Pitsijakkupuku käytössä

Meidän perhe sai kutsun Bodom-kauhuelokuvan ensi-iltaan. Eipä onneksi tarvinnut ihmetellä mitä laittaa päälle – tietenkin pitsijakkupuku, jonka keväällä ostin Kaivarin kanuunasta ja laitatin ompelijalla istuvaksi. Kyllä sinne olisi saanut mennä vähemmänkin juhlavana, mutta on hauska laittautua kun kerrankin voi. Eikä noita ensi-iltoja niin usein meikäläisen elämässä ole, että niihin suhtautuisi muuten kuin vilpittömällä innolla.

Sen verran jakkupukua piti vielä itse muokata, että käänsin pääntien liepeet auki – umpinainen pääntie ei vaan sovi minulle. Ompelin käänteet parilla pistolla paikalleen ja näin O-pääntiestä tuli V. Nappilenkki piti naamioida rintakorulla, siihen voisi toisella kertaa vaikka sujauttaa kukan!

Asustuksena oli beige käsilaukku, jota käytän arkisin kukkarona, beiget korkkarit ja pari korua. Nuo korkkarit on muuten ollut loistava ostos. On jo vuosia kun hankin ne, suht edullisesti vielä (olisko ollut jotain 60€), ja niiden ihmeellinen hyvä puoli on siinä, että ne sopivat lähes kaikkien juhlavaatteideni kanssa yhteen. Ei tarvii ikinä miettiä mitkä korkkarit laittaa juhliin.

Myös uutta beigeä kynsilakkaa Nudgesta.

Hups vihkisormus unohtui kuvasta!

Ostin jakkupuvun kanssa käytettäväksi vintagekaupasta mustan lasihelmirannekorun, mutta tulinkin sitten viime tingassa siihen tulokseen, että siitä pitää tehdäkin korvakorut. Ranteeseen kiedoin itse pari vuota sitten tekemäni kaulakorun. Oli näin ollen vissiin turha ostaa tuo rannekoru, vain kahden helmen lähteeksi, mutta kyllä Pikku Onnetar käyttää loput helmet jossain vaiheessa omiin askarteluihinsa.

Edustan sitä katsantokantaa jonka mielestä joka tilanteeseen pitää olla yksi vimpan päälle laitettu asukokonaisuus. Sama asu saa sitten esiintyä monesti, kunhan se vaan on juuri hyvä ja hieno (tietty asusteita voi vaihdella, mutta ei sekään ole välttämätöntä). Niin nyt on kokkarikokonaisuus koottuna! Kutsuja saa lähettää!

----

Sivumennen sanoen, suosittelen Nihtisillan kierrätyskeskuksen ilmaishuonetta! Sieltä löytää aivan ihmeellisen hyvää tavaraa. Viimeksi kun kävin Nihtisillassa palaveraamassa, ihan vain pikaisesti kurkistin ilmaishuoneeseen, ja sinne oli justiinsa minua varten tuotu kevyt syystakki. Kotimainen valmiste 70-luvulta, minimaalista taskun yhdessä kulmassa olevaa purkaumaa lukuunottamatta ehjä, ja juuri minun kokoani. Tiukkaan kudottu polyester-puuvillasekoite kestää pienen tihkun ja urheilullinen tyyli rimmaa hyvin sekä nahka- että kumisaappaiden kanssa yhteen. 0€, budjetti ei kärsi.

Konttikaupalla käytettyä vaatetta Afrikkaan

 Lempäälän Vaatevallankumoustapahtumassa sunnuntaina, 

viemässä vaatteidenvaihtotorille äitini 80-luvun villasekoitehametta. 

Tämä Tiklas-merkkinen hame on oikein hyvä löytö jollekulle 34-kokoiselle.

Kuten edellisessä postauksessa ilmeni, 50% SOEX:n käsittelemistä vaatteista on sellaisessa kunnossa, että niitä ei voi myydä keräysmaissa, mutta köyhemmissä maissa niille on markkinat. SOEX ei tietty ole ainoa firma joka tässä puuhassa on, muita löytyy esim. GH-textiles, jonka lajittelukeskus on Ranskassa. www.usedclothingtrade.com on nettiportaali, jossa voi käydä tarkastelemassa mitä myydään ja jotain osviittaa saa hinnoistakin. Kiinassa lajitellaan nykyään paljon ainakin Yhdysvalloista tulevaa vaatetta, ilmeisesti siksi että Kiinasta Jenkkeihin viedään paljon tavaraa ja toiseen suuntaan rahtilaivat kulkevat lähes tyhjinä, joten matalan arvon tavaraakin kannattaa kuskata.
(Käytettyjen vaatteiden myyntibisnekseen saa näkymän lueskellessaan tuon nettisivun myyntitarjouksia: "summer clothing product company from china,our style is fashionable,no dirty,no torn,no water,good smell and best quality" eli nämä ovat siis yleisiä ongelmia. Epämuodikkaita vaatteita, senpuoleen kuin likaisia, pahanhajuisia ja kostuneita ei huolita missään, missä ihmiset ylipäänsä voivat millään tapaa valita päällepantavansa.)

Ensin siis vaatteita kerätään, joko hyväntekeväisyysjärjestön tai jonkun muun toimijan toimesta. Sitten ne myydään lajittelufirmoille. Parhaat about 10% myydään Euroopan rikkaissa maissa. Loput lajitellaan vaihtelevalla tarkkuudella ja myydään kehittyviin maihin.
Valtavat määrät käytettyjä vaatteita toimitetaan (länsi-)Euroopasta Afrikkaan, lähi-itään ja itä-Eurooppaan, paalattuna joko 45-55 kg:n paaleihin lajiteltuna, tai sitten tuhannen kilon paaleihin lajittelemattomana. Kumpaa on enemmän ei ole vielä selvinnyt minulle mistään, tässäpä talouden haara josta on todella vähän mitään tietoa saatavissa. Ongelmallisimpia varmasti ovat lajittelemattomat jättipaalit, kun tietää mitä kaikenlaista ihmiset tunkevat keräyksiin.

Wikipedia-artikkeli aiheesta ei ole kovin kattava. Mielenkiintoinen on huomio siitä, että jotkin kehittyvät maat ovat kieltäneet käytettyjen vaatteiden tuonnin suojellakseen omaa tekstiilituotantoaan, toisissa taas on runsaasti tekstiiliteollisuutta eikä käytetytjen vaatteiden tuontia ole rajoitettu. ("Some countries, like Philippines and India ban the import of secondhand clothes, in order to protect the local textile industry. Other counties like Pakistan, Uganda or South Africa, which have a flourishing Textile Industry, have no or limited restrictions.")

En oikein tiedä, mitä mieltä tästä olisin kaikkineen. Yleinen näkökanta valistuneiden ihmisten keskuudessa on, että täällä kelpaamattomien vaatteiden kuskaaminen Afrikkaan on sopimatonta. Tälle perusteluita ovat seuraavat:

- myyntikelpoisen vaatteen mukana tulee moskaa, jota kukaan ei halua. Sitten se läjitetään johonkin tai poltetaan, koska vastaanottajamaissa ei ole kierrätys- tai edes kunnon kaatopaikkainfrastruktuuria. Tämä pointti on todella hyvä. On ehdottomasti väärin heivata omat roskansa toisten niskoille.

- paikallinen tekstiiliteollisuus kärsii. Tästä olen hieman eri mieltä. Ehkä. Ei Suomenkaan tekstiiliteollisuus siihen hyytynyt, että käytettyjen vaatteiden myynti yleistyi. Käsiteollinen tai pienen mittakaavan teollinenkin vaatevalmistus on suhteellisen kallista, globaalissa/teollistuneessa taloudessa se ei vaan ole kannattavaa (jostain syystä, jota en taloustieteen tuntemuksen puutteellisuudesta johtuen täysin käsitä).

Huipputehokkaasti organisoidun massatuotannon kanssa on todella vaikea, eikun mahdoton kilpailla, varsinkin jos infrastruktuuri on vähän niin ja näin. Ongelma ei siis paikallisen tuotannon taloudellisuuden kanssa nähdäkseni ole se, että halpa käytetty vaate tukahduttaisi paikalliset yritykset, vaan se, että Kiinan kanssa on peevelin hankala kilpailla hinnoilla.

Ja jos paikallinen tulotaso on todella matala, monista monimutkaisista syistä, ei vaihtoehtona ole paikalliset tuottajat tai käytetyt vaatteet, vaan käytetyt vaatteet tai halpa aasiavaate. Tai ehkä sitten olla ilman vaatteita? Ajatelkaa nyt omalle kohdallenne. Kuinka moni haluaisi pukeutua vain ja ainoastaan kotimaisiin vaatteisiin – siis tasan sellaisenaan kuin teollisuus nyt meillä täällä on: kaksi kenkätehdasta, hiukan trikoota, sukkia, mummomaisia alushousuja eikä rintaliivejä ensinkään... kotimainen vaatetuotanto monissa Afrikan maissa on tällä hetkellä vielä paljon niukempaa.

Eikä kukaan ole minun kuullen ainakaan paheksunut käytettyjen vaatteiden viemistä esim. Puolaan, huolissaan siitä että puolalainen tekstiiliteollisuus siitä kärsisi.

Mutta, käsitykseni tästä asiasta perustuu vähän sekalaisiin lähteisiin eikä todellakaan ole asettunut aloilleen. Otan mielelläni tästä linkkejä ja lukuvinkkejä vastaan!

HYVÄNOLOINEN POhjolan ministeriöneuvoston tutkimus aiheesta

Miksi Itä-Afrikan koalition suunnittelema käytettyjen vaatteiden tuontikielto ei ole hyvä ajatus

Miksi käytettyjen vaatteiden vienti Afrikkaan on ongelmallista

Malawin tekstiiliteollisuuden ongelmia (v:lta 2007) 

Results of the “Second-hand Clothes in Africa” dialogue programme

Kirja, joka käsittelee juuri tätä aihetta, lukulistalla!

Käsineitä

 Kuinka paljon käsineitä yksi ihminen voi tarvita? Hankin taas hiljattain kahdet uudet (tai siis käytetyt) käsineet. Arvoisat lukijat voivat ihmetellä tätä, ainakin mieheni ihmettelee, mutta minä en. Hukkaan ikävä kyllä käsineitä samaa tahtia kuin hankin niitä, joten ostan aina hyvät vintagekäsineet kun sellaiset näen (hei vaan sinä joka löysit mustat Samujin käsineeni, voit soittaa siihen puhelinnumeroon joka niiden sisään on kirjottu!).

Viimeksi ostin kierrätyskeskuksesta kuvan valkoiset virkatut käsineet, jotka sopivat täydellisesti sinivihreän tweed-asuni kanssa käytettäväksi. Samalla reissulla ostin myös punaruskeat nahkakäsineet. Molemmat taisivat olla euron, vai olivatkohan toiset puolitoista, no halpaa hupia jokatapauksessa.

Vaaleat käsineet olivat varsin nuhruiset, mutta eipä mitään ongelmaa, minullahan on Hjördis käsinepesuainetta (saa Stokkalta). Pesin käsineet ja niistä tuli aivan siistit. Kun nyt olen viime aikoina saarnannut siitä, että pitää itse osata karsia likaiset vaatteet hyväntekeväisyyslahjoituksista pois, niin tämä taas osoitti sen, että rajankäynti ei ole helppoa. Ilman käsinepesuainetta valkoiset hanskat olisivat olleet melko käyttökelvottomat, mutta onneksi lajittelija oli silti päättänyt laittaa ne myyntiin.

Käsineiden laatu liittyy paitsi materiaaliin, myös leikkaukseen. Huolellinen kaavoitus ja vaivalloisesti monista osista kokoon pantu käsine mahdollistaa sormien liikkuvuuden, kun taas halvalla vain muutamata osasta ommelluissa käsineissä sormet tököttävät tönkköinä kääntymättä sen puoleen ylä-ala-akselilla kuin sivusuuntaankaan. Valkoisissa käsineissäni on sormien vaakasuoran avaamisen mahdollistava lisäkappale sormien tyvessä, joka vain harvoin nykyään viitsitään laittaa käsineisiin. En tiedä miksi sitä kutustaan suomeksi, englanniksi se on "quirk", joten hieman eriskummallista tarkoittava sana "quirky" pohjaa tähän epämääräisen muotoiseen palaseen!

(Kaavoitusasiat eivät tetenkään päde joustavasta materiaalista valmitettuihin käsineisiin, joissa liikkuvuus tulee kankaan joustosta).

Syksyn look

 Päivitin vaatekaappini syksyyn, vaihdoin sekalaiset henkarit ihaniin ystävältä lahjaksi saatuihin virkkauspäällysteisiin puuhenkareihin. Mummosöpöys yhdistyy kätevyyteen!

MMMadethis-blogissa meikäläisen uusi fantastisen hieno hattu!
Sain sen jo keväällä, mutta sitten tuli pian niin lämmin että vasta nyt olen kunnolla ottanut käyttöön.

 Tukholmalaisen kierrätysmyymälän peilissä, 

en ostanut kuvan hienoa 50-luvun käsilaukkua vaan sen sijaan vyön.

Toinen syksyn uutuusvaate on  petroli-valkoisesta tweedistä ompelemani hame-viitta-kombo. Piti saada jo kevääksi valmiiksi, mutta tulihan sentään syksyksi! Tämä yhdistelmä pääsi käyttöön ensimmäistä kertaa Burdan Käsityöristeilyllä, ja mm. Beyond Retron tyylikäs myyjä kehui sitä vallan ylitsevuotavasti. Asiakkaille lirkuttelu taitaa kuulua siellä palvelukonseptiin, mutta joka tapauksessa tuntui oikein kivalta :)

Vuori on silkkiä, jonka tilasin kotimaisesta nettikaupasta, kun Eurokankaasta eikä Villisilkistä löytynyt sopivaa väriä. Vuori maksoi noin kolme kertaa enemmän kuin päällykangas, mutta alan kallistua siihen mielipiteeseen että niin asian kuuluukin olla. Kunnon silkkivuorin kanssa jopa pahvikin laskeutuisi kauniisti!

 Keepin vuori paksua kreppisatiinia (satiinipuoli nurjalla, kreppipuoli näkyvillä).

Hameen hattaranvärinen silkkipongeevuori. 

Keepin vyönkolot tein napinläpityyliin, ja olen tyytyväinen siitä miten ne onnistuivat.

Tekstiili, muoti ja kiertotalous

Sain kutsun Finatexin ja Sitran järjestämään puolipäiväseminaariin tekstiili- ja vaateteollisuuden kiertotaloudesta. Tunnen oloni VIPiksi! Jes! Tilaisuus oli maanantaina ja olen tässä sulatellut sen antia.

Bisneskeissinä oli ruotsalaisen Filippa K:n kunnianhimoinen pitkän tähtäimen vastuullisuussuunnitelma, joka kattaa koko yrityksen toiminnan – alkaen ekologisempien materiaalien selvittämisestä ja niihin siirtymisestä ja päätyen peräti mullistaviin liisaus- ja uudelleenmyyntipalveluihin. Ne muuttavat vaatefirman bisneslogiikkaa. Tavanomaiselle vaatefirmalle on eduksi tehdä vaatteet mahdollisimman vähän aikaa kestävistä materiaaleista jotta asiakkaat ostaisivat mahdollisimman usein uutta (tietenkin suhteessa siihen, mitä kuluttaja odottaa saavansa. Filippa K:n tyyppinen kalliimpi merkki olisi pian liemessä, jos heidän vaatteensa kestäisivät vain yhden pesun). Liisaus ja takaisinosto- ja edelleenmyynti, jonka firma itse hoitaa, kannustaa investoimaan mahdollisimman hyvin käyttöä kestäviin materiaaleihin ja myös aikaa kestävään suunnitteluun.

Liisaustoiminta ei ole vielä tavoittanut suuria kuluttajaryhmiä, mutta Filipan sustainablity mnager Larsson oli toiveikas. Kestää aikaa, että ihmiset tottuvat uusiin toimintamalleihin. Joku kysyi esityksen jälkeen, että onko Filipalla laskettu minkälaisia tuottoja odotetaan vastuullisuuspanostuksilta. Ei kuulemma ole, mutta näkökulma on pidempi kuin parin kvartaalin. Tuppasin kahvitauolla juttelemaan Larssonin kanssa. Todella symppiksen oloinen tyyppi! Hän kommentoi vielä tuotos-panos -juttua niin, että kaikki siitä saatava puhtaan taloudellinenkaan hyöty ei ole suoraan tilitaseesta laskettavissa. Brändin arvon kasvaminen, ja kuluttajien sitouttaminen ovat huikean tärkeitä asioita, jotka seuraavat vastuullisuustoimista. Kaikki nämä ovat siis samalla markkinointia – markkinointi ei ole välttämättä vain keksittyä höpönlöpöä, vaan voi perustua ja tulevaisuudessa ehkä entistä enemmän perustuukin ihan todellisiin saavutuksiin. (Voin sanoa että toimii – Filippa K, johon en ole ennen kiinnittänyt juuri mitään huomiota, vaikuttaakin yhtäkkiä varteenotettavalta paikalta etsiä uutta päällepantavaa sitten kun sitä tarvitsee).

 

Paneelikeskustelussa wst.fi, Voglia, Outi Pyy ja Finatex 

Liisauksesta, lainaamisesta tai vuokrauksesta odotetaan isoa juttua vaatebisnekselle. Ihmettelen, miksi lainaamotoiminta on lähtenyt niin tarmokkaasti liikkeelle harvaanasutussa Suomessa – luulisi sen toimivan paljon paremmin tiiviissä urbaanissa ympäristössä, esim. jossain Lontoon bisneskortteleissa. Siellä sillä voisi tehdä rahaakin, kun kiireinen bisnesväki maksaisi palvelusta, toisin kuin pihit (ja/tai köyhät) suomalaiset.

Harvoin käytettävien vaatteiden lainaaminen on taloudellisesti järkevää. Arkivaatteiden lainaamista helpottaisi, jos lainaamot olisivt suurinpiirtein joka korttelissa, en tiedä miten tämä taloudellisesti onnistuisi. Helsingin uusi vaatelainaamo asuu Kalliossa, ja vaatii enemmän kuin mihin kykenen käydä siellä säännöllisesti joka viikko vaihtamassa vaatteita.

Hyvät tarjoilut! Ihan tältäkin kannalta suosittelen Sitran seminaareja, jos tilaisuus osuu kohdalle!

Arvelen, että järkevin lähtökohta liisaamiselle olisi mahdollisimman suurimääräisten, itsessään yksinkertaisten tuotteiden kohdalla, käytännössä siis sukkien, alushousujen ja t-paitojen. Kuluttaja saisi niihin käyttöoikeuden, mutta materiaali kuuluisi liisaavalle firmalle – siis sama juttu kuin kemikaalien liisauksessa. Sitten kun sukka tai t-paita olisi puhki kulunut, kuluttaja palauttaisi sen firmaan, joka kierrättäisi sen uusien tuotteiden raaka-aineeksi ja kuluttaja saisi uudet käyttöön. Materiaalkierrätys toimisi parhaiten juuri sellaisten tuoteiden kohdalla jotka eivät sisällä monia materiaaleja tai kierrätystä vaikeuttavia osasia (napit, vetoketjut ym.) ja joita tulee paljon samanlaisia.

Sateessa kierrätyskeskukseen lits läts ja kaksi mekkoa

Voi kuinka kovasti kaipaankaan entistä Helsingin keskustan kierrätyskeskusta! Nykyään kun haluaa jostain tavarasta eroon, pitää autottoman ihmisen uhrata hommaan monta tuntia. Tänään käytiin viemässä vauvanpeittoja, pokkareita ja jotain muuta sälää (mistä sitä aina sikiääkin?!) Nihtisillan kierrätystavarataloon, ja voisi se olla helpompaakin kiitos. Miten voisin edesauttaa Kierrätyskeskuksen palaamista lähikulmilleni? Tunnin matka-aika suuntaansa vaatii jo ihan vakavansorttista motivaatiota. Jos olisi edes jonkinlainen tavaranlahoituspiste keskustassa? Tehtaankadun Fidaan voi toki viedä jotain, mutta kierrätyskeskus huolii tavaraa paljon laajemmalla skaalalla.

Vein kierrätyskeskukseen vuosia sitten Tokiosta kirpputorilta ostamani mustan meksikolaisen käsilaukun - kuvassa taaempana. Korvasin sen FB:n vintagekirppisryhmästä löytämälläni virkatulla mustalla laukulla, joka sopii useampaan tilanteeseen kuin nahkalaukku. Toivottavasti nahka
veska pääsee johonkin oikein hyvään kotiin ja ulkoilemaan useammin kuin minun kanssani!

Vaatekaappin lisäyksena sain siskoni neuloman aivan fantastisen mekon. Se on niin ihana, että melkein toivoisi talven jo tulevan (melkein...). Se on Ilon Handun kotimaisesta ohuesta luonnonharmaasta villalangasta. Tuoksuu hurmaavasti lampaalle ja tuntuu ihanalta. Kiitos, siskokulta!

Pikku Onnettaren vaatetangolle taas ilmestyi vapun alla "kukkaprinsessan mekko". Tuli vihdoin käytettyä pari vuotta haudotut Monnalisan kirjotut tyllit, jotka joskus himoissani ostin Eurokankaasta.

2014 vaatehankinnat ja -kulut

 Kuppi teetä ja katsahdus menneeseen vuoteen.

Pidän läppärilläni listaa, johon tunnollisesti päivitän vaatehankinnat. Täydellisen läpinäkyvyyden nimissä julkaisen listan totuudenmukaisesti, vaikka se ei ole mitenkään imarteleva. Kommentit suluissa ovat selityksiä (ja selittelyitä) ja kursiivilla on merkitty korjautus- tai pesetyskulut. * on uutena ostettu vaate, muutoin käytettynä hankittu tai teetetty tai itse ommeltu. Siniset erityisen onnistuneita hankintoja, mustalla merkityt keskinkertaisia, punaisia kadun.

Tammikuu kierrätysasusteiden kuu
Ruskea huopahattu kierrätyskeskuksesta 6,5 e (käytössä kävelypuvun kanssa, viimeksi tänään)
Mustat mokkakäsineet Rutuurouva 38 e (valitettavasti nahka oli hapertunutta ja hajosivat pian, plääh)
Tekokukkakimppu divarista 2 e (käytin keväällä paljon, mutta kastuttuaan sadekuurossa menetti ryhtinsä ja lahjoitin sen Pikku Onnettaren leikkeihin. Hinta ja toteutunut käyttö ihan linjassa, en kadu.)
Sukkahousut UFF 2 e
* Kristallikaulakoru Palonista 34 e
Itse tein 2 kaulakorua, aikaa sitten hankituista helmistä

Helmikuu vain yksi ostos ja sekin hyödyllinen
Harmaanruskeat vintagekäsineet tukhomasta 15 e (toinen valitettavasti kadoksissa, nyyh!)

Maaliskuu sukkahousuja ja kangasälyttömyys
* Mustat  puuvillasukkahousut 35 e
* Harmaanruskeat villasekoitesukkahousut 38 e
* Kankaita City Mode 100 e (<< laatuompelimon kangasvaraston loppuunmyynti, lähti ihan lapasesta, koitan välttää jatkossa vastaavia hullaantumisia. Ostin mm. sekapäisyydessäni leopardi- ja seeprakuvioon kudotun sinänsä ihan laadukkaan villasekoitekankaan, joka sopisi Lenita Airistolle mutta ei minulle, ääh... )

Huhtikuu paljon hankintoja, skaala täysin epäonnistuneesta megahyödylliseen
* Sporttiliivit Stokkalta 78 e (pitkään tekeillä ollut hankinta, onnistui hyvin)
Runkopuvun pesetys 30 e
Mustien kävelykenkien korkolaput 17 e
* Harmaat puuvillasukkahousut 15 e (kuluivat puhki nopeasti)
* Pitsinen hiuskoriste Willatar / MadeByHelsinki 35 e (pitsiä iih aah pim pom, mutta sentään jonkinverran tullut käyttöön)
Pilkullinen sininen kotelomekko ja jakku 40 e (loistohankinta, toiveet jopa ylittänyt siisti kesäasu)
Tummansininen talvitakki FB:n vintagekirppisryhmästä 35 e (täysin väärän kokoinen -> poistettu kierrätykseen)
Vaatevaihtojuhlista sinivihreä mekko + jakku, silkkihuivi, 0 e (mekko odottaa edelleen suurennusta ja huivikaan ei ole tullut käyttöön, ei siis kovin hyödyllisiä hankintoja!)
Pitsipainatuksinen kuparikoru lahjana ystävältä 0 e

Toukokuu pöksyjä ja vintagekoristuksia
* 3 kpl alushousuja Peau ethique 67 e (haluan lisää silkkisiä, ne ovat supermiellyttävät)
Hattuverkko (ruskea), hattuneula, beige silkkikukka Play It Again Samista 22 e (hattuverkko  juhlistaa asun kuin asun kampaukseen tai hattuun tökättynä)
Korvikset ja sinivihreä kesäinen paita-asia siivouspäivästä 9 e (korvikset poistettu kierrätykseen, paita-asia yöpukuna ja kotiasuna)
Tuunasin vanhasta miesten hatusta coctailhatun (jota ei ole tullut käytettyä - poistouhan alla)
Ompelin alushousut (viskoosisifongista ja pitsistä, todella söpöt vanhanaikaiset pöksyt!)

Kesäkuu kenkäkuu
Mustien kenkien huolto 17 e
Keltaisten kenkien huolto 44 e
* Punaiset Repettot Nina's 195 e (kalliit, mutta sopivat kesäpuvustossa miltei kaikkeen ja kestävät toivottavasti yhtä kauan kuin edelliset samanmerkkiset)
Ompelin kaksi mustaa hiusnauhaa

Heinäkuu ompeloosi iski
Ompelin pitkän tylli-pitsi-mekon

Elokuu ilmaistavaraa ja hyötyostoksia
Sain ystävältä ruskeanharmaat pitsihousut (kotiasun osana oikein söötit)
* Kolmet alushousut Lindexiltä 14 e (kirjoitin "sakkona" Lindexille ja kyselin vaikeita)
Mustat kävelykengät vaihtobileistä 0 e (tosi hyvä hankinta, märän sään vakkarikengät jos en halua käyttää kumisaappaita)
Söpö kangaskassi vaihtobileistä 0 e
Ulkoilutakki Fidasta 17,60 e
Ruskeat "oopperamittaiset" säämiskäkäsineet FB:n vintagekirppikseltä 40 e (en ole käyttänyt – yllätys, yllätys, kun juhlatanssiaisia osuu kohdalle niin vähän. Mutta ostokatumuksen sijaan olen vain onnellinen, että on olemassa jotain näin kaunista. Ihastelen huokaillen käsinommeltuja napinläpiä ja epäilemättä jätän käsineet käyttämättöminä Pikku Onnettarelle perinnöksi. Hei, keksin! Lupaan myydä nämä käsineet, jos en vuoden 2015 aikana keksi niille yhtään käytönaihetta!)

Syyskuu, kangaskuu
Sain valmiiksi beigen silkkihuivin (yksivärinen ja oikein käytännöllinen, päärmäsin käsin)
* Silkkineulosta Eurokankaasta alusmekkoa varten 30 e (toistaiseksi tekemättä, mutta toivo elää)
* Sifonki Eurokankaasta 8 e (hullutus, varoisit nainen kangaskauppoja!!)
* Valkea silkkivilla huiviin samasta paikasta 30 e (niin syötävän ihana kangas ja tämän päärmäämisen olen sentään aloittanut)
Kierrätyskeskuksesta punaruskea villakangas  4 e (no comments)

Lokakuu rahanmenon kuu
Harmaat käsineet FB:n vintagekirppisryhmästä 7 e (paljossa käytössä)
* Rintaliivit, sukkanauhaliivit ja sukat 45 e
* Musta silkki-villa-aluspaita Tam-silk 30 e (hyvin miellyttävä yllä, ja vaikuttaa pesunkestävältä. Voin suositella!)
* Pitkikset ja aluspaita Tam-Silk (Huilin kautta. Tulisipa kunnon pakkaset niin pääsisi testaamaan.)
Hattuneula ja silkkikukka Antik Trianon 55 e (hattuneulat ovat minulle hyödyllisiä, mutta samalla hurmaava ja houkutteleva keräilykohde, ja ehkä niitä nyt alkaa olla tarpeeksi)
Kynähame harmaan jakun kankaasta Aipaette 215 e (Hame: kallis. Siisti kävelypuku matka-asuna: korvaamaton tyytyväisyyden tunne)
* Harmaat ja mustat sukkahousut 52 e (matkaa varten olemuksen siistiytys, alensin parit vanhat puhkikuluneet sukkikset rättilootaan)
Virkattu koriste lahjaksi Huilin Riikalta 0 e

Marraskuun matkalla shoppailin niin hillitysti, että itsekin ihmettelen itseäni
* Posliinikorvikset Göteborgista 40 e (hyvät arkikorvikset)
Rintakoru Amsterdamista kirppikseltä 1 e (kuva alla)

Japaninsaappaiden korjaus 35 e

Joulukuu
* Ystäväni Sanna Kananojan tekemä hopeinen rintakoru 70 e
+ saman sarjan korvikset joululahjaksi (sopivat minulle täydellisesti ja käytössä jo vaikka kuinka monta kertaa)
Vanha vihreä kaulahuivi vanhempien luota 0 e (mätsää vihreisiin käsineisiini)

Yhteensä talouteen on tullut 59 vaatetta tai asustetta (kenkäparit & käsineparit toki laskettu yhdeksi), joista tosin kaksi tuotetta on samantien poistettu, kahdet käsineet tulleet käyttökelvottomiksi ja jokunen sukkahousukin kai jo käytössä kulunut. Varsinaisia vaatteita hankin/sain kahdeksan, joista kaksi (vääränkokoinen talvitakki ja vaihtojuhlista saatu mekko jakkuineen) ei ole päätynyt vaatekaappiini. Sukkatuotteita ja alusvaatteita, siis jatkuvasti kuluvia ja korvattavia määrästä on 18, jatkuvasti häviäviä ja sen takia yhtä mittaa korvattavia käsineitä neljä paria. Yliedustetuinta kategoriaa eli asusteita, hattuja ja koruja peräti 24 (??!!), tosin osa niistä lahjoina saatuja. Asusteiden ym. tilpehöörin määrä on järkyttävä, ilmeisesti kompensoin hillittyä "varsinaisten vaatteiden" hankintatahtia silkkikukilla ja vintagekoruilla. Suosittelisin itselleni Hyvän mielen vaatekaapin lukemista, jos en olisi sitä itse kirjoittanut...

Hankin vaatteita ja asusteita 1253,1 eurolla, ja lisäksi ostin kankaita 172 eurolla. Suutariin ja pesulaan meni 143 euroa. Hankintabudjettini piti olla 1300 euroa miinus viime vuoden japaninereissun ostokset, eli kieltämättä meni rahaa enemmän kun suunnittelin. Määrällisesti suurimpaan ketegoriaan asusteet, hatut ja korut upposi 265 euroa, josta ainakin puolet olisi voinut säästääkin. Kalleimmat hankinnat, punaiset kesäkengät ja harmaa ompelijalla teetetty hame, olivat onneksi vuoden parhaimpien hankintojen joukossa. Monet huonot hankinnat taas olivat halpoja tai jopa ilmaisia. Kangasostoksille olisi melkeinpä pitänyt jättää menemättä, koska en saanut ommeltua yhdestäkään tänä vuonna ostamastani kankaasta mitään. Säästäisin paljon rahaa jos saisin lähetettyä mieheni ostamaan välttämättömät ompelulangat ja kovikekankaat!

Jättikierrätyskeskuksessa materiaalia metsästämässä

Kierrätyskeskus innostui yhteistyöstä laatukirjan suhteen, ja sain viime viikolla kutsun Espoon suureen kierrätyskeskukseen hakemaan testimateriaalia. Olin jo edellisen kirjan tutkimusvaiheessa kerran tutustumassa Lönnrotinkadun (nyt ikävä kyllä ja suureksi harmikseni) lopetettuun kierrätyskeskukseen, jossa minun hämmästellessäni vaatemääriä sanottiin että isommissa kierrätyskeskuksissa vasta saa käsityksen siitä mitä suuret vaatemäärät oikeasti ovat. Nyt sitten pääsin tälläiseen oikeasti suureen lajittelukeskukseen, ja totta tosiaan! kyllä muuten maailmaan mahtuukin tavaraa ja ennenkaikkea vaatteita. Paikka oli päätäpyörryttävän valtava. Työntekijöitä on yli 200, joista lajittelussa seitsemisenkymmentä, ja lisäksi vielä vapaaehtoisia myymälässä.






Sain mm. kuulla, että vuotuisesta noin 4 miljoonasta vastaanotetusta pientavarasta yli 70% on vaatteita. Niistä yli 2 miljoonaa menee myyntiin, miljoona ilmaishuoneisiin jakeluun ja loppu materiaaliksi tai energiajätteeksi. Kierrätyskeskus on siis mielestäni todella hieno keksintö ja kannatan sitä ja sinne lahjoittamista kaikinpuolin, mutta eikö arvoisista lukijoistanikin ole varsin kahjoa, että pääkaupunkiseutulaisilta (vähän päälle miljoona henkeä) liikenee antaa ilmaiseksi yli kolme miljoona vaatetta vuodessa, siis kolme vaatetta laskennallisesti per henki. Kyllä on saattanut muutama ylimääräinen riepu tullut hankittua, kun ylijäämää on noin paljon.



Vaatelajittelussa minut otti huomaansa Joanna, joka avusti sopivien materiaalinäytevaatteiden etsinnässä (Kiitos vielä!!). Otimme kohteeksi erään esilajitellun jättimäisen pahvilaatikon, josta sitten nappailimme sopivia vaatteita. Laatu vaihteli ällöttävistä keltapinttyneistä nyppyläjistä tip top aivan uusiin vaatteisiin - jotkut eivät raaski laittaa mitään roskiin, vaan hävittävät ällöimmätkin vanhat vaatteet Kierrätyskeskuksen kautta (jossa ne päätyvät energiajätteeseen), toisilla taas riittää upouusia harhahankintoja lahjoitettavaksi.




Vein toki itsekin hieman tavaraa kun nyt kerran olin menossa kierrätyskeskukseen. Pari lautasta, lastenvaatteita, sisustustilpehööriä jne. Kun olin saanut ison kassillisen vaatenäytteitä, kävin vielä etsimässä muutamia tarpeellisia tavaroita myymälän puolelta. Talvihanskoja Pikku onnettarelle en löytänyt, mutta A4-paperiastian sain. Lisäksi ostin pari aluslautasta työhuoneen kahvikupeille (tunnustan, että työhuone on joskus ostovaraventtiili), pari pitsinpätkää ja ihanan tuntuisen bambinruskean villamaisen kankaan. Olisin varmaan ostanut yläkuvan supersöötit sinikuvioiset lautaset, jos en olisi juuri lahjoittanut samaiseen paikkaan kahta lähes samanlaista ruskeakuvioista…  uusia hankintoja stoppaa kiitettävästi se, että on juuri antanut lähes saman tavaran tarpeettomana pois.

Lopuksi vielä välitän pyynnön Kierrätyskeskuksen lajittelijoilta:
MUISTAKAA AINA TYHJENTÄÄ LAHJOITUSVAATTEIDEN TASKUT!
Aivan tavanomainen räkäliina on todella ikävä kun se on ventovieraan ihmisen taskussa hautunut ja osuu käteen vaatteen lajittelussa. Puhumattakaan eksoottisemmista jäänteistä kuten tekohampaat!

Loput tuliaiset Tukholmasta

Pari hienoa löytöä Tukholmasta jäi vielä esittelemättä.

Emmauksen kellarivintageputiikki Södermalmilla on ehdottoman suositelmava kohde jos pitsi, vanhat vaatteet ja muu vintagetilpehööri kiinnostaa. Itselleni löysin sieltä siis edellisessä kirjoituksessa tarkemmin esitellyt pitsiverhot, ja sitten allaolevan kuvan beiget käsineet, jotka maksoivat 120 kruunua eli alle 15 e. Nämä tulevat käyttöön kevätkaudella mustan 3/4-hihaisen takin ja ruskean uuden hatun kanssa. (Mietin jo kevään vaatevalikoimaa, helmikuun lopussa vaihdan. Oikein yllytän itseäni kyllästymään talvivalikoimaan, jotta uusi satsi tuntuisi sitäkin ihanammalta!)

 

Betty-lehti löytyi Götgatanin monipuolisesta lehtikaupasta. Uusi tuttavuus, ja nyt olen aivan ihastunut.

Pastellinväristä, vintagehenkistä tyttömäistä tyyliä ja siihen sopivia puuhia palvova lehti sopii minulle kuin hansikas käteen. HUOM! Nettisivuilta voi kolmen punnan hintaan tilata sähköversiot jo ilmestyneistä Bettyistä, hyvä idea mielestäni.

Lehdestä löytyi mm. italialaisen Vivetta-vaatemerkin esittely, siinäkin uusi tuttavuus jonka sööttiyden äärellä voi vain huokailla!

 

Vielä samaisesta Emmauksesta nappasin 10 kruunulla mukaan kaksi pellavaista, persikanvärillä kirjottua pikkuliinaa ja 6 metriä hyvin siroa leavers-pitsiä. Olen innostunut ajatuksesta ommella itselleni elegantteja alushousuja, pellavaiset "viikunanlehdet" toisi hiukan huumoria pöksyihin. 

Emmauksesta löytyi vielä kolme tyylikästä puuhenkaria takeille 10 kr/kappale, kaksi kaunista kiemuraista taulunkehystä ja pari villapaitaa lapselle. Kassi, joka oli lähes tyhjä lähtiessä, oli paluumatkalla aivan täynnä!

Tuliaisia Tukholmasta

Ensimmäinen parisuhdematka sitten Pikku Onnettaren syntymisen, suuntautui Tukholmaan (sellainen tavanomainen 5 tuntia perillä -risteily). Ihana, rentouttava reissu, johon laivalla löllimisen lisäksi kuului mielenkiintoinen länsi-Afrikan veistosperinnettä esittelevä näyttely, käyskentelyä Södermalmilla ja parin kirpparin koluaminen.

Olen muuten ihan intona Mujista ostetuista kosmetiikan matkapurkeista:

Kahden yön reissuun tarvittava naamanhoitoarsenaali mahtuu vaikka takataskuun.

En ottanut koko reissulla kuvan kuvaa, en edes kännykän kameralla. Rentouttavaa kai sekin!

Innostuin ostelemaan lehtiä. Näin kevättalvella kaikki värikäs kutsuu, mitä enemmän sateenkaaren värejä sen parempi.

Bazaar-lehden kannessa oleva sateenkaari-pitsi-mekko saa minut aivan intoihini. Hyvä Chanel!

 Kevään kukkaismuotia, keskellä pökerryttävän ihana  Dolce&Gabbanan kirjottu verkkopohjainen kauhtana. Kiisin katsomaan netistä D&G-kevätkokoelmaa, ja siinä on paljon ihanan yletöntä silkkikukka-kirjonta-pitsihuumausta.

 Miu Miun kukkatakki muistutta minua omasta kukkatakistani, joka on tällä hetkellä Tiinan luona odottamassa vuoria. Kukkatakkini on tehty samasta kankaasta kuin kuvan Belovedin pussukka, ja tilasin sen jo useampia vuosia sitten Tiinalta. Vaikka kaava on sama kuin kahdessa muussakin Tiinan ompelemassa vuorittomassa takissa, se ei vaan koskaan oikein solahtanut päälle luontevasti, joten pyysin Tiinaa vuorittamaan sen kevääksi.

Näin Hyvän mielen vaatekaapin jälkeen tulee tosin mieleen, että kukkakuvioinen takki ei ole kovin monikäyttöinen vaate ja vaatii muulta puvustukselta aika vähäeleistä linjaa... Ehkä pitää ommella samasta kankaasta mekko ja käyttää niitä aina yhdessä!
 

 Burberry Prorsum on innostunut paksulankaisista Leavers-pitseistä, joita ennenvanhaan tehtiin pöytäliinoiksi. Hyvin yksinkertaisen mallisena mekkona toimii kyllä hienosti.

 Michael Korsin valkokirjonnalla koristettu pellavamekko kolahti niin lujaa, että mietin parhaillaan intensiivisesti oman version tekemistä.

 

Lopuksi suloisin aukema, keväisiä ruusunnuppuja muistuttavat mekot. Lehden alla huippulöytö Emmaus-hyväntekeväisyyskirppiksen vintagekaupasta: maailman kauneimmat tyllipitsiset verhot.

 Sain parilla kymmenellä eurolla kaksi päälle kolmemetristä puuvillaista tylliverhoa. Tyllille on kirjottu ketjusilmukoilla hennosta musliinista kiemuroita ja kukkia, ja vielä runsaat leikekirjonnat. Tämän tapaista tyllille tehtyä applikointia kutsutaan Carricmacross-pitsiksi, ja applikaatiot voi kiinnittää joko neulalla ommellen tai tambour-koukulla ketjusilmukoiden. Ketjusilmukoita voi kirjoa myös koneellisesti, eikä tietääkseni ole mahdollista erottaa koneellisen ja käsintehdyn ketjusilmukan eroa (muuten kuin jos käsinkirjojan käsiala on epätasainen).

Reikäkohdissa on taatusti käsin ommeltuja "hämähäkkejä", mutta se ei vielä kerro mitään siitä onko myös ketjusilmukointi thety käsin. 1800-luvulla oli yleistä yhdistää käsin ja koneella tehtyjä elementtejä tekstiilitöissä. 

Nyt kun vaan keksisin mihin nämä ihanat ripustaisin. Mies ei ole innostunut pitsisisustuksesta, joten joko otan eron tai sitten vien nämä työhuoneelle. Taas nousee mieleen haave pienestä pitsikaupasta!!!

Hyvää palvelua ja musta pitsi ei hellitä

Tälläinenkin hieno idea näyttää toimivan oikein hyvin: Suomessa valmistettu juhlavaatemallisto, jonka vaatteita voi kaupan tangon lisäksi saada mittojen mukaan teetettynä. Jos vaatetta pitää jostain syystä muokata, firman oma ompelimo hoitaa senkin pienestä maksusta. Klassiset vaatemallit ja huomaavainen palvelu, oikein hyvä siis kaikinpuolin. By Marja nimeltään.
(Tämä ei muuten ole maksettu mainos, vaan kävin kyseisessä liikkeessä hoitelemassa äitini silkkisen juhlamekon korjailua. Helmaan oli tullut tahra, jota ei pesulassakaan saanut pois. Koska samanväristä silkkiä ei enää ollut varastossa, tahrakohta korvataan kahdella murretun roosan värisellä suikaleella. Periaatteessa mikä vain ompelimo voisi tehdä raidan, mutta täsmälleen saman laatuista silkkiä ei välttämättä saa muualta. Ja koska heillä on kaavat tallella kaikista vaatemalleista, jos samaa väriä olisi ollut tallella niin koko helmakappaleen olisi voinut vaihtaa ilman aikaavievää ja kallista kaavan piirtämistä vanhasta kappaleesta).

Olen ostanut samasta kaupasta beigen juhlakäsilaukun ystäväni häihin vuonna noin 2008? 2007? ja se on edelleen pääasiallinen juhlalaukkuni. Loistavaa neutraalia muotoilua, ja väri joka sopii kaikkiin asukokonaisuuksiin.

Joku aika sitten pähkäilin mustan silkkipitsin ostamista tai jättämistä. Päädyin järkiperustein jättämään ostamatta, ja sittemmin se olikin hävinnyt antiikkikaupan tekstiilihyllystä. No eilen piipahdin ihan vain pikaisesti samaisessa kaupassa, ja mikä kangashyllyltä loikkasikaan kimppuuni? Se sama pitsi! En tiedä missä se on piilinyt tällä välillä, mutta siellä se oli edelleen. Nappasin muutaman kuvan.
Enkä vieläkään ostanut sitä!

pitsiaiheinen linkki:
Maison d'exceptions - paljon asiaa mielenkiintoisista tekstiilitekniikoista, muunmuassa pitsistä. Pitsijuttu kertoo pitsivalmistajien perustamasta suunnittelukilpailusta, jossa etsitään uusia ideoita ja näkkulmia pitsinvalmistukseen.

Blogikirppis: Pitsiä & pitsivaatteita

Julkistushässäkkä on enimmiltä osiltaan ohi ja nyt takaisin talon tyhjentämiseen matkaa silmälläpitäen. Blogikirppis siis jatkuu! Tavarat saa noutaa Helsingin Stokkan kellon alta tai vaihtoehtoisesti postitan (postikilut lisätään). Tarkempia mittoja ym. saa kaikin mokomin kysyä.

Ensimmäisenä Pariisin kirpputorilta ostamani antiikkinen valkoinen paita. Väljä malli. Kauniit handmaschine-brodyyrit ja laskosryhmät. Arviolta väliltä 1880-1910. Puuvillaa. Kainaloa korjailtu hiukan kömpelösti, muutoin ehjä. Edelleen käyttökuntoinen iästään huolimatta, voi mm. pestä pesukoneessa. Hinta 8 e. Varattu!

 Musta brodyypaita 50-luvulta. Lyhyet kimonohihat, pippurinapit. Puuvillaa. Väljä malli. 7 euroa. Myyty!

Pitsikirjasta tuttu revinnäiskoristeltu silkkinen hame. Ei mahdu minulle, ollut säilössä vuodesta 2010. Säilytyksessä tullut outoa haaleaa tuhrua, joka ei oikein näy kuvassa. VY noin 65 cm
Hinta 5 e (huomioi tuhru!)Annettu pois!

Murretu vaalean/lohenpunainen pitsibolero 50-luvulta. Kimonohihat, alhaalla kaksi nepparia joilla saa vyötäröltä kiinni. Hyvässä kunnossa, en ole havainnut vikoja. Nylon/viskoosi leavers-pitsiä.
8 euroa. Myyty!