Saalista Kierrätystehtaalta ja Parsintapajalta

 

Vaatevallankumous tuli ja meni, toivottavasti tapahtuma herätti ihmisiä toimintaan! Parsintapajalla oli mielenkiintoisia keskusteluita, joiden soisi jatkuvan. Visioin jo avointa kerran kuussa kokoontuvaa vaateasioiden ja vastuullisuuden keskustelukerhoa, jossa asiasta kiinnostuneet, niin kuluttajat, tuottajat kuin järjestöväkikin voisi jakaa kokemuksia ja ideoita.

 Parsimaperformanssi - aivan liian pehmeästä langasta tehdyt sukat, jotka kuitenkin olen päättänyt pitää käyttökelpoisina unisukkina. Ei kestä kauaakaan, kun koko pohja on parsimuksen peitossa. Näillä ei kävellä kilometrikaupalla, tassuttelen vain illalla petiin ja aamulla hammaspesulle. Tiina Talvikin Pinterestissä on muuten tosi mainioita kaunistavia korjausideoita kerättynä, mm. upea kalanruotokuvioinen parsima!

Parsintapaja järjestettiin madeByHelsinki-designpuodin tiloissa. Designpuodit ovat vaaranpaikkoja, sieltä voi äityä ihminen ostamaan. Tarkoitan nyt nimenomaisesti ylimmässä kuvassa näkyvää Willatar-merkkistä pitsikoristetta, joka on tehty sangen laadukkaista pitseistä.

Pitsiteeman jatkeeksi tänään Kierrätystehtaalla tekemäni kupaririipus brodyyripainatuksella:

  

Kananojan Sannan valssin läpi puristunut brodyyrinpätkä hapertui riekaleiksi, mutta jälki painui metalliin. 

 Vieressä Karahkan pyöränkoreja. Sääli, että hankin pyörääni standardimallisen metallikorin, kierrätyspuinen laatikko olisi paljon hienompi!

 Olin Kierrätystehtaalla puhumassa Hyvän mielen vaatekaapista ja yleisesti saarnaamassa vaatekaapin kohtuullisuuden ja kaikenlaisten impulssiostoston välttämisen autuutta. Ja hyvä kun puheeni kaiki oli ehtinyt vaientua, niin menin ja ostin tämän mekko-jakku-kombon... 1960-luvun oletettavasti viskoosinen kesäasu, jonka pallot on kirjottu kankaaseen. Vaatii vain kunnon tuuletuksen ja mekko pientä takapääntien fiksausta ollakseen erinomaisen sähäkkä kesävaate.

Että näin on taas tullut kolme (tai siis tarkemmin sanoen neljä, kun mekko ja jakku erikseen) tavaraa vaatekaappiin. Vein toisaalta Kierrätystehtaan ilmaistorille kassillisen tavaraa, ehkä tässä tasapainossa pysytään.

#insideout / Vaatevallankumous

On muuten ihka ensimmäinen kerta, kun käytän hashtagia! Tunnustan, että kuva on hieman lavastettu, olen nimittän leikannut lähes kaikista vaatteistani laput pois. Inhoan raapivia niskalappuja. Tässä NoaNoan paidassa on pehmeä lappu ja se on saanut jäädä paikalleen. Paita on tehty Kiinassa, kuuluu syksyn 2010 mallistoon (hieno idea, että pesulapussa lukee valmistusvuosi!).

Lähden tästä valmistelemaan Parsintapajaa! Nähdään siellä tai jossain monista muista Vaatevallankumouksen tapahtumista!

Vaatevallankumous & Parsintapaja

Muistutan blogin lukijoille, että 24.4. eli ihan pian on kansainvälinen Vaatevallakumouspäivä, jolloin vaateteollisuuden järjettömään tilaan ärtyneet, turhautuneet ja kyllästyneet ihan tavalliset ihmiset voivat vaatia parempia työoloja ompelijoille ja muille vaatteiden tekijöille ja toisaalta juhlistaa hyviä, kestäviä ja rakkaita vaatteita.

Itse osallistun Vaatevallankumoukseen pitämällä Helsingissä Parsintapajaa, jonka käyttöön designputiikki MadeByHelsinki tarjoaa tilansa (Katariinankatu 4), kello 16 ja 20 välillä. Parsintapajaan voi tulla ja on erinoimaisen tervetullut aivan ummikkona, tai vaikka olisi superparsija. Neuloja ja saksia lainataan, ja jos sinulla sattuu olemaan pikku lankakeriä tai rullanloppuja, niin niitä otetaan mielellään vastaan. MadeBy:n tiloissa on kahvila, josta saa herkkukahveja ja jotain pientä syötävää.

MOT Verentahrimat muotivaatteet

Katsoiko monikin lukija MOT-dokumentin bangladeshin työoloista? Se on aiheuttanut ansaitusti pahaa mieltä ja ärtymystä (ainakin omaa Facebook-kaverisivuani katsellessa vaikuttaa tältä). Muutamia seikkoja, jotka tulivat mieleeni. Lukekaa myös Outi Pyyn hyvä kirjoitus aiheesta.

"Mutta eikö ole parempi, että niillä raukoilla on joku työ kuin ei mitään" tai variaatio "mutta jos ne eivät olisi siellä tehtassa, niin sittenhän ne joutuisivat kadulle myymään itseään".
Jos soudan järvella, ja näen veden varassa hengenhädässä olevan ihmisen, ja sallin hänen pidellä veneeni perälaudasta kiinni sillä ehdolla, että hän kaikin voimin polskii ja työntää venettä eteenpäin ja itse säästyn soutamisen vaivasta. Niin toki voi sanoa, että "onhan hänen parempi saada pitää veneen perälaudasta kiinni mielummin kuin hukkua", mikä sinänsä pitääkin paikkansa vaikka onkin kokonaisuuteen nähden tökerön puutteellinen katsaus tilanteeseen. Tervevaistoinen ihminen auttaisi hukkujan veneeseen, jonka jälkeen he yhteisvoimin soutaisivat sinne minne ovatkin menossa. Tai että näiden vaatteiden oletettuina ostajina toimisimme niin, että niitä valmistavat ihmiset saisivat ahkeroinnistaan kohtuullisen palkan ja näin kohentaisivat omaansa, lastensa ja koko kansakuntansa elintasoa. Mutta yleensä nämä lausahdukset tarkoittavat samaa kuin "jookosta sovitaanko että asiat ovat ihan hyvin niinkuin ne nyt ovat, koska en millään jaksaisi muuttaa tapojani tai tehdä mitään korjatakseni asiaa, joka kuitenkin on moraalini ja inhimillisyyteni vastainen".

Kyse ei muutenkaan ole siitä, että tehdastyö olisi joku jalo hyväntekeväisyyslahja, joka on täältä rikkaasta pohjoisesta lähetetty etelän köyhille, ihan hyvän hyvyyttään ja joka voitaisiin niin halutessa peruuttaa ja vetää takaisin. Ehei. Lähes koko pikamuodin ja ylipäänsä vaateteollisuuden järjestelmä (hyvin mahdollisesti koko nykyinen globaali talousjärjestelmämme, mistä en kuitenkaan rohkene sanoa mitään definitiivistä sillä en tiedä asiasta tarpeeksi) perustuu nimenomaan siihen, että on olemassa suuri työvoima, joka työskentelee huomattavan paljon halvemmalla hinnalla kuin ostajakunta. Jos siis "ne raukat" - bangladeshilaiset, burmalaiset, marokkolaiset ja niin edelleen ja niin edelleen - eivät ompelisi kaupoissa tulvehtivia vaatteita, niin sitten ne jäisivät ompelematta. Ja ne firmat, joiden koko bisnesidea perustuu halvan työvoiman maissa tuotettujen vaatteiden myymiseen kalliin työvoiman maiden asukkaille, häviäisivät siinä samassa. Tosin nälkäpalkkainen ja riistäväkin työ missä hyvänsä halvan palkkatason maassa on joka hetki vaarassa tulla siirretyksi toiseen vielä halvempaan ja vielä riistävämmät olot sallivaan maahan, minkä takia kyseiset maat koittavat kaikin keinoin pitää palkat pohjamudissa. Joka tapauksessa, kun paita myydään suomessa 12,95 eurolla, ja siitä Bangladeshiin jää 3 euroa (josta vielä luultavasti kankaan osuus menee johonkin muuhun maahan), niin tekeekö silloin yötä myöten hengenhädässä raatava bangladeshilainen töitä oman maansa vaiko Suomen talouden kohottamiseksi? Minun nähdäkseni Suomen. Eli jokaisen myydyn paidan kohdalla ME SUOMALAISET saamme olla kiitollisuudenvelassa bangladeshilaiselle, joka kyseisen paidan on ommellut, ja näin edistänyt SUOMEN hyvinvointia. Jos ompelija nyt saisi sellaisen korvauksen joka on paikallisiin oloihin nähden sopiva, ja saisi sen ansaittua vieläpä ihan kohtuullisessa ajassa, esim. kymmenessä tunnissa ja viidessä tai kuudessa päivässä per viikko, niin sitten kaikki olisi tasapainossa. Mut nyt vaivannäön, tuoton ja hinnan suhde on järkyttävässä epätasapainossa.