Hemmotteluhepene

Välipalaksi kulutuskriittisille pähkäilyilleni hieman… ostoksia! Tadaa!

Ostin matkaltani Firenzessä sijaitsevasta Milch Strasse -vintagekaupasta aivan mielettömän hurmaavan persikanvärisen silkkiyöpuvun. Se on kuulemma 40-luvulta, mutta varsin hyvässä kunnossa, lukuunottamatta kummaa vaaleanruskeaa tahraa ylhäällä oikealla. Hinta oli 20 e, mielestäni erittäin OK. 

Koko yöpuku on ommeltu käsin. Leikekirjonnat ovat käsinkirjottuja, samoin alareunat pykäkoristeet, kuten myös kappaleita yhdistävät saumat. Sivusaumat ovat pienenpienet käsinommellut pussisaumat, ja etukappaleen yläosia ja helmaa yhdistävät saumat on uskomattoman somasti ommeltu pykäreunaisiksi.  

On niin ylellinen kapistus, että tuntuu melkein paheelliselta! Kaikenlisäksi tämä istuu minulle varsin hyvin, ukkokullankin mielestä oli ihan kaupannurkalla odottelun arvoinen hankinta :D
Mallinukke-madamen päälle hepeneeni on kiinnitetty nuppineuloin, hän kun ei osaa suikerrella kapeaan pukuun sisään. Nyt vain odotan sellaisia säitä, että tämä päällä voisi nukkua. Makuuhuoneessamme on saakutin kylmä, ja tämän yöpuvun kanssa ei kertakaikkiaan pysty pitämään villasukkia.

Saksasta ostin perinteisen kölninvesituottajan 4711:n nuorekkaanpaa tyyliä tavoittelevan mandariini ja kardemumma -tuoksun. Yleensä olen laiska suihkimaan hajuvesiä, mutta tätä on tullut laitettua joka päivä, on niin miellyttävän piristävä tuoksu. Ei sillä, että minulta parfyymejä olisi puuttunut. Huoh. Edellistäkään hankkimaani putelia en ole saanut käytetyksi kuin tuskin yhden neljäsosan.

 

Pakko on tunnustaa, että kaikenmoiset ylellisyydet houkuttelevat minua kovasti. Raha ja omatunto vain ovat esteenä… toisen puute ja toisen yliannostus. Onneksi välillä osuu johonkin sellaiseen, joka on sekä kiistämättömän luksuksellista, edullista, eikä purista omaatuntoa mistään kohtaa!

Syksyn tullen

Aika päivittää vaatekaappi syyskuntoon. Ja kun kirjoitan "päivittää", en suinkaan tarkoita uusien vaatteiden ostamista, vaan syysvaatteiden hakemista esiin kellarista ja kesävaatteiden sinne viemistä.


Hirmuisen tyylikästä, vuodelta 1949. Jotenkin nykyiset muotilehdet eivät pääse tämän aukeaman eleganssin ja inspiraatiovoiman tasolle, johtuneeko sitten nykymuodista vaiko mistä.

Kaksi hankintaa on tosin viime aikoina tullut tehtyä. Punottu korikassi on reilun kaupan käsityötä La Maison Afrique-merkiltä, ostin sen jostain putiikista Korkeavuorenkadulta. Chie Miharan ihkumahtavat kengät ostin kesäaleista syksyä silmälläpitäen, kenkäkaupasta jonka nimeä en myöskään muista! Fredalla se oli.

Vuoden kenkäkiintiö tulikin sitten täyteen, olen nimittäin asettanut itselleni kahden kenkäparin rajan (kirpparilta ostettuja ei lasketa). Pari vuotta olen sääntöä noudattanut ja se tuntuu minulla toimivan oikein hyvin. Olenkohan sittenkin maininnut asiasta joskus aiemminkin? Toivottavasti tämä ei mene jankuttamiseksi, olen vaan niin tyytyväinen itseeni, kun entinen kenkäahne on löytänyt kohtuuden.

Eilen iski ihan nurkan takaa flunssa ja sitten nousi vielä myrskykin, mutta sehän sopi oikein hyvin: voileipä, kuumaa mehua ja rouva Uchidan uusin kirja sohvannurkassa nautittuna!