Kuluva kuukausi on ollut varsin touhukas, enkä ole saanut aikaiseksi kirjoitettua tänne juuri mitään vaateaiheista (tai paljoa muutakaan), koska tarmoni on mennyt kurssien ja luentojen pitämiseen. Ne ovat kyllä omalla tavallaan erittäin virkistäviä ja opettavia! Koko ajan saa tietää uutta ihmisten vaatesuhteesta ja syvenee käsitys syistä, jotka vaikuttavat siihen.

Järvenpään opiston kurssilla ehtiin tyylikartta, ja tekaisin itse tälläisen (ajattelin, että jos vain tarkkailen kuin haukka kurssilaisten puuhia, se voi käydä piinalliseksi ja lannistaa keskustelua). Romanttista harmaasävyissä, valoa ja varjoa, blurria, patinoituneita pintoja, ja sitten vähän raikasta msutavalkoista ja keväistä vihreää oikeassa alanurkassa.

Ystäväni Kuura tekee minulle hatun, josta tulee aivan ihana. Tuskin maltan odottaa!

Kesän puvusto kaipaa valkoista "hihaa", kun aiemmin käyttämäni NoaNoan neule on nyt kulahtaneena siirretty kotiasuksi. Kotini lähellä oleva KnitWorks tekee laadukkaista langoista yksinkertaisia, tyylikkäitä vaatteita, joiden juju on yleensä kauniissa neulepinnassa. Siellä jopa voi esittää toivomuksia vaatteen väristä ja yksityiskohdista - kun neuleet tehdään Suomessa, minimit ovat hyvin pieniä. Minulle on siis tulossa valkoinen, eläväpintainen kietaisuneule kesäksi, ihan huippua!

Muita hankintoja tässä kuussa usea pari käsineitä - olen myös hukannut yhden käsineen, ärr! mutta siksi niitä pitää koko ajan ostella, kun niitä koko ajan häviää. Niin ja hyvin kaunis musta virkattu vintagelaukku, matkaa varten piti saada kevättakin kanssa suljettava käsilaukku. Avoin kassi on liian turvattoman tuntuinen reissatessa. Maanantaina matka alkaa, ja kaikki hommat ovat vielä ihan vaiheessa... niin ja huomenna vielä kurssi ja sunnuntaina kahdet lastensynttärit. Huhhuh!

Pieni ajatuksenpoikanen lihansyönnistä

Vegaanihaasteista ym kasvispainotteisen ruokavalion lisäämiseen tähtäävistä toimista tulee mieleen (kun on jo vuosikymmeniä ollut "kalansyöjä" lihaton), että
1) rakastan vegaaneja, fennovegaaneja ja kaikenlaisia muita eläintuotteista kieltäytyjiä, koska pelkkä lihaasyömätön vaikuttaa heidän rinnallaan kerrassaan konservatiiviselta ja helposti ravittavalta. Kun ennen lihaa syömätön sai kohdata "no mutta mikäs nyt sitten keksitään jos ei kinkkua syö"-tyyppistä päivittelyä, niin nyt vegaaniuden valtavirtaistuttua juuston kelpuuttava onkin se helppo tapaus.
2) haluaisin, että kehitettäisiin uusi ruokailumääre, "snobilihansyöjä". Minusta olisi nimittäin hienoa maistaa joskus (pari kertaa vuodessa jos tilaisuuksia tarjoutuu) ammattikokin marinoimaa hirvenlihaviipaletta, tai jonkun itsetekemää lähiluomumakkaraa, tai naapuritilan lammasta rosvopaistina, mutta jos sen teen, niin samalla velvoitun syömään brasiliasta rahdattua antibioottibroileria, epämääräisiä jonkin luultavasti nelijalkaisen eläimen jauhelihasta tehtyjä eineksiä ja ties mitä tehoeläintalouden kamalimpia aikaansaannoksia. En kaipaa lihaa arkielämään, mutta juhlatilaisuuksissa se voisi olla pieninä annoksina hienona tarjottavana paikallaan, tietenkin luomu- vapaa- ja lähikasvatettuna. Mutta tälläistä optiota ei ole vielä olemassa, vaan pitää olla johdonmukainen ja joko kieltäytyä kaikesta lihasta sen laadusta ja alkuperästä riippumatta, tai sitten syödä lihaa (laadusta ja alkuperästä riippumatta) voimatta vaatia vegeversiota.

Ehkä snobilihansyöjyys helpottaisi kasvisruuan osuuden lisäämistä, kun ei tarvitsisi luopua hienoimmista lihansyöntihetkistä, vaan ainoastaan ankeimmista.