostetusta liinasta. Ompelin kaikki saumat molemmin puolin siisteiksi, joko katesaumoja tai ööö mitäs ne nyt ovatkaan suomeksi... ranskalaisia saumoja? Näin ohuesta kankaasta siksak kuultaisi ikävästi läpi.

Uusi hankinta yöpaitaa varten oli vain kaava. Nämä 60-luvun kaavat ostin Fasaani Antiikista 1 e / kpl (suosittelen heidän kaavalaariaan!), ja keskimmäistä käytin yöpaitaan. Lisäsin tosin nappilistan keskelle ja pidensin hihoja.

Pari lähistä hihansuun ja helman brodyyreistä. Hihansuiden brodyyri on vanhaa, ja myös laadukkaampaa kuin helman brodyyri. Se ei vain riittänyt kuin hihojen somisteeksi. Ristikkomainen brodyyri on Japanista, Nipporin Textile Townin pitsikaupasta. Hyvä ostos! 12 metrin puntti, joka alkaa olla ihan lopussa.

Ihana herra Kordelin

2011-10-26T12:18:00.000-07:00

Jos se vain olisi mahdollista, moiskauttaisin aika ison pusun Alfred Kordelinin kunnianarvoisalle poskelle. Sain nimittäin herran nimeä kantavalta kulttuurirahastolta apurahan Suomen pitsiteollisuuden historian tutkimiseen! Olen niiiin iloinen, pääsen ensi vuonna penkomaan arkistoja ihan tosissaan, ja haastattelemaan entisiä pitsitehtaiden työntekijöitä. Suurkiitokset, Kordelinin yleinen edistys- ja sivistysrahasto! Muisk!!

Tässä muuten vaan tunnelmakuva Kaivopuiston leikkipuistosta syysiltana. Jotenkin sautmainen tunnelma.

Laukkutehdas

2011-10-23T06:15:00.000-07:00

Kassien, laukkujen ja veskojen rakenne on kiinnostava aihe. Vaatteiden ompelujärjestys alkaa olla jo melkein selkäytimessä, kun taas laukkujen kaavat ja ompelu pitää miettiä ihan alusta alkaen huolella. Tässä tulikin tilaisuus päästä kokeilemaan taitojaan viikonloppukassin ompelussa, kun ollaan parin viikon päästä lähdössä Ranskaan (merci beaucoup, mon éditeur!). Ukkokullalla ei ollut matkustamokelpoista kassia lentokoneeseen, johon mahtuisi passin ja lompakon ohella Pikku Onnettaren eväät ja huvitukset.

Ukkokulta löysi oikein tyylikkään tweed-kankaisen kassin kai Stokkalta, mutta hintalappuun vilkaistuaan kalpeni: lähes 700 euroa! Lupasin koittaa, josko saisin samantapaisen itse aikaan. Sopiva kangas löytyi varastoistani, ostaa piti vain tukikangasta, kantonauhaa ja metallilenksut.

Ei tämä nyt ihan sitä Bossin laukkua vastaa, mutta hintakin jäi alle viiteen prosenttiin esikuvalaukusta. Vuori on vaaleanvihreää ruudullista puuvillaa, välissä on tekonahkaa ja kernikangasta antamaan hiukan vedenpitoa. Pohjaa koitin jäykistää tekonahkapalaan ommelluilla ohuilla pakasterasian kansilla ja rigilene-nauhalla, mutta aika vetkulaksi se jäi. Sujautin vuorin ja päällisen väliin pohjaan sitten vielä pätkän maalauspohjaa. Tulos ei ole vieläkään täydellinen, mutta kelpaa.

Mistähän saisi ohutta, mutta jäykkää muovilevyä omiin mittoihin leikattuna? Kävin etsimässä Etolasta, mutta ei löytynyt sopivaa.

Tässä mittakaavaa havainnollistava kuva Ukkokullan kanssa, johon Pikku Onnetar = Touhutornado ehti myös syöksyä. Jotenkin tuo bagaashi näyttää aika jättimäiseltä, noinkohan sitä saa sittenkään mukaansa lentokoneeseen? Aargh, pitääkö tässä nyt ommella vielä toinenkin..?

Lopuksi arkipäivän väri-iloittelua - punakaali on minusta huippukaunis kasvis.
i

Blog Award

2011-10-11T01:23:00.000-07:00

Sain tälläisen tunnustuksen Pitsiperhoselta, jonka todella söpöä blogia käyn usein kurkkimassa.

1. Tell who gave you the award and link this back to his/her blog.
2. Write seven random facts about yourself.
3. Give this award to fifteen bloggers/blogs you like.

Tässä siis seitsemän sattumanvaraista faktaa minusta:
1. My glove size is 6 1/2.
2. I have headache today, grrr.
3. I share a studio called Heya ("room" in Japanese, also means "sumo wrestlers training community") with 4 talented, lovely girls.
4. The mail just came in. I'm waiting for new So-En magazine, but by the soft sound of it only some light letters came. Baby woke up, though!
5. I probably have the best husband in the world. He picked baby up and went to check her nappies.
6. I don't eat meat, but fish is ok.
7. I just finished reading a steampunk book called Changeless. Suitable light reading for late evenings, but next book could be a bit more serious.

Pitsi kohtaa kyberpunkin

2011-10-06T22:57:00.001-07:00

Olenkohan tullut Pitsiblogissa koskaan paljastaneeksi, että pidän virkkauksen ja kirjonnan ohella suuresti myös tieteiskirjallisuudesta? Uskoisin, että kombo ei ole mitenkään ainutlaatuinen, ja itseasiassa haaveilen joutohetkinäni nörttinaaraille suunnatusta käsityölehdestä. Siinä olisi scifinovelleja, manga-analyysejä, uusimpia tieteen saavutuksia, scifi-televisiosarjojen tähtien haastatteluja ja kaiken kruunaisivat aiheeseen liittyvät käsityöohjeet: kirjo Enterprise T-paitaan, neulo pehmo-Maromi Paranoia Agentista, ruutuvirkkaa kaunis valoverho, jossa Hubble-teleskooppi suuntaa tähtiin...

Tämä tuli mieleeni, kun huomasin ylläolevan kuvan alimman lehden - maanläheistä pellavapitsimuotia esittelevä Liniere - ja ylimmän - ukkokullan Pelaaja-lehden mukana tullut kyberpunkia nostalgisoiva zine - sopivan kansikuviltaan yhteen. Marie Claire Enfant -lehdestä löytyi sopiva torso, ja näin syntyi Madam Rinnan Kiinnostuksenkohteet!

Pitsipellavan ja kyberpunkin yhdistelmä tuntuu jotenkin hauskalla tavalla ajankohtaiselta ja ajatuksen herättämä tunnelma vastaa jokseenkin ylläolevaa kuvaa (lainasin sen pariisilaisen Studio DOG:in blogista, kuva Premiere Vision muotimessuilta).

Lace Cafe vol. 1

2011-10-06T20:44:00.001-07:00

Tilasin Lace Cafe -nimisen mookin (= kirjamaisen lehden). Kuvassa myös upea hehkuvan aurinkoinen syyspäivä, olisko ollut tiistai. Eilen taas tuli vettä kuin aisaa, ja nyt aamutaivas näyttää taas pilvettömän kirkkaalta. Kovin heittelehtivää!

Mutta takaisin lehteen. Suosittelen sitä lämpimästi virkkaajille (tämä erityisesti Kirstille, joka aiemmassa viestissä kyseli virkkausblogeja). Kuvat ovat kauniita, ohjeet selkeitä ja tyyli innostava. Lehden tilatessani luulin, että siinä olisi muutakin pitsiä, olihan kannessa Knyppling-kirja, mutta tämä on siis nimenomaan virkkauslehti. Knyppling on kuvissa mukana vain skandinaavista vintagesöpöyttä tuomassa.

Mutta en ole ensinkään tyytymätön. Tässä oli paljon hauskoja ideoita, ja kaaviot eivät vaadi japanin osaamista (vaikka olenkin palannut japanin opiskelun pariin, virkkuuohjeet vastaanotan mielummin kuvina).

Pikku virkkaustöitä on sekä sisustukseen että päälle puettavaksi. Irlantilaisvirkkuuna tehty kaulakoru on aikamoisen soma, ja hyllynreunuspitsit saavat tulla kaikin mokomin uudestaan muotiin. Minkähän hyllyn sitä ilkeäisi pitsittää, ettei tule sisustuksellisia erimielisyyksiä ukkokullan kanssa..? Jaa-a, ehkä voisin aloittaa oman vaatekaapin hyllynreunoista.

Pitsi-irtokaulus ja olkihattu, olen aivan myyty. Taustalla tepsuttaa jo 1 v 2 kk Pikku Onnetar. (Tyttö on jo niin iso, että äitee voi lueskella virkkauslehteä leikkipuiston penkillä.)

Takaliepeessä saman sarjan muita käsityökirjoja, hyvin houkuttelevaa!

Meadham Kirchoff

2011-09-26T09:12:00.001-07:00

Löysin todella hauskan ja värikkään tyttömäisen muotikokoelman SS12 suunnittelijaduo Madham & Kirchoffilta - kuvat alla. Pastellisateenkaaria, röyhelöitä, kawaii-hahmoja ja yliampuvan hilpeää tunnelmaa muutenkin = vetoaa minuun. Harmi vain, että mistään ei tunnu löytyvän lähikuvia pitsimäisistä vaatteista - haluaisin tottakai selvittää, miten ne on tehty. Laserleikkausta vai aitoa pitsiä?

Madham Kirchoff -vaatteita voi ostaa ainakin Browns fashion -nettisivulta, josta alun vaaleat pitsi-ihanuudetkin edellisestä kokoelmasta löytyvät (kohtuulliseen muutaman tuhannen punnan hintaan). Pitsit läpäisevät ainakin tältä etäisyydeltä tiukan seulani, ja mallisto vuodelta 2009 (kuvassa alla) osoittaa myös intohimoa pitsiin.

Kyllä vain! Nämä veikkoset vaikuttavat pitsintuntijoilta minun makuuni!

Lisää kuvia backstagelta. Kuvat on haalittu mikä mistäkin, sorry!

Syksyn tullen

2011-09-14T06:09:00.000-07:00

Aika päivittää vaatekaappi syyskuntoon. Ja kun kirjoitan "päivittää", en suinkaan tarkoita uusien vaatteiden ostamista, vaan syysvaatteiden hakemista esiin kellarista ja kesävaatteiden sinne viemistä.

Hirmuisen tyylikästä, vuodelta 1949. Jotenkin nykyiset muotilehdet eivät pääse tämän aukeaman eleganssin ja inspiraatiovoiman tasolle, johtuneeko sitten nykymuodista vaiko mistä.

Kaksi hankintaa on tosin viime aikoina tullut tehtyä. Punottu korikassi on reilun kaupan käsityötä La Maison Afrique-merkiltä, ostin sen jostain putiikista Korkeavuorenkadulta. Chie Miharan ihkumahtavat kengät ostin kesäaleista syksyä silmälläpitäen, kenkäkaupasta jonka nimeä en myöskään muista! Fredalla se oli.

Vuoden kenkäkiintiö tulikin sitten täyteen, olen nimittäin asettanut itselleni kahden kenkäparin rajan (kirpparilta ostettuja ei lasketa). Pari vuotta olen sääntöä noudattanut ja se tuntuu minulla toimivan oikein hyvin. Olenkohan sittenkin maininnut asiasta joskus aiemminkin? Toivottavasti tämä ei mene jankuttamiseksi, olen vaan niin tyytyväinen itseeni, kun entinen kenkäahne on löytänyt kohtuuden.

Eilen iski ihan nurkan takaa flunssa ja sitten nousi vielä myrskykin, mutta sehän sopi oikein hyvin: voileipä, kuumaa mehua ja rouva Uchidan uusin kirja sohvannurkassa nautittuna!

Linkkivinkki

2011-09-13T10:28:00.001-07:00

Evil Dressmaker -blogissa upea pitsimekko; satiinikanttaukset, nappilista ja kaulus tuovat hauskaa jämäkkää kontrastia ohkaiselle pitsille. Myös yksi harvoista tapauksista, jossa keinokuitupitsiä on käytetty 100% onnistuneesti ja tyylikkäästi!

2011-09-11T23:26:00.000-07:00

Viime aikojen hyötykäsitöitä: Näppärästi kaulaliinan pois yltään nyhtävälle lapselle neulekauluri, jonka napitus on niskassa. Kaulaosa 2o, 2n -neuletta ja etumus ja nappilista virkkausta.

'Tässä kauluri lituskaiseksi levitettynä. Edestä ei nyt ole kuvaa, kun huomasin kuvat otettuani, että muksun rinnuksilla oli tomaattia ja suupielessä puuroa... myöhemmin siistimpi uusi kuvausyritys, toivottavasti!

Virkkausgraffittia Hämeenlinnasta. (tämä ei siis omaatekemääni!)

Virkkausinspiksiä taasen

2011-08-31T08:51:00.000-07:00

Virkkaus on lankatekniikoista ehkäpä vapain (en nyt tarkemmin ala eritellä, voi olla että jos oikein mietin niin saatan päätyä toiseenkin tulokseen). No jokatapauksessa tämän puolesta ainakin todistaisi Wunderkammer-blogi. Virkattuja valaita! Virkattuja soluja! Virkattua levää! Minkä voi kuvitella voi myös virkata...

Puikkopäivien jälkeen

2011-08-30T06:11:00.001-07:00

Puikkopäivä oli oikein antoisa tapahtuma - sen lisäksi, että sain puhua pitsitehtaista, pääsin myös hiplailemaan ihania lankoja, houkuttumaan uusista kirjoista (pitsineuleeet!), herkuttelemaan kaaulla ja maukkaalla keitolla ja sulostuttamaan elämää vielä kuohuviinilasillisella. Ihan kuin lomalla olisi ollut! Sitäpaitsi sillointällöin on erittäin virkistävää olla liikkeellä ei äitinä, vaan Rinnana.
Ehdin ottaa vain pari kuvaa, ja nekin heiluneita, alla kuitenkin rattoisaa tunnelmaa kuvaava otos:

Sisällä oli aurinkoinen meininki, joten tapahtuman loppupuolella ulos astuessani olin tyrmistynyt, kun satoikin railakkaasti. Bussi ei kulkenut, mutta onneksi sai kyydin (kiitos vielä kuskille!).

Lupailin esitelmän tekstiä nettiin, se on tulossa, hetkonen vielä!

Sitten loppuun hieman muotinäytöskuvia, kauden ehkä milenkiintoisinta pitsiä Erdemiltä:

(Kuvat style.com)

Ennen Puikkopäivää

2011-08-05T07:44:00.001-07:00

Valmistaudun huomiseen Puikkopäivän konepitsiesitelmään. Vähän jännittää, mutta hyvällä tavalla! Tuleekohan paikalle blogin lukijoita?

Kävin läpi pitsikokoelmaani etsiessäni sopivaa kuvitusta esitelmään, ja jouduin huomaamaan, että minullahan on aivan hiivatin paljon pitsiä. Oho! Mistäs se kaikki onkin kertynyt... Pitäisi saada ne esille / säilöön jotenkin järkevästi, ja keräilykappaleet erilleen käyttöpitsistä. Olkoon se loppuvuoden projekti.

Ylhäältä alaspäin:
1. Koneommeltua pitsiä 1930-50-luvulta.
2. Koneelliselle verkkopohjalle ommeltuja ilmeisesti käsinnyplättyjä kukkia. Jostain 1900-luvun aivan alusta.
3. Tanakkaa, paksua pitsiä Leavers-koneesta.

Lisää hyödyllisiä linkkejä

2011-07-27T06:46:00.000-07:00

Seikkaperäinen tutoriaali ommellun pitsin tekemisestä, askel askeleelta.

Handweaving.net: mahtava digitoitu arkisto kaikenlaisista käsityöaiheista,
paljon pitsiin liittyvää myös.

Päivän linkki - virkkausinspiraatiota!

2011-07-24T06:56:00.000-07:00

Kokoelma huippumahtavia ja innostavia pitsikuvia.

Lace and Lace Making - Marian Powys

2011-07-21T03:57:00.000-07:00

"Lace should be chosen, as with a hat, to harmonize with the personality, the coloring and the height of the lady to wear it. There is a particular lace for every type and occasion; laces for day and night, laces for winter and summer and even laces for certain moods."

(kuva toisesta vanhasta kirjasta, "Chats on Old Lace and Needlework by Mrs. Lowes", 1908)

Miu Miu pitsituulella

2011-07-20T09:39:00.000-07:00

Miu Miun "resort"-välikokoelma tempautuu hulluttelemaan pitsin ja vichy-ruudun kanssa. Minuun vetoaa erityisesti kahden erilaisen hienon pitsin yhdistäminen valkoisen mekon kauluskoristelussa.

Minulla on reilu satsi pitsikäsineitä varastoissani, en ole saanut pidettyä niitä kukkamekkojen tai yksinkertaisten asujen kanssa - ehkä ratkaisu on yhdistää ne minimittaisiin pitsimekkoihin?

Tai ehkä se sopii vain näille bambinraajaisille, mutta houkutus ommella pieni flirttaileva pitsimekkonen kesäilloiksi tästä ainakin syntyi.

(Sivuhuomautus: nämä koltut saavat kantajansa näyttämään melko viehättävältä, kun taas syksyn muotinäytöksessä Miu Miu esitteli sellaisia lookeja, joiden onnistuminen vaatii ammattimalliltakin kaiken mahdollisen glamourin ja säihkeen.
Öh ja häh mikä yläosa, ja vielä lippis siihen päälle.)
Kuvat style.comista.

Lace Factory Museums in Europe

2011-07-19T02:19:00.000-07:00

Lately I've been doing research about lace factories. There used to be many of them in Finland, which is quite surprising, given the small population (nowadays about 5 million, but at the peak of lace production in 1950's only 4 million). As a contrast, in much more populous Sweden, there was only one lace factory.
Pitsitehdastutkimukset jatkuvat. On yllättävää, kuinka monta pitsitehdasta Suomessa on ollut, kun maa on kuitenkin niin pieni. Esimerkiksi Ruotsissa on ilmeisesti ollut vai yksi pitsitehdas.

Here is a list of lace factory museums of Europe, of which none are unfortunately in Finland. Also it's regrettable that the most obvious place for a museum of lace machines, that is Nottingham in England, has nothing to commemorate it's leading role in mechanic lace production. They used to have a small shop for laces made on the old machines but even that is now closed. Nottingham people, I urge you to build a museum (with working lace machines, please) to show how your city was the cradle of mechanic lace and the capital city of it for 150 years!

Tässä lista Euroopan pitsitehdasmuseoihin, joista yksikään ei harmi kyllä ole Suomessa (nauhatehdasmuseo löytyy kyllä). Toinen harmin aihe on, että kaikkein tärkeimmässä pitsiteollisuuspaikassa, Englannin Nottinghamissa, ole museota tai yhtään mitään kertomassa kuinka pitsiteollisuus syntyi alunperin Nottinghamissa ja kukoisti siellä 150 vuotta. Siellä oli vielä pari vuotta sitten pieni pitsikauppa, josta sai vanhoilla koneilla tehtyä hyvää pitsiä, mutta sekin on nyt suljettu. Olen varma, että pitsiteollinen museo (toimivilla pitsikoneilla, pyydän) vetäisi väkeä, joten olkaapas hyvät ja rakentakaa sellainen, nottinghamilaiset!

PITSITEHDASMUSEOT / LACE FACTORY MUSEUMS

Hollanti / Netherlands
Museum de kantfabriek
Americaanseweg 8
5961 GP Horst

Itävalta / Austria
Voralberg Stickereimuseum mit Museum Shop
Pontenstraße 20
6890 Lustenau

Ranska / France
Cité de la Mode et de la Dentelle
Quai du Commerce
62100 Calais

Ruotsi / Sweden
Remfabrik
Åvägen 15, Göteborg

Saksa / Germany
Plauener Spitzenmuseum
Unterer Graben 1
08523 Plauen, Vogtland

Sveitsi / Switzerland
St. Gallen textile museum
Vadianstrasse 2
9000 St.Gallen

PS. Very helpful and friendly Mr. Janssen from Kantfabriek museum of the Netherlands originally sent me this list by e-mail, and I expanded it to include addresses.

1

2011-07-14T07:49:00.000-07:00

... kuka tietää mitään etelä-Haagassa olleesta Pirjopitsi-pitsitehtaasta? Sain juuri äsken kuulla tälläisen olleen oLE>><<*

olemassa - Langan päässä -blogin qQQ2QqqQ11** Tiina vei minut käymään Salon Nappikauppaan, jonka omistaja on 1) aivan hurmaava ihminen ja 2) pitsi-ihminen minun makuuni. Häneltä sain kuulla minulle ennen tuntemattomasta Pirjopitsi-tehtaasta, joka googlaamalla sijoittuu etelä-Haagaan. Muuta siitä ei löytynytkään. Arkistoon siis sukeltamaan taas!

* äitin pikku apulainen suikahti näpyttelemään omiansa
** ihmeellisen ulottuvat kädet on tuolla pienokaisella!

Upea kokoelma historiallisia pitsejä

2011-07-11T05:25:00.000-07:00

Löytyi sattumalta aivan mahtava nettisivu, Lace for Study. Yksityishenkilön pitsikokoelman monta sataa näytettä huolellisesti kuvattuna, hyvin ajoitettuna ja tekniikat tarkasti kerrottuina. Näitä kuvia selaamalla voi oppia paljon!

Virkaten, neuloen

2011-07-08T02:58:00.000-07:00

Esittelen parit kesän kirppislöydöt, yläkuvan pitsinauhat Vaasasta. Erityisen viehko on tanssivia pariskuntia esittävä pitsi, voisi olla suunniteltu morsiuslakanaan.

Neulottuja pitsikauluksia Mäntsälästä kirpputorilta, piti käydä vilkaisemassa kirpparin tarjontaa vaikka sitten silläkin uhalla että joutui juoksemaan junalle! Ja heti löytyi tälläiset aarteet. Terveisiä vaan Peikonpojan Päiville :D! Virkattuja pitsikauluksia on pilvin pimein, mutta harvoin törmää neulottuihin. Nyt kun vaan pääsisi näitä käyttämään...

Ihmeellisiä löytöjä ilmaiseksi

2011-07-08T02:20:00.000-07:00

Tiedättehän sisustuslehtien kliseen "löysin tämän aarteen roskalavalta"? Ja kuitenkin yleensä roskalavalle kurkatessa paljastuu vain likaisia lautoja ja ehkä jokin hajonnut lastulevykaappi. No, nyt olen päässyt tässä viimeisen kuukeuden aikana tekemään tuttavuutta aarre-roskalavan kanssa. Kuvan sovitusnuken (jalkoineen!) lisäksi olen kantanut työhuoneelle mm. ehjän leikkikehän (erittäin hyödyllinen kapistus ompelevalle äiskälle), ehjän pitkän räsymaton ja 50-luvun hatturasian. Sovitusmadamen sari löytyi eräältä toiselta roskalavalta, sitä on vissiin käytetty verhona haalistumista päätellen, mutta ne tekevät mielestäni kankaasta aikas tunnelmallisen.

Onkohan lukijoiden joukossa kangaspuilla kutojia? Voisiko tämä olla käsin kudottu? En ainakaan keksi miten kultalanka olisi voitu koneella kutoa kankaan joukkoon niin, että lanka kääntyy kuvion reunassa. Tai ainakin yleensä vastaavissa kuvioissa lanka katkeaa kuvion reunassa. Loimi on jotain tekokuitulankaa, aivan ohuenohutta, ja kuteet varmaan viskoosia tai silkkiä, aika löyhäkierteistä.

Vielä lisäkuva koristeellisesta reunasta. Olenkohan koskaan maininnut, että olen suuri bollywood-fani? Löytösari tuo mieleeni Madhuri Dixitin puvun elokuvasta Devdas. Kaahe Chhed moha...

Kesäpäivä maakunta-arkistossa

2011-07-05T11:13:00.000-07:00

Tervehdin arvoisia lukijoitani Vaasasta, jossa tutkailen maakunta-arkistoon säilöttyjä Vaasan pitsitehtaan papereita.

Olen aivan huumaantunut 30-luvun kansainvälisestä säpinästä, kun pitsitehtaan kirjeenvaihtoa käydään suvereenisti sekaisin suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, saksaksi ja ranskaksi. Valtamerihöyryt kuljettavat pitsilankoja ja koneenosia maasta toiseen, sähkösanomat ja liikekirjeet sinkoilevat, kireätkin liikesuhteet hoidetaan äärimmäisellä hienostuneisuudella. Jos olisin elänyt 30-luvulla, Vaasan pitsitehtaan konttori olisi ollut suosikkityöpaikkani. Olisin naputellut insinööri Malmlundin sanelemia kirjeitä ja postittanut pitsinäytteitä milloin Ranskan Roubaixiin tai Englannin Nottinghamiin, seuraavaksi taas Suomen etäisimpienkin kolkkien pikkuruisiin osuuskauppoihin.

Kirjaston aarteita

2011-06-17T23:57:00.000-07:00

Kävin ent. Käsityöopettajien laitoksen (nyk. käyttäytymistieteellisen) kirjastossa hieman penkomassa, pääsen nimittäin puhumaan aivan yleisön edessä suosikkiaiheestani* ja halusin virkistellä tietojani ja etsiä valaisevaa kuvamateriaalia. Törmäsin sitten aivan hurmaavaan kirjaan Nadelspitzen, vuodelta 1920 - ei liity sitten vähääkään koneelliseen pitsiin, vaan mahdollisimman hitaaseen käsintekemiseen. Ommeltu pitsi suomeksi, kaikilla muilla tietämilläni kielilllä "neulapitsi".

Tässä kansi kokonaisuudessaan. Kauniin kannen olet valinnut, Guffi von Reden!

Ommeltu pitsi on suosikkitekniikkani, kirjan sanoin "Die Krone aller weiblichen Handarbeit" elikkä kaikkien naisellisten käsitöiden kruunu. No juu, ovat miehetkin tehneet pitsiä, mutta naisten käsityön leima sillä on. En tiedä miksi, koska ammattimainen kirjonta taas on ollut miesten työtä, eivätkä ne niin kaukana toisistaan ole.

Mitä kirjapainotaidon eleganssia - pitsikuviot on kohopainettu!

Ällistyttävän tarkasti toteutettuja eläinhahamoja. Varsinkin kultakalan pyrstö on hieno!

Reticella-tyylistä ommeltua pitsiä, klassisia geometrisia kuvioita ja kukkavariantti.

Mielenkiintoisia reunapitsimalleja - joskaan en ymmärrä miten joku jaksaisi tehdä niin työläällä tekniikalla kuin ommeltu pitsi noin nopeasti kertautuvaa kuviomallia. Mutta kärsivällisyyttä voi kai opetella.

Luonnollisessa koossa oleva kuvanäyte hienosta ommellusta pitsistä. Tuon mittakaavan työ vaatii tarkkaa silmää ja vakaata kättä! Ainiin, myös ohutta lankaa, jonka hankkiminen tänä päivänä on haasteellista.

* Konetekoinen pitsi! Ja arvatkaapa missä: aivan mahtavassa tilaisuudessa, Pukkilan Puikkopäivillä!

Sitä sun tätä

2011-06-16T12:30:00.000-07:00

Sain ylemmän pitsin lahjaksi ystävältäni, mummon peruja. Sattumoisin katseeni osui pitsilaarissa alempaan - sama kuvio, eri langan paksuus vain!

Minä aina nurisen, kun pitsikuviot ovat itseään toistavia, aniharvoin on mitään uutta. No, tämä Deb-kaupan ikkunassa nähty pitsimademoiselle on ainakin jotain hieman erilaista!
Aikas kiva! Koneommeltua pitsiä, mutta en tiedä sanoa onko se muodosteltu kapeista pitsinauhoista jotka on yksitellen ommeltu tunikaan, vaiko kokonainen pitsikuvio.

Muutakin pitsikästä näyttäisi kaupassa olevan. Kyllä muoti nyt suosii pitsi-intoilijoita!

Moda-käsityölehden uudistus

2011-06-06T10:27:00.000-07:00

Uusi Moda näytti niin söpöltä lehtihyllyssä, että oli ihan pakko ostaa se. Kotona aloin miettiä, että kannessa oli jotain k-o-v-i-n tuttua, ja lopulta keksin syyn: uudistus muistuttaa yllättävän paljon Lula-muotilehteä. Ei pöllömpää, sillä Lula on yksi suosikkilehdistäni!

Rouva Ayano Uchida

2011-05-30T10:39:00.000-07:00

Olen jo pitkään fanittanut japanilaisen stylisti ja käsityökirjailija Ayano Uchidan kirjoja*. Ne ovat tyylikkäitä, lämminhenkisiä ja inspiroivia. Huippumahtavalla kuvittajalla Anne Vaskolla (Suomesta siis) oli näyttely Japanissa, ja hän suostui ystävällisesti ottamaan mukaansa Pitsikirjan vietäväksi rouva Uchidalle. Rouva Uchida näet kävi viime vuonna Suomessa ja teki matkastaan kaksiosaisen artikkelin Liniere-lehteen, yhtenä aiheena Anne Vasko (jonka hyväntuuliset kuvitukset ovat Japanissa sangen suosittuja!).

Ja tässä rouva Uchida pitelee Pitsikirjaa! Olen niin innoissani tästä kuvasta, että en tiedä miten sen ilmaisisin. Iiih! Hiiih! Jee!

* mikäli aihe kiinnostaa, lukaiskaa enemmän Pellavahelma-sivustosta!

Our Little Sea

2011-05-28T06:34:00.001-07:00

Emmi on ideoinut ja koonnut todella lumoavan Itämeri-aiheisen kuvituszinen. Hinnastakin menee osa Itämeren suojelemiseksi. Mukana 20 kuvittajaa ja taiteilijaa, ja painettu makoisalle mattapaperille.

Julkkareiden supermaukas herkkupöytä. Ei pelkkää laatikkopunkkua muovimukista, niinkuin avajaisissa harmillisen usein (hyvää booliakin oli kyllä tarjolla).

Emmi on hankkinut muodikkaan rystystatkan :D

Mm. tälläisiä hienouksia zinestä löytyy, ylempi Anna Emilian, alempi itse Emmin. Suosittelen! Toimii muuten hyvänä lahjana, koska zine postitetaan somassa raidallisessa paperipussissa.

Terveisiä työhuoneelta

2011-05-11T12:08:00.000-07:00

Nyt saa onnitella - sain apurahan! Ei kovin suuren, mutta kyllä sillä uuden kirjan alkuun saa. Olen jo hahmotellut äitiys- ja vauva-aiheista ompelukirjaa, aihe kun on tällä hetkellä ajankohtainen. Olen nyt viettänyt kaksi viime päivää työhuoneellani ompeluhommissa, aivan intoa pursuten. Yläkuvassa nuken ja kesätopin osia huolellisesti lattialle järjesteltyinä.

Työhuoneen kangashylly.

Tilkkutyö tikattavana työhuoneen isolla pöydällä ja takana siintää tilkkukukkula. Tämä on muuten siinä mielessä ihka oikea tilkkutyö, että kaikki palat ovat jämäkankaista. Harjoitusta kyllä vielä kaivataan, kulmat eivät oikein kohtaa.

Nauha-aarteita ja Fiskarsin hyvät kangassakset, joita eräs toimelias pikkuneiti tavoittelee.

Nappimekkoinen nukke poseeraa valmiina. Pikkuneiti suorastaan rakastaa nappeja, joten ajattelin tehdä sellaisen leikkikaverin, jossa niitä riittää. Napit on ommeltu kiinni huolella, ei pitäisi irrota rajummissakaan leikeissä.

Irtokauluksia

2011-05-08T06:10:00.000-07:00

Lainasin tämä hyvin kauniin kuvan Dear Beatrice -blogista. Olen irtokaulusten ystävä, joskin niitä tulee käytettyä harmillisen harvoin. Mutta en voi vastustaa niitä vintagekaupoissa ja kirpputoreilla, ja Pitsikirjassakin on yksi irtokaulusohje. Pienessä Pitsipuodissa olisi tietenkin yksi haalistuneella ruusukankaalla vuorattu piironginlaatikko varattu kauluksille.

Helmi-irtokaulus olisi upean juhlava, ehkä sellaisen voisi tehdä itse (vanhoista koruista puretuista helmistä, kauniin patinan takia).

Haaveksintaa

2011-05-04T23:56:00.000-07:00

Minulla on haave – ei kovin realistinen, mutta ties vaikka jokin osa siitä joskus toteutuisikin.

Olisi Pieni Pitsipuoti, kymmenen neliön kolo jossain tunnelmallisessa vanhassa rakennuksessa katutasossa. Pitsirullia olisi hyllyillä, laatikoissa tiskillä ja roikuisi katostakin. Pitsilaatuja olisi kaikenlaisia, maailman hienoimpia lajikkeita tietenkin - harsoisia silkkityllipitsejä, leavers-pitsiä Nottinghamista, montaa lajia ylellisen kaunista koneommeltua pitsiä, luomupuuvillaista pitsiä Japanista, vaihtuvia malleja Pitsipuodin omasta pitsitehtaasta... vain muutamia mainitakseni. Piirongista löytyisivät käsintehdyt pitsit, rouheista pellavapitseistä ja virkkauksista hienoimpiin silkkisiin antiikkipitseihin.

Yhdellä seinustalla olisi tarvikkeita pitsintekijöille; pienimpiä virkkuukoukkuja, hienoimpia lankoja, nauhapitsinauhoja, nypylöitä, eri kokoisia neuloja. Ikkunassa olisi vaihtuva opetushenkinen (mutta tietenkin silmiähivelevän kaunis) asetelma pitsitekniikoista ja -historiasta pienten selitystekstien kera. Ehkä myös muutama läpikuultavan siro pitsimekko ompelijoita inspiroimaan.

Pitsipuodissa järjestettäisiin kursseja ja käsityötapahtumia kaiken tasoisille käsityönystäville. Puodista saisi myös ainakin parina iltana viikossa teetä ja kaakkua, ja lueskeltavana olisi kuluvan kuukauden muotilehtiä menneiltä vuosikymmeniltä.

Saisinkohan tähän jotain yritystukea tai starttirahaa :D ?

Catherine sydän William

2011-04-29T05:43:00.000-07:00

... ja aah mikä pitsiunelma morsiamella yllä! Kuninkaallisten häiden virallinen nettisivu kertoo, että Sarah Burtonin (mcQueenin nykyinen pääsuunnittelija) suunittelemassa mekossa on R0yal School of Needleworkin käsityöläisten tekemää Carrickmacrossin tyylistä applikaatiopitsiä.
"French Chantilly lace was combined with English Cluny lace to be hand-worked in the Irish Carrickmacross needlework tradition."
Vanhastaan carrickmacross-pitsi oli koneellisesti tehdylle tyllipohjalle pienepienin pistoin applikoituja musliinista (ohut puuvillakangas) leikattuja kukkia, nyt se oli modernisoitu applikoimalla tyllille pitsikukkia.

Brillat-Savarin : Maun fysiologia (1825)

2011-04-27T01:03:00.000-07:00

"Iloitkaa, hyvä ystävä", sanoin eräänä päivänä rouva de B:lle. "Teollisuuden edistämisyhdistykselle on juuri esitelty kutomalaite, joka tekee suurenmoista pitsiä lähes ilmaiseksi."
"Vai niin", kaunis rouva vastasi ruhtinaallisen välinpitämättömästi säälien, "jos pitsi olisi halpaa, kenen kuvittelisitte haluavan pitää mokomia rääsyjä?"

Katen huntu

2011-04-23T08:56:00.001-07:00

Olen tässä pääsiäislomilla uhrannut jonkin verran aikaa pähkäilemällä tulevien kuninkaallisten brittihäiden pitsitilannetta. Haluaakohan Kate jatkaa brittimonarkian perinnettä, jossa kotimaan pitsiteollisuutta kannustetaan näyttäytymällä tärkeissä seremonioissa pitsipuvuissa? Ja saako Kate lainata jotakin upeaa vanhaa pitsiä kuninkaallisista pitsikammioista? Suuriin katedraalihäihin ja tulevan kruununperijän morsiamena hänen pitäisi, jos pitsiin haluaa pukeutua, löytää jotain todella upeaa arvopitsiä. Mummon virkkaukset eivät nyt kelpaa.

Viimevuotisissa Ruotsin prinsessa Victorian häissä pitsinkyylääjät saivat iloita yksinkertaisen elegantin mekon parina olleesta perintöpitsihunnusta. Toivon tietysti että Kate seuraisi Victorian esimerkkiä. Brittikuninkaallisten ullakoilla lienee paaleittain upeaa antiikkipitsiä, jota olisi mukava päästä kurkkimaan.

Dianan kuuluisassa hääpuvussa oli kuningatar Marylta perittyä pitsiä ("jotain lainattua"), ilmeisesti vuoden 1911 kruunajaispuvusta irroitettua Bedfordshiren nyplättyä pitsiä. Kuningatar Victorian hääpuvussa ja hunnussa oli Honitonin nyplättyä pitsiä, jota kuningatar Victoria tuntui muutenkin suosivan. Jotkut Katen hääpukua pähkäilleet muotitoimittajat arvelevat Katen puvun olevan kuningatar Viktorian hääpuvun inspiroima, joten on aivan mahdollista että jostain olisi kaiveltu esiin Honitonin pitsiä. Toisaalta, koska käsintehty pitsi teollisuuden alana on menneisyyden hommia, Kate voisi pukeutua vaikkapa Nottinghamin konepitsiin. Näin tuo paljon kärsinyt ja lähes jo hiipunut konepitsiseutu voisi nousta uuteen kukoistukseen kruununperillisen morsiamen häähunnun vetoavulla...

Hamonen

2011-04-16T09:24:00.000-07:00

Jotta ei vaikuttaisi siltä, että pelkästään luuhaan kaupoissa, esittelen vastavalmistuneen kesähameeni. Ompelin kymmenen richelieu-tyylistä leikekirjontaliinaa käsin yhteen, taakse (koneella) vetoketjun ja vyötärökaitaleen. Tälläiset harmaalla tai pellavanvärillä vaalealle kankaalle leikekirjotut liinat ovat jostain ihmeen syystä todella halpoja kirpputoreilla ja vanhojen tavaroiden kaupoissa, minusta ne ovat upeita ja lisäksi aikaavieden tehtyjä. Mutta tämäntyypinen käsityö ei kai ole nyt muodissa. Hameen liinat maksoivat 50 sentistä 4 euroon.

Olen hamstrannut tämäntapaisia liinasia pinoittain, aikomuksena leikellä ja ommella niistä mekko, mutta en sittenkään raaskinut saksia aivan ehjiä vanhoja liinoja. Hameeseen ne saattoi käyttää kokonaisina.

Just so it does not appear I'm ONLY wasting my time in shops, I present this skirt I've made for summer. It's made of 10 handmade cutwork tablecloths (richelieu style), which for some reason can be found very cheaply at flea markets & secondhand shops. I can't for the life of me figure out why those cloths cost so little (from 4 euros to 50 cents per piece), I think they are very beautiful and needed lots of time and patience from the needleworker. But I guess they are not fashionable right now.

I've been stocking this type of tablecloths, planning to cut and sew them into a dress, but after all I don't have the heart to put scissors on perfectly fine old textiles. So this skirt was a way to use them without cutting them.

Jippii! Kevät! - Yay, spring!

Pitsitutkimus ketjuvaatekaupoissa - Researching Lace in Clothes Shops

2011-04-13T10:00:00.000-07:00

Kun nyt tuli käytyä KappAhlissa, kävin sitten muissakin edullisissa kaupoissa tarkistamassa pitsitilanteen. Ihan vain tieteellisestä mielenkiinnosta, ostoksia en tehnyt lainkaan!

Seppälä

Seppälän pitsit tuppaavat olemaan aika ankeita, mutta puuvillainen koneommeltu pitsi ei mene pieleen juuri millään. Ylemmässä liivissä kirjonta on tehty tyllipohjalle, mutta samalla tekniikalla kuin koneommeltu pitsi (pohjakankaan päälle on levitetty tylli, sitten kirjottu kuviot, ja pohjakangas sulatettu pois). Alemmassa trikoovaatteessa jollain tapaa mielenkiintoinen, hieman sisäelinmäinen kuvio. Pitsin ja kankaan yhdistävä ompelujälki on sangen epäsiisti, mieluiten pitsin ratkoisi irti ja ompelisi huolellisemmin johonkin muuhun paikkaan...

Lindex

Lindexin pitsivalikoima oli ilahduttavan monipuolinen. Ylemmässä kuvassa on hauska beige tunikamekko, jossa on verhopitsikoneen tekemää, ehkäpä hienoa ruutuvirkkausta tai filet-pitsiä jäljittelevä kuvio.

Koneommeltu pitsiä; ylemmässä kuvassa tämän kauden tyypillinen pitsikoristeinen paita ja alemmassa koneommeltuja tiplanauhoja huivin päissä. Kun 25 vuoden päästä koitetaan ilmaista esim. elokuvassa jonkun olevan 2010-luvulta, olen varma että tunnusvaatteena on juuri tuollainen huivi, leggingsit ja tunika.

T-paidan pitsit näyttävät hienolta nypläykseltä (tai lähinnä sitä jäljittelevältä barmen-konepitsiltä), mutta nurja puoli paljastaa kyseessä olevan erittäin nokkelasti sommitellun raschel-pitsin. Tunnusmerkkinä ovat pitkät, kuvassa vaakasuunnassa menevät silmukkaketjut, joista näkee pitsin rakenteen olevan neulos eikä "nypläys". Mutta aika tarkkaan saa syynätä että tuon havaitsee, ja lankakin on ainakin osittain puuvillaa – hyvin epätyypillistä raschel-pitseille.

H&M

Hennes&Mauritzissa houkuttelee kevään romantikkoja "tiedostava" pitsimallisto, jonka materiaalina on osittain käytetty kierrätettyjä muovipulloja ja tekstiilijätettä. Pitsit ovat oikein onnistuneita; läpikuultavan kevyelle tekokuitutyllipohjalle on kirjottu viskoosilla herkkiä kuvioita. Tämä onkin se tapa, jolla tekokuidusta saa ihanan ja tyylikkään pitsin. Tekokuituisen langan kiilto ja tietty läpikuultavuus, jotka muun tyyppisten pitsien tiuhaksi kudotuissa kohdissa tekevät ruman ja halvan vaikutelman, ovatkin ilmavassa tyllissä edukseen.

Pitkässä mekossa on oikein herkuteltu tyllin siroudella. Helman kirjonta alleviivaa tyllin yksinkertaista sulokkuutta. Jos ei ole mahdollista hankkia käsinkirjottua antiikkista käsinkirjottua silkkityllimekkoa (heipä hei vaan, jos Pitsiblogin lukijoissa sattuu olemaan joku perijätär), niin tuo mekko on oikein kelpo vaihtoehto. Lisäksi tarvitsee vain pienen pajukorin ja kukkia hiuksiin, ja kukkakedon jolla kirmata. Ylenpalttiseen ihkuihanuuteen hieman varautuneesti suhtautuville sopii tyllipitsinen toppi, jonka voi yhdistää farkkuihin tai leggingseihin.

2011-04-10T09:24:00.000-07:00

Vanhoista muotilehdistä pitäville tiedotettakoon, että antikvariaatti Johanneksessa, osoite Yrjönkatu 1 Helsinki, on saatavilla upea valikoima 50- ja 60-lukujen ulkomaisia muotilehtiä. Kuulemma erään helsinkiläisen muotisalongin aikoinaan tilaamia lehtiä – niinpä osasta onkin leikelty kuvia irti. Mutta ei se mitään, on niitä jäljelläkin. Luulenpa, että suosikkimuotivuoteni on talvipukimissa 1957 ja kesävaatteissa 1962-3. Mistähän saisi samanlaista jättiruutuista puuvillaa kuin La donna -lehden kansimekossa käytetty..?

Ostoksilla - Shopping

2011-04-08T11:24:00.000-07:00

Lupailin Tukholmankuvia, mutta saattekin ostosvinkkejä! Näitä varten ei tarvitse edes lähteä matkalle. Kuvan neule ja pitsilaukku siis päätyivät kumpainenkin tänään vaatekaappiini, toinen tuli postista ja toinen - kaikista mahdollisista paikoista - KappAhlista.

Koko kevään ja kesän vaatekauppatarjonta näyttää erittäin suotuisilta pitsinystäville ja kaikenlaisille romantikoille, ja olenkin pääosin kiertänyt kaupat kaukaa, ettei tule turhanpäiten osteltua liikaa. Koitan nimittäin noudattaa 50-luvun pukeutumisoppaiden neuvoja, joissa vaatteita ostetaan silloin kun niitä tarvitaan, ei sillion kun sattuu huvittamaan. Ja mitä vähemmän ostaa, sitä makoisammalta ostokset tuntuvat.

Lähikuva ylimmän kuvan laukun kerrassaan tyylikkäästä
koneommellusta pitsistä. Tässä on mielestäni hyvin käytetty
pistojen suuntia tekstuurin aikaansaamiseksi,
joku todella asiansa osaava pitsisuunnittelija ollut hommissaan.

Tämän kauden pitsit kauppojen vaatteissa, jopa tavanomaisten ketjukauppojen, ovat monesti yllättävän laadukkaita. Koneommeltu pitsi (chemical lace) on noussut valtaisaan suosioon, varmaankin koska tämä tekniikka mahdollistaa hyvin vapaat kuviomallit. Aivan halvimmisissa tapauksissa koneommeltukin pitsi voi olla kökköä, joko rumasti kiiltelevää halpaa polyesteriä tai muuten vain hätäisesti ja sotkuisesti ommeltua, mutta yleensä se on ihan siistiä ja hauskannäköistä. Kuviot eivät ole toistaiseksi olleet erityisen omaperäisiä, mutta huiveissa suosittu tiplarivistö antaa toivoa jostain mielenkiintoisesta kehityksestä.

Sitten itse ostosvinkkeihin!

Tänään perjantaina tuli KappAhleihin uusi Vintage Stories -mallisto. Tällä kertaa innoituksen lähteenä on ollut 1910-luku, ja englanninkirjontaa ja hienonhienot alusvaatteet mieleen tuovia pitsiupotuksia piisaakin. Kävin hipeltelemässä vaatteita, ja virallinen pitsilaatusuositusleima jaetaan ainakin seuraaville malliston osille:

- alkukuvan pitsilaukku (nettisivuilla sen kerrotaan olevan 100% polyesteriä, mutta tämä koskee vain vuorikangasta. Pitsi on puuvillaa. Pitsien materiaalia ei muutenkaan nettisivuilla noteerata, pari 100% puuvillaksi ilmoitettua vaatetta on puoleksi keinokuitupitsiä).

- huivi, kaunista ohutta kirjottua puuvillaa ja hauska kukkakuvioinen koneommeltu reunapitsi

- luonnonvalkoinen tunika, viehkot hillityt pitsiupotukset

- brodyyrihame, siististi tehdyt brodyyrirei'itykset

- mekko, sirot nyplätyn oloiset pitsit. Harvemmin näin ohutlankaisia (luonnonkuitu)pitsejä nykyään tapaakaan!

Toinen ostospaikka, jota voi pitsin innoituksessa ja yleisessä kevään hurman hengessä suositella, on brittiläinen firma Darling. Vintageviritteisiä, hurmaavan suloisia ja häpeilemättömän naisellisia vaatteita, jotka yhden neuleen esimerkin perusteella ovat myös hintaansa nähden laadukkaita. Himoitsin ylläolevan kuvan ihastuttavaa Willa-pitsitakkia, mutta se ehdittiin myydä minun koossani loppuun sillä välin, kun emmin sormi hiirellä sinisen ja rusehtavan välillä (aaaaaargh!). Päädyin sitten alkukuvan Rachel-viskoosineuleeseen, ja taidanpa tilata lisääkin. Kun sovitin uutta neuletakkiani, tunsin heti että minun on järjestettävä Williamin ja Katen naimisiinmenon kunniaksi hääbrunssi! Voi uusien vaatteiden ihmeellistä vaikutusta...

Lähis Darling-neuletakin somasta kauluksesta.
Koneommellun pitsin juju on sen kolmiulotteisuus,
joka tässä toimii ihan edukseen.

Kirppislöytöjä Hämeentieltä

2011-03-09T04:19:00.001-08:00

Hämeentieltä Helsingistä, jostain vallilan koulun läheltä, löytyi uusi kirpputori. Jos liikkuu siellä suunnalla, kannattaa käydä vilkaisemassa - tarjonta oli monipuolista ja kiintoisaa, paikan nimi vaan ei jäänyt muistiin. Ostin vuoden 1952 Omin käsin -lehden, nappeja, muutamia pitsinpaloja...

... ja pari lasipurkkia, hyödyksi kuivaruokakaapin järjestyksenpidossa. Tai voi olla, ettei niistä nyt niin hyötyä ole, mutta näyttääpähän hauskemmalta. Harvoin löytää noin isoja lasitöniköitä kuin taaempi, se on pälle 25 cm korkea. Tämä on taas jotain keski-iän oireita, vimmattu halu pistää ruoka-aineet lasitölkkeihin.

Omin Käsin -lehdestä: Nyplättyjä matkamuistoja tuleville olympialaisturisteille. Kirjoittaja on huolissaan siitä, ovatko tarjolle tulevat matkamuistot riittävän edustavia, tyylikkäitä ja hyvin valmistettuja.

Virkkausmalleja kodintekstiileihin ja nuoren tytön kaulus. Oikeanpuoleisen sivun pitseihin ei ole ohjeita, mutta "taitava virkkaaja saa kuvastakin katsomalla mallin selville".

Käsityöopettajaopiston opiskelijoiden taitavasti koristamia suuritöisiä puseroita.

Mahtavan kärttyistä kärinää Taideteollisuusnäyttelyn annista. Oikeanpoleisen kuvan esineistä: "Näissä kankaissa ei ole mitään moittimista, onhan vaatimattomuuskin kaunista... Samaa ei voi sanoa näistä. Mitä ne ovat?". Suosittelen lukemaan, hupaisaa!

Tässä pitsiostoksia. Harvoin enää tulen ostaneeksi mitään virkattua, kun sitä on kokoelmiini kertynyt aika lailla. Virkattu kolmio (varmaankin tyynyliinan tai pöytäliinan kulmaan tarkoitettu) oli kuitenkin niin hienoa työtä ja monimutkainen malli, että se tuli hankittua. Oikealla käsintehtyjä valko- ja reikäkirjontaliinoja, huolellista työtä nekin.

Pari lähikuvaa vielä, nätit pykäreunat. Kyllä taas olisi tekijää kiukuttanut, jos olisi saanut tietää että monien tuntien työ myydään vaivaisella parilla eurolla...

Tukholmasta kerron ensi kerralla, kunhan saan kuvani järjestykseen!

Tukholmaan!

2011-02-21T09:06:00.000-08:00

Sähköjohdosto ja roikkuvat lamput ovat kirkasta iltataivasta vasten aina yhtä pitsimäisen kaunis näky.

Helsinki, niin hieno paikka kuin onkin, alkoi tuntua pieneltä. Lähden Tukholmaan parin päivän retkelle. Osaisiko joku jakaa vinkkejä kangaskaupoista, designputiikeista ja antiikkiliikkeistä (varsinkin sellaisista, jossa saattaa olla vanhaa pitsiä)?
I'll be taking a little trip to Stockholm soon. Any hints and tips concerning design shops, fabric shops and antique shops (with old lace, preferably) are most welcome.

It's been a long while since I last used Swedish, but here goes/Siitä, kun viimeksi käytin ruotsia, on aikaa, mutta pitää yritää:
Jag ska åka till Stockholm i nästa veckan. Vänligt ge mig en antyda, var skulle jag hitta intressanta tygaffärer, designbutiker och antikbutiker (speciellt ökar jag antikspets). Tack så mycket! Kiitos! Thanks!

Joka tyypin kaavakirja II - viittatakki

2011-02-18T04:14:00.000-08:00

Tapasimme Kaavakirja-porukan kanssa pari päivää sitten Katjan luona, ja jaoimme kuvausvaatteet. Osa meni malleille, osa meille tekijöille, toiveiden ja myös vaatteiden kokojen mukaan. Minä olin iskenyt silmäni jo tekovaiheessa Viittatakkiin. Se kuositellaan hupparin pohjalta, mutta on jotain ah niiin paljon elegantimpaa!

Olkpäilä on hiukan puhvitusta ja huppu on vuoritettu ohuella fleecellä.

Kiinnitys hoituu lenkeillä ja duffelinapeilla. Näin ei tarvitse tehdä napinläpeä = reikää vedenkestävään kankaaseen.

Viittatakkiohjeen ensimmäinen aukeama Kaavakirjassa.

Jos olisin lyhyitä hameenhelmoja käyttävää tyyppiä, tekisin itselleni keepin ja minimekon 60-luvun tyyliin.

Vielä yksi kuva Viittatakista. Minun puolestani kevät voisi tulla jo aika pian, eikä haittaa jos se on sateinen. Näen jo itseni kävelyllä keveässä kevätsateessa Viittatakin helmat viuhtoen!

PS. Lähikuva purkista, joka toimii pään sijaisena kuvassa 2. Löysin tämän Pariisilaiselta katukirppikseltä yhdellä eurolla!

Kirjottua pitsiä

2011-02-18T00:58:00.001-08:00

Taas kerran kirpputorilla ... pakkanen on niin poskia nipistelevä, että tulee väkisinkin etsiydyttyä sisätiloihin. Bongasin tekniseltä kannalta mielenkiintoisen pitsin, yläkuvan rulla: luultavimmin koneella tehty nyplättyä tyllipohjaa muistuttava pohja, johon joku on käsin pujotellut neulalla geometrisiä koristekuvioita. Alla kaunis käsinkirjottu liina. Kumpaakaan en ostanut, mutta pari kaunista kirjomusta tarttui kuitenkin mukaan.

Kuviona on kolmioita ja kukkia. Vaikka ajoittaminen on näin pikavilkaisulla aikas hankalaa, kuvioissa on mielestäni jotain hyvin 1910–1920-lukulaista.

Kylmää on, mutta kaunista! Ja linnut jaksavat tirskuttaa, vaikka luulisi että tuossa pakkasessa nokka salpautuisi.

EDIT: Haluaisin perustaa jonkinlaisen pitsinäyttelyn tai -museon, jossa olisi esillä kaikenlaisia erilaisia pitsitekniikoita. Minulla olisi jo kohtuulliset kokoelmatkin valmiina, kun olen toivoton keräilijähamsteri.

The Illustrated Household Journal part II

2011-02-13T04:19:00.000-08:00

Lehden ensimmäinen aukeama kirjavine mainoslippusineen. First spread of the magazine has several colourful advertising inserts.

Käsinväritetty muotikuva, varsin hieno! 1880-luvun muodinmukaisen naisen kuvailtiin jossain kirjassa muistuttavan topattua ja tupsutettua sohvaa, ja vaikka kuvaus onkin ehkä pahansuovasti virittynyt niin ei se ihan väärässäkään ole... Ajan muodikas korsetti vaati (tai muodosti) taaksepäinkallistuneen, liioitellun ryhdin, jota turnyyri tietysti vielä korosti.
Hand-painted fashion plate, rather nice I think. In some book, a fashionable lady from 1880's was described to resemble a padded sofa, with all the buttons, tassels and ruchings she wore. Although the description is a bit exaggerated, one can see it does have a basis in reality. The fashionable corset of the time required (and created) the back-stretching posture shown also in this drawing, and tournure enhanced the effect.

Oikeanpuolesessa asussa on kuosina ötököitä, jotenkin yllättävää!
Check out the bug / cockroach pattern on the dress!

Röyhöjä, pöyhöjä, puhveja ja rypytyksiä - muffs, ruffs, cuffs & puffs!

Elegantin aamupuvun kuva on salakavalasti asetettu keskelle naisten yliopistosta kertovaa artikkelia, epäilemättä ajatuksella että höpsömmänkin tytön katse saattaa vahingossa lipsahtaa muotikuvasta ylöskehittävään tekstiin.
I can guess what the layout designer has been thinking: Perhaps even the silly, fashion-minded girl will accidentally read the article about ladies' education, if I put this fashion plate in the middle of text.

Muodikkaita uima- ja ranta-asuja. Lovely fashionable swimming and beach outfits.

Lastenvaatteita. Madallettu vyötärö ennakoi 1910-luvun suoralinjaista muotia. Kidswear, with low waislines that seem to foretell straight lines of 1910's.

The Illustrated Household Journal

2011-02-07T09:16:00.000-08:00

Viime aikoina minulla on ollut hyvää tuuria vanhojen muoti- ja kaavalehtien kanssa. Toissa viikonloppuna löytyi Fidasta 1880-vuoden The Illustrated Household Journal and Englishwoman's Domestic Magazine (puuh mikä nimi!). Lehti on tanakka tietopaketti viimeisimmistä muotiuutuuksista, hienostojuoruista, kanankasvatuksesta, ranskalaisten naisten löyhämoraalisista avioliitoista, matkailuun tarvittavista asusteista, naisten koulutuksesta ja kotiopettajatarkysymyksestä. Mukana myös runoja, novelleja ja huumoria. Luulenpa, ettei moikaan nykyinen aikakauslehti käsittele yhtä monipuolisia aiheita!
Lately I've been lucky with old fashion magazines. I bought this 1880's The Illustrated Household Journal and Englishwoman's Domestic Magazine a couple of weeks back. It tells all you need to know about latest up-to-date fashions, society gossip, how to keep healthy hens, why French marriages are so low morale, what outfits one needs for travelling, women's college education in America, and what's the right way to treat one's governess. Also short stories, poems and humour. Not many magazines today offer such variety of reading!

Lehdessä on lukuisia muotikuvia aluspukimista iltapukuihin. Kaavoja sopii tilata eräältä madame A. Letellieriltä Covent Gardenista.
Fashion plates show all kinds of fashionable clothes from lingerie to evening dresses (patterns to be bought from Madame A. Letellier, 40 Tavistock Street, Covent Garden).

Lehdessä on myös monta aukeamaa käsityökaavioita ja runsaasti hattuja.
The magazine has also several spreads of needlework patterns and plenty of millinery.

Lisää pieniä pitsihattusia ja virkkuuohjeita. Mielenkiintoista, että aamumyssy on esitetty noin runsaan pitsikauluksen kanssa, luulin että tuontapaiset pitsit olisi varattu enemmän iltapäivä tai iltakäyttöön. Mutta näin sitä oppii.
More lace-encrusted hats and crochet patterns. I would have expected the wide lace collar that morning cap girl is wearing, to be more suitable for afternoon or even evening – but a fashion plate girl wearing a huge lace collar in the morning emphasises the fact that 1880's were indeed a top time for lace.

Kaavio hienoon nauhapitsiin, jolla voi somistaa nenäliinan kulman. Valmiita nauhapitsin tekemiseen tarkoitettuja nauhoja myytiin 1800-luvun loppupuolella yleisesti. Pattern for "point lace" ie. fancy tape lace / princess lace made of special pre-made tapes.

Galathee-puku. Mitä se sitten tahtookaan tässä yhteydessä sanoa... Galathea on nereidi Kreikan mytologiasta, mutta puku ei näytä juurikaan antiikkiselta tai merenhengettärelliseltä. Googlaamalle "Galathee" selvisi, että samannimisessä humoristisessa operetissa Galathee oli Pygmalionin henkiin heräävälle naispatsaalle annettu nimi. Höm, kyseenalainen inspiraatio mekolle! No, jokatapauksessa puku on kermanväristä voile de nonnea ja Bengalin ruusun (?) väristä surah'ia, kevyttä ja herkkää siis. Mekko on luultavasti tarkoitettu käytettäväksi tea gownina, epämuodollisena mutta ylellisenä iltapäiväasuna. Huomatkaa itämaishenkinen viuhka!
Galathee dress. I have no idea to what Galathee refers in this case - it's a name of a sea spirit from Greek mythology, but the dress does not look very Antique or seaspirited. Also, by googling I found out the name Galathee was given to Pygmalion's statue that came alive (in a humorous opera), but why name a dress after that..? Well anyway, the dress is made of cream voile de nonne and Bengal rose surah, very delicate effect. It's probably a tea gown, an informal but luxurious afternoon dress. Note the Oriental style fan!

Aivan täydelliset kesäkengät. Haluaisin tismalleen tuollaiset! The perfect summer sandals. I wish I could find a pair exactly like that!

Suuren Käsityölehden Kaavakirja-juttu

2011-02-06T08:28:00.000-08:00

Uusimmassa Suuresa Käsityölehdessä on kolme äitiyskaavaa Joka tyypin kaavakirja kakkosesta (sekä monta muutakin hauskaa kaavaa, itse kiinnitin huomiota Amy Butlerin ihanan keväiseen kääntötakki-ohjeeseen).

Äitiyshousut- ja paita ovat superhyödyllisiä perusvaatteita odottajalle, mutta kellomekko on ehkä kaavoista jännittävin. Sen helma on niin laaja, että sen alle mahtuu mikä vain mahtimasu, mutta toisaalta voi sitä käyttää raskaana olemattakin!* Helman suuri rikkumaton pinta-ala on aivan omiaan erilaisille suurikuosisille kankaille, tai maalaten koristeltavaksi.

* Jos olet raskaana, älä kuitenkaan kuvittele, että tulisist pitämään samaa mekkoa sittten raskauden jälkeen. Minua kyllä varoiteltiin tästä ilmiöstä, mutta en oikein ottanut sitä uskoakseni. Suunnittelin muokkaavani monet raskausmekkoni mahanjälkeiseen elämään, vaan niinpähän ajatus ei voisi vähempää kiinnostaa...

Määrittelykysymys

2011-01-17T08:50:00.000-08:00

Pari päivää sitten rautakaupassa maaliostoksilla huomasin tämän rautalankakorin, joka on tehty pykäpistoilla! Siis periaatteessa samalla tekniikalla, jolla ommeltua pitsiä tehdään. Riippuu sitten käyetyn aineksen jäykkyydestä, onko tulos pitsiä vai romuromanttinen kori.
A couple of days ago in a hardware store I saw this wire basket. It's made with the same stitch as needle laces – it's just a matter of stiffness, if the result is a lace or a basket!

Lähikuva "pykäpistoista" - close-up of the "needlelace stitches".

Oooh!

2011-01-15T07:46:00.000-08:00

Temperley Londonin utuisenvaalea pitsiunelma ruskeilla nahkadetaljeilla on niin ihana, että koitan kuumeisesti keksiä minkä aukon kolkytjarisat äiskän vaatekaapissa tämä look täyttäisi. Apua, kutsuisikohan joku minut esim. pienten käsintehtyjen samppanjaleivosten maistelutilaisuuteen?
Nude lace dream with leather accents by Temperley London is so stunningly wonderful, I'm racking my brains trying to come up with a reason why a thirtysomething mommy ought to have something similar in her wardrobe. Perhaps I'll soon be invited to a handmade champagne-filled petits fours tasting party?

Pukeutumislamaannus ja uusi mekko

2011-01-13T10:09:00.000-08:00

Suuri Käsityölehti tekee jutun Kaavakirja II:sta, ja minua haastateltiin sitä varten. Haastattelun oheen tarvittiin valokuva. Olipa muuten todella vaikea päättää, mitä laittaa päälleen lehteen julkitulevaan kuvaan! Jouduin suorastaan lamauttavan tyylipaniikin kouriin. Jotain tyylikästä, mutta ei liian kuivakkaa, hiukan vanhahtavaa mutta ei liian orjallisesti vanhaa kopioivaa, jotain minuntyylistäni, mutta mitähän se sitten oikein on... aargh!

Ratkaisu: ommeltava jotain uutta. Olen mitä suurimmassa määrin mekkoihminen, vaikka en ole sitten vauvan syntymän käyttänyt mekkoa – kaikissa mekoissani on taka- tai sivuvetskari, ja ne taas eivät sovi yhteen imetyksen kanssa. Päätin siis tehdä valokuvauskelpoisen mekon, jota voisi käyttää jatkossa talvisena perusmekkona. (Olen myös innostunut tilkkutöistä, nuo ihme neliöt ovat tilkkusuunnitelmia.)

Inspiraationa oli tämä vanhan Country Living -lehden maalisävyjä esittelevä kuva, sekä ajatus jostain hyvin selkeälinjaisesta. Yksinkertaisen, neutraalinvärisen mekon kanssa voi nimittäin käyttää värikkäitä sukkahousuja, röyhelöisiä paitoja ja varsinkin pitsiä!

Tässä pari kuvaa muotinäytöksistä, joissa samaa simppeliä villalinjaa jota kaipailin.

Tälläinen mekosta tuli. Kaava on tietenkin Joka Tyypin Kaavakirja II:sta muokattu (Röyhelötopin ohje, kaava vyötäröltä katki, alaosaksi A-linjainen hame ja kiinitykseksi etuvetoketju). Vuoritukseen tsekkailin apuja Coctailmekon ohjeesta. Suunnittelemani iso pyöreä vyönsolki oli liian huomiotaherättävä, joten kävin ostamassa Nappitalosta pienemmän.
Mieheni sanoi mekosta tulevan mieleen "steampunk-työläisen uniformun", mikä ei sinänsä haittaa lainkaan :). Vaikutelman saa varmaan aikaan vetoketju, joka muuten on edesmenneen isoäitini jostain vanhasta vaatteesta ratkoma ja säästämä. Ja taisin ainakin jollain tapaa päästä tavoitteeseeni, että uusi vaate olisi sekä hieman vanhahtava että moderni!

Kangas on ohutta villaa, joskus pari vuotta sitten ostamani. Kankaita kannattaa ostaa kun hyviä tulee vastaan, kyllä niille lopulta käyttö löytyy! Taskunsuut, pään- ja kädentiet ja helma on tikattu käsin, minusta vähän vaappuva käsinommeltu jälki on aika kiva kontrasti asialliseen kankaaseen.

In short: I was interviewed & photographed for a sewing magazine, and I made this dress for the photo.

Pitsilamppu / Lace lamp

2011-01-12T10:55:00.001-08:00

Löysin ihanan lampunvarjostin ohjeen DosFamilysta!
I found this really nice crafty tutorial from DosFamily so I just have to share it with you.

Lisää muotilehtiaarteita / More Vintage Pattern Treasures

2011-01-10T00:06:00.000-08:00

Kaavalehtipinon vanhin, vuodelta 1899. Rypytyksiä, röyhelöitä, pitsiä ... aikakausi, jolloin sanaa "minimalismi" ei oltu vielä keksitty.
The oldest of the pattern magazines; from 1899. Loads of ruffles, lace and frills, a peek into an era when the word "minimalism" had not been invented.

Virkattu polkupyöränsatulan päällinen. Pyöräilyhän oli noihin aikoihin muotiharrastus, ja selvästi siis tilaisuus esitellä nilkkojensa lisäksi käsityökätevyyttään! A crocheted bicycle seat cover. Bicycling was very fashionable at the turn of the century, and obviously a chance to show off, not only one's slim ankles, but also skills with crochet hook!

Ja loikkaus 20-luvulle. Mikä ällistyttävä muutos pukeutumisessa näiden kahden kaavalehden ilmestymisen välissä – 1920-luvun nainen 2010-luvun Helsingissä olisi paljon luonnollisempi näky kuin vuoden 1899 asuun pukeutunut 1920-luvulla.
Stylish ladies from 1920's. The change in dress that happened between 1899 and 1925 is dramatic – a person straight from 1920's would look much less out of place today than someone from 1899 would have looked in 1925.

Aarrepinon viimoisin, muotiuutuuksia keväältä 1926. The last one of my new treasure pile, fashions straight from spring 1926.

Kevätaurinko ja kukkivat puut saavat nuorille neitosille aikaan halun pukeutua pitsiin ja samanlaisiin söpöihin pikku mekkosiin. Sunshine and blossoming trees in springtime inspire young misses to wear pretty lace and matching dresses

Vanhoja muotilehtiaarteita / Vintage pattern treasures

2011-01-06T13:22:00.001-08:00

Käväisin toistamiseen edellisessä postaukessa mainitussa Fasaani Antikissa vilkaisemassa tarkemmin erästä laatikkoa, jonka sisältö oli jäänyt hitusen polttelemaan. Pahviloorassa oli sekalainen kokoelma kaavalehtiä 1910–1930 -luvuilta, ah! Ostin läjän.
Another shopping excursion to the same antique shop I got the previous post's night dress from. This time the result was a pile of pattern magazines from 1910's to 1930's. Yay! This one is a swedish magazine, and the main headline says "Afternoon tea, where fashion is being discussed".

Varhaisen 30-luvun sangen solakkalinjaisia pukuja. Muhkeapehvaiset ja kaarevalantioiset naiset ovat mahtaneet tuntea olonsa kurjaksi näitä muotisivuja silmäillessään! Kummassakin kuvassa värillistä pitsiä, lienee ollut jokin muotivillitys.
Very slim-lined dresses from early 1930's. Ladies with curvy bums and wide hips must have felt miserable! Both pictures have a dress made from colourful lace, must have been fashionable at that time.

Pari vuosikymmentä taaksepäin; 1910-luvulle. 1910-luvun muodista ei juuri puhuta viime vuosisadan vuosikymmeniä retroillessa, vaikka sieltä löytyisi paljon mielenkiintoista lainailtavaa.
A jump backwards, to 1910's. I wonder why 1910's are so rarely referenced when fashion is borrowing from the past – there is lots of interesting stuff!

Alushousut olivat vielä niin kiusallinen ja häveliäs asia, että ne kuvattiin lähes tunnistamattomaksi lskostettuina.
Underpants were at that time still "unmentionables" and to avoid being too crude? pornograpich embarrassing? they were pictured folded so that one can hardly recognise which piece of clothing they are.

Säästeliään neidin pukuvarastoa laajentaa tämän kuvan alushame, johon voi vaihtaa kolme erialista helmaröyhelöä!
A thrifty miss will sew herself a convenient underskirt which has three different hem ruffles!

Tytöillä on nyt selvästi vispilänkauppaa meneillään! Tarkoitus olis kylläkin esitellä kirjailtuja puseroita.
If those two girls in their pretty embroidered blouses are not flirting, I don't kno what they are doing!

Shin-nen omodetou gozaimasu!

2011-01-01T10:53:00.000-08:00

Välipäivän ostos: vanha alus- tai yömekko Fasaani Antikista (yksi suosikkipaikkojani ostaa vanhoja tekstiilejä – valikoimat ovat monipuoliset ja hinnoittelu sikäli horjuvaa että sieltä voi tehdä huippulöytöjä edullisesti). Taidan tehdä tästä keveän kesäkolttusen vaikka pellavahousujen kanssa pidettäväksi.

Etutumuksessa on pari käsin kirjottua lehvää ja nimikointi, sekä keskellä konetekoinen brodyyrikoriste erinomaisen siististi upotettuna. Pitsi oli ikävä kyllä repeillyt, mutta niinpä mekkokin maksoi vain 4 euroa. Siihen hintaan raaskii jo hieman korjaillakin ostostaan!

Pitsi on pitsiverhokoneella (lace curtain machine – minä suomentelen näitä pitsikoneiden nimiä välistä ihan omasta päästäni) tehtyä. Olen huomannut että pitsiverhokoneen tuotokset ovat alttiita repeilemään, "kuteet" kun ovat löyhästi kierrettyä, ohutta lankaa joka vanhetessaan haurastuu. Ratkon luultavasti pitsin pois ja korvaan jollain samantapaisella mutta tuhdimmalla lajikkeella. Näin siroja pitsejä vaan ei ole nykyisistä valikoimista kovinkaan helppo löytää!

A little nightdress or underdress I bought a couple of days ago. If the torn lace is replaced, it would make a cute summer camisole dress thing. The lace is made by lace curtain machine, which I've noted before is prone to tearing as it gets old. It gets very fragile and "warp" threads tear easily. But anyway it was only 4 euros, so I'm not bothered I need to mend it a bit before use.

Oh, and very happy and exciting New Year to you all!

–––

Juhlin uuttavuotta ystäväperheen luona herkullisen ruuan, tähtisädetikkujen ja flunssan kanssa. Hauskaa oli! Flunssakuumekin tuntui vain miellyttävältä lämmöltä ja surinalta. Aamulla kotimatkalla raitiovaunussa oli enemmän japanilaisia turisteja kuin kantaväestöä, nähdäkseni sangen ihmeissään siitä että kaikki oli kiinni. Oivoi! Hankala päivä olla Suomessa! Mutta hauskaa Uuttavuotta jokatapauksessa!

Joululahjoja

2010-12-25T05:14:00.000-08:00

Pitsikirjan leikekirjontaliina odotti pitkään puolivalmiina, kunnes kesäkuumilla kirjoin sen loppuun synnytystä odotellessa.
A cutwork tablecloth from Lace Book remained in unfinished state for about a year, until last summer I completed it while waiting for birth to begin.

Pykäpistoin reunustetut tilkkusoikiot on yhdistetty silloilla ja taustakangas leikattu pois.
Blanket stitch borders the applique ovals. Connecting brides are made first, and as the last step, backgound fabric is cut away.

No jopas on ryppyinen... kankaan rypyt aina korostuvat valokuvissa. Joka tapauksessa liina meni joululahjaksi toimittajalleni, joka haaveili jo Pitsikirjan aikaan tekevänsä itselleen samanlaisen. Koska kustannusala on sangen kiireinen, liina oli jäänyt haaveasteelle. Eipä ole toimittajalla aikaa istua tuntikausia kirjomuksen ääressä!
It became a Christmas gift to my editor, who's been way too busy to embroider a tablecloth herself!

Huurteiset koivunoksat tuovat mieleen hienoimman pitsin.
Frosty delicate birch twigs as lace inspiration.

Kaavakirja II vihdoinkin kaupoissa!

2010-12-16T12:08:00.000-08:00

Juu nyt sitä saa, Kaavakirja II:sta kaupoista! Kävin itse ihastelemassa kirjaa Hobboksin pöydällä, mutta olen saanut raportteja myös ainakin Akateemisesta. Hihhei! Ja näyttää hyvältä!

Ja arvonnan voitti...

2010-12-13T11:33:00.000-08:00

Tässä arvonnan virallinen avustaja pohtii minkä arvontalipukkeen nostaisi. Ensin niitä piti vähän kauhoa ja sitten voittajalipuke löytyikin – ja meni suoraa päätä suuhun! Onneksi sain sen pelastettua, ja Kaavakirja II:n arvontavoittajaksi paljastui...

Laala! Onneksi olkoon! Kiitos kaikille osallistuneille!

Kirja muuten tuli tänään painosta, sain tästä tiedon ihan muutama tunti sitten. En vaan ole vielä saanut itse sitä käsiini, mutta huomenna sitten. Aargh tätä jännitystä!

Kevät 2011

2010-12-10T11:35:00.001-08:00

Hanget on valkeat ja niin edelleen, mutta uppouduin toviksi katselemaan tulevan kevään muotinäyöskuvia. Anna Suin 20-vuotisjuhlakokoelmassta (SS2011) löytyi paljon pitsi-inspiraatiota kevääksi, rustiikkisista ja maalaismaisista virkatuista pitseistä ylellisimpään chantillyyn. Kokoelma oli tyypillistä Suita, silkkaa hippiunelmaista tyttömäisyyttä, ja sille joka tästä tyylistä pitää, pelkkää herkkua. Jos nyt aloittaisi rauhalliseen tahtiin virkkaamaan ja ompelemaan, voisi kevään tullen vetäistä ylleen näistä mekoista vaikutteita saaneen ihanuuden!
(Kaikki kuvat style.comista.)
We are snowbound here in Helsinki and enjoying the best winter weather one can ask for, but nevertheless I spent some relaxing time looking through spring-summer 2011 fashion shows. Anna Sui's collection is full of lace inspiration. If I now picked up my crochet hook and started crocheting a little bit every day, by spring I could enjoy sun's first warm rays in a girly, hippie-esque happy little dress like these! (all photos style.com)

Helppo mekko: mummon lakanapitsit mekon yläosaksi ja alaosaksi jotain kevyttä ja läpikuultavaa (ja parhaat alushousut jalkaan!). Combine grandma's crocheted lace - the top portion & something lightweight and transparent - the hem portion - and don't forget to ear your nicest underpants...

Ylellisempää ja sirompaa, chantilly-tyylisestä pitsistä tehty mekko joka kaipaa coctail-kemuja. Mutta sellaiset varmasti löytyvät tai suorastaan kehittyvät tämän mekon ympärille!
Something more luxurious in feeling, delicate chantilly-style lace.

Pitkien helmojen ystäville dramaattista ja sensuellia mustaa pitsiä itsekseen & vaaleansinisen seurassa (harmi kun kuvasta ei erotu kuvio sen tarkemmin). Two long dresses for a dramatic lady (I just wish the photo would show the pattern better).

Beigenharmaa pitsi näyttää erittäin viehkeältä, mutta vaatinee hieman rusketusta ollakseen parhaimmillaan. Light taupe lace looks wonderful, although it's best reserved for the season when one has a little bit of tan!

Tästä mekosta taidan pitää kaikkein eniten, olen aivan innoissani sateenkaarenvärisistä kirjontanauhoista pitsiin yhdistettynä. This is maybe my favourite dress, I love the rainbow-coloured embroideries together with the different lace patterns.

Linnanjuhlat 2010

2010-12-07T03:29:00.001-08:00

Linnanjuhlien pitsikatsauksen aloittaa tietenkin presidentti Tarja Halonen, joka yllätti (minut ainakin) pitsipuvullaan. Pitsi on historiallisesti aristokraattinen tai jopa kuninkaallinen materiaali, joka ei ehkä istu aivan luontevasti tasavaltaiseen meininkiin. No, ehkä tämä on jonkinlainen kommentti presidentin valtaoikeuksista...
(Minusta muuten paras istuvan presidenttimme linnanjuhlapuvuista oli vuonna 2008, jolloin hän pukeutui kokomustaan, hyvin neutraaliin asuun. Se oli samalla tavoin anonyymi kuin miesten juhlapuvut, joka sopii hyvin presidentille – hänhän on juhlassa kansakunnan edustajana, ei omana persoonanaan.)

Takana beigeen asuun pukeutunut henkilö,
jolla olkapäät ja käsivarret peittävä pitsijakku.

Muutenkin pitsiä linnassa näkyi paljon, ja varsin onnistuneesti. Näin monta kaunista pitsiboleroa- tai jakkua, joilla yksinkertainen mekko asustettiin juhlavasti ja samalla mahdollisesti peitettiin juhlijan käsivarret. Tänä vuonna ei näkynytkään onneksi montaa ankeaan tavanomaiseen jakkuun pukeutunutta naista. Minusta on suorastaan epäkohteliasta mennä suuriin iltajuhliin sellainen jakku yllään, joka sopisi tiistaiaamun työpalaveriin.

Erittäin tyylikkään Jutta Urpilaisen takana
valkoiseen pitsiboleroon pukeutunut nainen.

Pitsimekkoja oli useita, suurin osa varsin klassista mallia. Ei mitään pitsi-ihmistä erikoisemmin säväyttävää, mutta kaunist ja tyylikästä kyllä.

Janina Anderssoninlla kaunis, klassinen pitsijuhlamekko.
Musta cahntilly-tyyppinen pitsi näkyy viehättävästi
vaalean beigeä aluspukua vasten.

Joka tyypin kaavakirja II -arvonta

2010-12-06T02:47:00.000-08:00

Kaavakirja kakkosen on lupailtu saapuvan painosta tällä viikolla (jos kirja ei kohtaa yllättäviä viivästyksiä). Tämän kunniaksi julistankin Pitsiblogin jouluarvonnan, jonka voittaja saa lähes höyryävän tuoreen uuden Joka tyypin kaavakirja II:n. Arvon voittajan viikon päästä, 13.12.! Osallistuaksesi laita kommenttiin nimesi ja jotain minkä kautta sinut saa kiinni. Lisäksi, ensimmäistä osaa käyttäneet, kertokaa mikä ohje on ollut suosikkiohjeenne!

Paituliohjeeseen ei mahtunut kuvituskuvaa, vaan koska olin jo ehtinyt piirtää sen niin pääsköön se esiin tätä kautta.

PS. Pellavahelma-blogissa tyylikäs herkkuarvonta/kilpailu, vilkaiskaa sitäkin!

How to Recognise Machine Laces

2010-11-28T01:16:00.000-08:00

Synttärini olivat noin viikko sitten, ja aivan sattumalta Amazon toimitti samana päivänä postiluukustni iät ajat sitten tilaamani kirjan, pitsiasiantuntija Pat Earnshawin "How to Recognise Machine Laces". Voi onnea! Kirjan kansi voisi ehkä olla hiukan elegantimpi, mutta viis kannesta kun sisältö on täyttä tavaraa.
On my birthday about a week ago, just by coincidence, mailman brought me a book I had ordered from Amazon ages ago: "How to Recognise Machine Laces" by Pat Earnshaw. Oh, happiness! Although the cover could be a tad bit more elegant, I'm completely satisfied with the contents.

Runsaalla, tarkalla valokuvakuvituksella ja monilla vielä tarkemmilla piirrosdiagrammeilla ms. Earnshaw opastaa erottamaan erilaisten pitsikoneiden tuottamat pitsit, varhaisimmista 1700-luvun kampikäyttöisistä vempeleistä nykyaikaisiin elektronisesti ohjattuihin jättiläiskoneisiin. Ja tietysti kirja myös neuvoo miten erottaa koneelliset pitsit käsintehdyistä, joita ne enemmän tai vähemmän uskollisesti jäljittelevät.
The book is full of clear close-up photographs and even more clear diagrams, which show the features of different machine-made laces, from early 18th century hand-powered machines to modern computerised giants. Of course the book also guides the reader to tell apart handmade laces from machine-made laces.

Oikeassa ylänurkassa samaa pitsityyppiä kuin kirjan kuvassa, pitsiverhokoneen tuottamaa.
In the right hand upper corner the same type of lace as in the photo in the book, made by lace curtain machine.

Pat Earnshaw on mielestäni pitsikirjoittajista asiantuntevin. Hän on perusteellinen, aina eksakti ja tarkka, mutta hänen tekstissään on myös mahtavaa kuivaa huumoria. Minua ainakin huvittaa seuraavan lainauksen luoma mielikuva rouvista, jotka pyrkivät säilyttämään eleganttiutensa mutta silti pääsemään jotenkin niin lähelle toisten pitsejä, että pystyvät tarkistamaan ovatko ne käsin vai koneella tehtyjä.
Pat Earnshaw is my favourite lace writer; the most exact and thorough, but her writing also has some dry humour. Just read the following excerpt and imagine the curious ladies trying in a graceful way to get so close to each others' laces that they can figure out if they are hand or machine made.

"...machine laces were, by the 1850s to 70s, achieving a standard of excellence that few of the hand laces could match, while the details of the copies were so meticulous that only by the extreme incivility of approaching their noses so closely towards the lace that they almost wiped against it could the curious ladies discover the truth of its origin and perhaps, maliciously, dislcose a pretension."

Lyhyesti sanoen, aivan loistava kirja niille jotka haluavat perehtyä syvällisesti pitsikoneisiin. Niille, joita asia ei juurikaan kiinnosta, ei tätä kirjaa voi suositella :D.
In short, a must-have book for lace machine enthusiasts. For others, probably better to avoid it :D!

Talvi on tullut, lumi on kaunista! Winter is here and snow looks beautiful!

Kaavakirjasta vähän lisää

2010-11-26T07:48:00.000-08:00

Kaavakirjan viimeisin korjauspino!

Kaavakirja kakkonen pyörii suurissa painokoneissa ja minä pyöriskelen täällä kotosalla odotellen uunituoretta kappaletta hypisteltäväksi. Odotuksen ratoksi kyselin Kaavakirjan toisilta tekijöiltä mikä on heidän mielestään uuden Kaavakirjan mielenkiintoisinta & parasta ohjeantia ja minkä uuden kirjan ohjeen aikovat toteuttaa. Siis hiukan toivottavasti houkuttelevia maistiaiskurkistuksia uuden kirjan sisältöön, olkaa hyvä!

Pieni tekijäesittely tähän väliin: Kakkos-Kaavakirjan muut tekijät ovat (kuten ykkösessäkin) Jane Palmu, kaavaspesialistimme joka on sekä luonut Kaavakirjan pohjakaavat että kuositellut ne ties kuinka moneksi variaatioksi sekä Katja Piippo, varsinainen yleisnais-Jantunen; hän nimittäin vastasi pääosin mallistosta, kirjoitti, ompeli ja teki Kaavattomien (tästä lisää myöhemmin) ohjeiden niin tekstit kuin kuvatkin. Minä sitten piirsin sekä kuvitukset että ompelukaaviot ja viilailin tekstejä. Tai no, vaikea sanoa tarkasti mitä kukin teki, sillä suuri osa hommista tehtiin yhdessä!

Rintamuotolaskoksen siirtämistä kuvaava "aurinkokello"

Janen mielestä mielenkiintoisinta on nähdä miten pohjakaava muuttuu niin erilaisiksi malleiksi kuosittelun avulla. Katja nostaa esiin rintamuotolaskoksen siirtämistä selventävän "aurinkokellon": Aurinkokello on yksi yläosan kuosittelun perusteita, sillä pääsee jo tosi pitkälle! Se on minustakin huippujuttu – muotolaskoksen paikka kaavan kyljessä kun ei ole mikään kiveen hakattu välttämättömyys, vaan muotolaskosta voi pyöritellä ja siirrellä jokseenkin vapaasti ja sitäpaitsi aika helpostikin (ja pienen saksimisen ja kaavanosan keikautuksen vaikutukset vaatteeseen ovat riemastuttavan suuret). Mutta minusta parasta kirjassa ovat kaulukset (allaolevassa kuvassa kaavan päälle piirrettävia kauluksia esittelevä sivu).
Lisäksi julistamme kaikki kolme kuorossa kirjan hyödyllisimmäksi ominaisuudeksi selkeät kuvalliset ohjeet.
Katja: "Vaikeissakin malleissa kuvallinen ohje toimii tekstin selventäjänä."
Jane: "Hyödyllisintä on selkeät, kuvalliset ohjeet jokaisen mallin toteuttamiseen."
Samaa mieltä olen minäkin, kuvalliset ohjeet ovat osoittautuneet jo ykkösosassa hyödyllisiksi, ja vielä enemmän niistä on iloa kakkososan vaikeammissa ohjeissa! Tunnustus: olen itse sitä tyyppiä joka ei käsityöohjeissa juurikaan vaivaudu tutustumaan tekstiin, katson ohjekuvat ja mitä ei niistä selvene niin keksin itse. Päässäni alkaa surista ja mielenkiinto herpaantuu, kun ohjeteksti ylittää noin neljä riviä...

Sitten houkuttelevimpiin ohjeisiin!
Jane: "Teen ilman muuta erilaisia, nopeasti valmistettavia lepakkohihapaitoja ja kun aikaa on hieman enemmän, niin vuorillisen, pitkän takin." (Vilkaiskaa alin kuva, siinä bravuuri-takkiohjeemme Pikkumyytakki.)
Katja: "Niistä tuli projektin myötä ommeltua jo moni mutta aion kyllä toteuttaa itselleni ainakin neuletunikan, cocktailmekon häävaatteeksi ja lämpöisen ruutuflanellipyjaman joulupakettiin."
Minusta tällä hetkellä ihanin on viereisen kuvan mekko, joka on kuositteluidea prinsessasaumaisesta hihattomasta yläosasta (Röyhelötoppi), mutta vaatekaappini kaipaa eniten uusia kauluspaitoja. Aion tehdä muutoin aivan perusmallisia kauluspaitoja, mutta hurjastella kauluksilla. Ihana Pikkumyytakkikin houkuttaa, vaikka se onkin suurtyö joka vaatii paneutumista. Mutta jossain vaiheessa ehdottomasti ompelen tuon takin! Minulla on ainakin unelmatakin napit jo valmiina odottamassa.

Pikkumyytakki, aivan hurmaava A-linjainen villakangastakki viimeisen päälle

ps. ainiin, ne Kaavattomat! Ideoimme kirjan kevennykseksi muutamia geometrisista kappaleista syntyviä pikavaatteita, mukaviksi välipaloiksi kun vaativampien ohjeiden kanssa ei jaksa puuhata.

Pitsikirja saa kehuja!

2010-11-24T04:11:00.000-08:00

Kotivinkin "Vuoden 101 parasta juttua" -listauksessa kehuttiin Pitsikirjan valokuvia – tuli mukava, lämmin olo vaikka ulkona pauhaa lumimyrsky (ja tykkään valokuvista ihan kympillä itsekin, oikein harmitti kun kaikki suosikit eivät mahtuneet kirjaan aukeaman kokoisina jättikuvina).

"13. Rinna Saramäen, Riina Honkimäen ja Emmi Jormalaisen Pitsikirjassa (WSOY, 2010) on romanttisin käsityökirjan kuvitus ikinä. Hörhellyksistä nauttii, vaikka ei edes haaveilisi käsitöiden tekemisestä."

Linden in Lace

2010-11-20T15:05:00.000-08:00

Lace tree in Toronto, Canada by Janet Morton
(found from lovely Oh Joy! blog, photo by Karmakazi)

Porvoo

2010-11-17T11:47:00.000-08:00

Juhlistaakseni Joka tyypin kaavakirja kakkosen painoon saattamista tein päiväretken Porvooseen. To celebrate finishing my new book, I visited the town of Porvoo.

Retki oli mitä onnistunein. Vanha Porvoo on hurmaava näin syksylläkin. The trip was wonderful. Porvoo Old Town is pretty even in autumn.

Kahviloita ja söpöjä käsityöputiikkeja riitti koko päivän tarpeiksi. Tässä kahvila Fanny. Vinkki pitsikaulusten käyttöön: piilota ne osittain neuleen alle, niin ne eivät pomppaa liikaa silmille. There were plenty of cute cafés and handicraft shops. In the photo a tip for using lace collars: hide them partially under a knit, and the lace-ness won't be too overpowering.

Kaakaota ja ruisleipää ja suloinen kirjottu pöytäliina. Cafe Fanny hot choco & rye bread.

Virkistyin, aivan kuin olisi käynyt lomailemassa ulkomailla! Miksiköhän kävin vasta nyt ensimmäistä kertaa Porvoossa, vaikka sinne pääsee Helsingistä bussilla alle tunnissa..?
I feel refreshed, as if I had been on vacation in some faraway country. I wonder why I've never visited Porvoo before, even though it takes only 50 minutes by bus to go there.

Osa reissun tuliaisista: virkattu pitsikaulus ja kolme antiikkista nappia. Muista ostoksista ei kuvia, koska ne on tarkoitettu joululahjoiksi ja saajat saattavat lukea tätä blogia. Mutta suosittelen lämpimästi Design Deli -nimistä putiikkia, sen valikoima on poikkeuksellisen hauska. Sellaista tavaraa, jota ei ihan joka paikassa tule vastaan.
Some little souvenirs for myself: a crocheted lace collar and antique buttons. That was not all I bought, but the rest are going to be Christmas gifts & might be given to some readers of this blog! Check out Design Deli, that shop became an instant favourite for me.

Kaavakirja II

2010-11-14T10:44:00.001-08:00

Pitsiblogi on ollut minun osaltani aika hiljainen viimeaikoina. Syynä ei (ainoastaan) ole Pitsivauva, vaan myös toinen "lapsonen", nimittäin Kaavakirja II. Vanhalle suosikille Joka tyypin kaavakirjalle on nimittäin piakkoin tulossa jatko-osa!

Alkuperäisen Kaavakirjan kaavoista kuositellaan tässä kirjassa astetta monimutkaisempia vaatteita. Yksi hankalimmista – ainakin kuvittaa selkeästi – on vuoritettu coctailmekko. Minun piti ommella se minikoossa jotta saatoin piirtää ohjeet oikein...

Ja tälläinen siitä tuli Jane Palmun kaavoittamana ja Katja Piipon ompelemana oikeassa koossa, ohje lopullisena kirjan versiona!

Inspiraatio / Inspiration

2010-11-09T10:40:00.000-08:00

Cherry Blossom Dreams

2010-11-02T10:42:00.000-07:00

En juuri piittaa muodista, mutta rakastan kauniita kuvia. Nämä löytyivät Cherry Blossom Girlin blogista.

I'm not into fashion really, but I do love beautiful photos. These were found from the Cherry Blossom Girl's blog.

Dottie Angel

2010-10-27T07:28:00.001-07:00

Kanadalainen Uppercase julkaisee kaunista lehteä ja ihastuttavia kirjoja, jotka jatkavat painettuna sitä maailmaa mihin vain parhaimmat blogit pystyvät. Suitcase-sarjan uusin julkaisu on Dottie Angel. En ole aivan vielä tilannut kirjaa, mutta ehkäpä pian.

I've noticed that if you want to find beautiful books which keep the feeling of the best life-style blogs, it's best to go and check Uppercase publications.
Their latest book from Suitcase series is called Dottie Angel and based on the cover, it looks just fantastic.

Emma Cassi

2010-10-26T11:31:00.000-07:00

Inspiraatioita pitsikoruihin Emma Cassilta - inspiration for making lace jewellery from Emma Cassi.

Workout Lace

2010-10-14T04:24:00.001-07:00

Mainio ompelija-mallimme Tiina (joka on hiljattain muuten avannut nettiputiikin) bongasi Jade-lehdessä poikkeuksellisen herkän jumppa-asusteen.
Lace Book model and seamstress Tiina found this exquisite workout outfit in women's magazine Jade.

Pitsikirja oli viime viikolla Frankfurtin kansainvälisillä kirjamessuilla esittäytymässä ulkomaalaisille kustantajille, pitäkää peukkuja pystyssä että joku innostuisi kääntämään kirjan!
Lace Book visited Frankfurt International Book Fair last week - I hope some publisher gets excited enough to buy the rights and translate our book!

Bobbin lace

2010-10-01T21:41:00.000-07:00

Syksy on hyvää aikaa aloittaa uusi harrastus. Pitsinnypläyksen alkeet voi opetella nyt myös netin avulla ja ensimmäistä kertaa ihan suomeksi.
Autumn is a good time for starting a new hobby, for example making a bobbin lace.

Summer Memories

2010-10-01T21:17:00.000-07:00

Kesämuistoja Rauman Mustan Pitsin yöstä: 1. Pitsipuudelit, 2. Itävaltalaista pitsitaituruutta, 3. Tarmon pitsikuvioitu pyörä, 4. Keskeneräinen nypläystyö
Night of the Black Lace, Rauma: 1. Poodles with lace, 2. Austrian needle lace 3. Tarmo's lace bike, 4. Bobbin lace in progress.

Lace Fence

2010-08-25T03:23:00.000-07:00

Suuren mittakaavan pitsiä ja kaiken lisäksi käytännöllistä sellaista: Lace Fence -pitsiaita.
Lace in grand scale, and useful too: Lace Fence!

Baby here - vauva esittäytyy!

2010-08-05T05:32:00.000-07:00

Lentoon lähdössä - practising flying

Neitokainen syntyi 24.7.2010 yhdeksän maissa illalla, paino 4404 gr ja pituus huimat 54 cm. Nyt ollaan oltu kotosalla jo yli viikko, äiti ja isä ovat ihan tämän peikkotukan lumoissa ja itse peikkotukka tuntuu enimmäkseen nauttivan olostaan. Mitä nyt välillä vähän vatsaa kipristää niin että pitää kiljua, mutta onneksi se on tähänn asti ollut ohimenevää.

Pitsimekko tuli muuten ostettua 2006 Pariisista kirpputorilta. Olin vähällä antaa sen lahjaksi mutta onneksi päätinkin pitää itse, sillehän tuli lopulta käyttöä!

My daughter was born 24.7.2010 around 9 PM, weight 4404 gr and height 54 cm. Now we've been home for over a week already. Mommy and daddy are absolutely charmed with this wild-haired little creature. Little creature herself mostly enjoys her baby life, although sometimes she just has to scream for a while. Luckily so far these whiles haven't been too long.

The eyelet dress was found at a Paris fleamarket several years ago. I planned to give it away as a present, but somehow ended up keeping it, and that as great since it finally got someone to wear it!

Tatted earrings

2010-07-16T04:06:00.000-07:00

Odottelen tässä vauvaa saapuvaksi päivänä minä hyvänsä. Helle on kuumentanut kotini pätsiksi, joten kuljeskelen mielelläni merenrannalla tai hyvin viilennetyissä kaupoissa. Lifestyle-nimisestä putiikista löysin nämä kesäiset käpypitsi-korvakorut, kuulemma ranskalaista käsityötä.

A heat wave has made my home unbearable to stay in (especially now that my baby can be born any day) so I've spent my time mostly taking slow walks on the seaside – or air-conditioned shops. I found these summery tatted earrings from a shop called Lifestyle. They are from France, but unfortunately shop girl could not remember who made them.

Pitkästä aikaa

2010-06-26T06:49:00.000-07:00

Blogi on jäänyt ihan huomiotta kun on ollut muita kiireitä - teen parhaillaan tavattomalla vimmalla uutta kirjaa. Se on jatko-osa Joka tyypin kaavakirjalle, johon tulee kaikkia niitä ohjeita jotka ykkösestä jäivät puuttumaan. Tässä kirjassa mm. neuvotaan vuorittaminen, kaulusten tekeminen ja muuta hieman edistyneempää.

Kirjan valmistumista kiirehdittää se, että olen aika pitkälle raskaana. Saa nähdä kumpi tulee ensin, vauva vai kirja (minun osaltani) valmiiksi! Toivon hartaasti että bebe malttaa kölliä yksiössään siihen asti että olen saanut puuttuvat ohjeet piirrettyä...

Ompelin suvun perintökoppaan uudet pilkulliset pinnasuojukset, samaa punavalkoista jota on isomummuni minun vauva-aikaani varten tekemässä kopan verhossa. Verhon pitsikin on isomummun käsialaa, hieno ruutuvirkkausmalli.

Pykäreunainen koristenauha on kirpputorilöytö, jotenkin hotsittaisi liittää se pilkkuineen kokonaisuuteen mutta katsotaan tuleeko jo liian pilkullista!

ps. Rauhallista juhannusta näin jälkikäteen kaikille! Oma juhannusaattoni oli sateinen mutta kaunis, Kumpulan siirtolapuutarhan juhlissa.

2010-06-09T06:49:00.000-07:00

Needle Lace work on process (by Marina Berts)

Needle Lace Talk is a place to look for needle lace works, examples, advice and inspiration.

Ommellun pitsin harrastajille on englanninkielinen foorumi Needle Lace Talk, josta löytyy malleja ja ideoita pitsin tekoon. Varsinkin Photos-osiosta löytyy monenlaisia esimerkkejä pistoista ja kuvioista.

Pitsigraffitikilpailu

2010-06-02T01:28:00.000-07:00

Tiedoksi kaikille pitseilijöille:
Pitsikilpailu 2010 – Pitsigraffiti

Pitsikeskus Emelia ry. järjestää pitsikilpailun, jonka teemana on tänä vuonna Pitsigraffiti. Aiheen valinta ja materiaalien käyttö on vapaata, nyplätä voi perinteisesti ohuesta pellavasta tai modernisti värikkäistä ja paksuista neulelangoista. Pehmeillä materiaaleilla toteutettu graffiti on julkiselle paikalle kiinnitettävä koriste, tai vaikkapa kannanotto. Graffitin luonteeseen kuuluu hetkellisyys. Vanhaan Raumaan sijoitettavat kilpailutyöt kuvataan ja niistä kootaan näyttely Kerttu Pruutmestarskaan. Koska graffitin luonteeseen kuuluu hetkellisyys, kilpailutöitä ei voida palauttaa.

Kilpailutöitä voi toimittaa 16.7. saakka:
Kirsi-Marja Siltavuori-Illmeri
Rauman museo
Kauppakatu 24
26100 Rauma

Lähde:
http://www.rauma.fi/kuva/kulttuuri/pitsiviikko/pitsikilpailu.htm

Lace Shop Barcelona

2010-04-13T04:45:00.001-07:00

I found a lace shop from the narrow streets of Barcelona. Because I couldn't buy everything in there, I decided to take some photos for You.
Vaellellessa Barcelonassa satuin pitsipuotiin. Ja koska kaikkea ei voinut kantaa kotiin asti, ajattelin että otan sentään kuvia.

L'Arca de la Núvia (L'arca de l'Avia)
Banys Nous, 20
Barcelona 08002

Kirjalliset ompeluseurat tänään

2010-04-09T22:28:00.001-07:00

Muistutan vielä Hobboksin Kirjallisista ompeluseuroista tänään puoliltapäiviltä lähtien. Minä esittelen pitsin ompelua hyvin paksuista langoista syntyvän donitsin avulla (pitsin ompelu tuppaa olemaan valitettavan epänäyttävää, neulalla nuhraamista paperin ylle kyyristyneeneä, toivottavasti tanakka lanka tekee siitä hiukan helpommin seurattavaa).

Osoite on Korkeavuorenkatu 45 ja minä esiinnyn 14.15 alkaen. Tervetuloa!

2010-04-08T06:39:00.000-07:00

Wienistä mukaan tarttui kiintoisa kirja Quilts of Provence (tekijä Kathryn Berenson). Varsinkin näissä valkoisissa tikatuissa tekstiileissä on jotain samaa viehätystä kuin pitsissä, valon ja varjon leikkiä materiaalin pinnoilla.
Näiden tekeminen on myös hidasta kuin hienon pitsin: Kaksi kangasta harsitaan päällekkäin. Kuviot reunustetaan pienen pienillä etupistoilla. Sitten nurjan puolen kankaaseen tehdän pieni aukko kankaan lankoja erilleen siirtämällä (lankoja ei saa katkaista) ja aukosta sisään ujutetaan vanua. Kankaan langat rapsutetaan neulan kärjellä takaisin paikalleen ja sitten siirrytään täyttämään seuraavaa pikku osastoa. Huuh!
I bought from Vienna an interesting book called Quilts of Provence (by Kathryn Berenson). It's a fascinating techique but a really slow one.

Ihania runsaita kiemuroita!

Kirja on niin innostava että aloin tekemään omaa valkoista vilttiä, joskaan en vielä tuolla täyttämistekniikalla. Siihen tarvitsisi tikkauskehikon ja hieman enemmän kärsivällisyyttä kuin nyt on käytössä.
The book is so inspiring I started making my own white quilt, though not in provencal style. That techique requires a quilting frame and more patience than I have right now.

Tässä tekeillä oleva vauvan ryömintäviltti, erilaisia valkoisia kankaita tikattuna liukuvärjätyllä puna-sini-valkoisella langalla. Viltin voi pestä 60 asteessa joten se ei ole aivan niin epäkäytännöllinen kuin voisi luulla joskin olisihan se varmaan kätevämpää jos se olisi jotain muuta väriä. Mutta kun inspiraatio ja visio, tiedättehän!
This is going to be a crawling quilt for my baby. It's made of different white fabrics and quilted with pink-blue-white thread I got from my friend. It can be washed in 60 Celsius so it's not as impractical as you might think!

Lumi on haihtunut sumuksi. Snow has evaporated into fog.

Christina Hattler

2010-04-06T02:29:00.001-07:00

While googling for something I've already forgotten about, I came across the blog of a talented clothing designer Christina Hattler. She has turned an antique handmade tablecloth of tape lace into a wonderful, totally modern looking dress. Especially the backside looks fascinatingly modern and at the same time romantic.
Haeskellessani netistä jotain jo unohtunutta törmäsin lahjakkaan vaatesuunnittelijan Christina Hattlerin blogiin. Suosikkini on upea nauhapitsisisestä antiikkipöytäliinasta ommeltu mekko, joka on yhtäaikaa moderni ja romanttinen. Varsinkin pidän tavasta jolla hän on käsitellyt materiaalia mekon takaosassa.