Kuin rahaa pankkiin laittaisi

Miten taloudellista! Säästin juuri varmaan ~500 euroa, kun askartelin Vuittonin kevätnäytöksen inspiroiman irtokauluksen itse sen ostamisen sijaan. Kankaana käytin puuvillaorgandia, joka on jäykkä, läpikuultava kangaslaatu. En enää muista mistä tuon kankaan olen ostanut, ehkä Pariisista tai sitten Lontoosta (sillä mitäpä sitä matkoiltaan muuta hankkisi kuin kankaita...).

Tässä Vuittonin kevään malliston ihanuusmainokset,
jos joku ei ole vielä nähnyt.

Kokeilin ensin ylt'ympäriinsä rei'itettyä mallia, mutta siitä tuli liian häsäkkä. Reiät ja reunat huolittelin moninkertaisella siksakilla ompelukoneella, kermanvärisellä puuvillalangalla. Reiät muuten suurenevat niitä siksakatessa, mikä kannatta huomioida niitä leikatessa. Sisäreunan kiertävä ja rusetiksi solmittava nauha on sifonkinen vinokantti Nappitalosta.

Kangas itsessään on todella viehättävää ilman mitään reikiäkään, saatan tehdä yksinkertaisen koristelemattoman kauluksen myöhemmin. Samaan tyyliin, kuten The Artist -leffassa Peppy Millerillä ensimmäisessä kohtauksessaan oleva melko hieno valkoinen kaulus, jossa oli vain pienet aaltoilevat kirjailut.

Todella kauniisti puvustettu hyvän mielen elokuva, jota voi suositella mukavien hetkien viettämiseen!

Kiinnostavaa luettavaa

Kaikenlaisiin painotuotteisiin sitä tuleekin into tarttua, kun selvittää pitsitehtaiden historiaa. Viimeaikoina olen mm. lueskellut kahvilassa (Sis. Deli) kevyttä viihdehupailua nimeltään Suomen taloushistoria II.

Tiedostin nimittäin, että taloushistorian tuntemukseni on puutteellinen, jos ei olematon, ja pitsitehtaatkin ovat talouden nousujen ja laskujen mukaan toimivia yrityksiä. Nyt olen jo päässyt 1900-luvun alkupuolen agraari-Suomesta kaupungistuvaan ja teollistuvaan sotienväliseen aikaan.

Kansalliskirjastossa taas pläräsin vanhoja puhelinluetteloita, mikrofilmeiltä siis. Keksin, että piiloilevan Pirjo-Pitsin voisi tuota kautta jäljittää, ja jossain määrin onnistuikin! Hah ja haa!

Wear lace everyday II

Vähän lisää ajatuksia pitsiin pukeutumisesta: Pitsikaulukset, pitsisukkahousut ja juhlapukeutuminen.

Pitsikauluksia löytyy kirpputoreilta edullisesti. Pitsikaulus näyttää vintage-henkisen tyylikkäältä mekon päällä (kuten Helmi otsalla -blogin kuvassa yllä), mutta voi alkuunsa olla hieman liiallisen tuntuinen. Niinpä pitsikaulusta kannattaakin kokeilla osittain toisen paidan alle. Ja siihen vielä päälle jokin neule, jos edelleen pitsi tuntuu hyökkäävän esiin. Pienikin pilkahdus pitsikaulusta somistaa asun kuin asun.

Eek! En taida ruveta muotibloggaajaksi, olen mielummin
vain kameran takana kuin sekä edessä että takana.

60-luvun virkattuja, napilla kiinnitettäviä pitsi-irtokauluksia on paljon liikkeellä, mutta niiden ongelma on ajan muodin mukainen pieni pääntie, joka näyttää turhankin ahtaalta tämän päivän asun kanssa. Kokeilemisen arvoista on napittaa yhteen kaksi osapuilleen samankokoista kaulusta, jolloin pääntie avartuu mukavaksi. Erimallisten kaulusten yhdistäminen tuo asuun tiettyä surrealistista vivahdetta, josta joko pitää tai sitten ei...

Ennemuinoin pitsikaulukset kiinnitettiin asuun nuppineuloilla, onneksi hakaneulat on keksitty!

Pitsisukkahousut

Kevään muotijuttu taitavat olla pitsisukkahousut (ohessa kuva Anna Suin viime syksyn mallistosta). Suosittelen niitä kaikille, jotka ovat napakassa kosketuksessa sisäiseen pikkutyttöönsä. Mustat ja tummasävyiset ovat helpoimmat useimmille, vaaleat tai kirkkaat sävyt paksuntavat jalkoja ja ovat tyylillisestikin vaativia. Mukavana poikkeuksena ovat ihonväriä lähentyvät pitsisukkahousut, jotka eivät kiinnitä liikaa huomiota ja sopivat yhteen lähes minkä vaan kanssa.

Ostin syksyllä mustat pitsineulesukkahousut Pariisista (huom! italialaisesta sukkakaupasta, näin yksissä sukkahousuissa kahden muotimaan henkäys!). Suunnitelmissa on ommella mustapohjaisesta kukkakankaasta kesämekko sukkahousujen kaveriksi. Burgundinpunaiset tai ruskeat pitsisukkikset kävisivät ehkä samoja sävyjä toistavan ruudullisen jakkupuvun seuraan hieman Vivienne Westwoodin hengessä. Ja yksinkertaisen pellavamekon kanssa ne kävisivät myös.

Juhla-asussa pitsi on tietenkin paikallaan. Ja mitä enemmän, sen juhlavampaa. Pradan syys2008-kokoelma toi selkeälinjaiset kokopitsiset mekot, hameet ja jakkupuvut muotiin (hieman varhaisen 1960-luvun hengessä), jossa ne ovat myös pysyneet.

Rikkumaton pinta antaakin pitsille tilaa olla oma koristeellinen itsensä sortumatta pikkusievyyteen. Kokopitsinen, mahdollisimman yksinkertainen mekko vaatii hieman uskallusta, mutta on tyylikäs. Kapea helma on tyylimielessä helpompi kuin leveä. Asusteet, hiukset ym. pitää sommitella äärimmäisen yksinkertaisuuden ja niukkalinjaisuuden mukaan. Muistakaa vain täyden eleganssin saavuttaaksenne laittaa alle alusmekko, toisin kuin Pradan näytöksessä!

Välihuomio Louis Vuittonista

Kiitän Marc Jacobsia hupaisan suuren mittakaavan brodyyrin tuomisesta kevään muotiin, toivottavasti samanhenkisiä leikekirjontakankaita tulee pian kangaskauppohinkin!






Ehkä suosikkini, ihanan epäkäytännällinen leikekirjottu takki, ooh!
Kuvat lainasin style.comista.

Vuittonin söpöysmekot muotilehtien kansissa.

Ompelemaan, ompelemaan!

Wear lace every day

Solveig kaipasi vinkkejä, kuinka totutella pitsiin pukeutumisessa. Monella tuntuu olevan kaipuu pitsiin, mutta käytännön sovellukset tuntuvat hankalilta. Pitsi tuntuu liian fiiniltä, kruusatulta tai tyttömäiseltä.

Itse käännyn usein japanilaisten keski-ikäisten naisten muotilehtien puoleen (esim. kuvan Naturila), jos kaipaan naisellisia, mutta käteviä ja mukavia pukeutumisideoita arkeen. Pitsiä näistä löytyy aina. Suomesta puuttuu kokonaan tämäntyyppinen käytännöllinen tyylilehtigenre, muotilehdet ovat liian ... muodikkaita ja naistenlehtien tyylijutut taas ovat yleensä megatylsiä hohhoijaa. Jokunen vika japanilaisissa lehdissä on; niiden esittelemiä tuotteita ei tietenkään saa täältä ja japanilaisten ruumiinrakenne poikkeaa keskimääräisestä suomalaisesta (tarkoitan siis sitä, että kuvatut asut näyttävät pienirintaisen yllä elegantilta ja viehättävältä, mutta isorintaisen yllä kenties hemulin teltalta).

Asuehdotus Naturila-lehdestä, pitsihame ronskeihin
asusteisiin ja yläosaan yhdistettynä.

Alkuun pari varoitusta pitsipukeutumista suunnitteleville:
Ensimmäinen varoitukseni on välttää kaikkia sellaisia vaatekappaleita, joissa pitsi on rypytettynä tai poimutettuna. Tämä koskee siis teini-iän ylittäneitä ja niitä, jotka eivät tunne oloaan luontevaksi pitsipaljouksissa. Poimutettu pitsi n. satakertaistaa kaikki pitsin hankalat puolet. Sileä pitsi on paljon helpompi yhdisteltävä.

Toinen varoitus on hankkia luonnonkuituista pitsiä. Keinokuitupitsi näyttää vain harvoissa tapauksissa hyvältä, ja jos sen hanskaa niin ei näitä neuvoja enää tarvitsekaan. 100% luonnonkuitusisältö ei tietysti ole vaatimuksena, vaan sen verran puuvillaa/pellavaa/silkkiä, ettei tulos näytä muoviselta. Niin ja huom! Joustopitsi kuuluu vain alusvaatteisiin.

Sitten positiivisiin ehdotuksiin!

1. Farkut
Jos käyttää farkkuja, pitsikokeilut on helppo aloittaa väljästä pitsikoristellusta yläosasta tai tunikasta. Farkut taittavat liian söpöyden pitsiasuista, yläosa voi olla vaikka minkälainen eteerinen taidepitsiluomus kun jalassa on farkut.

Tämäntapaisen helpon yläosan voi ommella itsekin, jos ei löydä kaupasta sopivaa. Kaavaksi käy esim. Pitsikirjan mekko-ohje, vain sopivan mittaiseksi lyhennettynä. Tosin siinä ei ole hihoja ja hihat ovat kätevät, mutta ne voi lainata jostain toisesta kaavasta. Kankaaksi hankitaan ohutta puuvillaa tai pellavaa (mitä ohuempaa, sen kauniimmin paitanen laskeutuu) ja väliin pitsinauhoja mitä käsillä sattuu olemaan. Paras vaikutelma tulee, kun leikkaa kankaan pois pitsin alta.

Farkkujen kanssa kannattaa ehkä varoa pukemasta yhdistelmää brodyyriä ja mitään, missä on nahkanauhoja, niistä tulee heti lännensaluuna-look. Paitsi tietysti jos pidät länkkärityylistä.

Farkkujen kanssa käy myös pitsikoristeinen neuletakki, sellaisenkin askartelee itse parissa tunnissa (vanhasta neuletakista siis). Kaikenlaiset pitsineuleet ym. sopivat myös farkkujen seuraksi. Hmm, pitäisiköhän minunkin hankkia farkut? Ne alkavat vaikuttaa oikeastaan aika kätevältä vaatekappaleelta!


2. Pitsiset huivit
Pitsihuivit ovat helppo tapa päästä makustelemaan pitsiä. Itse käytän muhkeaa luonnonvalkoista pitsiryöppyä beigen takin kanssa, mutta virkattu pitsihuivi olisi myös mainio. Mallin voi ottaa mistä vain kivannäköisestä virkkuusta, ja tehdä sen villalangasta tarpeeksi isolla koukulla.
Pari vuotta kaupoissa näkyneet epäsymmetriset eri pitsejä ja kankaita yhdistelevät huivit ovat aika hauskannäköisiä yksinkertaisen, karheakankaisen takin kanssa.

Ensi kerralla lisää käytännöllisiä ideoita pitsin lisäämiseksi vaatekaappiin!