Hämeentieltä Helsingistä, jostain vallilan koulun läheltä, löytyi uusi kirpputori. Jos liikkuu siellä suunnalla, kannattaa käydä vilkaisemassa - tarjonta oli monipuolista ja kiintoisaa, paikan nimi vaan ei jäänyt muistiin. Ostin vuoden 1952 Omin käsin -lehden, nappeja, muutamia pitsinpaloja...
... ja pari lasipurkkia, hyödyksi kuivaruokakaapin järjestyksenpidossa. Tai voi olla, ettei niistä nyt niin hyötyä ole, mutta näyttääpähän hauskemmalta. Harvoin löytää noin isoja lasitöniköitä kuin taaempi, se on pälle 25 cm korkea. Tämä on taas jotain keski-iän oireita, vimmattu halu pistää ruoka-aineet lasitölkkeihin.
Omin Käsin -lehdestä: Nyplättyjä matkamuistoja tuleville olympialaisturisteille. Kirjoittaja on huolissaan siitä, ovatko tarjolle tulevat matkamuistot riittävän edustavia, tyylikkäitä ja hyvin valmistettuja.
Virkkausmalleja kodintekstiileihin ja nuoren tytön kaulus. Oikeanpuoleisen sivun pitseihin ei ole ohjeita, mutta "taitava virkkaaja saa kuvastakin katsomalla mallin selville".
Käsityöopettajaopiston opiskelijoiden taitavasti koristamia suuritöisiä puseroita.
Mahtavan kärttyistä kärinää Taideteollisuusnäyttelyn annista. Oikeanpoleisen kuvan esineistä: "Näissä kankaissa ei ole mitään moittimista, onhan vaatimattomuuskin kaunista... Samaa ei voi sanoa näistä. Mitä ne ovat?". Suosittelen lukemaan, hupaisaa!
Tässä pitsiostoksia. Harvoin enää tulen ostaneeksi mitään virkattua, kun sitä on kokoelmiini kertynyt aika lailla. Virkattu kolmio (varmaankin tyynyliinan tai pöytäliinan kulmaan tarkoitettu) oli kuitenkin niin hienoa työtä ja monimutkainen malli, että se tuli hankittua. Oikealla käsintehtyjä valko- ja reikäkirjontaliinoja, huolellista työtä nekin.
Pari lähikuvaa vielä, nätit pykäreunat. Kyllä taas olisi tekijää kiukuttanut, jos olisi saanut tietää että monien tuntien työ myydään vaivaisella parilla eurolla...Tukholmasta kerron ensi kerralla, kunhan saan kuvani järjestykseen!
