Haaveksintaa

Minulla on haave – ei kovin realistinen, mutta ties vaikka jokin osa siitä joskus toteutuisikin.

Olisi Pieni Pitsipuoti, kymmenen neliön kolo jossain tunnelmallisessa vanhassa rakennuksessa katutasossa. Pitsirullia olisi hyllyillä, laatikoissa tiskillä ja roikuisi katostakin. Pitsilaatuja olisi kaikenlaisia, maailman hienoimpia lajikkeita tietenkin - harsoisia silkkityllipitsejä, leavers-pitsiä Nottinghamista, montaa lajia ylellisen kaunista koneommeltua pitsiä, luomupuuvillaista pitsiä Japanista, vaihtuvia malleja Pitsipuodin omasta pitsitehtaasta... vain muutamia mainitakseni. Piirongista löytyisivät käsintehdyt pitsit, rouheista pellavapitseistä ja virkkauksista hienoimpiin silkkisiin antiikkipitseihin.

Yhdellä seinustalla olisi tarvikkeita pitsintekijöille; pienimpiä virkkuukoukkuja, hienoimpia lankoja, nauhapitsinauhoja, nypylöitä, eri kokoisia neuloja. Ikkunassa olisi vaihtuva opetushenkinen (mutta tietenkin silmiähivelevän kaunis) asetelma pitsitekniikoista ja -historiasta pienten selitystekstien kera. Ehkä myös muutama läpikuultavan siro pitsimekko ompelijoita inspiroimaan.

Pitsipuodissa järjestettäisiin kursseja ja käsityötapahtumia kaiken tasoisille käsityönystäville. Puodista saisi myös ainakin parina iltana viikossa teetä ja kaakkua, ja lueskeltavana olisi kuluvan kuukauden muotilehtiä menneiltä vuosikymmeniltä.

Saisinkohan tähän jotain yritystukea tai starttirahaa :D ?

Catherine sydän William

... ja aah mikä pitsiunelma morsiamella yllä! Kuninkaallisten häiden virallinen nettisivu kertoo, että Sarah Burtonin (mcQueenin nykyinen pääsuunnittelija) suunittelemassa mekossa on R0yal School of Needleworkin käsityöläisten tekemää Carrickmacrossin tyylistä applikaatiopitsiä.
"French Chantilly lace was combined with English Cluny lace to be hand-worked in the Irish Carrickmacross needlework tradition."
Vanhastaan carrickmacross-pitsi oli koneellisesti tehdylle tyllipohjalle pienepienin pistoin applikoituja musliinista (ohut puuvillakangas) leikattuja kukkia, nyt se oli modernisoitu applikoimalla tyllille pitsikukkia.

Brillat-Savarin : Maun fysiologia (1825)

"Iloitkaa, hyvä ystävä", sanoin eräänä päivänä rouva de B:lle. "Teollisuuden edistämisyhdistykselle on juuri esitelty kutomalaite, joka tekee suurenmoista pitsiä lähes ilmaiseksi."
"Vai niin", kaunis rouva vastasi ruhtinaallisen välinpitämättömästi säälien, "jos pitsi olisi halpaa, kenen kuvittelisitte haluavan pitää mokomia rääsyjä?"

Katen huntu

Olen tässä pääsiäislomilla uhrannut jonkin verran aikaa pähkäilemällä tulevien kuninkaallisten brittihäiden pitsitilannetta. Haluaakohan Kate jatkaa brittimonarkian perinnettä, jossa kotimaan pitsiteollisuutta kannustetaan näyttäytymällä tärkeissä seremonioissa pitsipuvuissa? Ja saako Kate lainata jotakin upeaa vanhaa pitsiä kuninkaallisista pitsikammioista? Suuriin katedraalihäihin ja tulevan kruununperijän morsiamena hänen pitäisi, jos pitsiin haluaa pukeutua, löytää jotain todella upeaa arvopitsiä. Mummon virkkaukset eivät nyt kelpaa.

Viimevuotisissa Ruotsin prinsessa Victorian häissä pitsinkyylääjät saivat iloita yksinkertaisen elegantin mekon parina olleesta perintöpitsihunnusta. Toivon tietysti että Kate seuraisi Victorian esimerkkiä. Brittikuninkaallisten ullakoilla lienee paaleittain upeaa antiikkipitsiä, jota olisi mukava päästä kurkkimaan.

Dianan kuuluisassa hääpuvussa oli kuningatar Marylta perittyä pitsiä ("jotain lainattua"), ilmeisesti vuoden 1911 kruunajaispuvusta irroitettua Bedfordshiren nyplättyä pitsiä. Kuningatar Victorian hääpuvussa ja hunnussa oli Honitonin nyplättyä pitsiä, jota kuningatar Victoria tuntui muutenkin suosivan. Jotkut Katen hääpukua pähkäilleet muotitoimittajat arvelevat Katen puvun olevan kuningatar Viktorian hääpuvun inspiroima, joten on aivan mahdollista että jostain olisi kaiveltu esiin Honitonin pitsiä. Toisaalta, koska käsintehty pitsi teollisuuden alana on menneisyyden hommia, Kate voisi pukeutua vaikkapa Nottinghamin konepitsiin. Näin tuo paljon kärsinyt ja lähes jo hiipunut konepitsiseutu voisi nousta uuteen kukoistukseen kruununperillisen morsiamen häähunnun vetoavulla...

Hamonen

Jotta ei vaikuttaisi siltä, että pelkästään luuhaan kaupoissa, esittelen vastavalmistuneen kesähameeni. Ompelin kymmenen richelieu-tyylistä leikekirjontaliinaa käsin yhteen, taakse (koneella) vetoketjun ja vyötärökaitaleen. Tälläiset harmaalla tai pellavanvärillä vaalealle kankaalle leikekirjotut liinat ovat jostain ihmeen syystä todella halpoja kirpputoreilla ja vanhojen tavaroiden kaupoissa, minusta ne ovat upeita ja lisäksi aikaavieden tehtyjä. Mutta tämäntyypinen käsityö ei kai ole nyt muodissa. Hameen liinat maksoivat 50 sentistä 4 euroon.

Olen hamstrannut tämäntapaisia liinasia pinoittain, aikomuksena leikellä ja ommella niistä mekko, mutta en sittenkään raaskinut saksia aivan ehjiä vanhoja liinoja. Hameeseen ne saattoi käyttää kokonaisina.

Just so it does not appear I'm ONLY wasting my time in shops, I present this skirt I've made for summer. It's made of 10 handmade cutwork tablecloths (richelieu style), which for some reason can be found very cheaply at flea markets & secondhand shops. I can't for the life of me figure out why those cloths cost so little (from 4 euros to 50 cents per piece), I think they are very beautiful and needed lots of time and patience from the needleworker. But I guess they are not fashionable right now.

I've been stocking this type of tablecloths, planning to cut and sew them into a dress, but after all I don't have the heart to put scissors on perfectly fine old textiles. So this skirt was a way to use them without cutting them.

Jippii! Kevät! - Yay, spring!

Pitsitutkimus ketjuvaatekaupoissa - Researching Lace in Clothes Shops

Kun nyt tuli käytyä KappAhlissa, kävin sitten muissakin edullisissa kaupoissa tarkistamassa pitsitilanteen. Ihan vain tieteellisestä mielenkiinnosta, ostoksia en tehnyt lainkaan!

Seppälä

Seppälän pitsit tuppaavat olemaan aika ankeita, mutta puuvillainen koneommeltu pitsi ei mene pieleen juuri millään. Ylemmässä liivissä kirjonta on tehty tyllipohjalle, mutta samalla tekniikalla kuin koneommeltu pitsi (pohjakankaan päälle on levitetty tylli, sitten kirjottu kuviot, ja pohjakangas sulatettu pois). Alemmassa trikoovaatteessa jollain tapaa mielenkiintoinen, hieman sisäelinmäinen kuvio. Pitsin ja kankaan yhdistävä ompelujälki on sangen epäsiisti, mieluiten pitsin ratkoisi irti ja ompelisi huolellisemmin johonkin muuhun paikkaan...

Lindex

Lindexin pitsivalikoima oli ilahduttavan monipuolinen. Ylemmässä kuvassa on hauska beige tunikamekko, jossa on verhopitsikoneen tekemää, ehkäpä hienoa ruutuvirkkausta tai filet-pitsiä jäljittelevä kuvio.


Koneommeltu pitsiä; ylemmässä kuvassa tämän kauden tyypillinen pitsikoristeinen paita ja alemmassa koneommeltuja tiplanauhoja huivin päissä. Kun 25 vuoden päästä koitetaan ilmaista esim. elokuvassa jonkun olevan 2010-luvulta, olen varma että tunnusvaatteena on juuri tuollainen huivi, leggingsit ja tunika.


T-paidan pitsit näyttävät hienolta nypläykseltä (tai lähinnä sitä jäljittelevältä barmen-konepitsiltä), mutta nurja puoli paljastaa kyseessä olevan erittäin nokkelasti sommitellun raschel-pitsin. Tunnusmerkkinä ovat pitkät, kuvassa vaakasuunnassa menevät silmukkaketjut, joista näkee pitsin rakenteen olevan neulos eikä "nypläys". Mutta aika tarkkaan saa syynätä että tuon havaitsee, ja lankakin on ainakin osittain puuvillaa – hyvin epätyypillistä raschel-pitseille.

H&M

Hennes&Mauritzissa houkuttelee kevään romantikkoja "tiedostava" pitsimallisto, jonka materiaalina on osittain käytetty kierrätettyjä muovipulloja ja tekstiilijätettä. Pitsit ovat oikein onnistuneita; läpikuultavan kevyelle tekokuitutyllipohjalle on kirjottu viskoosilla herkkiä kuvioita. Tämä onkin se tapa, jolla tekokuidusta saa ihanan ja tyylikkään pitsin. Tekokuituisen langan kiilto ja tietty läpikuultavuus, jotka muun tyyppisten pitsien tiuhaksi kudotuissa kohdissa tekevät ruman ja halvan vaikutelman, ovatkin ilmavassa tyllissä edukseen.

Pitkässä mekossa on oikein herkuteltu tyllin siroudella. Helman kirjonta alleviivaa tyllin yksinkertaista sulokkuutta. Jos ei ole mahdollista hankkia käsinkirjottua antiikkista käsinkirjottua silkkityllimekkoa (heipä hei vaan, jos Pitsiblogin lukijoissa sattuu olemaan joku perijätär), niin tuo mekko on oikein kelpo vaihtoehto. Lisäksi tarvitsee vain pienen pajukorin ja kukkia hiuksiin, ja kukkakedon jolla kirmata. Ylenpalttiseen ihkuihanuuteen hieman varautuneesti suhtautuville sopii tyllipitsinen toppi, jonka voi yhdistää farkkuihin tai leggingseihin.

Vanhoista muotilehdistä pitäville tiedotettakoon, että antikvariaatti Johanneksessa, osoite Yrjönkatu 1 Helsinki, on saatavilla upea valikoima 50- ja 60-lukujen ulkomaisia muotilehtiä. Kuulemma erään helsinkiläisen muotisalongin aikoinaan tilaamia lehtiä – niinpä osasta onkin leikelty kuvia irti. Mutta ei se mitään, on niitä jäljelläkin. Luulenpa, että suosikkimuotivuoteni on talvipukimissa 1957 ja kesävaatteissa 1962-3. Mistähän saisi samanlaista jättiruutuista puuvillaa kuin La donna -lehden kansimekossa käytetty..?