Selma Palmu Shop

Girls went shopping to an old school textile and craft shop, Selma Palmu. After that it was good to get some coffee in the place to be.
Selma Palmu -kaupasta löytää vielä vanhan ajan tyyliin pitsejä metritavarana, nappeja, nauhoja ja muuta tarpeellista. Kauppa löytyy Helsingin Kalliosta, osoitteesta Neljäs linja 20.

Morning meeting

Olemme ottaneet tavaksi pitää Pitsikirjakokoukset mahdollisimman miellyttävästi. Ei mitään kolhoja kokoushuoneita ja laihaa kahvia kiitos! Viimeksi tapasin Emmin työhuoneellaan ja nautimme teetä, pipareita, sämpylöitä ja muuta pientä aamuherkkua työn ohella.
I've noticed we tend to arrange lace book meetings as pleasant as possible. No boring meeting rooms and lame coffee, thankyouverymuch! No, instead we meet somewhere where we can eat and enjoy ourselves in addition to working. This Tuesday it was at Emmi's workroom with tea, gingerbread cookies, buns and other tasty things to cheer up the morning.

Merkkuuliina. Piirtääkseen selkeät kaaviot Emmi opetteli tekemään pitsipistoja.
A lace stitch sampler. Emmi taught herself to make lace stitches so she can draw clear diagrams about them.

Kukan virkkuukaavio / flower crochet chart

Viime viikolla kävin NoaNoan kanta-asiakasillassa toisen NoaNoafanin kanssa. Tarjolla oli todella sööttejä pinkkejä kermaleivoksia ja kuohuvaa. Ja turmiollinen 20% alennus kaikesta!
Last week I visited NoaNoa's evening for regular customers with another NoaNoa fan. They had the cutest pink cream pastries and bubbly. And -20% from all prices!

Case for minilaptop

Now it's the rush time to write all the remaining texts. I borrowed a mini laptop from my parents which is so much easier to carry around than my usual big laptop computer. Yesterday, I sewed a protective cover for the mini. Usually, laptop covers are not that charming, so I tried to make something I fell happy to carry around. It's got top layer of wool and lace, terrycloth layer in the middle and inside a cute retro cotton print.

Sain vanhemmiltani lainkasi miniläppärin tähän kirjoitussumaan. Isoa läppäriä on ärsyttävä rahdata, tähän pikkuiseeen verrattuna se tuntuu painavan tonneja. Eilen ompelin minille suojakotelon, sellaisen mitä kanniskelen mielelläni. Yleensähän läppärikotelot ovat aikamoisen ankeita...
Päällynen on villaa ja pitsiä, välissä pehmusteena kerros vanhaa pyyhettä ja sisuspussi söpö retroprintti.


And a sturdy recycled metal tooth zipper! Vetskari on tuhtia vanhaa metallihampaista lajiketta.


It's photoed on top of a filet lace tablecloth I bought from recycling center yesterday. Filet is recognizable by the knots at the corners of the little squares. It's one of the oldest lace types, a smaller, decorative derivative of fishing nets! Decorations are sewn over the squares.
Kotelo on kuvattu Kierrätyskeskuksesta eilen ostamani filet-liinan päällä. Filet-pitsin tunnistaa pikku neliöiden kulmissa olevista solmuista. Se on yksi vanhimmista pitsityypeistä ja juontuu kalaverkkojen tekemisestä! Koristukset ommellaan parsinpistoin verkon silmiin.

first snow

Just when I had written "no more sewing", it became obvious the book needs one more skirt. Or actually one bright red green white gingham skirt was too eye-popping and had to be replaced with something more subdued. These laces were sent to Riina, as we need some more photos too!
Juuri kun olin päässyt kirjoittamasta että ompeluhommat ovat ohi, kävi ilmi että kirja kaipaa sittenkin vielä yhtä hametta. Tai oikeastaan kirkas vihreä-puna-valkoruudullinen hame oli liian räikeä ja piti korvata jollain hillitymmällä. Nämä pitsit ovat matkalla Riinalle kuvattavaksi, joitakin lisäkuvia tarvitaan myös.

Check out the view from my studio, to the most central street in Helsinki! And the rent includes some lovely herb tea.
Mikä näkymä työhuoneen ikkunasta... vuokraan sisältyy kesäntuoksuista yrttiteetä.

My favourite writing places:
Cafe Java (Lasipalatsi or Hakaniemi)
+ lots of people = constant murmur in the background, tasty salads, free WLAN
- bit too expensive, difficult to secure a spot with electric plug

Cafe Lasipalatsi
+ easy to pop on to my friends, free WLAN
- end up chatting, fun but not productive

Cafe Villipuutarha
+ great atmosphere, good food and great coffee, generally my favourite cafe
- small and popular, so it's not fair to sit there for hours on end
+/- no WLAN, so good for concentration but sometimes unconvenient

Library of Faculty of Behavioral Sciences
+ includes the library of handicraft studies, so all the reference books I might need
+ sight of diligent students is supportive
+ free and not expected to buy anything
- no food or drink allowed

First snow! I'm incedibly delighted! Ensilumi! olen innoissani!

"Oh no" - but apparently not everyone else is :D
Mutta kaikki eivät ole yhtä riemastuneita...

PS. It seems that the book will have 136 pages. I'm glad, there will be lot's to read and look at. / vaikuttaa siltä, että kirjaan tulee 136 sivua. Huh, aika paljon! Mutta onpahan sitten paljon luettavaa ja katseltavaa.

autumn in Helsinki

Me and Emmi met up again at Villipuutarha, and though it was supposed to be a strictly business meal, we ended up doing a little casual modelling. No, really, check out Helsingin Sanomat newspaper's food section, tomorrow!
Tapasimme Emmin kanssa jälleen Villipuutarhassa, ja vaikka tarkoitus oli keskittyä tiukasti työasioihin, päädyimme toimimaan malleina. Huomenna Hesarin Ruoka&Juoma-osiossa pitäisi olla todisteita.

Splitting mudcake, this time made by mister chocomaster.
Different from Neiti K's cake but delicious anyway!
Jaoimme mutakakun, tämä herra suklaamestarin leipoma. Erilainen rakenne kuin Neiti K:n kakuissa mutta herkkua silti.

It was dusk already when we finished going through the layout and checking the photos. At this time of the year, days don't feel long enough!
Oli jo iltahämärä, kun kokouksemme loppui. Tähän vuodenaikaan päivät tuntuvat aina loppuvan kesken.


Helsinki in autumn makes me melancholy, but in an achingly aesthetic way if the weather is dry and crisp like yesterday. Makes me wish I was somewhere else and nowhere else at the same time.
Syys-Helsinki saa minut melankoliselle tuulelle, mutta kaihoisalla, kauniilla tavalla jos sää on kuulas kuten eilen. Haluaisi olla muualla että voisi toivoa olevansa täällä.


No more lacemaking and sewing, now it's all writing, editing and layout. I've been sitting in cafes with a cooled-down cup of tea and writing the missing instructions and revising those that are ready. It is a sort of cliche to carry one's laptop to a trendy cafe, but for me it's really easier to write in a busy cafe, hearing people talking and spoons clicking against plates, than try to concentrate alone at home.
Ei enää pitsintekemistä ja ompelua, nyt kirja on kirjoitus-, editointi- ja taittovaiheessa. Olen istunut kahviloissa hyytyneiden puolikkaiden teekuppien varjolla ja kirjoittanut puuttuvia tekstejä, korjannut jo kirjoitettuja. On 2000-luvun klisee istua läppäreineen trendikahvilassa ja vähän naputella näppäimistöä, mutta minulle keskittyminen kahvilan vilinässä on monin verroin helmpompaa kuin yksin kotona.

Lace Factory in Mäntsälä II

Vaasa Lace factory lace sample book / Vaasan pitsitehtaan näytekirja

Päivi has a giveaway lottery in her blog Pikku Zakka! Check it out, the lucky one will get some linen and cotton lace from Finland's (and probably Scandinavia's) last working lace factory!
Päivin englanninkielisessä Pikku Zakka -blogissa on mahdollisuus saada Osavacon, Suomen ja luultavasti koko Pohjoismaiden viimeisen toimivan pitsitehtaan pitsejä!

We oohed and aahed over the myriad samples of lace. Voihkimme onnesta pitsinäytteiden äärellä.


There's just something about fine lace that makes a girl smile.
Ihanat pitsit loihtivat tytön huulille hymyn.

Pastel rainbow of lace / pastellisateenkaari

This lace is particularly smart design: it has the appearance as if the threads turn backwards in the central curly motif, which is of course impossible in lace made in Barmen machine (and other bobbin type lace machines as well). In handmade bobbin laces threads can turn backwards since the worker decides the course of each bobbin separately, but in machine only sideways and forward movement is possible.
Tämä pitsityyppi on erityisen hienostunut, näyttää siltä kuin langat kääntyisivät takaisinpäin kiemuraisessa keskinauhassa. Barmen-koneissa (ja muissakin nyplätyn oloista pitsiä tekevissä koneissa) lanka voi kuitenkin kulkea vain joko sivulle tai eteenpäin. Käsin nyplätessä lanka voi kääntyä takaisinkin päin, koska nyplääjä määrää kunkin nypylän kulun erikseen.



Afterwards we went for a cup of coffee and something to eat at Mäntsälä's cute café (sorry I forgot the name!).
Pitsitehdaskierroksen jälkeen kävimme söpössä kahvilassa kahvilla ja herkuilla (kahvilan nimi ehti jo kadota päästäni).

Lace Factory in Mäntsälä

Lace punchcards / pitsimalli-reikäkortteja

Long time since the last post! But I have an exciting tale to tell, about Finland's last remaining lace factory. By lucky chance Päivi of Peikonpoika lives in Mäntsälä and knew about this secret treasure, which is quite well hidden. Even Finland's Textile Producers Association told me there are no more lace factories and very knowledgeable saleslady at Nappitalo haberdashery shop ad no idea about it.
Päivää pitkästä aikaa! Nyt onkin kiintoisa tarina kerrottavana, nimittäin tutustuminen viimeiseen toimivaan suomalaiseen pitsitehtaaseen! Onnekkaan sattuman kautta jokin aika sitten tapaamani Peikonpoika-putiikin Päivi asuu Mäntsälässä, ja osasi kertoa tästä salaisesta aarteesta. Suomen tekstiilialan liitto arveli että kaikki pitsitehtaat ovat jo lopettaneet eikä Nappitalon asiantunteva myyjärouvakaan tiennyt tästä.

Thread spools dancing around each other / puolat tanssivat piirissä

So, Päivi had arranged the wonderful chance to visit Anneli and Tommi Jyrä's Osavaco lace company. You know I'm fascinated with lace machines so this trip was a real treat for me.
Anneli showed us around and explained how the machines work and the history of the company. It's a small family company, started for interest in the lace machines.
Anneli used to run Käsite handicraft kit company and buy laces for the kits from Vaasa lace factory. One autumn over 20 years ago Vaasa factory's salesman did not contact them as he usually did. Anneli inquired what's going on and found out the factory had closed down!

Päivi järjesti tilaisuuden käydä tutustumassa Anneli ja Tommi Jyrän Osavaco-pitsifirmaan. Pitsikoneet kiinnostavat minua vallan tavattomasti, reissu oli siis puhdasta herkkua minulle!
Anneli esitteli paikat, kertoi firman historiasta ja selitti kuinka koneet toimivat. Kyseessä on siis pieni perheyritys, joka on perustuu mielenkiinnolle pitsikoneita kohtaan. Anneli pyöritti aiemmin käsityöpaketteja valmistavaa Käsiteö-yritystä. Pitsit paketteihin hän hankki Vaasan pitsitehtaalta. Eräänä syksynä yli 20 vuotta sitten Vaasan pitsitehtaan asiamies ei ottanutkaan tavalliseen tapaansa yhteyttä. Anneli selvitteli mistä on kyse ja ilmeni, että tehdas oli lopettanut!

Anneli Jyrä and one of the machines / Anneli Jyrä ja yksi pitsikoneista

Since the machines were about to be thrown away, Anneli agreed to buy them. One of the conditions of the sale was that they have to empty the whole huge factory hall. In one afternoon they had to pick some of the hundreds of lace model books, punch cards and all sorts of interesting bits and pieces. Quite a lot had to be thrown away anyway - it's a bit sad to think about all those historical artefacts rotting away at some dump. But thanks to them at least part survives, otherwise there would be nothing left! Vaasan Pitsitehtaan koneita oltiin jo heittämässä pois kun Anneli osti ne. Yksi kaupan ehdoista oli, että hänen piti tyhjätä koko tehdashalli. Yhden päivän kuluessa Jyrät valikoivat mukaansa osan sadoista pitsimallikirjoista, reikäkorteista ja kaikesta muusta mitä tehtaalta löytyi. Suuri osa joutui kuitenkin kaatopaikalle - ajatus näistä historiallisista tavaroista mädäntymässä hiljalleen roskakasassa on surullinen. Kiitos Jyrien sentään osa on talletettu, ilman heitä ei olisi jäänyt mitään!

Threads wind around each other and form a lace "tube" (seen at the top of the photo, around a metal rod). Two of the threads are plastic, which are easy to pull away, to open the tube into flat lace. Toistensa ympärille kietoutuvat langat muodostavat pitsisen putken (näkyy kuvan yläosassa metallitangon ympärillä). Kaksi langoista on muovia, ne vedetään lopuksi käsin pois niin että putki aukeaa litteäksi pitsinauhaksi.

They have currently six working Barmen machines with different number of spools and a couple more waiting to be fixed.
Nyt käytössä on kuusi barmen-tyyppistä konetta ja muutama odottaa korjausta.

Punch card strips are hand-sewn together to form a loop. Spool movements are dictated by the holes in the cards. / reikäkorttisuikaleet ommellaan käsin yhteen reunousta niin että muodostuu lenkki. Puolien liikkeet määräytyvät kortin reikien mukaan.

Completed lace tube is wound around.. this howdoyoucallit, which is beautiful wood polished by decades of use. After it's full, the plastic threads are removed, lace is opened and put through a special narrow wringle.
Koneesta suoltuva pitsiputki kiertyy tämän häkkyrän ympärille, joka on kaunista vuosikymmenten käytön hiomaa puuta. Kun pitsimäärä on valmis, muovilangat vedetään pois, pitsiputki aukaistaan ja pitsi prässätään erityisellä kapealla mankelilla.


There were so many fascinating things to learn! It would really be a shame if all this knowledge disappeared. I think these people deserve some sort of award for preserving these masterful examples of mechanical skill and lace history.
Opin pitsitehdasvisiitillä hurjasti kaikkea kiehtovaa. Olisi sääli jos kaikki tuo tietotaito hukkuisi. Minusta Osavacolle pitäisi myöntää jokin tunnustus näiden mekaanisen insinööritaidon mestarinäytteiden ja pitsihistorian säilyttämisestä.

ps. Jos joku lukijoista on Lohjalta, olen kiinnostunut Lohjan pitsitehtaan vaiheista. Se oli toisiksiviimeinen Suomen pitsitehdas.

Black Lace Photoshoot II

Kallio district has surprisingly lots of green (and yellow and red in this season) and nice buildings too.
Kalliossa on yllättävän paljon vihreää (ja keltaista ja punaista näin syksyllä) sekä kivoja rakennuksia myös.

Accessories & props bag / asuste- ja propsikassi

After the photoshoot outside Cafe, tired but accomplished / kuvauksen jälkeen Kahvila Villipuutarhan ulkopuolella, väsyneenä mutta aikaansaaneena

Black Lace Photoshoot

Our final photoshoot was on Sunday and today. Riina came to Helsinki to have some urban spirit with our black lace outfits.
Now that all the photos with people are done, and only some detail pics of laces are left to photograph, it seems we are still itching to take more lace photos. Another book perhaps?!

Viimeiset kuvaukset olivat sunnuntaina ja tänään. Riina tuli Helsinkiin kuvaamaan mustia pitsejä urbaanissa ympäristössä. Nyt kun mallikuvaukset ovat ohi, ja jäljellä ottamatta enää joitakin tasokuvia vaatteista ja pitsidetaljeja, tuntuu että kuvaideoita ja pitsienergiaa jäi jäljelle. Toinen kirja?!


Senaatintori square where the Helsinki Cathedral is. Sunday weather did not exactly favour us, but on the other hand it did not rain either. Or snow.
Senaatintorilla Tuomiokirkon edessä. Sunnuntain sää ei varsinaisesti suosinut kuvauksia, mutta eipä toisaalta satanut vettäkään. Eikä räntää.

Pretty colourful leaves! Kirjavaiset syyslehdet, oi oi.

shoppin'

Lately i've been in a shopping mood. I've tried to divert it to buying food (good bread! good cheese! and handmade chocolate which is so good only one piece wins over a whole box of lesser chocolate), but it succeeded only partially. Found some cute lacy handkerchiefs at a thrift shop and, after a long time, Novita yarn company made something that broke my decision not to hoard more yarn. I have a cardboard box full of yarns in almost all colours of the rainbow. But their recent Tempo and Stone yarns are rather the colour of dust or mud, which does not sound that exciting but right now looks lovely.

Viime aikoina on vaivannut kova shoppailuhimo. Olen koittanut kanavaoida sitä laaturuuan ostamiseen (hyvää leipää! Kunnon juustoa! ja sellaista hyvää käsintehtyä suklaata, jonka yhden palan makuelämys voittaa levyllisen tavanomaista suklaata) mutta jotain muutakin on silti tullut hommattua. Samarias-kirpparilta Kalliosta löytyi nättejä pitsinenäliinoja ja Novita on saanut aikaiseksi lankoja jotka houkuttelivat vastustamattomasti. Minulla on kyllä pahvilootallinen lankoja kaikissa sateenkaaren väreissä, ja olen päättänyt olla ostamatta lisää, mutta Tempo- ja Stone-lankojen natural-mudansävy olikin sitten se puuttuva värikartan osa.


Samarias thrift store finds / Samarias-kirpputorin löytöjä:


Machinemade eyelet lace. Usually I despise eyelet where the stitches are so far apart, but here the holes are so large that the combination is in balance.
Konetekoista brodyyriä. Yleensä inhoan brodyyriä jossa pistot ovat noin harvassa (tehtaan piheyttä tekoajan ja langan kanssa), mutta tässä reiätkin ovat normaalia isompia ja niin kokonaisuus näyttää tasapainoiselta.

Princess tape lace (this is the back side) / prinsessa-nauhapitsiä, nurja puoli

Carefully hand-sewn eyelet border and mysteriously clumsy X / huolellisesti käsinommeltu reunus ja ihmeellinen kömpelösti ommeltu X


Valenciennes, probably machine-made. I'll have to consult my trusty The Identification of Lace by the lace authority Pat Earnshaw though to make sure. I'd be super happy to own a piece of handmade Valenciennes, but it's unlikely.
Valenciennes-pitsiä, luultavimmin koneella tehtyä. Pitää vielä varmistaa asia The Identification of Lace -kirjasta (tekijä alan auktoriteetti Pat Earnshaw ). Olisi mahtavaa jos huomaisin omistavani palan käsinnyplättyä valneciennesia, mutta se olisi varsin epätodennäköistä.


All of the above photoed on Marimekko's Purnukka fabric, which waits to be cut and sewn into a dress. I'm planning to make a collar from the small linen tablecloth in the photo above, somehow the clear shape matches the print.
Kuvien pohjana toimi Marimekon Purnukkakangas, josta aion tehdä mekon. Kauluksen mekkoon taidan tehdä kuvan pellavaisesta liinasta, selkeät kaaret sointuvat jotenkin printtiin.



Closer look at the Novita yarns / lähikuva Novitan langoista


Hey, the linen cloth looks good with chunky mud-coloured yarn too!
Liinahan sopisi mudanvärisen muhkuisen langan kanssakin!


I had a doggy visitor today. She loves my hairy carpet. Tämänpäiväinen hauvavauva-vieraani rakastui karvamattoon.