Kuluva kuukausi on ollut varsin touhukas, enkä ole saanut aikaiseksi kirjoitettua tänne juuri mitään vaateaiheista (tai paljoa muutakaan), koska tarmoni on mennyt kurssien ja luentojen pitämiseen. Ne ovat kyllä omalla tavallaan erittäin virkistäviä ja opettavia! Koko ajan saa tietää uutta ihmisten vaatesuhteesta ja syvenee käsitys syistä, jotka vaikuttavat siihen.

Järvenpään opiston kurssilla ehtiin tyylikartta, ja tekaisin itse tälläisen (ajattelin, että jos vain tarkkailen kuin haukka kurssilaisten puuhia, se voi käydä piinalliseksi ja lannistaa keskustelua). Romanttista harmaasävyissä, valoa ja varjoa, blurria, patinoituneita pintoja, ja sitten vähän raikasta msutavalkoista ja keväistä vihreää oikeassa alanurkassa.

Ystäväni Kuura tekee minulle hatun, josta tulee aivan ihana. Tuskin maltan odottaa!

Kesän puvusto kaipaa valkoista "hihaa", kun aiemmin käyttämäni NoaNoan neule on nyt kulahtaneena siirretty kotiasuksi. Kotini lähellä oleva KnitWorks tekee laadukkaista langoista yksinkertaisia, tyylikkäitä vaatteita, joiden juju on yleensä kauniissa neulepinnassa. Siellä jopa voi esittää toivomuksia vaatteen väristä ja yksityiskohdista - kun neuleet tehdään Suomessa, minimit ovat hyvin pieniä. Minulle on siis tulossa valkoinen, eläväpintainen kietaisuneule kesäksi, ihan huippua!

Muita hankintoja tässä kuussa usea pari käsineitä - olen myös hukannut yhden käsineen, ärr! mutta siksi niitä pitää koko ajan ostella, kun niitä koko ajan häviää. Niin ja hyvin kaunis musta virkattu vintagelaukku, matkaa varten piti saada kevättakin kanssa suljettava käsilaukku. Avoin kassi on liian turvattoman tuntuinen reissatessa. Maanantaina matka alkaa, ja kaikki hommat ovat vielä ihan vaiheessa... niin ja huomenna vielä kurssi ja sunnuntaina kahdet lastensynttärit. Huhhuh!

Hattuneulat

  

Pari postausta sitten tuli puhetta hattuneuloista. Tässä kokoelmani, vasemmalta oikealle

1. Jane Marplen hattuneula, jota käytän tosin lähinnä koruna. Se somistaa pipon enemmän "hattumaiseksi". Ainoa uutena ostettu, muut ovat vähintäänkin vintagea jos eivät peräti antiikkia.

2. Play it again Samista ostettu puupäinen hattuneula.

3. Petit Trianonista ostettu hattuneula, en tiedä mitä materiaalia koristepylpyrä on.

4. Jostain antiikkiliikkeestä ostettu pitkä hattuneula, luultavasti myöhäiseltä 1800-luvulta tai varhaiselta 1900-luvulta, koska silloin hatutu olivat niin isoja että tuollaisia kamalia tikareita tarvittiin niiden paikallaan pysyttämiseen. Tämän suojus on hukkunut, mutta onneksi Jane Marple-neulan suojus sopii tähänkin.

Alla hattuharso, joka glamoroi (tai höpsentää) asun kuin asun supertehokkaasti.

 Hattuneulaa voivat käyttää he, jotka pitävät hiuksiaan jollain tavoin kiinni. Se pistetään hatun läpi ja ankkuroidaan hiuksiin. Sidotun kampauksen vaatimuksen takia se melko lailla hävisi 1900-luvun lyhyttukkaisina aikoina. Koen hattuneulan erittäin hyödylliseksi kapineeksi sellaisten hattujen kanssa, jotka muuten lentäisivät tuulisessa Helsingissämme päästä.

 

60-luvun ruskea huopahattu päässäni väärinpäin, se kun ei muuten istu nutturapään päähän. Se näyttää paremmalta, jos muistan tehdä etuhiuksista tötterön, joka täyttää rusetin alla olevan "hyppyrin". Huomatkaa muuten Aarrekorun hopeiset korvakorut ja rintakoru!

Kevyitä kenkäpähkäilyjä ja hyväntuulista hattuasiaa

Kävin tänään aamulla Eetti ry:n tapahtumassa, jossa käsiteltiin EU:n vaikutusmahdollisuuksia vaateteollisuuden vastuullisuuskysymysksissä. Kerron siitä sitten tarkemmin vaikka huomenna, koska nyt haluan esitellä uuden hattuni!

 Kaipasin söpöä coctailhattua, ja koska koitan ohjastaa budjetissa jäljelläolevat vaate-euroni vuoden loppupuolen pariin isompaan hankintaan (talvitakki ja kotelomekko), niin väsäsin sen itse kotoa löytyneistä materiaaleista. Miehen käytöstä jäänyt huopainen "pappalippis" oli ihan kelpo materiaalia, jonka sai höyryttämällä ja ompelemalla alkuperäisestä poikkeavaan muotoon (suosittelen kotimodistille vedenkeittimen nokasta tulevaa höyryä, toimii!). Hattuaharsoa olin ostanut Tokiosta ja pari vintagepitsinpalaa ties mistä. Lähden tänään ulkoiluttamaan hattuani Vaatevallankumouksen karonkkaan.


Kesää varten - kun se nyt tässä joskus kunnolla sään puolesta alkaisi - hakusessa on yksinkertaiset, siistit, sievät avokkaat tai korolliset ballerinat, jotka sopisivat uuden pilkullisen mekkoni kanssa ja tietysti mielellään mahdollisimman monen muunkin vaatteen seuraksi. Kenkien pitäisi antaa minulle siisti ja ryhdikäs olemus esim. luentoja pitäessä, ja olla tietenkin mukavat jalassa. Korkoa saisi olla pari senttiä, ei ihan lituskat mutta ei korkeakorkoisetkaan. Väri saisi olla punainen, tummansininen tai mahdollisesti luonnonrusehtava ja valmistustapa luonnollisesti sekä luonnolle että työntekijöille ystävällinen. 

Repeton ballerinat (yhdet tähän mennessä) ovat olleet kestävät ja kengät valmistetaan Ranskassa, joten työolot ovat varmastikin hyvät. Harmi vainen, että Repeton nettikauppa ei toimita Suomeen ja mistään muualta ei tunnu löytyvän siinä värissä ja korossa kuin haluaisin.

Vakiokenkämerkilläni Chie Miharalla ei ole mitään riittävän simppeliä, vaikka kaikenlaisia hemaisevia kenkiä muutoin onkin. Googlaamalla erilaisilla eco ja fair -tyyppisillä sanoilla löysin Ecotoe-nimiesn firman, jolla on aivan siistin ja sievän näköiset luonnonväriset ja vieläpä kasviparkitut ballerinat (kuva yllä). Mutta ostaa nyt kenkä sovittamatta - aivan mahdoton ajatus!


Samalla ekovarpaalla olisi tälläinenkin somistus:

Ihanat, hohhoijaa, miksi minua aina vetääkin 
juuri tälläiset suloiset kukkaniittypiknikin vaatteet ja 
asusteet? Onneksi sentään nykyään osaan jo pistää 
itselle stopin ennen kuin ostan
 (kyllä ihmisellä pitää toki olla piknikhepeneet, ja 
ihanat sellaiset, mutta kun minulla jo on ihan riittävästi 
niitä, ja ei vielä ole riittävän asiapitoista
esiintymisvaatetusta kesään, niin parasta keskittää 
eurot jälkimmäisiin eikä ensinmainittuihin. Mutta 
tulisipa joskus se päivä, että oikein tarpeeseen 
saisi ostaa söpöjä kesähepeneitä! Niitä vaan tuntuu 
keräytyvän ihan omia aikojaan eivätkä ne oikein kulu
pois.)

Blochilla on myös soman näköisiä ballerinoja, mutta arvaako 
niitäkään sovittamatta ostaa ja toisekseen minua vieläkin nyppii, 
että he eivät kerro nettisivuillaan mitään kenkien valmistus-
olosuhteista. Jotka siis tiettävästi ovat ihan hyvät, koska 
heillä sähköpostiviestittelyn perusteella on oma tehdas 
Thaimaassa - ei siis mitään epämääräisiä alihankkijaketjuja 
tai esim. palkanmaksun valvomisen mahdottomuutta, 
niinkuin yleensä. Mutta miksi ihmeessä piilotella 
tälläistä erinomaista asiaa?!? 

Niin että enpä vieläkään tiedä mistä kengät hommaisin. 
Saa ehdotella, jos tietää reiluja ja/tai ympäristöystävällisiä 
söpöjä avokkaita!

Lopuksi vinkkaan, että uusimmassa Trendissä on juttu vaate-

kaapin siisteydestä ja sen saavuttamisesta vaatemääriä

kohtuullistamalla, johon myös minua on haastateltu. Ihana

lukea tästä aiheesta juttuja, vaikka luulisi että olen jo lukenut 

itseni aiheesta kyllästyspisteeseen. Mutta ei suinkaan! 

Aina kiinnostaa!