Pikku Onnettaren jouluessu

Selailin ennen joulua Carl Larsson -aiheista kirjaa, ja intoonnuin ompelemaan sen inspiroimana Pikku Onnettarelle oikein perinteisen hienousessun.

Aineksena oli vanha, upeasti käsin kirjailtu lapsen lakana (jälleen naurettavan alhaiseen hintaan kirpparilta ostettu). Yleensä en halua leikellä ehjiä vanhoja arvotekstiilejä, mutta ajattelin että jos teen essun huolella, se ei alenna muinaisen käsityön arvoa. Ja Pikku Onnetar voi sitten jättää essun perinnöksi omille jälkeläisilleen... vai suunnittelenko jo liian pitkälle?

Pyöristetty lakanan pääty oli kuin valmiiksi essun mallinen ja leveyskin juuri sopiva. Reunan pitsi on ilmeisesti käsin nyplätty ja ommeltu paikoilleen käsin. Käsityön kunniottamiseksi tein napinlävet käsin, mutta niistä ei tullut aivan niin siistit kuin sopisi toivoa - onneksi kauniit helmiäisnapit peittävät kökköydet.

Äitee oli kaivanut kätköistään minulle ihasteltavaksi kaksi suvun perintöessua sotia edeltävältä ajalta. Molemmat ovat henkäyksenohutta puuvillaa ja siroin Leavers-pitsein koristeltuja. Oikeanpuoleisessa on hienot pitsiupotukset. Kuulemma esiäidit olivat laittaneet talteen paljonkin lastenvaatteita, mutta lähes kaikki menivät käyttöön talvisodan aikana. Vain nämä kaksi "hepenettä" jäivät.

Muoti-ilmiö: Puuterinvärinen tylli

Paljastus: Aikoinaan haaveilin urasta uusia tuulia haistelevassa trenditoimistossa ja olin sellaisessa työharjoittelussakin. Kiinnitän vieläkin huomiota mielestäni tuoreisiin muoti-ideoihin. Saatte nyt aivan ilmaiseksi lukea analyyttisiä havaintojani vaatetuksen ja tyylin saralta, jotka muussa tapauksessa löytyisivät vain ammattilaisille suunnatusta tuhansia euroja maksavasta trendikataloogista (jos siis olisin opiskellut ranskaa yläasteella ja muutenkin toiminut aktiivisen tarmokkaasti tässä trendinnuuskijan ura-asiassa, oi ja voi).

Nudenvärinen* tylli on viime aikoina putkahdellut esiin. Kiinnitin huomiota Pariisissa luksuslaukkukauppoihin jonottavien japanittarien yksinkertaisiin tyllihameisiin (siis tuollaista pehmeästi valuvaa tylliä, kuten kuvan Urban Outfittersin hame). Ja kun asian huomasin, niin nudea tylliä näkyy vähän viellä ja täällä.

Koko jutun alkuperä on varmaankin Comme des Garconsin 2009 kokoelma, jossa nudenväristä tylliä oli käytetty armytakkien, pitsin ja villahuopien seurana todella unenomaisin ja surrealistisin seurauksin. Tykkään tästä kokoelmasta todella paljon, se on niin runollinen:




Nudensävyinen (tai beige) tylli on samaan aikaan elegantti mutta sensuelli materiaali, joka sopii erinomaisesti mitä ylellisimpien kirjontojen ja säihkyvien kristallien taustaksi, eli aivan omiaan juhlavaatteisiin. Ihanteellisesti kyseinen tylli saisi tietenkin olla puuvillaa - tai silkkiä, ooh! - ja pehmeää, ei kovaksi tärkättyä. Mutta tylli ei ole pöhkömmän näköistä polyamidista tehtynäkään. Ohuus ja läpinäkyvyys on nyt kovasti ilmassa, ja tylli koristelemattomana sopii myös nousevaan minimalismi-teemaan. Pehmeä, ylellinen minimalismi taitaa olla yksi suurista tämän kauden muotiajatuksista.

Valkoinen Elefantti-kaupan ikkunassa todella kaunis luomus. Tässä kaupassa on aivan ihania vaatteita, mutta en ole koskaan mitään ostanut, sillä en tunne oloani lainkaan tervetulleeksi. Tai edes siedetyksi. Kokeilen joka toinen vuosi josko onnistaisi, mutta tähän mennessä kolme kertaa olen astunut sisään, ja tullut lähestulkoon pusketuksi ulos... ensi vuonna jälleen uusi koitos!


Lelaluxe-blogista löytyi kuvia Givenchyn syys-11 -kokoelmasta, alla muutamia herkkuja nude tylli -teemalla.



Haute couturen hienoimpia luomuksia ovat nuo, käsityötaide upeimmassa kukoistuksessaan. Mutta valitettavasti lähes kaikkien ulottumattomissa, paitsi kuvina. Eli mikä osa nudenvärisellä tyllillä on ei-miljonäärin vaatekaapissa? Alla pari ideaa.

Lookbookista löysin tämän hauskan yhdistelmän: herkkä tyllihame plus löysä, rempseä paita jossa siroa mustaa kirjoitusta.

(Mustat, sirot muodot neutraalin sävyisellä pohjalla ovat nyt myöskin ajankohtaisia, esim. mustat rautalangasta väännetyt koristukset tai juurikin siro teksti.

Siro musta oikein viehättävä seinätarra Wholeportilta.

Samaa ilmiötä ilmentävä kangas eQuilterista.)




Tässä tyylikkään muotibloggaajan onnistunut näyte nuden tyllin yhdistämisestä a) kimallukseen ja b) rouheisiin asusteisiin.

Kotiompelijalle pehmeä tyllihamonen on kiitollinen ommeltava. Lopputulos näyttää ylelliseltä, mutta malliksi riittää aivan yksinkertainen kellohame tai laskosteltu suora pötkö kuminauhavyötäröllä (tai molemmat yhdistettynä, kuten itse tein). Tyllin määrässä ei tosin kannata pihistellä, oikea vaikutelma syntyy materiaalin runsaudella. Suosittelen pistoksi tiheää siksakkia aivan kankaan reunaan, jolloin saumoista tulee huomaamattomat. Saumanvaraksi riittää pari milliä, eikä reunoja tarvitse välttämättä huolitella, sillä tylli ei purkaudu.

Ja nyt kun vielä Eurokankaasta saisi nudenväristä tylliä! Eurokankaan tyllivalikoima on turhan räikeä, tosin viime aikoina saatavissa ollut "pin dot tulle" on aika kelvollinen ja lisäksi halpa kangas tälläisiin tarkoituksiin. Sitä on ainakin harmaana ja vanhanroosanvärisenä. Netistä löytyi Tulle factory, ja Mood Fabrics - pitänee kokeilla jompaa kumpaa, kun oma varastoni ehtyy.

*äh, keksikääpä parempi sana kuin "nude" tai "puuteri", naku värisävy riippuu tietenkin ihon väristä, kuten myös puuteri... aavistuksen verran ruusunpunervaan taittuva harmahtava beige on melko kankea ilmaisu. Mummon alushousun väri?

Arvonta on arpoontunut!

Virallinen arvonnantoimittaja Pikku Onnetar lähestyy arvontalaitetta...

Arvontalipuke valitaan tieteellisellä satunnaisotannalla.

Voittaja on Helena! Onneksi olkoon! Helena saa pian sähköpostia. Voitto ei taida ehtiä jouluksi, mutta sitten välipäiviksi...

Virallinen arvonnantoimittaja jäi tyhjäämään ja täyttämään arvontakoria, ja näin minä pääsin nopeasti tänne blogittamaan voittajan.

Pikkujouluhame pikkurahalla

Kiitän mahtavista vastauksista galluppiin! Gallup ja arvonta on avoinna 21. päivään asti, joten sinne vain. Mutta kerronpa tässä kuitenkin pikkujouluhameesta, jonka ompelin kustantajan perinteisiä Valkeita Glögejä varten.

Otetaan
- vajaa metri harmaata vuorikangasta (alennuslaarista n. 2,5 e)
- vähän päälle metri nudenväristä tylliverkkoa (aikoinaan tokiosta ostettu muistaakseni 100 jenin metrihintaan)
- vähän vajaa metri Eurokankaan pehmeää pin dot tylliä harmahtavan sävyisenä (alennuslaarista, n. 2 e)
- ja helmaan päälle pari metriä vuosikausia sitten ostamaani tyllipohjalle kirjottua pitsiä, tästä en muista mitä maksoi, mutta ei se kallista ole voinut olla kun olen sitä 6 metriä ostanut...
... ja hieman kuminauhaa vyötärölle
sommitellaan yhteen
ja tulos on:
Liehuvainen helmalainen kevyt hamonen.

Olen täsyin vuodenajan vastaisesti kaivannut jo jonkin aikaa jotain kevyttä, siroa, liehuvaista ja läpikuultavaa, ja tässä se on. Ja hauskaa oli! Unohdin pyytää kuvaamaan itseni uudessa hameessani, toivottavasti tässä tulee vielä jotain hippoja johon voin laittaa tämän uudelleen.

Kaikki kolme kerrosta ovat eri mallisia - vuorikangas on A-linjaisen hameen mallinen (vyötärö niin iso, että hameen mahtuu pujottamaan lantion yli), välikerros nudea verkkoa 3/4 ympyrää ja harmaa pilkkutylli on suora pötkö joka on laskostettu vyötärölle. Kun välikerroksessa on enemmän materiaalia helmassa ja päällikerroksessa enemmän tavaraa vyötäröllä, tulee jonkinlainen vähittäinen värisävynvaihtumisefekti. Tekokuitutyllit ovat mielestäni yksinään usein vähän liian.. suoraviivaisen värisiä, tykkään vaikutelmasta joka tulee kun kerrostaa pari eri sävyistä ohutta päällekkäin.

Nyt kun vielä tuota ihanan monikäyttöisyä nudenväristä verkkoa/tylliä saisi lähikangaskaupasta! Se alkaa olla lopussa, ja mitä minä sitten teen!?

Arvonta-gallup / raffle and gallup

Lähestyvän joulun ja kahdennensadannen blogispostauksen kunniaksi (joka tosin meni tuossa aiemmin, mutta kummiskin...) kunniaksi Pitsiblogissa arvotaan tekemäni pellavainen pussukka. Koristeluinspiksen sain Calaisin pitsimuseon pitsimallikirjoja katsellessa. Pussi on sisustettu muovitetulla kankaalla ja sen voi pestä pesukoneessa 30 asteessa - mieluiten pesupussissa.

Pussiarvontaan voit osallistua vastaamalla galluppiin:

Luen Pitsiblogia koska
a) Pitsi on kiinnostava käsityöasia
b) Pitsi on kiinnostava kulttuurishistoriallinen/tekninen asia
c) Pitsi on kiinnostava muoti/pukeutumisasia
d) Pitsikuvat ovat kauniita
e) muu, mikä

Pikku Onnetar arpoo 21. päivä voittajan.

... älkääkä unohtako laittaa mukaan jotain yhteystietoa, mistä voiton sattuessa olette tavoitettavisssa!

-----------

Answer the gallup and join the raffle to win the pouch in the photo!

I read Lace Diary because
a) I find lace interesting as handicraft
b) I find lace interesting from historical/cultural/technical point
c) Lace is wonderful in clothes and fashion
d) I like photos of lace
e) Something else, which I'll describe:

...and please remember to add your e-mail so you can be contacted if you win the raffle!

Little Miss Luck will choose the winner on 21.12.!

Niin ja voittaja saa siis pussin lisäksi sen sisällä olevat pitsit, valikoima eri tyyppisiä pitsejä kokoelmistani!

Pariisin kangasostoksia

Kotona, huh! Olipa upea reissu, ja kotiinpaluukin sujui ilahduttavan helposti (tästä osin kiitos postille, joka kantaa puolestamme kotiin 7 kg paketin kirjoja ja pitsejä).

Pikku Onnetar on selvästi syntynyt matkailemaan; ei yhtään raivaria tai känkkäröintiä lentokoneessa tai junissa, vain joskus vähän pientä vikinää.

Vielä mutamia muistoja Pariisista, kuvia kangasostoksilta läheltä Sacre Coeurin kirkkoa. Siellä on Pariisin kangaskauppa-alue, johon tein pikasyöksyn. Päätin jo etukäteen, että ostan vain sellaista, mitä ei Suomesta saa. Keskityin henkäyksenohuen puuvillan etsimiseen, sillä sitä en ole kotimaasta löytänyt, ja kaipailen sitä ompelustöihin ja kirjonnan pohjaksi. Skippasin muunmuassa - mielestäni huomattavaa hengen lujuutta osoittaen - kuvan vintagenappiständin, otin vain kuvan muistoksi.


Tälläisiä herkkuja löytyi, vasemmalla paras löytö: ranskalaista puuvillatylliä. Hinta on tosin kipakan korkea 35 e /m, mutta pitsi- ja kirjontatarkoituksiin ei onneksi pakkakaupalla tarvitakaan. Keskellä puuvillatarlataania, tästä en ihan tiedä mitä teen, mutta se taas oli vain 3,5 e/m. Viimeisenä läpikuultavan ohutta, todella utuista puuvillamusliinia (? kai). Kaikkien ostopaikka on Marche Saint Pierre. Loistava kauppa, joskin minun makuuni hieman liikaa verhokankaisiin keskittynyt. Lähellä ovat myös isot Reine Tissus ja Saint Pierre Coupons (josta saa valmiiksi leikattuja noin 3 metrin paloja). Kuvaamatta jäi puuvillaorgandi, joka löytyi jostain pienemmästä kaupasta.

Marche Saint Pierren pitsiverhohylly. Tässä olisi kaikenlaisia hauskoja kuvioita, ankoista maisemiin, mutta polyester vaan tökkii liikaa. Puuvillapitsiverhojakin pitäisi olla jossain vielä myynnissä, mutta ei osunut silmiin.
Tässä vielä näppäys läheltä hotellia, Saint Denisin riemukaaren luota. 2. kaupunginosa on suosikkipaikkani, koska asuin siellä joitakin vuosia sitten työharjoittelun aikana. Kävelymatka Louvreen, paljon ruokapaikkoja ja ruokakauppoja, kangasroskiksia ja sopivan (mutta ei liian) rouheaa menoa. Aaah... Pariisipariisipariisi!

200th blog post!

Tunnen lievää syyllisyyttä siitä, että pitsiblogissa olen viime aikoina keskittynyt hammasrattaisiin ja valurautaan enemmän kuin suloisiin pitseihin. Niinpä ylläoleva alusasu näyteenä siitä, etteivät pitsituotokset ole täysin unhoittuneet.

Ja sitten taas hammasrattaisiin!

Leavers-koneen erottaa tekniseltä kannalta muista pitsikoneista sen "les bobbins", öh, kai sitten puolat suomeksi? Näissä on aivan hämähäkinseitin ohuista lankaa, joka kietoutuu varsinaisten kuviolankojen ympärille, ja tekee pitsistä kestävämpää.







Lisää kuvia langoista - ne ovat toki pitsintekemisen tärkein tarvike, koneella tai käsin.

Tässä leavers-koneen edessä Cite de la Dentellen pitsikoneenkäyttäjä. Hänen nimensä jäi kirjoittamatta ylös, harmi kyllä. Erittäin ystävällinen ihminen, joka taisi olla ihan tyytyväinen näin innostuneesta koneenkäyttönäytöksen seuraajasta. Hyvin ystävällinen oli myös rouva, joka käänsi ranskankieliset puheet englanniksi. Muita ei näytökseen silloin osunutkaan, mikä oli onnekasta - saimme näytepalat pitsistä, mitä ei normaalisti tapahdu.

Tässä pitsikone, ystävällinen rouva ja joku pitsitauhka Suomesta.

Museon vaihtuvana näyttelynä oli pitsimallien suunnittelusta kertova näyttely. Hyvin kiintoisaa, ja sain nähdä niitä epätavallisia pitsikuoseja, jota usein peräänkuulutan. Mutta siellä valokuvaaminen ei ollut sallittua, joudutte siis tyytymään pariin postikorttiin.

Loppuvirkistyksenä tänne asti päässeille 1900-luvun alkuvuosilta kesäinen pitsi-valkokirjontamekko. Nam!