Ihana japanilainen tyylikirja

Toivottavasti kaikkien lukijoiden joulunpyhät ovat sujuneet miellyttävässä hengessä ja materiaalivirta on pysynyt kohtuudessa. Omalta kohdaltani olen tyytyväinen; sain muutamia kirjoja, ylellisen mutta tarpeellisen hiustuotteen, yhden huivin, lupauksen matkasta Pärnuun ja brunssikortin Fleuristeen ihan itsekseen <3. Sekä lupauksen siitä, että eräs neule jota on neulottu kuin iisakin kirkkoa (kaikenlaiset arkielämän häiriöt, kuten gradun kirjoittaminen, ovat hidastaneet prosessia) valmistuu tammikuussa! Jee! Toivotaan, että sitten olisi jo pakkasta.

Ilokseni Hyvän mielen vaatekaappi on näkynyt monessakin lehdessä, viimeksi kirjastani oli poimittu ompelijoiden palkan vähäinen vaikutus vaatteen hintaan Aamulehden artikkelissa ('käsityökirjailija Rinna Saramäki' - jotenkin tulee lämmin ja hyvä olo kun saa tittelin!). Kirjankin nimen olisi kyllä saanut mainita.

Joulun matkalukemisena on ollut japaninreissulta ostamani 'vaatekaappini 365 päivää', malli-suunnittelija-tyylikirjailija Masakin tuore teos.

Japanilaista alan kirjoittajista suurin suosikkini on rouva Uchida, joka on enemmän sympaattinen ja ystävällinen naapurinrouva, häneen on helppo samaistua. Masaki taasen on enemmän

 fantasiaa - paljon kauniimpi, paljon rikkaampi, tavoittamaton. Eli siis hyvää joutilasta lueskeltavaa kun ei halua vaivata päätään millään, vaan hemmotella itseään kermavaahdon kirjavastineella.

Täydellisen kauniilla Masakilla on täydellisen kaunis ja hyvin järjestetty vaatevarasto. Kuvat kauniisti viikatuista ja värijärjestykseen asetetuista vaatepinoista ovat aina olleet japanilaisten tyylikirjojen suosikkiantia, mutta huomaan kohtuulliseen vaatemäärään siirtymisen vaikutuksia tässäkin. Nykyään näistä kuvista tulee hieman ähky olo. Tekisi mieli alkaa karsimaan...

Anteeksi kököt kuvat, käytössä vain pädin kamera. Mielestäni Masakin tyyli on jotain hiukean hurmaavaa, häpeämättömän suloista ja ihanaa. On pitsiä, rottinkikoreja, persikansävyä, kaislakoreja, kirjontoja, olkihattuja ja niin edelleen, ja kyseessä onn kuiutenkin lähemmäs nelikymppinen perheenäiti ( ei sillä, että sitä mitenkään naamasta tai varren viehkeydestä erottaisi). 

Kadehdittavan mahtava korikokoelma - mutta mahtaa vaatia tilaa. Sopii vain viljasiilon kokoisen pukeutumishuoneen omistajille. 

Vinkki: hatut voi säilöä kangaslokerikkoon. Toisella puolella aukeamaa niin huolellisesti laskostettu neulepino, että vaivun sen äärellä hurmioon. Oh, täydellisyys!

Ylellisyydestä ja pitsityynyliinoista

 Kun, jos, pitää silmänsä auki rampatessaan kirpputoreilla ja vanhantavarankaupoissa, voi varustaa elämänsä vallan tavattoman ylellisillä ylellisyyksillä. Nyt sattui löytymään kahdeksalla eurolla makuuhuone-eleganssin lähes dekadentti huipentuma: läpikuultavan ohuesta batistista tehty tyynyliina pitsiupotuksin. Siihen aikaan kun tämä on tehty, se on ollut niin kallis että jollain epämääräisillä tuloilla elelevä kirjailijanrutku ei todellakaan ole voinut hankkia sitä petinsä somistukseksi.

 Vaatii itse tyynynkin kauneudelta varsin paljon, että sen päälle voi sovittaa näin läpikuultavan liinasen.

 Kaunista point d'esprit tylliä ja käsin päälle ommellut koristukset.

 Leavers-pitsiä upotettuna kankaaseen, niin tasaisin ja tarkoin pistoin että voisi luulla konetyöksi, mutta pykäpistoa ei voi täysin jäljitellä koneellisesti.

Valkokirjonnan, päällikeompelun ja tyllin hienonhienot sävyerot saavat aikaan hienostuneen vaikutelman.

Suht pienilläkin varoilla voi sistustaa kotinsa kuin menneiden vuosisatojen herttuatar, jos vain etsiskelee kaikessa rauhassa ja tarkalla silmällä käytetyn tavaran myyntipaikoista. (Toki pitää muistaa, että vaikka omitusen hinnoittelupolitiikan takia varaa on hankkia herttuattaren tavarat, vain harvan kukkaro venyy palkkaamaan piikoja ja palvelijoita huoltamaan niitä. Itsehillintä on siis välttämätön varuste). Nykytuotanto ei pääse lähellekään laadussa, ei ainakaan sellaisissa hintaluokissa joihin minulla on mahdollisuuksia. Tavaraa kyllä piisaa, mutta suurin osa siitä olisi pitänyt jättää valmistamatta, niin ankeaa se on.

Muotikeskustelua ja koirankarvaa

Eilinen Urbanstoryn Muotia ja mieltä -tapahtuma oli mukava, keskustelu rönsyili vapaamuotoisesti odottamattomiinkin suuntiin. Glögi oli maukasta ja tunnelma intiimi (väkeä ei paikalla ollut kovinkaan paljoa, mutta sopivasti kuitenkin!). Outi Pyyltä opin taas uutta ihmeellistä massavaatetuotannon kertakaikkisen ällistyttävästä epätehokkuudesta: hyvänä myyntinä pidetään, jos tietystä vaatemallista saadaan myytyä 70%  - siis että myymättä jää tehdyistä vaatteista 30% - mutta sattuu ihan useinkin, että myytyä saadaan vain 20-30%. Ja mitä näille kaikille ylijääneille vaatteille tapahtuu? Hmm...

Yhtään kuvaa en huomannut tapahtumasta näpätä.


Kävelin eilen aiemmin päivällä joulutorin halki, silmääni osui tälläinen koju, rukki ja kaikki:

 

Rukki ja rautapata, 100% koirankarvasta tehtyjä lapasia jne neuleita! Olin ollut siinä luulossa, että koirankarvasta ei saa yksinään, ilman villalisää, kehrättyä lankaa, mutta nytpä luulo osoittautui vääräksi. Käsin kehräämällä koirankarvalankaan saa riittävän tiukan kierteen jotta lanka pysyy hyvin koossa ja kestää neulomista ja käyttöä (sukkalangassa oli lampaanvillaa mukana, kestää paremmin).

Käytössä koirankarvatuotteet pörhistyvät ihanan pöyheiksi, kuvassa vasemmalla tekijän 4 vuota käytössä ollut lapanen. Innostuin tästä materiaalista, mahtavan lämmintä ja kauniit värit. Ja kun lapasissa on sen koiran kuva mukana, josta karvat on kerätty, niin todella on tuotantoketju hallussa joka kohdaltaan! Mielenkiintoinen materiaalilisä kotimaisiin vaateaineksiin.

Harmillinen tunne, kun haluaisi ostaa jotain, on niin hyvä tuote ja kannatettavaa kaikin puolin, mutta joululahjat on jo hankittu..!

Eräs lehti kävi kuvaamassa vaatevarastoni (tulevaan juttuun, jossa vaatevarastonsa järkeistäneet ihmiset antavat vinkkejä). Rekillä talven vaatteet: kolme takkia, kolme mekkoa (joista yksi ylläni), kaksi hametta, kolme lämpöneuletta, neljä ohuempaa yläosaa, jakkupuku. Lisäksi on kolmet saappaat, kahdet kengät, pipo, kaksi kaulaliinaa, käsineitä, koruja ja kaksi laukkua - kuvan kori on yöpuvun päiväsäilytysastia, ei käsilaukku. Ja alusvaatteita, sukkahousuja ym tietysti kanssa. Värivalikoima heijastelee varmaankin talvista metsää; mustaa, harmaata, tummanvihreää, valkoista, beigeä, pieniä pilkahduksia punaista ja viininpunaista.

Arvonta arvottu!!!

Pikku Onnetar toimi virallisena sattumageneraattorina ja poimi seuraavien henkilöiden lappuset kiposta:

Lepäävä Esteetikko (Hyvän mielen vaatekaappi)
Nekkuka (Kawaii-kirja)
Caramea (liina)

Onneksi olkoon! Lähestyn teitä pikapuoliin osoitepyynnöilllä.


Huomenna sitten Muotia ja mieltä -ilta Urbanstoryssä ja sen jälkeen koitan palata tavanomaiseen päivityspuuhaan!

Muotia ja mieltä -ilta 18.12.

Osallistun Muotia ja mieltä -tapahtumaan Urbanstory-kaupassa tämän viikon keskiviikkona viidestä lähtien. Minä, Outi Pyy (tässä muuten häneltä tosi hyvä kirjoitus angora-aiheesta) ja muotisuunnittelija Irene Häggqvist perkaamme muotialan ja vaatekaappien ongelmia ja etsimme niihin parempia vaitoehtoja - toivottavasti myös yleisön kanssa! Kerro vaatemurheesi niin katsotaan keksimmekö siihen jotain ratkaisuksi.

Tilaisuus on maksuton ja osoite on Katariinankatu 1. Tervetuloa!

Arvonta! Arvonta! Arvonta!

Lupasin joskus tuossa jokunen kuukausi sitten, että kun lukijoiden määrä ylittää 150, järjestän arvonnan. Tämä on nyt vähän myöhässä matkan takia, mutta mukana EXTRA! EXTRA! lisäarpajaisvoitto suoraan Japanista!

Arvontaan voi osallistua kommentoimalla alle jotenkin niin, että siinä on mukana yhteystiedot. Jos et halua jotakin arvonnan palkinnoista, mainitsethan sen viestissäsi.

Suoritan arvonnan Pikku Onnettaren avustuksella ensi viikon tiistaina illalla eli 17.12.2013. Näin on jonkinlainen mahdollisuus, että voitto ehtii vielä jouluksi perille.



Muistin virkistämiseksi palkinnot:

Pitsiromantiikan ja hienon käsityön ystäville arvon upean ison vintagepöytäliinan. Ylellisesti käsin kirjottu pöytäliina on puuvillaa, ja siihen on upotettu käsinnyplättyä pitsiä. Ainoa vika on kaksi haaleaa vaaleansinistä länttiä, isomman halkaisija n. 0,5 cm.

Hyvän mielen vaatekaappia kaipaaville 1 kpl kirjoja (nimmarin saa halutessaan).

Ja vielä japanintuliainen, stylisti Miki Aizawan kirja Kawaii: Styling, Remake, (Kaupat), History. Kirjassa esitellään villejä ja värikkäitä stailausideoita monelle vaatekappaleelle sukista trenssiin, jaettuna "girlish" ja "boyish"-tyylilokeroihin. Mukana myös muutamia muodistusideoita, Miki Aizawan stailaamia muotikuvia ja katsaus Tokion parhaisiin kauppoihin. Kirjasta nauttimiseksi japaninkielen osaaminen ei ole lainkaan tarpeen, sillä pääpaino on inspiroivilla kuvilla.

Kiitos teille monilukuisille lukijoille! Osallistukaa ja saa levittää!

Kotona taas ja kuvaläjä

Palasimme kotiin ja nyt on erittäin epätodellinen olo, vuorokausirytmi aivan sekaisin ja ei oikein tiedä onko unessa vai hereillä. Kotimatka sujui suht vaivattomasti, vaikka migreeni uhkasi. Kaikki näyttää avaralta, laajalta ja hieman autiolta. Peruna ja ruisleipä maistuvat hyvältä.

Sekalaisia matkakuvia tässä päivityksessä, myöhemmin vielä neuvoja pitsi- ja kangasostoksille Tokioon, ostostunnustuksia ja se kauan aikaa sitten luvattu arvonta!

 Kolmen euron bentolounas Odaiban toimistopilvenpiirtäjän ruokakerroksesta.

Minusta erittäin hienoa ja sympaattista: metroaseman ilmaisvessassa tuoreita kukkia ja vuodenaikaan sopivat paperikoristelut.

Supersuloinen Hattifnatt-kahvila Koenjin kaupunginosassa. Jos kaipaa runotyttöilyä ja herttaisuutta, suosittelen! Naapurissa todella viehättäviä nuorten suunnittelijoiden postikortteja ym. pientä tilpehööriä myyvä kauppa.

Hattifnatin suosituin herkku, kurpitsakräämileivonnainen. Kaulassani ent. luokkatoveriltani Apilta lahjaksi saamani to-del-la hieno saksikoru. Jos joku syynäsi oikein tarkasti taannoista televisioesiintymistäni, saattoi huomata jakun kauluksessa Apin tekemän kellokorun.

 

Shjinkun keskuspuiston tosi toimiva leikkipuisto (kuvassa betonivalas, jossa lapset saavat kiipeillä). Lähestulkoon kokonaan uusissa vaatteissa -_-' paraskin kuluttamisen välttämisestä saarnaaja... kaulahuivi on sentään vuodelta 2008. Kissakuvioinen kassi tuli ostettua voidakseni vältellä joka kaupassa tungettavia muovipusseja. Olin lukenut, että tsunami- ja ydinvoimalakatastrofin jälkeen Japanissa oli herätty ekotietoiseuuteen aiempaa enemmän, ja mm. muovipussien tuputtamista vähennetty, mutta se ei kyllä oikein näkynyt. Esim. sämpylöitä ostaessa jokainen erimakuinen sämpylä sujautettiin omaan pikku muovipussiinsa, sitten kaikki yhdessä pussiin, joka vielä laitettiin pussiin - ja kaiken päälle pussiin laitettiin vielä säilytyspussi ja nipsutin sitlä varalta että haluaa säilyttää leipänsä seuraavaan päivään. Kertyvän roskan määrä kyllä ärsytti, vaikka ne säntillisesti kerätäänkin ja käytetään lämmöntuotantoon. 

Korikauppa Kappabashi-kadulla Asakusassa. Olen aivan himona koreihin ja ostin tuolta perinteisen bambusta punotun torikorin. Sinne aion säilöä sukkahousujani kunhan kori tulee postitse luokseni. Jee! Pääsen eron rumasta rupsahtaneesta pahvilaatikosta, jossa ne nyt ovat. Kovin mieluusti olisin ostanut enemmänkin, mm. kuvan oikealla puolella näkyvän ilmavasti punotun sylinterinmuotoisen jättikorin, mutta niiden kotiintoimittaminen olisi täysin mahdotonta.

 

Pari illanhämykuvaa, ylempi Odaiban keinosaarelta ja alempi Shinjukun kotikadulta. 

Valtavan kaupungin keskellä on jatkuvasti pienepieniä mutta tehokkaasti täytettyjä viheralueita. Naapurin riisikaupan pihalla kasvoi tämä hedelmäpuu, jonka lajikkeesta ei ole tietoa.

Tokio sen kun kasvaa vaan. Tämä kuva on suht läheltä Shinjukun Okadaya-kangastavarataloa.

Pikku onnetar ja iso kaupunki.

Joululahjaehdotus

Hyvät Lukijat! Mukava kustantajani Atena tarjoaa blogini lukijoille joulunalusedun. Atenan nettikaupasta saa varsin hyvänkokoisen alennuksen Hyvän mielen vaatekaapista, kun kirjoittaa ostoskorin kampanjakoodi-kenttään VAATEKAAPPI. Tavanomainen hinta on 27,5 e ja alennuksella 22 e. Joululahjaksi itselle tai muille?

Matkakuvia ja pitsihankintoja

Päivittämisen aihetta olisi vaikka kuinka paljon, aikaa kirjoittamiseen vaan ei tunnu löytyvän! Tässä on ainakin koettu japanilaiset häät (vihkiminen shintotemppelissä, hieno juhla-ateria japanilaiseen tyyliin, iltabileet), kaksi päivää Disneylandissa vihkiparin ja perheensä kanssa, yön-yli-matka kuumien lähteiden Hakoneen, nabe-soppakemut ateljeessa ja öö, pakko myöntää, jonkinverran shoppailua myös. 

 Pidän häissä maljapuhetta. Kuvassa vain yksi kolmesta valtavan pitkästä pöydästä - väkeä paikalla oli ainakin 70. Ylläni runkopuku, kullanvärinen pitsihuivi, kultainen ranneketju ja toffeenväriset korkkarit. Muiden vieraiden pukeutumisesta huomaa, että musta ei tosiaankaan ole pannassa - periaatteessa siis pikkumustani olisi käynyt. No, en kadu mekon ompelua, se on ollut muutenkin hyödyllinen matkalla! Jos tarkkaan tihrustaa, näkee morsion ja sulhasen perinteisissä hääkimonoissa.

 

 

Disneyland

Uudet saappaat Disney-hotellin matolla.

 

  Kuuluisa vuori Hakonen köysiradalta nähtynä.

  Valkoneuleiset äiti ja tytär Hakonen Goran rautatieasemalla tyytyväisenä vuoristojunailun jälkeen.

Sammalpuutarha.

Metrokartta.

 Nabe-pata ja herkkuaineksia. Melkein tekisi mieli hankkia sähköpata, mutta mitäpä sillä tekisi kun lähikaupasta ei kotona saa asiaankuuluvaa lientä.

Pitsiostosten suhteen mopo ja lapanen ovat jo kaukana toisistaan... tänään kävin Harajuku Lace Centerissä, joka on korkealuokkaiseen pitsiin ja siitä valmistettuihin vaatteisiin erikoistunut kauppa. Alakerrassa on intialainen kahvila, josta havaitsin saavan mm. maukasta mausteista chaita. Sitten kapeat raput yläkertaan ja on pitsiparatiisissa! Lisää kuvia seuraa myöhemmin, alla todisteet päivän pitsiosteluista: pussillinen pitsinäytteitä, hiuspanta ja kaulakoru. Nipporin retkestä, Yuzawaya-kangaskaupasta ja Okadaya-kangaskaupasta raportoin vielä erikseen.