lauantai 30. maaliskuuta 2013

Kuvia matkalta

 Kotona ollaan! Olipahan mahtava reissu! EUroopan säätila olis kyllä voinut kohdella matkailijoita hellemminkin. Mutta muuten oli ihan huippua.
Ensin lensimme Tukholman kautta Milanoon.

 Näkymä hotelli Gardan ikkunasta. Viehättävä pikkuhotelli, suosittelen. Milanossa oli saakutin kylmä, ensimmäisenä päivänä aurinko paistoi, toisena satoi kuin saavista.

 Sitten siirryimme Firenzeen junalla. Toscanassa oli kevät. Puut kukkivat, ilma oli leppeä.

 Pikku Onnetar ja ystäväni S:n tytär poimivat kukkia oliivilehdon rinteestä. Vai oliko tämä kuva sittenkin Vogue Bambinista? Ei, kun ihan oikeasti olimme tuolla piknikillä.

 Ruoka! Torit, hedelmät, juustot, pizzat, jäätelö, hyvää ja halpaa kaikkialla!

 Sitten alkoi pilvistyä. Mutta Firenze maistuu harmaanakin päivänä. Tuolla olisi viihtynyt pitempäänkin!

 Mutta yöjuna Alppien yli Müncheniin oli jo varattu, joten kyytiin vain. Hytin
hintaan kuului aamupala.

Keväästä ei ollut puhettakaan. On pöyristyttävä vääryys, että lähtee matkalle etelään päin, ja siellä on kylmempi ja enemmän lunta kuin Suomessa. Münchenissä lähinnä tärisimme, tässä Pikku Onnetar taidemuseo Alte Pinakothekin pihalla. Onneksi oli pakkasvaatteet mukana, vaikka ne Toscanan keväässä tuntuivat turhalta painolastilta.


Münchenissä olimme yhden yön, ja sitten taas yöjunalla eteenpäin, Hampuriin. Hampurissa tsekkasimme yhden taidemuseon, Legokaupan ja hörppäsimme kahvit, ja sen jälkeen jatkoimme matkaa Lyypekkiin.

  
Lyypekki oli luminen ja kylmä, mutta aivan suloinen marsipaanikaupunki. Ei voinut välttyä jouluiselta tunnelmalta! Tuonne voisi palata myös.
 
 Ja sitten Travemundesta laivalla kotiin. Oleskelupäivä laivalla oli sopivan rentouttava lopetus suurelle Euroopanseikkailulle!

Vain yhteen suuntaan lentäminen on yritykseni sovittaa yhteen ilmastohuolestus ja matkailuhimo. Yöjunailua Euroopassa voi suositella (muuten paitsi hinnan puolesta), jos vain kärsii herätä sangen aikaisin - puoli kuuden maissa esim. välillä Firenze-Munchen. Ja autolautta sopii autottomillekin. Aikaa pitää toki varata enemmän kuin lentäessä, mutta jos matkaan suhtautuu huvituksena eikä hukka-aikana, niin se ei haittaa.

Seuraavassa osassa pitsi- ja muotihuomioita matkan varrelta!

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Matkalle ja antiikkipitsinauha


Hieman yllätykseksi itsellenikin, lähden matkalle. Kohteena on Italia, tarkemmin sanoen Milano ja Firenze, josta kotiudumme junalla Saksan halki ja lautalla Helsinkiin.

Koitan päivittää matkan varrelta, jos nettiä löytyy!

Kuvassa Peikonpojan Päiviltä saamani ihana pitsi, joka on Pitsileidi Maijan pitsipenkojaisista ostettu. Upea! Sanoisin, että on käsin nyplätty, sillä toile on niin siistin ristikkomainen, mutta en käy vannomaan. Tarkempi tutkimus odottakoon matkan jälkeen. Pitsileidillä on selvästi aivan upeat pitsikokoelmat!!



Joskus aion järjestää Pitsipenkojaiset työhuoneellani, löytyisiköhän kiinnostuneita?

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Modemanifestet ja avautuminen tuunauksesta




Lainasin kommentoijan vinkistä Modemanifestet-kirjan kirjastosta. Hei ensi sivusta alkaen minua alkoi kuumottaa. Tämähän on se kirja, joka minun piti kirjoittaa, paitsi että tämän on tehnyt huipputyylikäs muotijournalisti Tukholmasta ja esipuheen kirjoittanut Vivienne Westwood!  Siellä oli useita lauseita, jotka olivat kuin omalta näppikseltäni, vain elegantimmin ilmaistuina. Voi tuskanhiki! Sivujen reunoille oli koottu lausahduksia vanhoista pukeutumisoppaista, juuri kuten olin itsekin aikonut tehdä - ja mikä pahinta, myös Orchids on Your Budget -kirjasta, jota minunkin piti lainailla. Aaaaargh!


Mutta kun pääsin ensimmäisen kolmanneksen yli, ahdistus laantui. Manifesti-osuus oli aivan timanttia, mutta sitten alkoivat vaatteidentuunausohjeet. Tämä ei ehkä edistä suosiotani, mutta minun on pakko tunnustaa, että mielestäni sangen usein vaatteiden tuunaus tarkoittaa samaa kuin vaatteiden tärvely. Jos kuumaliimaa oranssin huopakukan tylsiin mutta kunniallisiin villakangashousuihin, niitä ei voi enää ikinä käyttää muun kuin kahjon asun osana. Jos villakangashousut saisivat olla sinällään, ne olisivat paljon monikäyttöisemmät. Kukkakoristeiset housut pääsevät mitä todennäköisimmin käyttöön vain kerran, pari.



Tuunausta esitellään ekoasiana, mutta eihän se sitä ole muuta kuin jos tuunatulla vaatteella voi korvata uuden ostoksen. Jos "piristää" jollain askartelulla ns. tylsän perusvaatteen, saattaakin käydä niin, että joutuu ostamaan uuden "tylsän" eli neutraalin/monikäyttöisen perusvaatteen piristetyn tilalle! Jos tekee vanhasta paidastaan pöytäliinan ja vanhasta pöytäliinastaan paidan, ympäristökannalta tulos on plusmiinusnolla eikä siinä ole mitään moitittavaa - jos niitä siis todella käyttää. Saipahan ainakin tyydyttää askarteluhimoaan ostamatta uusia materiaaleja. Oikea ekoteko tuunaus on silloin, jos tekee vanhasta, sellaisenaan käyttökelvottomasta tuotteesta jonkin sellaisen vaatteen, jota oikeasti tarvitsee, ja näin välttyy ostokselta.

(Voinkin tässä nostaa omaa häntääni, ja mainita, että havaitsin tarpeen uuden pitkähihaisen aluspaidan hankintaan. Leikkasin dekolteen kohdalta läpinäkyväksi hiutuneen trikoopaidan avarakaulaiseksi. Paidan ostin aikoinaan 2006 Japanista, ja se on ollut todella ahkerassa käytössä kylminä vuodenaikoina. Ylijääneellä materiaalilla reunustin pääntien ja peitin keskiedestä istuvuutta parantaneen muotolaskoksen. Somisteeksi ompelin jostain vanhasta vaatteesta ratkotut metallinapit. Säästin aluspaidan hinnan, ja eipähän tarvinnut miettiä tuotannon eko- ja eettisyysongelmia. Tiina Talvikki kopioi alkuperäisen paidan minulle, ja olen siihen hyvin tyytyväinen - luultavasti yhtä kauan kuin alkuperäiseenkin, tai kauemmin, koska kangas on parempilaatuista.)

Lisäksi on sanottava, että minkäänlainen piristely ei auta, jos vaate on alunperin huonolaatuista materiaalia. Nuhruinen, kulahtanut puuvilla-polyesterineule ei piristy, vaikka sille tekisi mitä ihmetemppuja. 

Kaikin mokomin ihmiset saavat tuunailla ja piristää ja päivittää omia vaatteitaan leikkaamalla niihin reikiä, ompelemalla paljetteja, applikoimalla pitsinauhoja jne. Hyvä vaan, jos saa vaatteensa tuntumaan enemmän omiltaan. Mutta mikään ratkaisu vaateteollisuuden ongelmiin se ei ole. Oleellista olisi, että kuluttajat olisivat tyytyväisiä vaatteisiinsa pidempään, jolloin ei tulisi tarvetta ostaa uutta niin usein. Tuunailu vain jatkaa jatkuvasti uuden hamuamisen ajatusmallia - joko ostaa joka viikko uutta kaupasta, tai sitten väsäilee jotain uutta joka viikko. Mitä jos olisikin koko viikon tyytyväinen niihin vaatteisiin joita omistaa, sellaisinaan kuin ne ovat, ja koittaisi rauhoittaa hysteeristä vaihtelunhalua?

Terveisin
Beige nyreä nainen, jonka viikon vaihtelukiintiön täyttää *kahden* hopeanvärisen kaulakorun käyttö yhtäaikaa!

torstai 14. maaliskuuta 2013

Kuvaukset talvipuutarhassa

 En valittaisi, jos elämä olisi useamminkin tälläistä: ensin herkkusushia Wagocorossa (joka muuten on mielestäni Helsingin paras sushipaikka, eikä suinkaan kallein). Kuvassa etualalla päivän annos + kaksi palaa majoneesillä hiveltyä ankeriasta - suosikkiherkkuni, jota ei oikein mistään muista paikoista täällä saa.

 Sitten siirryimme valokuvaaja Kira Leskisen kanssa Talvipuutarhaan. Aurinko hehkui, linnut sirkuttivat ja valo oli sekä runsasta että pehmeää. Todella tervehdyttävää ja virkistävää! Alanurkassa vaatetanko, jonka edessä Kira minua kuvasi (kirjan takaliepeeseen).


Talvipuutarha on Helsingin hienoimpia paikkoja. Ylipäänsä kasvihuoneet ovat mahtavia, ja tämä vielä ekstramahtava. Joku tyyppi oli siellä kirjoittamassa läppärin ja termarin kanssa, ja aion kopioida loistavan idean. Kuin kahvilakirjailua, mutta ilmaista!

Pitääkin kysyä Kiralta, sopisiko laittaa jokin hänen ottamistaan mahtavista kuvista tänne näytille. En olisi uskonut, että meikäläisestä saa niin upeita kuvia! Tässä mallaan kampausta kameran avulla. Nostin muuten toppia sen verran varsinaiseen kuvaan, että rintaliivi ei paista noin pöhkösti.


Tässä vielä bonuskuva Pikku Onnettaresta ja Stokkan kahvilan jäätelöannoksesta. Huomatkaa NoaNoan villatakin kaunis pitsi! Vietimme hemmottelupäivän sen kunniaksi, että Onnetar oli lopettanut kynsien pureskelun. Kimalluskynsilakkaa ja strösseleitä...

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Vaatteidenkorjausbileet

Kutsuin kavereita korjailemaan vaatteitaan, ja eilinen tapahtuma oli oikein mukava! Panoraama työhuoneeltani ihanan Urpottaren. Tarjolla oli Heinin tekemää leipää, herkkujuustoja (kiitos Xiner!), hienointa kiotolaista genmaicha-teetä (kiitos Keiko!), hyvää kahvia ja boolia.

 Leipää, juustoa, maitokahvia (ihan paras työhuonekaveri on sellainen, joka tuo oman maidonvaahdottimensa lainaan ja loihtii sillä ihania kahviherkkuja!) ja parsinlankoja.

 Lisää parsinlankoja. Ostin kierrätyskeskuksesta joku aika sitten kauniita vanhoja parsinlankakääröjä, esim. Atlas- ja Chadwick-merkkisiä oikeanpuoleisessa kopassa.



 Vaikka kuvat tuli otettua vain kahvin juonnista, kyllä juhlissa ihan oikeasti korjattiin vaatteita! Sukkia parsittiin, hapertuneita mekon saumoja uudelleen ommeltiin, rikkoutunut vetskari korvattiin uudella, liian löröjä paitoja kavennettiin jne. Ja tietenkin huristeltiin nypynpoistajalla!


Pari "päivän asu" -kuvaa. Lainasin Vaatelainaamosta Fiona Timantin sähäkän harsohatun, joka toi kaivattua glamouria sukkien parsintaan. Koska hattu itsessään on niin silmiinpistävä, muuten tyydyin mustaan NoaNoan mekkoon, samaisen lafkan kietaisupaitaan, Chie Miharan mustaksi maalauttamiini kenkiin, helmikorviksiin ja kirppikseltä ostettuun metalliseen rintakoruun. Olen hiukan lipsunut P333:n tiukasta suhtautumisesta koruihin, vaihtelen nimittäin käytössä olevia koruja vähän väliä. Koitan kuitenkin pitää esillä vain 5 korua kerrallaan. Mutta ei se nyt niin tarkkaa ole, kätevyys ja helppous ennen kaikkea. Ja tyylikkyys!

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Etsin koekaniia!!

Hakusessa
- naispuolinen henkilö, joka haluaisi kokeilla Project 333a ja muutenkin toimia koekaniinina kirjani vaatekaapin järkeistämisneuvoille.
- lapseton (siksi, että voin  jo omasta kokemuksestani vannoa, että sekä P333 että oma metodini vaatteiden valintaan helpottavat merkittävästi äiskähenkilön elämää. Haluaisin testata kuinka paljon puvuston harkittu supistaminen edistää lapsettoman sujuvaa arkea).
- haastattelen koekaniinia parin kuukauden päästä. Haastattelu tulee kirjaani, joko nimellä tai anonyymisti toiveen mukaan.

Avustan tarvittaessa vaatteiden valinnassa. Jos arvelet, että apu olisi tarpeen, toivottavasti asut pääkaupunkiseudulla.

Palkkioksi - kätevämmän elämän ja tyylikkäämmän vaatevaraston lisäksi - laitan 100 euroa haluamaasi hyväntekeväisyyskohteeseen ja saat tietenkin kutsun kirjan julkkareihin!

Ilmoittautumiset alle tai sähköpostiosoitteeseen rinna piste saramaki miukumauku gmail.com - ensimmäinen ilmoittautuja saa paikan!

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Kävelypuku valmis! Ja linkkejä!




Sain tänään kävelypukuni ompelijalta kotiin. Olen tyytyväinen! Kuvasta ei ilmene kankaan ihana tuntu. Otatan itsestäni kuvan tämä yllä, kunhan kerkiän. On NIIN mukavaa, kun saa vaatteen, joka istuu selästä ja harteilta. Minulla on lyhyt selkä, leveä lantio ja kapeat harteet, mikä johtaa siihen, että vain ainharvoin kaupoista löytyy takki-jakkuosaston päällepantavaa. Hartioiden istumattomauudelle ei edes oikein voi tehdä mitään, koko vaate pitäisi purkaa jotta sitä voisi korjata.
 
  
Tälläisenä kombona aion pistää kävelypukuni huomenna päälle haastattelumatkalle. Alla on NoaNoan harmaanvalkoinen neulepusero, jonka nypynpoistaja palautti käyttökuntoon. Jalkaan laitan ruskeat Chie Miharan kävelykengät ja tavarat Minna Parikan isoon ruskeaan kassiin. Jalkaan pistän tummanruskeat sukkahousut.
Tässä kuvassa näyttää, että napit jotenkin vetäisivät. Eivät muuten vedä!

Vielä lähäri napeista. Pidän kovasti kankaista, joissa on kahta eriväristä lankaa, ja olen väritykseltäni pehmeän kontrastiton, joten tämä ruskea-harmaa sopii minulle loistavasti.

Muutamia linkkejä:
Wardrobe Reimagined - ompelusta innostunut tyttö päätti viettää vuoden hankkien vaatteita sota-ajan säännöstelyohjeiden mukaan. Tämä olisi mielenkiintoista toteuttaa suomalaisten kangaskuponkien mukaan! 

aMinimalist - Joku linkitti Minimalismin ilossa tähän uudehkoon muotiblogiin, ja tykästyin heti. Entinen pintamuodin orja on siirtynyt niukkaakin niukempaan, mutta laadukkaaseen ja mietittyyn puvustoon.

Empty Emptor  - Englanninkielinen vaateminimalisti miettii laatukysymyksiä, klassikoiden olemusta tai olemattomuutta ja muutenkin pohtii asioita syvällisesti.

Kenkien kierrätyksestä


 Nyt kun joku perustaisi vielä blogin, jossa esitellään niukkaakin niukempaa huolellisesti kuratoitua puvustoa, joka ei ole tyyliltään minimalistinen, vaan jotain muutan. Vaikka romanttinen, tai vintagehenkinen. Vai pitääkö tässä itse kaikki tehdä...

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Ylistyslaulu nypynpoistajalle

Pitkän pähkäilyn jälkeen ostin nypynpoistajan. Käytin nypynpoistajaa ensimmäistä kertaa elämässäni Kierrätyskeskuksen vaatelajitteluosastolla, ja olin todella vaikuttunut siitä, kuinka suuri kohennus niillä saatiin monen surkeannäköisen vaatteen olemukseen. Päädyin OBH Nordican pikkukapineeseen, se oli edullinen (noin kympin), mutta saanut toiseksi parhaat pisteet Kuningaskuluttajan testissä.

On niin mahtava vehje! Olen todella tyytyväinen hankintaan. Olen perjantaista lähtien lähinnä suristanut vaatteita sileiksi. Siistin mm. nuhjaisen näköiseksi menneen kashmirneuleen, pinon sukkahousuja, lapsen neulemekon, kaulaliinoja, ja niin edelleen. Paras saavutus on NoaNoan  ohuen puuvillaneuleen palautus kaupunkikelpoiseksi. Olin jo alentanut sen "kesämökkikäyttöön", mutta parinkymmenen minuutin pikkutarkalla nypynpoistolla se kohentui melkeinpä paraatikuntoon. Heti siis säästin nypynpoistajan hinnan!

Mies kuvailee innostustani uuteen leluuni jo maaniseksi. Minä siis todella inhoan nyppyjä vaatteissa. Mielummin reikä kuin nyppy, jos pitää valita. Taisin saada jonkinlaisen trauman ensimatkallani Japaniin, kun siellä kaikki ovat niin siististi pukeutuneita, ja minä tunsin oloni nuhjuiseksi. Riippuu tietysti vaatteesta, kuinka pahasti nypyt riitelevät sen olemuksen kanssa. Eräilyfleecessä saa olla nyppyjä, mutta sievässä pariisitarpuserossa ei ainuttakaan.

Koska epäilemättä nypynpoistajan valmsitamisella on paljon ekoseuraamuksia, ja sitä pitäisi käyttää todella ahkerasti, että nämä seuraamukset tulisivat kuitatuksi, aion pitää vaatteidenkorjausbileet. Näin vehje pääsee laajempaankin käyttöön, kuin vain oman perheeni. Koska vaatteiden korjailu on melko tylsää puuhaa, järkeilin, että se tulisi hauskemmaksi hyvässä seurassa. Varmaan kaikilla on tungettuna vaatekomeron nurkkaan odottamaan parsimista, napinompelua tai muuta pikkukorjausta vaativia vaatteita. Ideani on, että ne ottaa mukaansa, ja saa vihdoinkin tehtyä vaadittavat korjaustoimenpiteet kaveriporukalla. Paikalla on ompelukone, saumuri, erilaisia neuloja, nypynpoistaja ja kaikkea muutakin, mitä vaatteiden korjaamisen saattaa tarvita. Tarjolla on teetä ja boolia - tosin boolia tarjoillaan vasta ensimmäisen onnistuneen korjauksen jälkeen...