Pitsin varjot & uusi kassi

Kuukausikaupalla kaapissa käyttämättä hautunut tyllihame pääsi taas käyttöön, neutraalinvärisenä kombona ruskeanharmaan paidan ja harmaanruskean neuleen kanssa. Pitsihameen yksi hurmaavista puolista on sen katuun langettama varjokuva:

Stokkan alennuslaarista tarttui mukaan neljällä eurolla sievä kirjottu pellavapala, josta juuri sai tilavan kesäkassin. Sisäpuoli ja pohjavahvike ovat Eurokankaasta ostettua kaunista ruskeansävyistä pellavafarkkua (jota ei ole enää saatavilla, ostin pakan loppuun). Pohjavahvikkeessa on nurja puoli ulospäin ja sisäpuolella oikea puoli, nurj on vaaleampi.

Pinkomo-suutarin reippaat pojat laittoivat sangat paikalleen ja pohjaan nastat. Kassi voisi olla hiukan ryhdikkäämpikin - olisi kannatanut laittaa tukikangas myös sisäpuolelle - mutta toimii näinkin kun ei vaan tunge liian täyteen rompetta.

Kankaassa on kolmella eri beigen sävyllä kirjottuja höytyviä - viipyilevää pellavatunnelmaa rouva Ayano Uchidan hengessä.

Laukkutehdas

Kassien, laukkujen ja veskojen rakenne on kiinnostava aihe. Vaatteiden ompelujärjestys alkaa olla jo melkein selkäytimessä, kun taas laukkujen kaavat ja ompelu pitää miettiä ihan alusta alkaen huolella. Tässä tulikin tilaisuus päästä kokeilemaan taitojaan viikonloppukassin ompelussa, kun ollaan parin viikon päästä lähdössä Ranskaan (merci beaucoup, mon éditeur!). Ukkokullalla ei ollut matkustamokelpoista kassia lentokoneeseen, johon mahtuisi passin ja lompakon ohella Pikku Onnettaren eväät ja huvitukset.


Ukkokulta löysi oikein tyylikkään tweed-kankaisen kassin kai Stokkalta, mutta hintalappuun vilkaistuaan kalpeni: lähes 700 euroa! Lupasin koittaa, josko saisin samantapaisen itse aikaan. Sopiva kangas löytyi varastoistani, ostaa piti vain tukikangasta, kantonauhaa ja metallilenksut.


Ei tämä nyt ihan sitä Bossin laukkua vastaa, mutta hintakin jäi alle viiteen prosenttiin esikuvalaukusta. Vuori on vaaleanvihreää ruudullista puuvillaa, välissä on tekonahkaa ja kernikangasta antamaan hiukan vedenpitoa. Pohjaa koitin jäykistää tekonahkapalaan ommelluilla ohuilla pakasterasian kansilla ja rigilene-nauhalla, mutta aika vetkulaksi se jäi. Sujautin vuorin ja päällisen väliin pohjaan sitten vielä pätkän maalauspohjaa. Tulos ei ole vieläkään täydellinen, mutta kelpaa.

Mistähän saisi ohutta, mutta jäykkää muovilevyä omiin mittoihin leikattuna? Kävin etsimässä Etolasta, mutta ei löytynyt sopivaa.

Tässä mittakaavaa havainnollistava kuva Ukkokullan kanssa, johon Pikku Onnetar = Touhutornado ehti myös syöksyä. Jotenkin tuo bagaashi näyttää aika jättimäiseltä, noinkohan sitä saa sittenkään mukaansa lentokoneeseen? Aargh, pitääkö tässä nyt ommella vielä toinenkin..?

Lopuksi arkipäivän väri-iloittelua - punakaali on minusta huippukaunis kasvis.
i

The day before yesterday, I worked several hours sewing a bag with a tape lace rose. It didn't turn out at all like I had thought and it was quite depressing. I wanted to throw it to the trash. But then I showed it to my textile designer friend who gave some good advice how to rescue it. I felt better and went on to make another bag, which turned out quite cute! I'm very happy with this one. It's got recycled bamboo handles from an old ugly kids' bag. Embroidery is wobbly, but I like it that way. Perhaps I'll make a skirt with these lace dress girls all around the hem (just tell me if I'm getting too sweet and sugary...).


Toissapäivänä väkersin tuntikaupalla kassia johon piti tulla koristeeksi nauhapitsiruusu. Lopputulos oli jotain ihan muuta kuin olin suunnitellut, suorastaan masentavan ruma. Teki mieli heittää koko hökätys roskiin. Onneksi tapasin tekstiilisuunnittelijaystäväni, joka antoi hyviä neuvoja miten parantaa kassin viat. Mieliala koheni ja aloin ommella toista kassia, joka onnistui mielestäni erinomaisesti. Bambukahvat on kierrätetty rumasta vanhasta lasten käsilaukusta. Kirjonta vaappuu, mutta pidän sellaisesta. Ehkä teen vielä hameen, jonka helmaa kiertää tälläisten pitsimekkotyttöjen rivi (sanokaa vaan jos alkaa mennä liian imeläksi..).

Pölhö mutta iloinen tipu!