Pintamatkailimme tavalliseen tapaamme: Finnlinesillä Saksaan, siitä eteenpäin junalla. Tällä kertaa jätin junalippujen hankkimisen matkatoimiston huoleksi, mikä oli todella helppoa ja kätevää ja kätevyydessään addiktiivista. Käytin junamatkailuun erikoistunutta saksalaista Kopfbahnhof -matkatoimistoa, jonka kanssa kommunikoin englanniksi säköpostilla. He mm. kaivoivat esiin viimeiset kolme petipaikkaa Hampuri-Zürich yöjunaan äitienpäivän yönä, joita en itse ikinä olisi bahn.comin sokkeloista bongannut. Voin suositella lämpimästi, jos ei nimenomaisesti rakasta junasivujen läpikahlaamista parhaiden diilien toivossa.
Äitienpäivänä koko Saksa tuntuu liikkuvan paikasta toiseen ja yöpyvän hotellissa, hyvä kun löytyi yksi vapaa huone Lyypekistä. Pitää ottaa jatkossa huomioon!
Zurichin jätimme väliin ja junailimme suoraan Chur-nimiseen pikkukaupunkiin Alppien katveessa. Siinäpä soma ja symppis pikkupaikka! Ja Sveitsi tosiaan näyttää junan ikkunasta hämmästyttävästi juuri siltä, miltä sen arveleekin näyttävän. Sininen taivas, vihreä niitty, lumihuippuinen alppi, lehmiä. Ainoana särönä on, että sveitsiläiset tuntuvat nauttivan sinne tänne ripoteltujen rumien betonikuutioden rakentelusta, tai sitten ihan tavallinen nykyarkkitehtuuri vain näyttää valokuvauksellisten maisemien rinnalla rumemmalta kuin muutoin. Harmittelen, etten ehtinyt kuvata junan ikkunasta näkemääni brutalistista betonikolossia, jonka seinässä luki BETON ZUKUNFT.
Kävin, kun kerran Sveitsiin olin hankkiutunut, st. Gallenin pitsi- ja tekstiilimuseossa. Siitä pitää varmaan kirjoittaa oma postauksensa.
Vinkkinä kaikille Sveitsiin varsinkin Saksan kautta matkaaville: sveitsiläisiä junalippuja saa heidän omaa junayhtiötään edullisemmin Deutsche Bahnin kautta. Sveitsi on sen verran kallis maa, että rahat kannattaa säästää sieltä mistä kykenee. Mm. Bernina Express -säästövinkin löysin mainiolta Seat61-junamatkailusivulta.
Churista lähtee Bernina Express, Alppien yli ja osin läpi kulkeva maisemajunalinja, joka oli yksi matkan pääkohteista. Alppien ylityspäivänä satoi, mikä ei ollut maisemien kannalta ollenkaan huono juttu. Sadepilvet leijuivat vuorten puolivälin tienoilla ja valuivat upeannäköisesti laaksoihin. Vuorien välissä ajelehti pilvilauttoja, välistä oli meno kuin fantasiahevilevyn kansikuvassa. Tarpeeksi korkealla sade muuttui lumisateeksi ja korkeimmalla seisakkeella juna pysähtyi siksi aikaa, että matkustajat saivat heittää lumipalloja.
Vietimme yhden yön Italian puolella Tiranossa, ei mikään mieleenpainuva paikka. Sen sijaan Genovasta tuli yksi lempikaupungeistani. Euroopan pimitetty helmi! Suosittelen lämpimästi! Genova nousee suoraan satamasta vuorenrinteeseen, kaupungin tyypillisin piirre ovat huikeat korkeusvaihtelut. Vanhan kaupungin pienen pikkuruiset mutkittelevat kujat olivat suunnistushaaste – karttoihin ne eivät kaikki meinanneet millään mahtua, mutta nousemalla ylämäkeen päätyi yleensä lopulta aina airbnb-kämppämme kulmille. Olimme osuneet vuokraamaan asunnon ihan mielettömien museo-renessanssipalatsien kulmalta, ja niissä ei tarvinnut tunkuilla väenahdistuksessa (toisin kuin esim. Firenzessä, jossa ei-turistisesonkinakin oli väentiheys kuuluisammilla paikoilla kuin moshpitissä). Palazzo Realessa, joka edusti Versailles-tyylilajia peilisaleineen, seinämaalauksineen ja ylenpalttisine kultakikkuroineen, kujeskelimme näkemättä ketään muita vierailijoita!
Ruoka oli italialaiseen tapaan huippuhyvää, tosin ei mitenkään erikoisen halpaa, lähes Suomen hintatasossa. Kaikenlaiset herkut ja jäätelö olivat kyllä kovin edullisia ja huumaavan maukkaita.
Viiden Genova-päivän jälkeen koitti matkan haasteellisin ja seikkailullisin osuus: 24 tunnissa Välimeren rannalta Itämeren rannalle. Astuimme aamukahdeksalta Milanoon menevään junaan Genovassa. Perillä vaihdoimme Tiranon junaan. Siellä ehti juuri syödä lounaspitsan. Sitten takaisin alppien yli samaa reittiä kuin tultiinkin, tällä kertaa auringonpaisteessa. Churista Zürichiin, jonka valtavalta asemalta löytyi ruokapaikaksi hampurilaisketjurafla. Pikku Onnetar piristi zürichilaisia pitämällä odotustilassa hatunheittely- ja tanssishowta. On kyllä mieletön tuuri, että on saanut noin matkamyönteisen lapsen, tälläisistä maratonmatkoista ei olisi mitään iloa jos lapsi ei nauttisi niistä yhtä paljon kuin vanhemmat.
Zürichissä nousimme yöjunaan, ja aamulla heräsimme Hampurissa. Jännitystä tässä aiheutti se, että jos yksikin junalinkki olisi ollut myöhässä, olisi koko homma sortunut... mutta kaikki oli vallan täsmällistä eikä mitään ongelmia ilmennyt.
Laivailimme kotiin tuttuun tapaan Finnlinesillä, jonka kyydissä oli enemmän matkustajia kuin olen koskaan ennen nähnyt. Laivakotiinpaluun erinomainen puoli on se, että aktiivikaupunkiloman jälkeen usein koittava tunne "olipa hauskaa, mutta nyt tarvitsisin lepoloman" hoituu puolentoista vuorokauden laivaretriitissä. Finnlinesin laivoilla ei ole liikaa virikkeitä, toiminta keskittyy aterioihin, lukemiseen ja horisontin tuijottamiseen.
Kaikin puolin ihanan matkan hurmaava piste i:n päälle oli paluu kesäiseen Suomeen, Helsinki oikein parhaimmillaan!
