Näytetään tekstit, joissa on tunniste winter. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste winter. Näytä kaikki tekstit

perjantai 14. lokakuuta 2016

Lehtikatsaus & farkkuesikuva



Uusi Huili on juuri ilmestynyt, mutta olenko muistanut mainostaa edellisessä kesä-Huilissa ollutta laajaa farkkukokonaisuutta? Paljon luettavaa minun farkkuarvosteluni lisäksi.

Olen kovasti ihmetellyt, kuka on se myyttinen farkkuhahmo, jonka reisistä hiutuneet denimpökät ovat miljoonien tehtaalla kulutettujen farkkujen esikuvana. Yleensähän farkut todellisuudessa kuluvat haaroista, lahkeensuista tai persauksista, eivät etureidestä. No, tämä salaperäinen muotiedelläkävijä paljastui olevan oma isäni! Kun tuli puhetta Huiliin kirjoittamastani farkkujutusta, isäni mainitsi farkkuharmikseen reisiin tulevat kulumat. Ja toden totta, näin näyttäisi olevan. Yliopiston dosentti/asuntoviljelystilallinen on siis se look, jota rei'ille hinkutetut muotifarkut tavoittelevat, jännää. Elämä on jatkuvaa uuden oppimista!


Etelä-Suomen Sanomissa oli laaja ja perusteellinen opas villakangastakin hankkimiseen, jossa olin mukana haastateltavana. Ajattaren myyjä kertoi, että alpakka on lämpimämpää kuin villa suhteessa painoon, ja siksi paremmissa villakangastakeissa on nyyään siirrytty käyttämään paljon alpakkaa. Sama lämpöteho, kevyempi takki. Vanhat talvitakit voivat olla totta tosiaan aikamoisen raskaita.

Vintagevaatteita esittelevä muotijuttu, tykkäsin!


Myös Trendissä oli hyvä talvitakkiopas, olen iloinen tälläisistä aidon hyödyllisistä ja valistavista jutuista muotilehdissä! Pidin myös kovin vintagevaate-muotijutusta, ihanaa että voidaan tehdä muotikuvaukset käytetyillä vaatteilla.


Ainoa valituksen aihe on omituinen kohta 2, skipatkaa sen ohi. Muuten ohjeet ovat toimivia. Ei todellakaan kankaan laatua erota siitä, näkyykö kude vai ei. Pörröiseksi harjattu tai hieman huovutettu villakangas, jossa yksittäiset langat eivät näy, voi olla hyvä, mutta niin voi olla rouhea tweedkin, jossa joka lanka näkyy selvästi. Jos paksussa, möyheässä langassa on esim runsaasti akryyliä, niin se kyllä nyppyyntyy juuri kuten tuossa varoitetaan. Mutta tanakkaa villaa oleva kangas ei. Ja epämääräinen villakankaaksi naamioituva tekokuitusekoite voi olla kudonnaltaan tyyppiä, jossa langat eivät erotu. Vai onkohan tuossa tarkoitettu sitä, että kudos on harvaa? Harvakin kangas voi olla laadukas, mutta arkikäyttöön tarkoitettuun talvitakkiin ei sopivin.



 Oikein hyvää ja takuulla kestävää villakangasta, jossa langat erottuvat selvästi.

Ylipäänsä hyvälaatuinenkaan talvitakki ei käy joka tilanteeseen, se pitää valita oma elämäntilanne mielessä pitäen. Oli siellä Ajattaressakin ihania pöwwöisiä hattaranvärisiä kashmirtakkeja, jotka kylläkin ovat laadukkaita ompelutaiteen tuotteita ja ihanan tuntuisia, mutta sopivat käytännön puolesta hyvin harvaan tilanteeseen. Kun kuivalla säällä sipsuttelee pitkin kaupunkia pikku väsky sirosti kädessä ja käy välistä kahvilla, oikein chic. Jos pyöräilee loskassa lapsen kanss leikkipuistoon kassin hihna takkia hinkaten, huono idis...


torstai 12. helmikuuta 2015

Tänään Hyvinkäällä & talven P333

Luennoin tänään 12.2. Hyvinkäällä Hyvän mielen vaatekaapista Laurean Helene-auditoriossa, klo 17.30 alkaen, maksaa 5 euroa. Jos ette pääse Hyvinkäälle, vilkaiskaa ainakin Kuningaskuluttaja-ohjelmaa kahdeksalta illalla!

Luentoa varten piirsin kuvan talven P333-vaatekaapistani, yllä. 37 vaatetta + korut, jotka esittelin pari postausta takaperin. Varsinaisia vaatteita tarvitsee aika niukasti, kun asusteita on useaan eri fiilikseen ja käyttöön: parempi neljät käsineet kuin neljä mekkoa. Käsineet menevät pienempään tilaankin.

Kovin on hillityn väristä, huomaan jo kevättalven värinkaipuun hiipivän kohti. Aloitinkin ompeluprojektin, jonka pitäisi auttaa asiaan. Aion tehdä ah niin ajankohtaisen rennon jättihuivimaisen viitan, mutta toisin kuin monissa näytöksissä, ei tekoetnisellä kuvioinnilla vaan valkoisen ja sinivihreän kirjavasta tweedistä. Sen kaveriksi tulee samasta kankaasta mekko, ja suunnitelmissa on vuorittaa molemmat silkillä ultimaalisen ylellisyysolon saavuttamiseksi. Oikeanväristä silkkiä vaan ei ole vielä löytynyt. Tai siis löytyi Villisilkistä, mutta 145 euron metrihinta oli liian kova, kun viittaan uppoaa kangasta metritolkulla. Etsinnät jatkuvat!

torstai 23. tammikuuta 2014

Talvivaatteista jotka ovat tai eivät ole sitä miltä näyttää

Ihan tähän alkuun pari pitsikuvaa keskustan trendi-Fidasta. Arkku täynnä virkattuja pitsejä, kaunis eri valkoiseten sävyjen ja virkattujen pintojen yhdistelmä, melkein taideteos:

Käsinnyplätyllä pitsillä koristettu liina, 15 e jos joku kaipaa hienompaa pöydänpäällistä.


Edellisen kirjoituksen kommenteissa muistelin muinaisia teiniaikojani ja sitä kuinka tehdäkseni oikeanlaisen vaikutuksen muihin yläastelaisiin kärsin ilman pipoa hurjilla pakkasillakin. Kun vertaa tilannetta nykyhetkeen, voi vain olla tyytyväinen siitä että tällä hetkellä muodissa ovat lämpimät, funktionaaliset talviasut. Untuvatakit, muhkeat pipot, paksut villaneuleet, jokasäänkengät, parkat ... kerrankin se, mikä on mukavaa näillä säillä, on myös trendikästä. Tosin ongelmansa on siinäkin: kun teknisistä materiaaliesta tehdyt, viimeistä pistoa myöten toimivaksi ja lämmön pitäväksi mietityt ulkoiluvaatteet ovat muodikkaita, niistä tehdään saman näköisiä, mutta ominaisuuksiltaan toimimattomia muotiversioita. Jutskailin erään valokuvaajan kanssa, jonka heikko kohta on tekniset retkeilyvaatteet, ja hän piti kummallisena joskin humoristisena sitä, että tehdään teknisen ulkoiluvaatteen näköisiä vaatteita, jotka eivät kuitenkaan toimi samalla tavalla, ja sitten (se humoristinen kohta) ... myydään ne vielä kaksi kertaa kalliimmalla kuin kalliihkot tekniset esikuvavaatteet! Jos nyt lähtisin ostamaan untuvatakkia tms. lämpövaatetta, niin menisin varmaan Partioaittaan tai vielä mielummin johonkin Ase ja erä -myymälään, sieltä luultavasti saa juuri sitä mitä näyttääkin saavansa. Esteettisesti vaan olen viehättynyt enemmän villakangastakkeihin (itselläni), urheiluvaatteet kiinnostavat ulkonäöllisesti vain jos ne ovat siltä ajalta kun kolmiosainen tweedpuku oli urheiluasu.

Toinen saman ilmiön esiintymismuoto on kun muhkeat skandinaavisilla kuoseilla koristellut villaneuleet ovat muotia, niistä tehdään kopioversioita akryylistä, joka ei juuri lämmitä.

Tapasin eilen kaffin ääressä Laura Honkasalon, jolta muuten on ihan näillä hetkillä tulossa budjetti- ja pihistelyaheinen kirja Nuukailua. Kummallakin oli chic talvitakki (pakko myöntää että Lauralla vielä tyylikkäämpi kuin minulla - uskomattoman huolellisesti ja kauniisti tehty musta villakangastakki tuntemattomalta kotimaiselta merkiltä 60-luvun alusta pikku karvareunuksineen, kangasreunusteiset napinlävet, täysin priimakunnossa, olen lievästi kade) ja iloitsimme tämänhetkisestä muotivirtauksesta, joka sallii yhdistää siistiin ja siroon takkiin lämpimän, tötterömäisen pipon. Parhaita muotikeksintöjä viime vuosilta! Kävimme myös Eurokankaassa, ja voin ilokseni raportoida, että poistuin sieltä ostamatta mitään. Hahaa! Olen vapaa! Kankaat eivät enää sumenna järkeäni!

Vuotuinen kevättalven visiitti kasvitieteelliseen puutarhaan Pikku Onnettaren kanssa. Tuskin mikään on yhtä virkistävää pakkasen ja hankien keskellä! Tällä kertaa eväänä oli itsetehtyä sushia.  


Parissa haastattelussa minulta on kysyttyä vinkkiä miten estää itseään shoppailemasta vaatteita. Niiden vinkkien lisäksi mitä kirjasta löytyy, voin myös vinkata uuden - blogi. Kun on enemmän tai vähemmän velvoittavasti lupautunut esittelemään kaikki vaateostoksensa blogissa, se on omiaan lannistamaan pöhköimmät ostohalut. Tai siis kun pitäisi sitten selittää, että mihin tarpeeseen ja käyttöön tämä vaate tulisi, ja tietää jo valmiiksi että selitys olisi aika hatara, niin se hillitsee. Eilen näin erään rouvavaatekaupan loppuunmyyntialet, ja jollakin tekosyyllä käyskentelin katsomaan mitä sieltä löytyisi (rouvavaatekaupoissa voi olla varsin kiehtovaa tavaraa tarjolla). Käteni leijaili pitkään kirjotun tyllihameen yllä - puuvillatylliä! - mutta sitten aloin sommitella mielessäni ostoksesta kertovaa blogikirjoitusta, ja siitä tuli ihan hoopo, joka varmisti sen että jätin hameen sikseen. Empty Emptor on kirjoittanut blogien shoppailua lisäävästä vaikutuksesta, mutta toimii se toisinkinpäin!

lauantai 27. maaliskuuta 2010

Pitsikirja Hobboksin Kirjallisissa Ompeluseuroissa 10.4.!

Tervetuloa todella hauskan oloiseen tilaisuuteen Hobboks-harrastekirjakauppaan lauantaina 10.4. Hobboksin leidit ovat kutsuneet neljän mielenkiintoisen uuden käsityökirjan kirjoittajat paikalle puhumaan kirjoistaan ja innostamaan lukijoita kokeilemaan uudenlaisia käsitöitä. Jos en olisi paikalla kirjantekijänä, tulisin sinne varmaankin lukijana, sen verran hieno idea on kyseessä.



Pari kuvaa upeista kevättalven säistä Lempäälästä. Hankikanto ja kirkas taivas, nam!

Muuan liina jonka toin äidilleni Pariisintuliaisena joitakin vuosia sitten. Löytyi 5 euron ylllätyspussista St. Ouenin kirpparialueen pitsipuodista. Herkkä ja kaunis liina ajalta jolloin piperrystä ja pikkutarkkaa käsityötä arvostettiin. Ikäarvio välillä 1890-1910, varmaan ollut alunperin jonkin kureliivillä kiristetyn porvarisrouvan salongin piirongin päällä.

Reunassa konepitsiä, sen vieressä jotain epätavallista solmuilutekniikalla (käsin) tehtyä pitsiä.


Läpikuultavan ohuelle kankaalle tehtyä valkokirjontaa, japanilaishenkinen kirsikankukka-aihe.

Keskellä superkiemurainen nypläys. Yhteensä siis neljää erilaista tekniikkaa!

keskiviikko 20. tammikuuta 2010