Pitsi on pop -näyttelyssä on pitsinäytteitä pitsien alkuajoista 1900-luvulle asti ja taidetta jossa esiintyy pitsiä (sekä Tarmo Thorströmin pitsiaidetta, joka osuu molempin kategorioihin).
Herkullisin osasto minulle olivat ne huoneet, joissa oli 1600-1800-luvun pitsejä elävinä esimerkkeinä sekä ajankohtasissa taideteoksissa – renessanssin rehevästä ylellisyydestä 1830-luvun vallan erikoisiin päähineluomuksiin (sivumennen sanoen, mikään pukuhistorian kausi ei herätä minussa yhtä paljon kummastusta kuin 1830-luku. En vain kertakaikkiaan saa otetta siitä, miksi niitä eriskummallisesti aseteltuja kiharapalluroita ja villisti törröttäviä hattuluomuksia on pidetty aikanaan viehättävinä). Alushepenien huone on kerrassaan mielikuvitusta kiihdyttävä, jestas kun jostain saisi nykyään vastaavia käsinommelluilla pitsidetaljeilla koristettuja nimettömiä!
Vaikka kahvila olisi kiinni, siellä kannattaa käydä, koska kahvilanpöydät on somistettu pitsikauluksilla useamman vuosisadan varrelta.
Odotan kiinnostuksella näyttelykatalogia, jonka pitäisi saapua painosta melko pian. Olen päässyt antamaan näyttelyn kuraattorille Marjatta Hietaniemelle pohjatetoja kotimaisesta konepitsiteollisuudesta ja vilkaisemaan tekstiä etukäteen, vaikuttaa erittäin kunnianhimoiselta! Olisin omasta puolestani mielellään nauttinut näyttelyssä enemmänkin pitsitietoutta taidehistorian ohella, mutta ainakin näyttelykatalogissa sitä on kokonaisen kirjan verran.
Salossa on näyttelyn teeman mukaista pitsiulkotaidetta useassakin paikassa, tämä ankkuri lähellä toria
