Ihana japanilainen tyylikirja

Toivottavasti kaikkien lukijoiden joulunpyhät ovat sujuneet miellyttävässä hengessä ja materiaalivirta on pysynyt kohtuudessa. Omalta kohdaltani olen tyytyväinen; sain muutamia kirjoja, ylellisen mutta tarpeellisen hiustuotteen, yhden huivin, lupauksen matkasta Pärnuun ja brunssikortin Fleuristeen ihan itsekseen <3. Sekä lupauksen siitä, että eräs neule jota on neulottu kuin iisakin kirkkoa (kaikenlaiset arkielämän häiriöt, kuten gradun kirjoittaminen, ovat hidastaneet prosessia) valmistuu tammikuussa! Jee! Toivotaan, että sitten olisi jo pakkasta.

Ilokseni Hyvän mielen vaatekaappi on näkynyt monessakin lehdessä, viimeksi kirjastani oli poimittu ompelijoiden palkan vähäinen vaikutus vaatteen hintaan Aamulehden artikkelissa ('käsityökirjailija Rinna Saramäki' - jotenkin tulee lämmin ja hyvä olo kun saa tittelin!). Kirjankin nimen olisi kyllä saanut mainita.

Joulun matkalukemisena on ollut japaninreissulta ostamani 'vaatekaappini 365 päivää', malli-suunnittelija-tyylikirjailija Masakin tuore teos.

Japanilaista alan kirjoittajista suurin suosikkini on rouva Uchida, joka on enemmän sympaattinen ja ystävällinen naapurinrouva, häneen on helppo samaistua. Masaki taasen on enemmän

 fantasiaa - paljon kauniimpi, paljon rikkaampi, tavoittamaton. Eli siis hyvää joutilasta lueskeltavaa kun ei halua vaivata päätään millään, vaan hemmotella itseään kermavaahdon kirjavastineella.

Täydellisen kauniilla Masakilla on täydellisen kaunis ja hyvin järjestetty vaatevarasto. Kuvat kauniisti viikatuista ja värijärjestykseen asetetuista vaatepinoista ovat aina olleet japanilaisten tyylikirjojen suosikkiantia, mutta huomaan kohtuulliseen vaatemäärään siirtymisen vaikutuksia tässäkin. Nykyään näistä kuvista tulee hieman ähky olo. Tekisi mieli alkaa karsimaan...

Anteeksi kököt kuvat, käytössä vain pädin kamera. Mielestäni Masakin tyyli on jotain hiukean hurmaavaa, häpeämättömän suloista ja ihanaa. On pitsiä, rottinkikoreja, persikansävyä, kaislakoreja, kirjontoja, olkihattuja ja niin edelleen, ja kyseessä onn kuiutenkin lähemmäs nelikymppinen perheenäiti ( ei sillä, että sitä mitenkään naamasta tai varren viehkeydestä erottaisi). 

Kadehdittavan mahtava korikokoelma - mutta mahtaa vaatia tilaa. Sopii vain viljasiilon kokoisen pukeutumishuoneen omistajille. 

Vinkki: hatut voi säilöä kangaslokerikkoon. Toisella puolella aukeamaa niin huolellisesti laskostettu neulepino, että vaivun sen äärellä hurmioon. Oh, täydellisyys!