Lace Factory in Mäntsälä II

Vaasa Lace factory lace sample book / Vaasan pitsitehtaan näytekirja

Päivi has a giveaway lottery in her blog Pikku Zakka! Check it out, the lucky one will get some linen and cotton lace from Finland's (and probably Scandinavia's) last working lace factory!
Päivin englanninkielisessä Pikku Zakka -blogissa on mahdollisuus saada Osavacon, Suomen ja luultavasti koko Pohjoismaiden viimeisen toimivan pitsitehtaan pitsejä!

We oohed and aahed over the myriad samples of lace. Voihkimme onnesta pitsinäytteiden äärellä.


There's just something about fine lace that makes a girl smile.
Ihanat pitsit loihtivat tytön huulille hymyn.

Pastel rainbow of lace / pastellisateenkaari

This lace is particularly smart design: it has the appearance as if the threads turn backwards in the central curly motif, which is of course impossible in lace made in Barmen machine (and other bobbin type lace machines as well). In handmade bobbin laces threads can turn backwards since the worker decides the course of each bobbin separately, but in machine only sideways and forward movement is possible.
Tämä pitsityyppi on erityisen hienostunut, näyttää siltä kuin langat kääntyisivät takaisinpäin kiemuraisessa keskinauhassa. Barmen-koneissa (ja muissakin nyplätyn oloista pitsiä tekevissä koneissa) lanka voi kuitenkin kulkea vain joko sivulle tai eteenpäin. Käsin nyplätessä lanka voi kääntyä takaisinkin päin, koska nyplääjä määrää kunkin nypylän kulun erikseen.



Afterwards we went for a cup of coffee and something to eat at Mäntsälä's cute café (sorry I forgot the name!).
Pitsitehdaskierroksen jälkeen kävimme söpössä kahvilassa kahvilla ja herkuilla (kahvilan nimi ehti jo kadota päästäni).

Lace Factory in Mäntsälä

Lace punchcards / pitsimalli-reikäkortteja

Long time since the last post! But I have an exciting tale to tell, about Finland's last remaining lace factory. By lucky chance Päivi of Peikonpoika lives in Mäntsälä and knew about this secret treasure, which is quite well hidden. Even Finland's Textile Producers Association told me there are no more lace factories and very knowledgeable saleslady at Nappitalo haberdashery shop ad no idea about it.
Päivää pitkästä aikaa! Nyt onkin kiintoisa tarina kerrottavana, nimittäin tutustuminen viimeiseen toimivaan suomalaiseen pitsitehtaaseen! Onnekkaan sattuman kautta jokin aika sitten tapaamani Peikonpoika-putiikin Päivi asuu Mäntsälässä, ja osasi kertoa tästä salaisesta aarteesta. Suomen tekstiilialan liitto arveli että kaikki pitsitehtaat ovat jo lopettaneet eikä Nappitalon asiantunteva myyjärouvakaan tiennyt tästä.

Thread spools dancing around each other / puolat tanssivat piirissä

So, Päivi had arranged the wonderful chance to visit Anneli and Tommi Jyrä's Osavaco lace company. You know I'm fascinated with lace machines so this trip was a real treat for me.
Anneli showed us around and explained how the machines work and the history of the company. It's a small family company, started for interest in the lace machines.
Anneli used to run Käsite handicraft kit company and buy laces for the kits from Vaasa lace factory. One autumn over 20 years ago Vaasa factory's salesman did not contact them as he usually did. Anneli inquired what's going on and found out the factory had closed down!

Päivi järjesti tilaisuuden käydä tutustumassa Anneli ja Tommi Jyrän Osavaco-pitsifirmaan. Pitsikoneet kiinnostavat minua vallan tavattomasti, reissu oli siis puhdasta herkkua minulle!
Anneli esitteli paikat, kertoi firman historiasta ja selitti kuinka koneet toimivat. Kyseessä on siis pieni perheyritys, joka on perustuu mielenkiinnolle pitsikoneita kohtaan. Anneli pyöritti aiemmin käsityöpaketteja valmistavaa Käsiteö-yritystä. Pitsit paketteihin hän hankki Vaasan pitsitehtaalta. Eräänä syksynä yli 20 vuotta sitten Vaasan pitsitehtaan asiamies ei ottanutkaan tavalliseen tapaansa yhteyttä. Anneli selvitteli mistä on kyse ja ilmeni, että tehdas oli lopettanut!

Anneli Jyrä and one of the machines / Anneli Jyrä ja yksi pitsikoneista

Since the machines were about to be thrown away, Anneli agreed to buy them. One of the conditions of the sale was that they have to empty the whole huge factory hall. In one afternoon they had to pick some of the hundreds of lace model books, punch cards and all sorts of interesting bits and pieces. Quite a lot had to be thrown away anyway - it's a bit sad to think about all those historical artefacts rotting away at some dump. But thanks to them at least part survives, otherwise there would be nothing left! Vaasan Pitsitehtaan koneita oltiin jo heittämässä pois kun Anneli osti ne. Yksi kaupan ehdoista oli, että hänen piti tyhjätä koko tehdashalli. Yhden päivän kuluessa Jyrät valikoivat mukaansa osan sadoista pitsimallikirjoista, reikäkorteista ja kaikesta muusta mitä tehtaalta löytyi. Suuri osa joutui kuitenkin kaatopaikalle - ajatus näistä historiallisista tavaroista mädäntymässä hiljalleen roskakasassa on surullinen. Kiitos Jyrien sentään osa on talletettu, ilman heitä ei olisi jäänyt mitään!

Threads wind around each other and form a lace "tube" (seen at the top of the photo, around a metal rod). Two of the threads are plastic, which are easy to pull away, to open the tube into flat lace. Toistensa ympärille kietoutuvat langat muodostavat pitsisen putken (näkyy kuvan yläosassa metallitangon ympärillä). Kaksi langoista on muovia, ne vedetään lopuksi käsin pois niin että putki aukeaa litteäksi pitsinauhaksi.

They have currently six working Barmen machines with different number of spools and a couple more waiting to be fixed.
Nyt käytössä on kuusi barmen-tyyppistä konetta ja muutama odottaa korjausta.

Punch card strips are hand-sewn together to form a loop. Spool movements are dictated by the holes in the cards. / reikäkorttisuikaleet ommellaan käsin yhteen reunousta niin että muodostuu lenkki. Puolien liikkeet määräytyvät kortin reikien mukaan.

Completed lace tube is wound around.. this howdoyoucallit, which is beautiful wood polished by decades of use. After it's full, the plastic threads are removed, lace is opened and put through a special narrow wringle.
Koneesta suoltuva pitsiputki kiertyy tämän häkkyrän ympärille, joka on kaunista vuosikymmenten käytön hiomaa puuta. Kun pitsimäärä on valmis, muovilangat vedetään pois, pitsiputki aukaistaan ja pitsi prässätään erityisellä kapealla mankelilla.


There were so many fascinating things to learn! It would really be a shame if all this knowledge disappeared. I think these people deserve some sort of award for preserving these masterful examples of mechanical skill and lace history.
Opin pitsitehdasvisiitillä hurjasti kaikkea kiehtovaa. Olisi sääli jos kaikki tuo tietotaito hukkuisi. Minusta Osavacolle pitäisi myöntää jokin tunnustus näiden mekaanisen insinööritaidon mestarinäytteiden ja pitsihistorian säilyttämisestä.

ps. Jos joku lukijoista on Lohjalta, olen kiinnostunut Lohjan pitsitehtaan vaiheista. Se oli toisiksiviimeinen Suomen pitsitehdas.

Black Lace Photoshoot II

Kallio district has surprisingly lots of green (and yellow and red in this season) and nice buildings too.
Kalliossa on yllättävän paljon vihreää (ja keltaista ja punaista näin syksyllä) sekä kivoja rakennuksia myös.

Accessories & props bag / asuste- ja propsikassi

After the photoshoot outside Cafe, tired but accomplished / kuvauksen jälkeen Kahvila Villipuutarhan ulkopuolella, väsyneenä mutta aikaansaaneena

Black Lace Photoshoot

Our final photoshoot was on Sunday and today. Riina came to Helsinki to have some urban spirit with our black lace outfits.
Now that all the photos with people are done, and only some detail pics of laces are left to photograph, it seems we are still itching to take more lace photos. Another book perhaps?!

Viimeiset kuvaukset olivat sunnuntaina ja tänään. Riina tuli Helsinkiin kuvaamaan mustia pitsejä urbaanissa ympäristössä. Nyt kun mallikuvaukset ovat ohi, ja jäljellä ottamatta enää joitakin tasokuvia vaatteista ja pitsidetaljeja, tuntuu että kuvaideoita ja pitsienergiaa jäi jäljelle. Toinen kirja?!


Senaatintori square where the Helsinki Cathedral is. Sunday weather did not exactly favour us, but on the other hand it did not rain either. Or snow.
Senaatintorilla Tuomiokirkon edessä. Sunnuntain sää ei varsinaisesti suosinut kuvauksia, mutta eipä toisaalta satanut vettäkään. Eikä räntää.

Pretty colourful leaves! Kirjavaiset syyslehdet, oi oi.

shoppin'

Lately i've been in a shopping mood. I've tried to divert it to buying food (good bread! good cheese! and handmade chocolate which is so good only one piece wins over a whole box of lesser chocolate), but it succeeded only partially. Found some cute lacy handkerchiefs at a thrift shop and, after a long time, Novita yarn company made something that broke my decision not to hoard more yarn. I have a cardboard box full of yarns in almost all colours of the rainbow. But their recent Tempo and Stone yarns are rather the colour of dust or mud, which does not sound that exciting but right now looks lovely.

Viime aikoina on vaivannut kova shoppailuhimo. Olen koittanut kanavaoida sitä laaturuuan ostamiseen (hyvää leipää! Kunnon juustoa! ja sellaista hyvää käsintehtyä suklaata, jonka yhden palan makuelämys voittaa levyllisen tavanomaista suklaata) mutta jotain muutakin on silti tullut hommattua. Samarias-kirpparilta Kalliosta löytyi nättejä pitsinenäliinoja ja Novita on saanut aikaiseksi lankoja jotka houkuttelivat vastustamattomasti. Minulla on kyllä pahvilootallinen lankoja kaikissa sateenkaaren väreissä, ja olen päättänyt olla ostamatta lisää, mutta Tempo- ja Stone-lankojen natural-mudansävy olikin sitten se puuttuva värikartan osa.


Samarias thrift store finds / Samarias-kirpputorin löytöjä:


Machinemade eyelet lace. Usually I despise eyelet where the stitches are so far apart, but here the holes are so large that the combination is in balance.
Konetekoista brodyyriä. Yleensä inhoan brodyyriä jossa pistot ovat noin harvassa (tehtaan piheyttä tekoajan ja langan kanssa), mutta tässä reiätkin ovat normaalia isompia ja niin kokonaisuus näyttää tasapainoiselta.

Princess tape lace (this is the back side) / prinsessa-nauhapitsiä, nurja puoli

Carefully hand-sewn eyelet border and mysteriously clumsy X / huolellisesti käsinommeltu reunus ja ihmeellinen kömpelösti ommeltu X


Valenciennes, probably machine-made. I'll have to consult my trusty The Identification of Lace by the lace authority Pat Earnshaw though to make sure. I'd be super happy to own a piece of handmade Valenciennes, but it's unlikely.
Valenciennes-pitsiä, luultavimmin koneella tehtyä. Pitää vielä varmistaa asia The Identification of Lace -kirjasta (tekijä alan auktoriteetti Pat Earnshaw ). Olisi mahtavaa jos huomaisin omistavani palan käsinnyplättyä valneciennesia, mutta se olisi varsin epätodennäköistä.


All of the above photoed on Marimekko's Purnukka fabric, which waits to be cut and sewn into a dress. I'm planning to make a collar from the small linen tablecloth in the photo above, somehow the clear shape matches the print.
Kuvien pohjana toimi Marimekon Purnukkakangas, josta aion tehdä mekon. Kauluksen mekkoon taidan tehdä kuvan pellavaisesta liinasta, selkeät kaaret sointuvat jotenkin printtiin.



Closer look at the Novita yarns / lähikuva Novitan langoista


Hey, the linen cloth looks good with chunky mud-coloured yarn too!
Liinahan sopisi mudanvärisen muhkuisen langan kanssakin!


I had a doggy visitor today. She loves my hairy carpet. Tämänpäiväinen hauvavauva-vieraani rakastui karvamattoon.

Things falling into place (or being dragged into place)

It's time to make decisions about the book; how many pages, what goes into which section, the layout, the cover etc. So me and Emmi had a meeting this week to make a list of pages. It's quite long!
Nyt pitää alkaa tehdä päätöksiä kirjan suhteen; sivujen määrä, ohjeiden järjestys, taitto, kansi jne. Kokoustimme Emmin kanssa ja koitimme tehdä sivulistauksen. Niitä on paljon!


First we had a business lunch at Cafe Villipuutarha and topped it with a shared mudcake. See how they seated us in the table with crocheted tablecloth!
Aluksi söimme bisneslounaan Kahvila Villipuutarhassa. Pisteenä I:n päälle jaoimme mutakakun, mmm... Huomatkaa että emidät sijoitettiin pöytään jossa on virkattu liina!



Emmi shares a workspace called Panama with a couple of other girls. It's wonderfully inspiring, full of lovely things to get distracted by. On the wall all of the Lace Book's photos.
Emmin työhuone Panama on huiman ihana paikka, kaikkea ihanaa tutkittavaa. Seinällä pinnakkaiset Pitsikirjan valokuvista.


Emmi tries to make lacy neckwarmer Siiseli to attack. Beware! It has sharp teeth. Emmi härnää lusikalla Siiseli-kaulakettua. Varo! Sillä on terävät hampaat!


Helsinki autumn evening / Helsingin syksyilta

Ett Hem 1809 exhibition

Hand-quilted and embroidered silk duvet / käsinkirjottu ja -tikattu silkkipeitto

On Sunday I visited an exhibition about a typical Society home in Finland in year 1809. It was nice, though I have to say they had some anachronistic laces there (which in all probability bothered no-one but me). Drawn work in the photo was suited to the era though, and superb quality too. I've done some work of same type, on much coarser scale, and a 20 cm long strip took 8 hours of concentrated work time. So the decorated bed linens must be hundreds of hours' product.
Sunnuntaina tutustuin viimeistä päivää auki olleeseen Ett Hem 1809 -näyttelyyn, joka esitteli tyypillisen suomalaisen seurapiirikodin sisustuksen tuolta vuodelta. Mielenkiintoista, mutta bongasin muutamia väärän aikakauden pitsejä (jotka eivät takuulla vaikuta kehenkään muuhun kuin minuun). Yläkuvan sidepistorevinnäinen oli kuitenkin ymmärtääkseni ajankohtaan sovelias, ja upeaa työtä. Olen tehnyt samalla tekniikalla mutta paljon karkeammalle kankaalle muutamia töitä, ja noin 20 sentin mittaisen koristeen tekemiseen meni semmoiset kahdeksan tuntia aherrusta. Joten noihin petivaatteisiin on mennyt varmaan satoja tunteja työtä.



Framed embroidered picture with humorous characters / viehko kirjottu kuva, harmi kun lasi heijastuu kuvassa.


Other than that, I've been writing at Cafe Villipuutarha and eating their wonderful new cakes. They are a bit on the expensive side, but on the other hand 2 people can share one piece and feel completely satisfied. Their gorgeous mudcake is such concentrated goodness that I'm surprised it's even legal.
Muuten olen istunut Kahvila Villipuutarhassa kirjoittamassa ja syömässä heidän uusia herkkukakkujaan. Ne ovat hiukkasen kalliita, mutta toisaalta kaksi ihmistä voi syödä yhden palan puoliksi ja tulla siitä aivan täyteen. Varsinkin mutakakku on sellaista tiivistettyä nautintoa että ihme kun se on edes laillista.



I'm seeing lace everywhere, tram electric lines look like some giant very airy lace structure.
Näen nykyään pitsiä kaikkialla, ratikkajohdot tuovat mieleen ilmavan jättikokoisen pitsistruktuurin.

Autumn & Lace collars

You will now see my collection of lace collars, since I just can't seem to be able to get good photos of black lace things I'm working on right now. I'll leave photographing them to Riina. They are probably going to look quite dramatic, with the autumn stormy weather and all.
Here are embroidered tulle collar, tatted collar and a crocheted collar which was donated to our book by whitecountry.
Esittelen nyt pitsikauluskokoelmani, kun en tunnu saavan hyvää kuvaa tekeillä olevista mustan pitsin jutuista. Jätän suosiolla niiden kuvaamisen Riinalle. Niistä kuvista tulee varmaan aika dramaattisia, syysmyrksyt ja kaikki.
Ensimmäisessä kuvassa esiintyy kirjottu tyllikaulus, käpyilty kaulus ja virkattu kaulus.

Three chemical lace collars, the largest one is quite old (beginning of 20th century?), the one on the left is from 1950's-early sixties and the one one the right is newer, maybe 1980's.
Kolme koneommeltua pitsikaulusta; isoin on perin vanha, (ehkä viime vuosisadan alusta), vasemmanpuoleinen viisikymmen- tai kuusikymmenluvulta ja oikeanpuoleinen uudempi, ehkä 80-luvulta.

From left: Crocheted collar, tape lace collar, eyelet lace collar which I made for the book and one more chemical lace collar.
Vasemmalta lukien: virkattu kaulus, nauhapitsikaulus, brodyyrikoristeinen kaulus jonka tein Pitsikirjaa varten ja alanurkassa vielä yksi koneommellun pitsin kaulus.

If wearing a lace collar on the top of your clothes feels too conspicuous, it can also peek from under your t-shirt neck for a bit of decorative charm.
Jos pitsikaulus tuntuu liialliselta, sen voi asetella kurkistamaan esim. t-paidan pääntieltä.


Dark autumn skies and lots of water coming down / synkeät syyssäät ja vettä tulee kuin.. no ainakin ihan tarpeeksi.



'