Hyötyjä hyljätyistä tekstiileistä

Pohjolan ministerineuvoston uusi selvitys Gaining benefits from discarded textiles on juuri kolahtanut nettiin, superkiinnostavaa luettavaa kaikille tekstiilin kohtaloista innostuneille. En ole päässyt kuin vasta puoleenväliin, mutta tässä siitä jo tiivistelmä:

Lähes kaikki tekstiilikeräysten tuotot liittyvät sellaisinaan käyttökelpoisten vaatteiden (ym tekstiilien) edelleenmyyntiin. Kierrätyksen tuomat taloudelliset hyödyt ovat ainakin toistaiseksi pieniä – hyvä kun kattaa kuljetuksen kustannukset. Myös ympäristöhyödyt jäävät useimissa tapauksissa vaatimattomiksi, verrattuna siihen että tuotteet olisivat sellaisinaan pitempään käytössä. Vain villan kohdalla kierrätyksen hyödyt ovat merkittävät. Puuvillalla voisi olla samankaltaiset luvut, mutta ne pätevät vain 100% puuvillaan, jota markkinoilla on huomattavasti vähemmän kuin puuvillan ja muiden kuitujen sekoitteita.

Yllätys on se, että vaatteen kuskaaminen maailman toiseen ääreen edelleenkäyttöön ei vaikuta paljon mitään ympäristövaikutuksiin. On ympäristön kannalta parempi rahdata vaate toiselle mantereelle, jos joku jatkaa sen käyttöä siellä, kuin kierrättää se matala-arvoiseksi tuotteeksi täällä. Kaikkineen tästä siis voin vetää sen johtopäätöksen, että tuotettavien vaatteiden laadun parantaminen olisi mitä ensiarvoisin ekoteko. Kirjaani odotellessa!

Tekstiilien valmistuksessa käytettyihin kemikaaleihin pitää jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota, sillä ne siirtyvät sekä mekaanisessa että kemiallisessa kierrätyskessä uusin tuotteisiin ja mahdollisesti päätyvät helpommin irtoavaan, ympäristöön levittyvään tai kuluttajaan imeytyvään muotoon – sotkevät myös kemiallisen kierrätyksen prosesseja. Euroopanlaajuise vaatimukset tekstiilituotteiden kemikaaleista pätevät myös kierrätysmateriaaleista tehtyihin tekstiileihin, mikä on ongelma: keräystekstiilit voivat olla ajoilta ennen nykyyisiä ssädöksiä, tuotu alueilta joissa näitä säädöksiä ei noudateta tai olla tuotteita, joissa tietyt vahingolliset kemikaalit on sallittu (esim jotkin vedenpitävät ulkoiluvaatteet, jotka eivät normaalikäytössä joudu tekemisiin ihon kanssa, saattavat periaatteessa joutua möyhennettäviksi kierrätyskankaan raaka-aineeksi, josta sitten saatetaan tehdä ihoa vasen tulevia vaatteita. Kierrätyslaitosten henkilökunta osaa kyllä yleensä poimia tälläiset tuotteet erikseen, mutta periaatteellinen huoli on olemassa).

----

Tekstiilikierrätyksen henkilökohtaisia ongelmia: kun olen hakenut Kierrätyskeskuksen ilmaislaareista hyviä ja huonoja esimerkkejä tulevaan laatukaappiin, olen myös joutunut kohtaamaan tusinoittain hyviä vaatteita tai ainakin mahtavaksi materiaaliksi kelpaavia. Miten hillitä itseään hamstraamasta niitä kaikkia itselleen? Siellä kun on laarissa sekaisin upeimmasta italialaisesta kampavillasta tehdyt housut (joissa on esim. pieni reikä lahkeessa mutta kangas riittäisi vaikka hameen tekemiseen) ja toisaalta taas tuhruiset polyesterkalsongit yltä päältä nypyissä… sitten tekee mieli, ihan vain universumin järjestyksen lisäämiseksi, ottaa talteen ne paremmat ainekset etteivät ne joudu loppujen lopuksi roskikseen/polttoon. Mutta ei minun ole järkeä pantata itselläni hyviäkään kankaita odottamassa jotain ihmeellistä ompelutarvetta, jota ei ehkä koskaan tule. Voi, oi. Viimeksi kuskasin kotiin silkkisen aamutakin, joka on nuhjuuntunut päällipuolelta, mutta nurja puoli on priimakunnossa. Siitä saisi kauniin vuorin johonkin vaatteeseen, kun vaan tarviisi ja tekisi.

Toinen ongelma on, että silmäni ja aivoni ovat kalibroituneet hakemaan hyvää tavaraa moskan joukosta, ja melkeinpä EN NÄE huonolaatuisia vaatteita, vain ainoastaan niiden joukossa olevat hyvät. Hämmentävä ilmiö, kun sen joutuu havaitsemaan silloin kun pitäisi etsiä nimenomaan huonoja esimerkkejä.

Pitsijakkupuku käytössä

Meidän perhe sai kutsun Bodom-kauhuelokuvan ensi-iltaan. Eipä onneksi tarvinnut ihmetellä mitä laittaa päälle – tietenkin pitsijakkupuku, jonka keväällä ostin Kaivarin kanuunasta ja laitatin ompelijalla istuvaksi. Kyllä sinne olisi saanut mennä vähemmänkin juhlavana, mutta on hauska laittautua kun kerrankin voi. Eikä noita ensi-iltoja niin usein meikäläisen elämässä ole, että niihin suhtautuisi muuten kuin vilpittömällä innolla.

Sen verran jakkupukua piti vielä itse muokata, että käänsin pääntien liepeet auki – umpinainen pääntie ei vaan sovi minulle. Ompelin käänteet parilla pistolla paikalleen ja näin O-pääntiestä tuli V. Nappilenkki piti naamioida rintakorulla, siihen voisi toisella kertaa vaikka sujauttaa kukan!

Asustuksena oli beige käsilaukku, jota käytän arkisin kukkarona, beiget korkkarit ja pari korua. Nuo korkkarit on muuten ollut loistava ostos. On jo vuosia kun hankin ne, suht edullisesti vielä (olisko ollut jotain 60€), ja niiden ihmeellinen hyvä puoli on siinä, että ne sopivat lähes kaikkien juhlavaatteideni kanssa yhteen. Ei tarvii ikinä miettiä mitkä korkkarit laittaa juhliin.

Myös uutta beigeä kynsilakkaa Nudgesta.

Hups vihkisormus unohtui kuvasta!

Ostin jakkupuvun kanssa käytettäväksi vintagekaupasta mustan lasihelmirannekorun, mutta tulinkin sitten viime tingassa siihen tulokseen, että siitä pitää tehdäkin korvakorut. Ranteeseen kiedoin itse pari vuota sitten tekemäni kaulakorun. Oli näin ollen vissiin turha ostaa tuo rannekoru, vain kahden helmen lähteeksi, mutta kyllä Pikku Onnetar käyttää loput helmet jossain vaiheessa omiin askarteluihinsa.

Edustan sitä katsantokantaa jonka mielestä joka tilanteeseen pitää olla yksi vimpan päälle laitettu asukokonaisuus. Sama asu saa sitten esiintyä monesti, kunhan se vaan on juuri hyvä ja hieno (tietty asusteita voi vaihdella, mutta ei sekään ole välttämätöntä). Niin nyt on kokkarikokonaisuus koottuna! Kutsuja saa lähettää!

----

Sivumennen sanoen, suosittelen Nihtisillan kierrätyskeskuksen ilmaishuonetta! Sieltä löytää aivan ihmeellisen hyvää tavaraa. Viimeksi kun kävin Nihtisillassa palaveraamassa, ihan vain pikaisesti kurkistin ilmaishuoneeseen, ja sinne oli justiinsa minua varten tuotu kevyt syystakki. Kotimainen valmiste 70-luvulta, minimaalista taskun yhdessä kulmassa olevaa purkaumaa lukuunottamatta ehjä, ja juuri minun kokoani. Tiukkaan kudottu polyester-puuvillasekoite kestää pienen tihkun ja urheilullinen tyyli rimmaa hyvin sekä nahka- että kumisaappaiden kanssa yhteen. 0€, budjetti ei kärsi.

 Kohti koristeellisempaa elämää -projekti on edennyt mm. polttamalla kynttilöitä illallisen aikaan, laittautumalla pikkumustaan kun kaverit tulevat syömään ja hankkimalla talvikauden suosikkijälkkäriäni marinoituja päärynöitä parhaiten esittelevät puristelasikipot Kierrätyskeskuksesta. (Nihtisillan Kierrätyskeskuksen astiahyllyt ovat yksi vaaranpaikka. Olin vähällä ostaa tusinan huumaavan sööttejä kukkakuvioisia jälkiruokalautasia, mutta viime hetkellä soitin miehelleni, joka ääni epäuskoa tihkuen kysyi "mihin ihmeeseen ajattelit meidän tarvitsevan lisää lautasia", jolloin lumous särkyi ja muistin että minunhan piti ostaa syviä jälkiruokakulhoja. Huh! Olipa väärä ostos lähellä! Hyvä että tukihenkilö on puhelinsoiton päässä.)

Lisäksi olen ostanut uuden kodin lähellä olevasta Kupla-nimisestä liikkeestä modistin tekemän pääkoristeen (ylin kuva) & Recci-myymälästä 50-luvun hameen (tuossa yläpuolella). Samainen modisti oli tehnyt myös vanhoista nuhjaantuneistaa huopahatuista pitsillä päällystämällä ym. muokkaamalla sieviä uusia hattuja, hyvää materiaalin uusiokäyttöä.

Recci-myymälässä tykkään paitsi piristävän värikkäistä ikkunasomistuksista myös siitä, että jonkinlaista tyyli- ja laatukarsintaa on tehty ostajan puolesta. Minun makuuni tietty voisi olla julmempikin, mutta epäilemättä tasapainoilu ostajille sopivan hintatason ylläpitämisen ja toisaalta kelpaamattoman pois raakkaamisen välillä on oma taiteenlajinsa. Ostamani hame oli ainakin riittävän edullinen vintagevaatteeksi, 8 e. Vetska pitää tosin vaihtaa, mutta se on onneksi helppo homma. Kevääseen mennessä, jolloin tuon voisi punaisten balleriinojen ja harmaan paidan kanssa laittaa päälleen, se on varmaan jo tullut tehtyä...

Jotta talouden tavaravirrasta ei jäisi virheellinen käsitys, liitän alle todistusaineistoa kierrätyskeskukseen päätyneistä kamoista. Ennen muuttoa varsinkin oli aivan häkellyttävää kuinka monesta tavarasta oli tarve päästä eroon. (Niinpä sitten mahduimmekin 10 neliötä entistä pienempään asuntoon ihan kunnialla.) KUNPA VAIN olisi kätsästi keskustassa k-keskus kuten vanhoina hyvinä aikoina. Nyt manguin yhden kyydin äitiltä, toisen veljeltä, kolmannen appivanhemmilta ja yhden satsin vein taksilla, sen lisäksi että olen pienempiä eriä vienyt käsivaralla bussilla.

Morjens vaan tavarat, kiitos että olitte ja vielä isompi kiitos kun häivyitte!

Blogiyhteistyökumppani löytynyt!!

Aluksi ilmoitusasia: ryhdyin blogiyhteistyöhön Kierrätyskeskuksen kanssa ja olen nyt heidän virallinen bloggaajakumppaninsa. Omaksi hyödykseni saan lahjakortin Kierrätyskeskukseen ja saan hyvissä ajoin etukäteen kutsuja Kierrätyskeskuksen tilaisuuksiin ja tapahtumiin. Lukijoille en tiedä onko tästä hyötyä sen puoleen kuin haittaakaan, koska joka tapauksessa kirjoittaisin kuten tähänkin asti usein kierrättämisestä ja Kierrätyskeskuksesta :D  – en usko että journalistinen linjani tämän myötä muuttuu. Kommentoikaa sitten jos alan kuulostaa liian sokeriselta. Kierke ei kumminkaan juttujen sisältöön puutu, heidän saantinsa tästä asiasta on näkyvyys ja tunnettuus.
(Kierke on suurinpiirtein ainoa taho jonka kanssa voin ryhtyä blogiyhtiestyöhön tekemättä moraalisia kompromisseja, tosin eipä minua juuri ole lähestyttykään tästä aiheesta. Joku tiedotustaho kysyi kerran saavatko lähettää minulle "bloggaajia kiinnostavia" vinkkejä ja viestejä joista saa ideoita kirjoitusten aiheiksi – no, ne olivat tyyliä "Suomen puhelinsanitoijaliitto on valinnut vuoden Luuriputsaajan!" tai joku firma on tehnyt jonkun tuotteen tässä siitä kuva. Kyllä pitäisi kalmanhiljaista olla idearintamalla että olisin niistä ruvennut juttuidiksiä poimimaan...)

Muutenkin blogiin liittymättä vielä suunnitelmissa eräs projekti Kierrätyskeskuksen kanssa, ihaniin vaatteisiin liittyvä, toivottavasti se etenee pian! Haluaisin päästä hipeltelemään vanhoja, hyvin tehtyjä vaatteita, sillä Ritva Koskennurmi-Sivosta lainaten

"Laadun tuntemus on kuin mikä tahansa taito: sitä ei opita teoriassa vaan olemalla välittömästi tekemisissä laadukkaiden tuotteiden kanssa."

Tämä lainaus on tutkielmasta, jonka sain mukaani kun kävin mmmadethis-blogin Marian kanssa männäviikolla käsityötieteen laitoksella kyselemässä uusimpia kuulumisia.
Koskennurmi-Sivonen on minulle tuttu Suomen muotiateljeiden historian ja niissä valmistettujen vaatteiden asiantuntijana, mutta en tiennyt että hän on myös kirjoittanut laadusta abstraktimmalla tasolla. Haluan pohjustaa omaa laatukirjaani myös laadun teoreettisella ymmärtämisellä (jotta sitten tiedän mistä kirjoitan). Koskennurmi-Sivosen tutkielmat käsittelevät käsityön ja mittatilausvaatteen laatua mutta samaa mallia voi käyttää myös valmisvaatteiden laadun hahmottamiseen. Erona on se, että mittatilausvaatteen laatu pitää kyetä hahmottamaan ja siihen luottamaan jo ennen kuin tavaraa on olemassakaan.

 

Marttojen tapahtuman vaatevaihtopisteestä nappaamani vyö ranteeseen kiedottuna. Näyttää minusta ihan tyylikkäältä, mutta tuntui hieman hankalalta. Lähtee kierrätykseen eteenpäin.

Valistusta vaatteiden laadusta

 Kaksi jokseenkn saman hintaista ja saman tuntuista 

villa-kashmir-kangasta, jotka kuitenkin käyttäytyvät aivan eri tavoin martindale-testissä.

Viime aikoina olen kovasti ollut sitä mieltä, että vaatelaatutietoisuuden nostaminen on lääke useimpiin tekstiilialaa piinaaviin ja sen aiheuttamiin ongelmiin. Syyttävä sormeni osoittaa ehkä eniten vaatevalmistajiin, jotka eivät jostain syystä koe mielekkääksi informoida kuluttajia vaatteiden ominaisuuksista lukuunottamatta tietoja, jotka on pakko ilmoittaa. Vasta-argumentti on, että kuluttajat eivät välitä ja ostavat aina halvinta. Mutta eihän kuluttajalla ole mitään välineitä tehdä korkeampihintaista ja parempilaatuista ostopäätöstä jos hänelle ei kerrota mistä kalliimmassa tuotteessa maksaa. Kannattaisi siis jakaa eikä pantata informaatiota.
Eräs vaatelaatukoulutukseeni osallistunut ihminen kertoi tapahtuman jälkeen tuohtuneena, ettei ollut aiemmin hahmottanut kuinka suurelta osalta mitattava ja tieteellinen asia vaatteen laatu on. Nii-in, poislukien urheilu/eräilyvaatteet, ei juuri mitaustuloksia tai muuta selvää infoa vaatteiden roikkolapuissa näy. Kaikenlaista joutavaa lässytystä jostain yrityksen historiasta ja hengestä tupataan, mutta ei tietoa siitä vaatteesta jota asiakas on ostamassa, grr. Voisi kuvitella, että "laatu" on vain jotain runollista höyryämistä, vaikka se todellisuudessa on ihan olemassa oleva asia. Tietenkin monimutkainen ja monisärmäinen asia, mutta ei pelkkää mielipidettä tai propagandaa.

(Kierrätyskeskuksen 25-v. juhlapaneelissa Finalysonin edustaja kertoi, että he ovat päättäneet laittaa tuleviin uusiin pakkauksiin kaiken mahdollisen infon, joka heillä itsellään tekemistään petivaatteista on. Se oli kuulemma hankalaa saada mahtumaan  pakkaukseen. Odotan mielenkiinnolla näitä uusia pakkauksia!)

Kuvassa Jani leinosen spektaakkeli "Jäähyväiset kurjalle rievulle". 

Tosi säpäkkää musaa soitti Bad Ass Brass Band!

Koitan jakaa tähän asti hankkimiani tietoja laatuvaatteen tunnistamisesta. Tein Kierrätyskeskukseen tietoiskupisteen vaatteiden laadusta. Se on nyt viikon tai pari Nihtisillassa, ja sitten sen jatko on auki - ilmeisesti ainakin kierrätyskeskuksen työntekijöiden koulutuksessa käytetään.

Minä ja kierrätyskeskus

 Kaikkien pitäisi päästä näkemään jättikierrätyskeskuksen valtavat lajittelu- ja säilytyshallit. 

Tässä vain pieni nurkka.

Kulunut viikko on mennyt Kierrätyskeskuksen yhteisprojektia valmistellessa. Pidän Kierrätyskeskuksen 25-vuotisjuhlaviikolla työpajan, jossa opetellaan tunnistamaan laatuvaaate (Itäkeskuksen kiertsissä, ja paja ehti jo mennä täyteen ennenkuin ehdin edes mainostaa sitä!). Torstaina olen mukana paneelissa, jossa mietitään tekstiilin tulevaisuutta (ja jonkilainen dramaattinen Kelvottoman rievun hautajaissaatto kuuluu juttuun myös).
Lisäksi teen Nihtisillan myymälään opettavaisen laatuvaatteen tunnistuspisteen. Sitä varten olen kaivellut vaatelaareja ja metsästänyt hyvälaatuisia vaatteita opetuskäyttöön. Se on opettavaista puuhaa, saa hyvän kuvan vaatteiden laajasta kirjosta.

Saa kuvan siitäkin, mitä ihmiset tunkevat kierrätykseen! Monikaan ei ilmeisesti käsitä, että ensinnäkin vaatteita käsittelevät ihmiset, joita voisi hieman sääliä. "Huippua" edusti juhlamekko, jonka helma oli kuivuneen oksennuksen koristama. Onpa kiva, kun sekin laarista osuu paljaaseen käteen. Mitähän lahjoittaja on miettinyt... myös täysin keltaisiksi pinttyneet haarat ja kainalot ovat paitsi epämiellyttävät, myös vievät vaatteen suoraan energiajätteen pönttöön. Kuka hitto kuvittelee, että joku ostaisi tai edes huolisi haaroista tahraiset housut? Yöök yök yök yök. Sellainen on roska, ja sen voi ihan itse laittaa roskikseen.
Toisekseen että kierrätyskeskuksessa ei ole mahdollista pestä vaatteita, lahjoitusvaatteet pitäisi  pestä kotona itse ennenkuin lahjoittaa! Tahrat, jotka lähtevät rapsuttamalla pois, koitetaan rapsuttaa, mutta muuten tahra vie vaatteen ilmaislaariin enkä tiedä moniko sieltäkään tuhruvaatteen poimii mukaansa. Kai suurimmalla osalla ihmisistä on pesukone käytössä?
(Tämä kokemus on saanut minua pohtimaan omiakin lahjoituksiani, ensi kerralla raakkaan varmaan kierrätystekstiilit ankarammalla kädellä).

 

Sellainenkin ihme tapahtui, että näin käsinnyplättyä pitsiä enkä ostanut! 

Olen muuten huomannut, että mitä enemmän mietin hankintoja etukäteen, sitä epätodennäköisemmin ostan ne käytettyinä. Haluaisin mielelläni ostaa vaatteet käytettynä, mutta en jaksa kirppareilla ravaamista ja tuhansien nyppyriepujen koluamista. En halua "jotain hauskaa", vaan jonkun tietyn tarpeisiini sopivan vaatteen, mahdollisimman hyvälaatuisena. Kun menen esim. viimeitäedellisessä postauksessa kehumaani Knitworksiin, on jo selvää että mikä vaatteiden tyyli sekä laatutaso on, kun taas kirppiksillä on kaikki sekaisin – jos vaikka yläosat tms onkin järjestetty omaksi osastokseen, niin siellä ovat kehnoimmat töräykset laatutuotteiden kanssa sekaisin, ja tyylillisesti ihan kaikenlaista mitä sattuu. Netistä voisi ostaa tietty käytettynä hyvin selkeästi määriteltyjen kriteerien mukaan, mutta en halua kuin hätätapauksessa ostaa vaatetta koskematta sitä.

 

Turkishattuasetelma 

Kunpa joku perustaisi naistenvaatteille samantapaisen kaupan kuin lastenvaatteille on Kruunukirppu! Sieltä ostaminen on yhtä helppoa kuin uusien vaatteiden kaupasta ostaminen. Tiedän vaikkapa, että lapselle tarvitsee kevyet ulkoiluhousut. Menen Kruunukirppuun, etsin pöntön "Housut tytöt 104-110 cm", otan sieltä mielestäni parhaan näköiset ja homma on hoidettu. Joku on lajitellut vaatteet järkevästi, tarkastanut että ne ovat laadukkaita, ja itse en joudu näkemään yhtään mitään vaivaa.

Beyond Retrossa on tarjolla oleva tavara järjestetty selkeästi ja myyjät tietävät mitä myyvät, mutta ihansimppeliä perusvaatetusta ei ole tarjolla. WST:n puoti Isossa omenassa on testaamatta, kukaties se olisi juuri tälläinen toividen kierrätysvaateputiikki?

Sateessa kierrätyskeskukseen lits läts ja kaksi mekkoa

Voi kuinka kovasti kaipaankaan entistä Helsingin keskustan kierrätyskeskusta! Nykyään kun haluaa jostain tavarasta eroon, pitää autottoman ihmisen uhrata hommaan monta tuntia. Tänään käytiin viemässä vauvanpeittoja, pokkareita ja jotain muuta sälää (mistä sitä aina sikiääkin?!) Nihtisillan kierrätystavarataloon, ja voisi se olla helpompaakin kiitos. Miten voisin edesauttaa Kierrätyskeskuksen palaamista lähikulmilleni? Tunnin matka-aika suuntaansa vaatii jo ihan vakavansorttista motivaatiota. Jos olisi edes jonkinlainen tavaranlahoituspiste keskustassa? Tehtaankadun Fidaan voi toki viedä jotain, mutta kierrätyskeskus huolii tavaraa paljon laajemmalla skaalalla.

Vein kierrätyskeskukseen vuosia sitten Tokiosta kirpputorilta ostamani mustan meksikolaisen käsilaukun - kuvassa taaempana. Korvasin sen FB:n vintagekirppisryhmästä löytämälläni virkatulla mustalla laukulla, joka sopii useampaan tilanteeseen kuin nahkalaukku. Toivottavasti nahka
veska pääsee johonkin oikein hyvään kotiin ja ulkoilemaan useammin kuin minun kanssani!

Vaatekaappin lisäyksena sain siskoni neuloman aivan fantastisen mekon. Se on niin ihana, että melkein toivoisi talven jo tulevan (melkein...). Se on Ilon Handun kotimaisesta ohuesta luonnonharmaasta villalangasta. Tuoksuu hurmaavasti lampaalle ja tuntuu ihanalta. Kiitos, siskokulta!

Pikku Onnettaren vaatetangolle taas ilmestyi vapun alla "kukkaprinsessan mekko". Tuli vihdoin käytettyä pari vuotta haudotut Monnalisan kirjotut tyllit, jotka joskus himoissani ostin Eurokankaasta.

Jättikierrätyskeskuksessa materiaalia metsästämässä

Kierrätyskeskus innostui yhteistyöstä laatukirjan suhteen, ja sain viime viikolla kutsun Espoon suureen kierrätyskeskukseen hakemaan testimateriaalia. Olin jo edellisen kirjan tutkimusvaiheessa kerran tutustumassa Lönnrotinkadun (nyt ikävä kyllä ja suureksi harmikseni) lopetettuun kierrätyskeskukseen, jossa minun hämmästellessäni vaatemääriä sanottiin että isommissa kierrätyskeskuksissa vasta saa käsityksen siitä mitä suuret vaatemäärät oikeasti ovat. Nyt sitten pääsin tälläiseen oikeasti suureen lajittelukeskukseen, ja totta tosiaan! kyllä muuten maailmaan mahtuukin tavaraa ja ennenkaikkea vaatteita. Paikka oli päätäpyörryttävän valtava. Työntekijöitä on yli 200, joista lajittelussa seitsemisenkymmentä, ja lisäksi vielä vapaaehtoisia myymälässä.






Sain mm. kuulla, että vuotuisesta noin 4 miljoonasta vastaanotetusta pientavarasta yli 70% on vaatteita. Niistä yli 2 miljoonaa menee myyntiin, miljoona ilmaishuoneisiin jakeluun ja loppu materiaaliksi tai energiajätteeksi. Kierrätyskeskus on siis mielestäni todella hieno keksintö ja kannatan sitä ja sinne lahjoittamista kaikinpuolin, mutta eikö arvoisista lukijoistanikin ole varsin kahjoa, että pääkaupunkiseutulaisilta (vähän päälle miljoona henkeä) liikenee antaa ilmaiseksi yli kolme miljoona vaatetta vuodessa, siis kolme vaatetta laskennallisesti per henki. Kyllä on saattanut muutama ylimääräinen riepu tullut hankittua, kun ylijäämää on noin paljon.



Vaatelajittelussa minut otti huomaansa Joanna, joka avusti sopivien materiaalinäytevaatteiden etsinnässä (Kiitos vielä!!). Otimme kohteeksi erään esilajitellun jättimäisen pahvilaatikon, josta sitten nappailimme sopivia vaatteita. Laatu vaihteli ällöttävistä keltapinttyneistä nyppyläjistä tip top aivan uusiin vaatteisiin - jotkut eivät raaski laittaa mitään roskiin, vaan hävittävät ällöimmätkin vanhat vaatteet Kierrätyskeskuksen kautta (jossa ne päätyvät energiajätteeseen), toisilla taas riittää upouusia harhahankintoja lahjoitettavaksi.




Vein toki itsekin hieman tavaraa kun nyt kerran olin menossa kierrätyskeskukseen. Pari lautasta, lastenvaatteita, sisustustilpehööriä jne. Kun olin saanut ison kassillisen vaatenäytteitä, kävin vielä etsimässä muutamia tarpeellisia tavaroita myymälän puolelta. Talvihanskoja Pikku onnettarelle en löytänyt, mutta A4-paperiastian sain. Lisäksi ostin pari aluslautasta työhuoneen kahvikupeille (tunnustan, että työhuone on joskus ostovaraventtiili), pari pitsinpätkää ja ihanan tuntuisen bambinruskean villamaisen kankaan. Olisin varmaan ostanut yläkuvan supersöötit sinikuvioiset lautaset, jos en olisi juuri lahjoittanut samaiseen paikkaan kahta lähes samanlaista ruskeakuvioista…  uusia hankintoja stoppaa kiitettävästi se, että on juuri antanut lähes saman tavaran tarpeettomana pois.

Lopuksi vielä välitän pyynnön Kierrätyskeskuksen lajittelijoilta:
MUISTAKAA AINA TYHJENTÄÄ LAHJOITUSVAATTEIDEN TASKUT!
Aivan tavanomainen räkäliina on todella ikävä kun se on ventovieraan ihmisen taskussa hautunut ja osuu käteen vaatteen lajittelussa. Puhumattakaan eksoottisemmista jäänteistä kuten tekohampaat!