perjantai 29. elokuuta 2014

Vastullisuusajatuksia


Kävin kuuntelemassa SASKin Jukka Pääkkösen esitystä Roskalavapaviljongissa vaateteollisuuden ongelmien korjaamisen edistymisestä (tosin missasin alkuosan, koska en meinannut löytää oikeaan telttaan sateessa). Huono uutinen on, että Rana Plazan katastrofin aiheuttamasta yleisestä järkytyksestä huolimatta uudistukset etenevät etanan tahtiin, eikä mistään merkittävästä käänteestä parempaan voi puhua. "Mitä enemmän lisää läpinäkyvyyttä, sitä enemmän altistuu kritiikille" on eräs ongelma, välittömät vaikutukset oikeansuuntaisista askeleista voivat olla brändille ei-toivottavia. Niinkuin Reimalle kävi - moni firma kieltätyi samasta jutusta, johon Reima suostui, ja kun sitten väärinkäytöksiä ja huonoja oloja löytyi, niin tietenkin Reima sai moitteet. Mutta entä ne, jotka eivät antaneet mitään tietoja saati sitten suostuneet ohjelmaan? Sulkeutuvan simpukan puolustus voi tuntua houkuttelevalta, kun koskaan ei voi olla ihan varma mitä valmistavissa tehtaissa tapahtuukaan. Se, että jostain merkistä ei kuulu mitään tietoja, ei välttämättä tarkoita sitä, että kaikki olisi kunnossa. 



Mieleen jäi Jukan lause "Halvalla hinnalla elämöinti on valitettavasti edelleen tehokkainta mainontaa" - yleisenä ohjeena voisikin sanoa, että jos vaatteen ainoa kerrottu ominaisuus on hinta, sitä tuskin kannattaa ostaa. Aivan erityisesti pitää suhtautua epäluuloisesti sellaiseen vaatteeseen, jonka hintaa edeltää sana "VAIN" ja "NYT". Jos vaatteesta ei ole mutua sanottavaa kuin sen hinta, niin ei sillä luultavasti mitään muita hyviä puolia olekaan. Odotamme sitä aikaa, että eettisten edistysaskeleiden esittely on vaatteen mainospuheena merkittävämpi kuin NYT VAIN 5,99!!!! Unelmissani kuvittelen mainontaa, jossa kerrottaisiin vaatteen ominaisuuksista: "Pitkäkuituisesta luomu- ja Reilun kaupan puuvillasta rengaskehrätty lanka muodostaa kestävän, nyppyyntymättömän ohuen popliinin, josta kohtuullisesti palkatut taitavat ompelijamme Bangladesin Dhakan SuperTex-tehtaassa (lue lisää tehtaan oloista nettisivuiltamme) ovat huolellisesti ommelleet tämän REACH-lainsäädäntöä noudattavilla väriaineilla värjätyn mekon. Huomatkaa erityisesti taidokas leikkaus etuosassa sekä tiheä, laadukas koristekirjonta helmassa. Vetoketju on nikkelitön ja kestävyystestattu."

Luitteko tai näittekö YLEn jutun allergiaa ja pahempaakin aiheuttavista kemikaaleista vaatteissa? Vaatteet eivät tietenkään ole ainoa tuoteryhmä, josta löytyy pöyristyttäviä määriä haitallisia kemikaaleja. Suosittelen kaikkia tutustumaan Euroopan unionin RAPEX-tietokantaan, johon kirjataan kaikki testatut ja  vaaralliseksi havaitut myynnissä olevat tuotteet. Tietokannassa olevat tuotteet on jo suurilta osin vedetty myynnistä, mutta viikkotiedotteiden selailu antaa kuvan siitä miten monenlaisissa kaupattavissa tuotteissa on terveydelle haitallisia ainesosia. Koska vain osa ehditään testata, myynnissä on paljon sellaista, mikä on periaatteessa EU:n kemikaali- ja turvallisuussäädöksien vastaista (ja terveydelle vahingollista). Nyt kun taas RAPEXIA itsekin silmäilin, tekee mieli kieltää kaikkien muovilelujen antaminen Pikku Onnettarelle… käpylehmä ja käsittelemätön puupalikka ovat ainakin turvallisia. 

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Tarkemmin kurssista



Mainostan vielä tulevaa Vantaan aikuisopiston kurssia. Kurssiin kuuluu neljä kertaa, joista viimeiseen mennessä oman Hyvän mielen vaatekaapin on saanut koottua tai se on ainakin näköetäisyydellä. Ensimmäisellä kerralla selvitetään omia pukeutumisen ja vaate-elämän ongelmakohtia ja visualisoidaan oma Hyvän mielen vaatekaappi. Selvitetään oman tyylin peruspilarit - siluetit, värit, tekstuurit ja detaljit, jotka tuntuvat kaikkein mukavimmilta ja omimmilta. Lisäksi maalataan tai askarrellaan oma värikartta. Kotitehtävää varten käsitellään miten hahmottaa omat vaatetarpeet omien tilanteiden kautta. Toisella kerralla käydään omat tilanteet läpi ja määritetään niiden toistuvuus ja merkitys itselle, jonka jälkeen voikin suunnitella ihanteellisen vaatevarastonsa. Tehdään itsestä "paperinukke", jonka päälle voi hahmotella asukokonaisuuksia. Kotitehtävänä tutustuminen oman vaatekaapin todelliseen tilanteeseen - mitä on liikaa, missä on puutteita? Onko jotain, mikä kaipaisi pikku korjausta? Tätä puidaan kolmannella kerralla ja korjataan, parsitaan ja ommellaan nappeja muun asian ohessa. Käydään läpi erilaisia strategioita hankkiutua liioista tai sopimattomista vaatteista eroon, ja mitä kannattaa otta huomioon vaatteita vähentäessä. Vaatteiden säilytystilat. Pyykkääminen. Vaatehuolto. Muutama huomio korjausompelijoista, suutareista, pesuloista ja muista vaatteen ammattihuoltajista. Viimeisellä kerralla käydään läpi vaatteiden ostaminen ja muu hankkiminen - miten se kannattaa maksimaalisen hyödyn saamiseksi ja virheostosten välttämiseksi tehdä.

Muutkin kuin vantaalaiset saavat ilmoittautua, kunhan pääsee Tikkurilaan.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Laaduntunnistuksen ongelmia

Ensinnäkin huomenna maanantaina 18.8. olen puhumasssa Hyvän mielen vaatekaapista Roskalavapaviljongin Eettinen vaatekaappi -tapahtumassa puoli viidestä puoli kuuteen. Tulkaa moikkaamaan! Samassa paikassa kolmesta lähtien Vaatehuoltoasema eli vaatteiden korjauspaja. Jos on reikää, irronnutta nappia, ratkeamaa ym. niin sinne vain! Apua, opastusta ja välineitä löytyy.



Ne laaduntunnistuksen ongelmat ovat sellaisia, että en ole vieläkään keksinyt pomminvarmaa keinoa nyppyyntyvän ja nyppyyntymättömän trikoon erottamiseen. Olen tutkinut tilkkuja, jotka ovat jääneet jäljelle kun olen ommellut vaatteita ja näin ollen siis tiedän mikä on nyppyyntynyt ja mikä ei. En ole vielä löytänyt täysin pitävää tunnistuskeinoa, jolla erottaa nämä (kun kauppaolosuhteissa esim. hierontakoetta ei voi tehdä, tai lankoja ruveta availemaan ja tutkimaan mikroskoopilla). Vaikuttaa siltä, että huulilla tunnustelemalla nyppyyntyvissä on karkeamman tuntuinen pinta, mutta tuskin voin opastaa kirjassani ihmisiä hipelöimään kaupassa olevia vaatteita huulillaan?!


Sitten muutamia mielenkiintoisia linkkejä:
* Sinisen Kirjahyllyn Laura (mm. Nuukailleen-teoksen kirjoittaja) pohtii tavaraa ja sen määrää
* Kaikki mitä halusin -blogissa hyviä ja huonoja kokemuksia eri merkkien vaatteista ja niiden kestosta
* Hääräämö-blogin vaatteiden korjausohjeita
* Assembled Hazardly -blogin kirjoittaja miettii vaatevaraston kuratoimisen ongelmakohtia

ja lopuksi vinkkaan kiintoisasta opinnäytetyöstä TEKSTIILIVALMISTUS SUOMESSA PIENTEN VAATEBRÄNDIEN NÄKÖKULMASTA, kirjoittaja Anna Railin - löytyy googlaamalla!


keskiviikko 13. elokuuta 2014

Vinkki syksyn kursseista


Kaipaako vaatekaappisi lempeää mutta ryhdikästä 
uudelleenjärjestelyä ja tolkkua? 
Huomenna aukeavat kansalaisopistojen kurssi-ilmoittautumiset
joista erikoisesti suosittelen Vantaan aikuisopiston puitteissa
pitämääni käytännönläheistä Hyvä mieli vaatekaappiin- 
kurssia ja Helsingissä kaksi yleistajuista luentoa; aiheina Pahan 
mielen vaatekaappi (eli mikä kaikki on pielessä) ja kuinka Hyvän
mielen vaatekaappii päästään.

torstai 7. elokuuta 2014

Hillo marja marja marja hillo hillosokeri marjahillo hillomarja ping poks viuuh


Keskeytän normaalin pitsi-ihanaa-riistovaate-nyyh -lähetyksen aivan poikkeuksellisesti ruoka-aiheisella viestillä. Nyt marja-aikaan minua ei muu kiinnosta kuin säilöminen, ja erityisesti hillon tekeminen. Pakastaminen on kai vitamiinien säilymiselle suotuisampi tapa, mutta hilloaminen on paljon hauskempaa. Miedän perheessä syödään aamupuuroa ja sen kanssa hilloa, ja talvikauden aamiaispöytään tuo pientä vaihtelua ja iloa eri hillojen käyttäminen.

 Jokapäiväinen hillon mättäminen saattaa kuulostaa epäterveelliseltä liian sokerin mussuttamiselta. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Kun kuuman hillon tölkittää huolellisesti pestyihin, juuri kiehuvasta vedetä nostettuihin tölkkeihin ja päälle ruuvaa niin ikään kiehuvasta vedestä nostetun kannen, sokeria tarvitaan vain pikkaisen. Pitäisikin kokeilla, onnistuisiko kokonaan sokeriton hillo!

Hillosokeripussin kyljessä oleva ohje on aivan tolkuton. Siinä laitetaan ihan naurettavan paljon sokeria, joka peitää alleen marjojen tai hedelmien maun, ja koska ohjeessa hillo ensin jäähdytetään (!!???!) niin tottakai sokeria pitääkin säilöntäaineeksi olla. Hillosokeripussin ohjeella 2 osaa marjoja 1 osa sokeria tulee mielestäni enemminkin marmeladi kuin hillo, jonka voisi yhtä hyvin jättää avoimelle lautaselle kuin panna purkkiin noin säilymisen kannalta.

Tarpeelliset hillovälineet  ja lisäksi tarvitaan pannulapanen ja iso, keskikokoinen ja pieni kattila.
Ylhäältä alkaen:
- Hillokaulus=leveäsuinen suppilo. Ei välttämätön, mutta siisteyttää hommaa huomattavasti.
- Kauha. Vaakasuora malli on kätevin.
- Pitkävartinen kapine, jolla hillopurkit ongitaan sterilointikattilasta.
- Haarukka, jolla kannet ongitaan omasta kattilastaan. Pihdit ovat tähän vielä paremmat.
- Käsine, jolla tulikuumat kannet ruuvataan kiinni tulikuumaan hillopurkkiin. Toiseen käteen pannulapanen.

Hilloamisohjeeni on seuraava
1. Etsitään lasipurkkeja ja kansia. Tarkistetaan, että joka purkille on kansi joka ruuvautuu kiinni. Purkkeja tarvitaan keskimäärin yksi purkki yhtä marjalitraa kohden ja varmuuden vuoksi vielä pari purkkia lisäksi.
2. Purkit ja kannet liotetaan, mielellään yön yli. Älä hyppää tämän kohdan yli, vaika purkit näyttäisivät puhtailta, sillä jo noin yksi molekyyli valkosipulioliivia tai sinappisilliä voi hajustaa hillon syömäkelvottomaksi (koin tämän kahden hillopurkin kohdalla viime talvena, todella harmillista)!
3. Marjat tai hedelmät puhdistetaan ja hedelmät pilkotaan paloiksi. Kannat, siemenkodat, ruvet ym poistetaan, mutta esim. omenoita ei tarvitse kuoria.
4. Laitetaan liedelle kuumenemaan iso vesikattila, johon purkit on aseteltu. Sen jälkeen laitetaan hillotarpeet keskikokoiseen kattilaan, ja kannet pieneen kattilaan (jossa on vettä).
5. Hillokattilaan lisätään sokeria. Määrä riippuu omasta makumieltymyksestä, itse laitan noin desin tai kaksi sokeria marjalitraa kohden. Laita tässä välissä kansikattilakin kuumenemaan.
6. Hilloa kuumennetaan sekoitellen kunnes ainekset pehmenevät. Kun hillo on kiehahtanut, laita levy pienemmälle.
7. Kalasta purkki kuumennuskattilasta pitkävartisella ottimella ja kaada kuuma vesi pois niin ettei se liru pitkin käsivarttasi. Aseta tukevalle alustalle. Täytä se hillolla. Kalasta kansi esim. pihdeillä, vedä hanska käteen ja kierrä kansi kiinni.
8. Kun parinkymmenen minuutin päästä kuuluu *naps*, tiedät onnistuneesi. Hillo säilyy viileässä vaikka ensi vuoteen.

Ollaanpa muuten kiitollisia standardoimisesta ja teollisuudesta, jotka toimittavat täydellisesti yhteen sopivia lasipurkkeja ja metallikansia niin halvalla, että niitä jaetaan ilmaiseksi kaupan säilykkeiden säilytysastioina. Esiäitien aikoina purkin kansien kierteet eivät olleet niin pitäviä kuin nykyään, ja hillon säilyminen vaati kaikenlaisia vippaskonsteja kuten alkoholia, tai sitten umpioimista ja kumitiivisteiden kanssa pelaamista, tai valtavia määriä sokeria.