Käsineitä

 Kuinka paljon käsineitä yksi ihminen voi tarvita? Hankin taas hiljattain kahdet uudet (tai siis käytetyt) käsineet. Arvoisat lukijat voivat ihmetellä tätä, ainakin mieheni ihmettelee, mutta minä en. Hukkaan ikävä kyllä käsineitä samaa tahtia kuin hankin niitä, joten ostan aina hyvät vintagekäsineet kun sellaiset näen (hei vaan sinä joka löysit mustat Samujin käsineeni, voit soittaa siihen puhelinnumeroon joka niiden sisään on kirjottu!).

Viimeksi ostin kierrätyskeskuksesta kuvan valkoiset virkatut käsineet, jotka sopivat täydellisesti sinivihreän tweed-asuni kanssa käytettäväksi. Samalla reissulla ostin myös punaruskeat nahkakäsineet. Molemmat taisivat olla euron, vai olivatkohan toiset puolitoista, no halpaa hupia jokatapauksessa.

Vaaleat käsineet olivat varsin nuhruiset, mutta eipä mitään ongelmaa, minullahan on Hjördis käsinepesuainetta (saa Stokkalta). Pesin käsineet ja niistä tuli aivan siistit. Kun nyt olen viime aikoina saarnannut siitä, että pitää itse osata karsia likaiset vaatteet hyväntekeväisyyslahjoituksista pois, niin tämä taas osoitti sen, että rajankäynti ei ole helppoa. Ilman käsinepesuainetta valkoiset hanskat olisivat olleet melko käyttökelvottomat, mutta onneksi lajittelija oli silti päättänyt laittaa ne myyntiin.

Käsineiden laatu liittyy paitsi materiaaliin, myös leikkaukseen. Huolellinen kaavoitus ja vaivalloisesti monista osista kokoon pantu käsine mahdollistaa sormien liikkuvuuden, kun taas halvalla vain muutamata osasta ommelluissa käsineissä sormet tököttävät tönkköinä kääntymättä sen puoleen ylä-ala-akselilla kuin sivusuuntaankaan. Valkoisissa käsineissäni on sormien vaakasuoran avaamisen mahdollistava lisäkappale sormien tyvessä, joka vain harvoin nykyään viitsitään laittaa käsineisiin. En tiedä miksi sitä kutustaan suomeksi, englanniksi se on "quirk", joten hieman eriskummallista tarkoittava sana "quirky" pohjaa tähän epämääräisen muotoiseen palaseen!

(Kaavoitusasiat eivät tetenkään päde joustavasta materiaalista valmitettuihin käsineisiin, joissa liikkuvuus tulee kankaan joustosta).

Vain lievästi fuskaava naamiaisasu

Kauan aikaa sitten, kun olin vielä parikymppinen muotiopiskelija Taikissa, kävin välillä La Perse-klubilla.  Minä olen perheytynyt ja rouvistunut, mutta Perse-klubi on edelleen olemassa! Kävin tanssaamassa ja näyttäytymässä heidän Halloween-spesiaalissaan, ja sinnehän ei sovi mennä tai ei ainakaan ole mitään mieltä mennä pynttäytymättä. Koska olen heivannut kierrätykseen suurimman osan ihmeellisistä pynttäytymisvaatteistani, piti hiukan säätää. Naamiaisasu ei ihan mahdu P333-valikoimaan, fuskasin siihen nähden, mutta en varsinaisesti joutunut ostamaan mitään asua varten.

Pitkä viininvärinen samettiviitta on lainassa siskolta. Tyllimekon tein toissakesänä ja kaivoin sen kesävaatelaatikosta esiin. Gaalamittaiset vintage-nahkakäsineet ostin viime vuoden syksyllä ja taisin peräti luvata hankkiutua niistä eroon, jos ei vuoteen tule käyttöä ("Lupaan myydä nämä käsineet, jos en vuoden 2015 aikana keksi niille yhtään käytönaihetta!"). Näin ne pääsivät käyttöön ja saavat vastedeskin asua käsinelaatikossani, puuh!

 

 Kengät ovat hääkenkäni vuodelta 2006, jotka olen säilyttänyt sentimentaalisista syistä, ja tukassa oli pikkuOnnettaren samettirusetti-hiuspompulat (vaikka eivät näykään kuvassa). Vyön nappasin kierrätyskeskuksen ilmaispuolelta, ajatuksena oli yhdistää se syystakkiin, mutta sopi se tähänkin.

 

Käsilaukkuna oli pieni UFFilta ostettu nahkapussukka, jonka hankin aikoinaan Huilin muotikuvausten rekvisiitaksi. Se on ollut pussissa odottamassa poistoa, mistä kaivoin sen tätä varten esiin. Nyt kun se on osoittautunut käteväksi, niin pitäisiköhän se sittenkin säilyttää? Ja koska saatan seuraavan kerran tarvita sitä?

Hattuneulat

  

Pari postausta sitten tuli puhetta hattuneuloista. Tässä kokoelmani, vasemmalta oikealle

1. Jane Marplen hattuneula, jota käytän tosin lähinnä koruna. Se somistaa pipon enemmän "hattumaiseksi". Ainoa uutena ostettu, muut ovat vähintäänkin vintagea jos eivät peräti antiikkia.

2. Play it again Samista ostettu puupäinen hattuneula.

3. Petit Trianonista ostettu hattuneula, en tiedä mitä materiaalia koristepylpyrä on.

4. Jostain antiikkiliikkeestä ostettu pitkä hattuneula, luultavasti myöhäiseltä 1800-luvulta tai varhaiselta 1900-luvulta, koska silloin hatutu olivat niin isoja että tuollaisia kamalia tikareita tarvittiin niiden paikallaan pysyttämiseen. Tämän suojus on hukkunut, mutta onneksi Jane Marple-neulan suojus sopii tähänkin.

Alla hattuharso, joka glamoroi (tai höpsentää) asun kuin asun supertehokkaasti.

 Hattuneulaa voivat käyttää he, jotka pitävät hiuksiaan jollain tavoin kiinni. Se pistetään hatun läpi ja ankkuroidaan hiuksiin. Sidotun kampauksen vaatimuksen takia se melko lailla hävisi 1900-luvun lyhyttukkaisina aikoina. Koen hattuneulan erittäin hyödylliseksi kapineeksi sellaisten hattujen kanssa, jotka muuten lentäisivät tuulisessa Helsingissämme päästä.

 

60-luvun ruskea huopahattu päässäni väärinpäin, se kun ei muuten istu nutturapään päähän. Se näyttää paremmalta, jos muistan tehdä etuhiuksista tötterön, joka täyttää rusetin alla olevan "hyppyrin". Huomatkaa muuten Aarrekorun hopeiset korvakorut ja rintakoru!

2014 vaatehankinnat ja -kulut

 Kuppi teetä ja katsahdus menneeseen vuoteen.

Pidän läppärilläni listaa, johon tunnollisesti päivitän vaatehankinnat. Täydellisen läpinäkyvyyden nimissä julkaisen listan totuudenmukaisesti, vaikka se ei ole mitenkään imarteleva. Kommentit suluissa ovat selityksiä (ja selittelyitä) ja kursiivilla on merkitty korjautus- tai pesetyskulut. * on uutena ostettu vaate, muutoin käytettynä hankittu tai teetetty tai itse ommeltu. Siniset erityisen onnistuneita hankintoja, mustalla merkityt keskinkertaisia, punaisia kadun.

Tammikuu kierrätysasusteiden kuu
Ruskea huopahattu kierrätyskeskuksesta 6,5 e (käytössä kävelypuvun kanssa, viimeksi tänään)
Mustat mokkakäsineet Rutuurouva 38 e (valitettavasti nahka oli hapertunutta ja hajosivat pian, plääh)
Tekokukkakimppu divarista 2 e (käytin keväällä paljon, mutta kastuttuaan sadekuurossa menetti ryhtinsä ja lahjoitin sen Pikku Onnettaren leikkeihin. Hinta ja toteutunut käyttö ihan linjassa, en kadu.)
Sukkahousut UFF 2 e
* Kristallikaulakoru Palonista 34 e
Itse tein 2 kaulakorua, aikaa sitten hankituista helmistä

Helmikuu vain yksi ostos ja sekin hyödyllinen
Harmaanruskeat vintagekäsineet tukhomasta 15 e (toinen valitettavasti kadoksissa, nyyh!)

Maaliskuu sukkahousuja ja kangasälyttömyys
* Mustat  puuvillasukkahousut 35 e
* Harmaanruskeat villasekoitesukkahousut 38 e
* Kankaita City Mode 100 e (<< laatuompelimon kangasvaraston loppuunmyynti, lähti ihan lapasesta, koitan välttää jatkossa vastaavia hullaantumisia. Ostin mm. sekapäisyydessäni leopardi- ja seeprakuvioon kudotun sinänsä ihan laadukkaan villasekoitekankaan, joka sopisi Lenita Airistolle mutta ei minulle, ääh... )

Huhtikuu paljon hankintoja, skaala täysin epäonnistuneesta megahyödylliseen
* Sporttiliivit Stokkalta 78 e (pitkään tekeillä ollut hankinta, onnistui hyvin)
Runkopuvun pesetys 30 e
Mustien kävelykenkien korkolaput 17 e
* Harmaat puuvillasukkahousut 15 e (kuluivat puhki nopeasti)
* Pitsinen hiuskoriste Willatar / MadeByHelsinki 35 e (pitsiä iih aah pim pom, mutta sentään jonkinverran tullut käyttöön)
Pilkullinen sininen kotelomekko ja jakku 40 e (loistohankinta, toiveet jopa ylittänyt siisti kesäasu)
Tummansininen talvitakki FB:n vintagekirppisryhmästä 35 e (täysin väärän kokoinen -> poistettu kierrätykseen)
Vaatevaihtojuhlista sinivihreä mekko + jakku, silkkihuivi, 0 e (mekko odottaa edelleen suurennusta ja huivikaan ei ole tullut käyttöön, ei siis kovin hyödyllisiä hankintoja!)
Pitsipainatuksinen kuparikoru lahjana ystävältä 0 e

Toukokuu pöksyjä ja vintagekoristuksia
* 3 kpl alushousuja Peau ethique 67 e (haluan lisää silkkisiä, ne ovat supermiellyttävät)
Hattuverkko (ruskea), hattuneula, beige silkkikukka Play It Again Samista 22 e (hattuverkko  juhlistaa asun kuin asun kampaukseen tai hattuun tökättynä)
Korvikset ja sinivihreä kesäinen paita-asia siivouspäivästä 9 e (korvikset poistettu kierrätykseen, paita-asia yöpukuna ja kotiasuna)
Tuunasin vanhasta miesten hatusta coctailhatun (jota ei ole tullut käytettyä - poistouhan alla)
Ompelin alushousut (viskoosisifongista ja pitsistä, todella söpöt vanhanaikaiset pöksyt!)

Kesäkuu kenkäkuu
Mustien kenkien huolto 17 e
Keltaisten kenkien huolto 44 e
* Punaiset Repettot Nina's 195 e (kalliit, mutta sopivat kesäpuvustossa miltei kaikkeen ja kestävät toivottavasti yhtä kauan kuin edelliset samanmerkkiset)
Ompelin kaksi mustaa hiusnauhaa

Heinäkuu ompeloosi iski
Ompelin pitkän tylli-pitsi-mekon

Elokuu ilmaistavaraa ja hyötyostoksia
Sain ystävältä ruskeanharmaat pitsihousut (kotiasun osana oikein söötit)
* Kolmet alushousut Lindexiltä 14 e (kirjoitin "sakkona" Lindexille ja kyselin vaikeita)
Mustat kävelykengät vaihtobileistä 0 e (tosi hyvä hankinta, märän sään vakkarikengät jos en halua käyttää kumisaappaita)
Söpö kangaskassi vaihtobileistä 0 e
Ulkoilutakki Fidasta 17,60 e
Ruskeat "oopperamittaiset" säämiskäkäsineet FB:n vintagekirppikseltä 40 e (en ole käyttänyt – yllätys, yllätys, kun juhlatanssiaisia osuu kohdalle niin vähän. Mutta ostokatumuksen sijaan olen vain onnellinen, että on olemassa jotain näin kaunista. Ihastelen huokaillen käsinommeltuja napinläpiä ja epäilemättä jätän käsineet käyttämättöminä Pikku Onnettarelle perinnöksi. Hei, keksin! Lupaan myydä nämä käsineet, jos en vuoden 2015 aikana keksi niille yhtään käytönaihetta!)

Syyskuu, kangaskuu
Sain valmiiksi beigen silkkihuivin (yksivärinen ja oikein käytännöllinen, päärmäsin käsin)
* Silkkineulosta Eurokankaasta alusmekkoa varten 30 e (toistaiseksi tekemättä, mutta toivo elää)
* Sifonki Eurokankaasta 8 e (hullutus, varoisit nainen kangaskauppoja!!)
* Valkea silkkivilla huiviin samasta paikasta 30 e (niin syötävän ihana kangas ja tämän päärmäämisen olen sentään aloittanut)
Kierrätyskeskuksesta punaruskea villakangas  4 e (no comments)

Lokakuu rahanmenon kuu
Harmaat käsineet FB:n vintagekirppisryhmästä 7 e (paljossa käytössä)
* Rintaliivit, sukkanauhaliivit ja sukat 45 e
* Musta silkki-villa-aluspaita Tam-silk 30 e (hyvin miellyttävä yllä, ja vaikuttaa pesunkestävältä. Voin suositella!)
* Pitkikset ja aluspaita Tam-Silk (Huilin kautta. Tulisipa kunnon pakkaset niin pääsisi testaamaan.)
Hattuneula ja silkkikukka Antik Trianon 55 e (hattuneulat ovat minulle hyödyllisiä, mutta samalla hurmaava ja houkutteleva keräilykohde, ja ehkä niitä nyt alkaa olla tarpeeksi)
Kynähame harmaan jakun kankaasta Aipaette 215 e (Hame: kallis. Siisti kävelypuku matka-asuna: korvaamaton tyytyväisyyden tunne)
* Harmaat ja mustat sukkahousut 52 e (matkaa varten olemuksen siistiytys, alensin parit vanhat puhkikuluneet sukkikset rättilootaan)
Virkattu koriste lahjaksi Huilin Riikalta 0 e

Marraskuun matkalla shoppailin niin hillitysti, että itsekin ihmettelen itseäni
* Posliinikorvikset Göteborgista 40 e (hyvät arkikorvikset)
Rintakoru Amsterdamista kirppikseltä 1 e (kuva alla)

Japaninsaappaiden korjaus 35 e

Joulukuu
* Ystäväni Sanna Kananojan tekemä hopeinen rintakoru 70 e
+ saman sarjan korvikset joululahjaksi (sopivat minulle täydellisesti ja käytössä jo vaikka kuinka monta kertaa)
Vanha vihreä kaulahuivi vanhempien luota 0 e (mätsää vihreisiin käsineisiini)

Yhteensä talouteen on tullut 59 vaatetta tai asustetta (kenkäparit & käsineparit toki laskettu yhdeksi), joista tosin kaksi tuotetta on samantien poistettu, kahdet käsineet tulleet käyttökelvottomiksi ja jokunen sukkahousukin kai jo käytössä kulunut. Varsinaisia vaatteita hankin/sain kahdeksan, joista kaksi (vääränkokoinen talvitakki ja vaihtojuhlista saatu mekko jakkuineen) ei ole päätynyt vaatekaappiini. Sukkatuotteita ja alusvaatteita, siis jatkuvasti kuluvia ja korvattavia määrästä on 18, jatkuvasti häviäviä ja sen takia yhtä mittaa korvattavia käsineitä neljä paria. Yliedustetuinta kategoriaa eli asusteita, hattuja ja koruja peräti 24 (??!!), tosin osa niistä lahjoina saatuja. Asusteiden ym. tilpehöörin määrä on järkyttävä, ilmeisesti kompensoin hillittyä "varsinaisten vaatteiden" hankintatahtia silkkikukilla ja vintagekoruilla. Suosittelisin itselleni Hyvän mielen vaatekaapin lukemista, jos en olisi sitä itse kirjoittanut...

Hankin vaatteita ja asusteita 1253,1 eurolla, ja lisäksi ostin kankaita 172 eurolla. Suutariin ja pesulaan meni 143 euroa. Hankintabudjettini piti olla 1300 euroa miinus viime vuoden japaninereissun ostokset, eli kieltämättä meni rahaa enemmän kun suunnittelin. Määrällisesti suurimpaan ketegoriaan asusteet, hatut ja korut upposi 265 euroa, josta ainakin puolet olisi voinut säästääkin. Kalleimmat hankinnat, punaiset kesäkengät ja harmaa ompelijalla teetetty hame, olivat onneksi vuoden parhaimpien hankintojen joukossa. Monet huonot hankinnat taas olivat halpoja tai jopa ilmaisia. Kangasostoksille olisi melkeinpä pitänyt jättää menemättä, koska en saanut ommeltua yhdestäkään tänä vuonna ostamastani kankaasta mitään. Säästäisin paljon rahaa jos saisin lähetettyä mieheni ostamaan välttämättömät ompelulangat ja kovikekankaat!

Saalista Kierrätystehtaalta ja Parsintapajalta

 

Vaatevallankumous tuli ja meni, toivottavasti tapahtuma herätti ihmisiä toimintaan! Parsintapajalla oli mielenkiintoisia keskusteluita, joiden soisi jatkuvan. Visioin jo avointa kerran kuussa kokoontuvaa vaateasioiden ja vastuullisuuden keskustelukerhoa, jossa asiasta kiinnostuneet, niin kuluttajat, tuottajat kuin järjestöväkikin voisi jakaa kokemuksia ja ideoita.

 Parsimaperformanssi - aivan liian pehmeästä langasta tehdyt sukat, jotka kuitenkin olen päättänyt pitää käyttökelpoisina unisukkina. Ei kestä kauaakaan, kun koko pohja on parsimuksen peitossa. Näillä ei kävellä kilometrikaupalla, tassuttelen vain illalla petiin ja aamulla hammaspesulle. Tiina Talvikin Pinterestissä on muuten tosi mainioita kaunistavia korjausideoita kerättynä, mm. upea kalanruotokuvioinen parsima!

Parsintapaja järjestettiin madeByHelsinki-designpuodin tiloissa. Designpuodit ovat vaaranpaikkoja, sieltä voi äityä ihminen ostamaan. Tarkoitan nyt nimenomaisesti ylimmässä kuvassa näkyvää Willatar-merkkistä pitsikoristetta, joka on tehty sangen laadukkaista pitseistä.

Pitsiteeman jatkeeksi tänään Kierrätystehtaalla tekemäni kupaririipus brodyyripainatuksella:

  

Kananojan Sannan valssin läpi puristunut brodyyrinpätkä hapertui riekaleiksi, mutta jälki painui metalliin. 

 Vieressä Karahkan pyöränkoreja. Sääli, että hankin pyörääni standardimallisen metallikorin, kierrätyspuinen laatikko olisi paljon hienompi!

 Olin Kierrätystehtaalla puhumassa Hyvän mielen vaatekaapista ja yleisesti saarnaamassa vaatekaapin kohtuullisuuden ja kaikenlaisten impulssiostoston välttämisen autuutta. Ja hyvä kun puheeni kaiki oli ehtinyt vaientua, niin menin ja ostin tämän mekko-jakku-kombon... 1960-luvun oletettavasti viskoosinen kesäasu, jonka pallot on kirjottu kankaaseen. Vaatii vain kunnon tuuletuksen ja mekko pientä takapääntien fiksausta ollakseen erinomaisen sähäkkä kesävaate.

Että näin on taas tullut kolme (tai siis tarkemmin sanoen neljä, kun mekko ja jakku erikseen) tavaraa vaatekaappiin. Vein toisaalta Kierrätystehtaan ilmaistorille kassillisen tavaraa, ehkä tässä tasapainossa pysytään.

Hei hei vanha muistilehtiö

Vanha luonnos/muistikirja tuli täyteen ja nyt on aika aloittaa uusi! Ihan näin kouluvuoden alkuun vielä osuu tämä tärkeä hetki. Edellisen on Pikku onnetar koristellut vesiväreillä, niin että näytin koko edellsien vuoden joltain rikoselokuvan maaniselta murhaajalta, joka on töhrinyt hulluja vuodatuksia täyteen pipertämänsä muistikirjan verellä...

Sain Paper Shopista ostettua heidän varastonsa viimeisen A5-kokoisen Fabrianon ekopaperi-muistikirjan rengasselkämyksellä, aivan täydellinen kirja tarpeisiini! Mitä teen sitten kun uusin täyttyy jää mysteeriksi. Rengasselkään saa kiinni kynän (parhaan löytämäni kynän, eli Kuretake Fudegokochi, japanilainen mustekynä, jossa on hieman sivellinmäinen, mutta silti napakka kärki - ja en ennen äskeistä googlaamista tiennyt, että niitä saa ostettua netistäkin. Minä kun juoksutin japanilaista ystävääni etsimään uuden ja postittamaan minulle, kun alkuperäisestä loppui muste -_-').

 Suurinpiirtein vuoden kestänyt! Ekalla sivulla pikainen croquis Pikku onnetaresta.

 Teippailen muistikirjaan kaikenlaista mielestäni säilyttämisen arvoista. Lehtileikkeitä, kasveja jne.

 

Suurin osa muistikirjasta näyttää tältä. Piirustuksia ja muistiinpanoja sekaisin. 

Muutamia lainauksia Fashion practice -lehden numerosta 4. Olin kirjoittanut nämä minua puhuttelevat lainaukset muistikirjaani, joka nyt menee säilöön. Olen lukenut ihmisistä, jotka hävittävät muistikirjansa kun ne tulevat täyteen, mutta minulle ajatus on hurja.Yhtä hyvin voisin hävittää pääni!

"However, consumers are symptomatically disposing of fast fashion goods as quickly as the fashion companies can produce them."("The rise of Vintage Fashion & The Vintage Consumer", Cassidy & Bennett)

"By extending the potential for satisfaction with existing pieces, no additional ones are required. New consumption is forestalled, resources are saved, waste is reduced, needs are met."
"Durability in fashion cannot only be promoted as a product-based phenomenon, but rather it emerges from an individual and collective practice with dynamic implication for our use of materials."
"A shift in the perception of clothes from a durable cnsumer good with an intrisic material value, to a non-durable consumer good with novelty and brand value"
("Durability, Fashion, Sustainability: The Processes and Practices of Use", Fletcher)

Vaihtokauppoja

 Niin paljon kun olenkin viime aikoina miettinyt vaatteiden ostamista ja miten sitä järkeistetään, haksahdin silti matkalla hölmöön hankintaan. Firenzessä (kuuluisa käsinekaupunki) tarkoitukseni oli ostaa pitkähköt vuorettomat käsineet, jotka sopivat yhteen Tiina Talvikin ompeleman 3/4-hihaisen välikausitakin kanssa. Menin käsinekauppaan. Esitin toiveeni. Myyjä kehui lapsen, lapsen kengät ja vielä minut, ja sitten kertoi, että pitkiä vuorettomia käsineitä heillä ei ole, mutta olisi nämä kauniit ihan lyhyet sähäkän pinkit, jotka sopivat myös erinomaisesti viehättävään takkiini. Ja minä pöhkö menin ostamaan ne.

Mutta eivät ne ole yhtään käytännölliset! Ranteeseen tuulee. Ja miksi ihmeessä suostuin ostamaan pinkit?! Eivät mätsää tyyliini yhtään. Typerä ostos. Miten voikin langeta nii-iiin vanhanaikaiseen!

 

 Mutta onneksi Hertta nappasi ne Vaatelainaamon kokoelmiin ja minä sain vaihtokauppana jäsenyyden kultatasolle (3 tuotetta, 2 viikkoa). Hyvä diili ja olen tyytyväinen!

Olen oppinut välttämään pöljät ostokset normaalioloissa, mutta näemmä matkalla olen vielä sellaisille altis. Jotenkin se tunne siitä, että tänne ei voi enää palata, ja parasta ostaa jotain kun voi... no, koitan oppia tästä jotain!

Toisekseen: parsintataidon etuja. Parsin työhuoneemme uuden tulokkaan Heinin sukat, ja hän antoi vastalahjaksi todella herkullisen itse leipomansa leivän. Tytöt! Parsintataidon hankkiminen on teille loppuelämänne onnistuineimpia sijoituksia, sillä voi saada leivän pöytään olosuhteista riippumatta.

 Nam!

 Ainiin! Mikä lintu tämä mahtaa olla? Olin pari päivää sitten menossa Tyyli-iltaan Fidaan (siitä kirjoitan pian!), ja Ruttopuiston kohdalla kuului niin monipuolista linnunlaulua, että aloin epäillä kyseessä olevan jonkin äänitteen. Mutta tuon eksoottisen kellanvihertävän tirpan nokasta kaikki sävelet ryöppysivät.

Irtokauluksia

Lainasin tämä hyvin kauniin kuvan Dear Beatrice -blogista. Olen irtokaulusten ystävä, joskin niitä tulee käytettyä harmillisen harvoin. Mutta en voi vastustaa niitä vintagekaupoissa ja kirpputoreilla, ja Pitsikirjassakin on yksi irtokaulusohje. Pienessä Pitsipuodissa olisi tietenkin yksi haalistuneella ruusukankaalla vuorattu piironginlaatikko varattu kauluksille.

Helmi-irtokaulus olisi upean juhlava, ehkä sellaisen voisi tehdä itse (vanhoista koruista puretuista helmistä, kauniin patinan takia).