To Die For ja Dear Fashion

 

Menin ja lainasin Lucy Sieglen kirjan, ja tietenkin siinä oli paljon samaa asiaa kuin itse kirjoitan. Huoh...  no, kun vaateteollisuutta tutkii, päätyy pakosta samoihin johtopäätöksiin. Opin kyllä paljon uutta krokotiilien ja pythonien onnettomasta elämästä ja kuolemasta ennen kuin niistä tehdään luksuslaukkuja ja -kenkiä. Ja muutenkin Sieglen kirjassa on ehdottomasti lukemisen arvoista, kirja on napakka läimäys välinpitämättömän vaatekuluttajan naamaan.

Lukemisesta puheenollen, en ole vielä esitellyt hankkimaani Dear Fashion -lehteä. 

 Jos To Die For herättää myöntämään vaatebisneksen ongelmat, Dear Fashion kertoo yksittäisten ihmisten kamppailusta omien vaatekaappiensa saattamiseksi eettiseen ja käytännölliseen tasapainoon - hyvin suloisella ja sympaattisella tavalla! Eräänlaista muotitetoista vertaistukea siis, ja hyvä vaihtoehto kun vaatteet kiinnostavat mutta tavaomaiset muotilehdet kulutustuputuksineen ahdistavat.

Dear Fashionin viimeisillä sivuilla on tyhjä kirjepaperi, johon voi raapustaa oman kirjeensä Muodille.

Oh yeah!

Lopuksi viikon paras lainaus:

"Your closet is not a museum, and you are not responsible for being the curator of all of the world's loveliest objects.

Perfect objects may not be perfect for you.  A hard lesson, but an essential one to learn if we are to avoid wasting money, and complicating our lives with an abundance of confusing delights which don't suit us."

Lähde: Ihana Vivienne Files

2013 vaateostokset tähän mennessä

 

 Olen koittanut tänä vuonna kiinnittää aivan erityistä huomiota vaatteiden hankintaan - siis että niitä tulisi todella hankittua vain tarpeeseen ja ajatuksella, ei shoppailunhimosta. Apukeinoina olen käyttänyt etukäteen päättämääni budjettia (1200 e) ja tarkkaa suunnittelua, joista ensimmäinen on toiminut tähän asti ihan hyvin, toinen taas vähän huonommin. Lisäksi olen vaatinut uutena hankkimiltani vaatteilta reiluja tuotanto-olosuhteita ja jonkunlaista ekologista näkökulmaa.

Teoriani mukaan kerran kuukaudessa uutta hankkimalla pitäisi pärjätä aivan hyvin, kun pohjana on täysimittainen vaatevarasto, eli 12 ostosta pitäisi riittää vuoteen.

Hankinnat tähän asti ovat
- brodyyrihelmainen alushame Fidasta
- kävelypuku
- kaulakoru kirppikseltä
- puuvillaiset Vogue Luxe Cotton sukkahousut
- kopio puhki kuluneesta Jane Marplen suosikkitrikoopaidastani (ompeli Tiina Talvikki)
- puolipitkät nahkakäsineet Firenzestä (+ täysin epäonnistunut käsineostos, josta onneksi pääsin eroon ja jota en laske tähän)
- leikekirjottu pellavatoppi ja
- silkkinen yöpuku, nämä kaksi second hand -kaupasta Firenzestä
 ja nyt viimeksi musta t-paita Kierrätystehtaan ilmaistorilta.

Seuraavaksi tarvitsen siistit neutraalinväriset kesäkengät - löysin ehkä sopivat huuto.netistä - ja uudet rintaliivit (vinkit eettisesti tuotetuista rintaliiveistä ovat tervetulleita!!).

Olen siis hankkinut 9 vaatekappaletta 5 kuukauden kuluessa ja käyttänyt niihin yhteensä 903 euroa (suurimman osan vei kävelypuku). Budjettia on jäljellä vähän vajaa 300 euroa, jonka pitäisi riittää loppuvuodeksi. Aika etupainotteista vaatteidenhankintaa!

Ovatko kaikki ostokseni todella olleet tarpeellisia? Hellettä odottavia pellavatoppia ja alushametta en ole vielä käyttänyt kertaakaan, muita jo vaikka kuinka monesti. Pellavatoppi, alushame, silkkiyöpuku ja kaulakoru olivat jollain tapaa ylimääräisiä, eivät siis korvanneet mitään rikki mennettä tai muuten puuttuvaa. Muut hankinnat ovat tulleet todella tarpeeseen - mutta eivät neljä mainittuakaan tunnu virheostoksilta. Tai no, kun nyt olen plärännyt kesävaatelaatikkoani, huomaan, että yhtään uutta kevyttä hametta en tosiaankaan tarvitse, ja brodyyrialushameenkin olisi siis voinut jättää hankkimatta. Todellakin, suhteessa siihen kuinka lyhyt lämpimin kesäkausi on, minulla on kohtuuttoman paljon kesäkolttuja. No Signposts on the Sea -blogissa on osuva kirjoitus suomalaisten kesävaatteista ja kuinka niillä koitetaan loitsia pidemmäksi sitä unelmien kesää, joka tuppaa loppuumaan ennenkuin alkaakaan. Periaatteessa valkoinen brodyyrihame olisi mahdollista sommitella muihinkin vuodenaikoihin, vaikka muhkuisen ruskean neuleen ja luonnonväristen nahkasaappaiden kaveriksi, mutta minun osaltani teoria ei tule siirtymään käytäntöön. Valkoinen brodyyri on ja pysyy kesämateriaalina.

Suosittelen vaateostosten kirjaamista kaikille, sillä on aina yllätys, kuinka hitsin paljon sitä tuleekin osteltua - vaikka kuinka olisi olevinaan tiukkana ja tiedostavana.

Tekstiilijäte – uudelleenkäyttöön, kierrätykseen vai poltettavaksi?

Tänään julkaistaan blogin ensimmäinen vieraskynäkirjoitus! Ympäristöpolitiikan alalla toimiva ja jäteasioihin erityisesti paneutunut Kaarina Saramäki Naturaatiopiste-blogista kertoo tekstiilijätteestä jätehuollon näkökulmasta. (Sama sukunimi selittyy sillä, että hän sattuu olemaan kälyni.)

 

Tekstiilijätteitä ei ole tähän asti pidetty isona jäteongelmana. Nyt tekstiilijätteet ovat kuitenkin nousemassa huomion kohteeksi. Vuoden 2016 alusta orgaanista jätettä ei saa enää viedä kaatopaikoille, joten tekstiilijätteillekin on keksittävä muita käsittelytapoja – nykyään tekstiilijätteistä päätyy suurin osa kaatopaikoille. Jatkossa sekajätteessä oleva tekstiilijäte päätyy jätteenpolttoon, ellei uudelleenkäyttöä ja kierrätystä edistetä.

Arkipuheessa uudelleenkäyttöä ja kierrätystä käytetään usein tarkoittamaan samaa asiaa. Uudelleenkäyttö tarkoittaa käyttämistä uudelleen samaan tarkoitukseen, johon tuote on alun perin suunniteltu. Kierrätyksessä taas jätemateriaalit käsitellään uudelleen tuotteiksi tai materiaaleiksi käytettäväksi joko alkuperäiseen tai muuhun tarkoitukseen. Osa tekstiilijätteestä ei kelpaa uudelleenkäytettäväksi ja tulisi kierrättää. Kierrätyksen edistämisessä on tärkeää, että se ei tapahdu uudelleenkäytön kustannuksella, sillä uudelleenkäyttö on yleensä ympäristön kannalta tavoiteltavampaa. Kierrätys kun yleensä kuluttaa jonkin verran energiaa. Uudelleenkäytöllä ja kierrätyksellä voidaan vähentää tekstiilituotannon energian-, veden- ja kemikaalien kulutusta. Joskus voi myös olla ympäristövaikutusten kannalta perusteltua polttaa jätetekstiilit jätteenpolttolaitoksessa, esimerkiksi jos tekstiileissä on haitallisia aineita, jotka halutaan pois kierrosta.

Tekstiilijätteen laadusta ja määristä ei ole tarkkaa tietoa, mutta selvitysprojekteja on meneillään. Tekstiilijätteet eivät ole kokonaisjätemääriä tarkasteltaessa mikään suuri jätevirta, joten jäteongelmaa ei tekstiilijätettä vähentämällä ratkaista. Tekstiilijätteen määrä on vain parisen prosenttia yhdyskuntajätteen määrästä. Yhdyskuntajäte taas on Suomen kokonaisjätemäärästä vain noin neljä prosenttia. Arvion mukaan Suomessa kulutetaan vaatteita ja kodintekstiilejä noin 70 000 tonnia vuodessa, josta noin 50 000 tonnia päätyy kuluttajilta jätehuoltoon.

Kuluttajat ovat kiinnostuneita vaatteiden kierrätyksestä ja osa vaate- ja muusta tekstiilijätteestä päätyy kierrätyskeskusten, kirpputorien ja eri yhdistysten keräysten kautta tai internetin välityksellä uudelleenkäyttöön. Nämä tekstiilijätteet eivät tule jätehuollon piiriin, eivätkä näy jätehuollon tilastoissa.

Kierrätysteollisuudelle on tärkeää, että raaka-ainetta syntyy tarvittava määrä ja Suomen tekstiilijätemäärät ovat melko pieniä. Tärkeää on myös, että kierrätetystä materiaalista tehdyille tuotteille on kysyntää.  Tekstiilien kierrätyksen teknisiä ratkaisuja on olemassa, mutta esteet ovat usein taloudellisia. Pitkien välimatkojen vuoksi keräily- ja kuljetuskustannukset voivat olla suuria. Teollisuudesta tulevat jätetekstiilit ovat tasalaatuisempia ja helpommin hyödynnettävissä kuin kotitalouksista tulevat tekstiilit. Teollisuudesta peräisin olevaa tekstiilijätettä ja lumppua käytetään esimerkiksi erilaisten imeyttämistuotteiden, teollisuuspyyhkeiden ja puutarhojen kasvualustojen raaka-aineena.

Tekstiilien uudelleenkäyttöä ja kierrätystä voitaisiin tukea esimerkiksi soveltamalla tekstiilien korjauspalveluille alempaa arvonlisäveroa ja tukemalla käytettyjen tuotteiden liikkeitä tiedotuksen avulla. Maailmalta löytyy myös esimerkkejä, joissa kierrätysmateriaalien käyttöä on tuettu suosimalla niitä julkisissa hankinnoissa.



Lisätietoa aiheesta esimerkiksi:

Tojo, N., Kogg, B., Kiörbe, N., Kjär, B. & Aalto, K. 2012. Material flows of textiles and suggestions on policy instruments for the prevention of textile waste. Report commissioned by the Waste Prevention Group, Nordic Council of Ministers.  TemaNord 2012:545. Verkossa:  http://www.norden.org/da/publikationer/publikationer/2012-545

Talvenmaa, P. & Mustonen, M. 2011. Tekstiilien kierrätys ja hyötykäyttö – mahdolliset teknologiat.

http://www.poistotekstiilit.fi/DowebEasyCMS/?Page=Selvitykset

Söpöysmekko

Huomasin, että muuan käsityö on jäänyt raportoimatta. Tein Pikku Onnettarelle rimssumekon, vuosia sitten Japanista ostetusta karuselliheppakankaasta (tyttö itse sai valita kankaan parista erivärisestä vaihtoehdosta, ja epäröimättä päätyi mustapohjaiseen. Onko lapseni luonnonlaadultaan gootti?). Hiljalleen koitan saada jotain aikaiseksi kaikista kangasvarastoni kankaista. Prosessi etenee hitaasti, koska ompeluaikaa on niukasti ja olen hamstrannut kankaita vuosikausien tarpeiksi. HUOM! myyn jotain kankaita Siivouspäivänä, tulkaa käymään Helsingin Kapteeninpuistikossa.

Valkoisen kauluspaidan kanssa mekko on hiukka juhlava, tennareiden ja farkkurotsin kanssa mihin vaan.

Alareunassa on mustavalkoinen koristenyöri-tere, joka hauskasti mätsää heppojen karusellikeppeihin. Reunaröyhelön alareunassa on vielä mustaa pykänauhaa - vaatimaton mutta söötti detalji, jonka olen lainannut Emily Temple Cute-vaatemerkiltä. Kaikenlaista ompelukamaa sitä laatikoistani löytyykin, mutta eipä tarvinnut ostaa yhtään mitään tätä varten!

Viikon tiedonmurunen

Olen ihmetellyt, miksi vanhat (~ ennen seitskytlukua tehdyt) kankaat pysyvät siisteinä kulumisestä huolimatta - eivät siis nuhjaannu, nukkaannu tai kulahda. Luulenpa nyt selvittäneeni syyn: langan kehruutekniikka. Ennen 70-lukua lanka kehrättiin teollisuudessa rengaskehruu-nimisellä menetelmällä. Sitten yleistyi huimasti nopeampi roottorikehruu. Näiden ero lopputuotteen kannalta on se, että ensiksimainitussa kuitujen päät suuntaavat langan sisään, jälkimmäisessä taas langan pintaan. Luonnollinen seuraus kuitujen päistä langan pinnassa on, että ne tarttuvat toisiinsa ja muutenkin pyrkivät karkuun ja törröttämään, jolloin seuraa kankaan pinnan kulahdus.

Langan pintaa voidaan silottaa gaseeraamalla (käristämällä) langan pinnasta esiinpistävät kuidut ennen kankaan kutomista, ja valitsemalla mahdollisimman pitkiä ja huolellisesti kammattuja kuituja, mutta joka tapauksessa rengaskehrätty lanka pysyy siistimpänä.

EDIT: No voihan nolous! Olin lukenut väärin - sittenkin rengaskehruussa tulee enemmän kuidunpäitä langan pinnalle. Roottorikehruun yleistyminen osuu kuitenkin täydellisesti yksiin kulahtavien kankaiden yleistymisen kanssa, joten jokin sen ominaisuus on huonompi. Esim. tämä perusteellinen PDF  (Textiles, Sara J. Kadolph and Anna L. Langford) kertoo, etttä "Rotor-spun yarns have a higher twist at the center of the yarn" ja rengaskehrätyissä taas kierre on sama kautta koko langan. Ehkä siis löysempi kuitujen kierre langan päällisosassa aiheuttaa kulahtamisen. Samaisesta PDF-stä sivulta 11

löytyvä taulukko vertailee rengas-, roottori- ja airjet-kehrättyjen lankojen ominaisuuksia:

Textiles, Sara J. Kadolph and Anna L. Langford

Kiinnitän huomionne erityisesti kohtiin "parallelism of fibers", "yarn structure" ja "pilling propensity", joissa rengaskehrätty lanka saa parhaat arvosanat. 

Kevät - niitänäitä

Jee, ihanaa, vihdoinkin kevät! On ihan suurinta nautintoa, kun voi kirjoittaa rapulla istuen ja samalla kuunnella linnunlaulua. Kiitos vanhemmilleni, jotka huvittivat Pikku Onnetarta sillä välin.

 

Ja välillä käyn Villipuutarhassa kirjoittamassa. Ihana Katja huolehtii hyvinvoinnistani herkuin ja kahvein, oih...
 

 

"Nyt on aika päivittää vaatekaappi kevääseen."

Tuulettakaa talvitakit huolella ennenkuin pakkaatte ne odottamaan syksyä. 

Kuvassa tuulettuvat Jane marplen laukkku, hankittu 2007 ja siitä lähtien joka talvi käytössä sekä 70-luvun tweedkankainen takki, ostettu muistaakseni 2009. Kohta pitäisi vaihtaa vuori.

 

Jouduin myöntämään, että olin valinnut kevään Project 333 vaatteet ajattelemattomasti. Kevättalven/varhaiskevään paksummat ja värittömämmät vaatteet eivät kerta kaikkiaan kiinnosta enää, kun kukkia nousee maasta ja aurinko lämmittää. Pitsimekot esiin! Mulla on siis vuodessa neljän vuodenajan sijaan viisi: syksy, talvi, varhaiskevät, sydänkevät ja kesä.  

 

Muuten olen tyytyväinen vaatevarastoihini, mutta sukkahousuja puuttuu. En vaan raaskisi ostaa uusia, kun kohta niitä ei tarvitse moneen kuukauteen ollenkaan. Nämä beiget ei oikein rimmaa asun kanssa, mutta ei ole parempiakaan. Tehdäänköhän jossain reilun kauan puuvillasta sukkahousuja?
 

Pitseistä ja räteistä

Vanhojen pitsien ja vaateteollisuuden ongelmien leikkauspiste: pitsien tekeminen myyntiin on kautta historian ollut surkeasti palkattua, köyhien naisten työtä. Neulaa tai nypylöitä on viuhdottu aamuvarhaisesta iltamyöhään, että perheelle olisi saatu ruokaa pöytään. Kauniista lopputuotteesta ovat nauttineet aivan toiset ihmiset. Asetelma ei poikkea vaateteollisuudesta tänä päivänä paljoakaan. Toisaalla ihmiset raatavat hirveässä paineessa pitkiä päiviä poissa perheen luota saadakseen edes mitättömän elannon, ja hyöty samoin kuin valmistetut tuotteet päätyvät aivan muualle. Erotuksena on vaan se, että entisaikain pitsintekijöiden raataminen tuotti upeaa käsityötä, jota vuosisatojenkin päästä ihailemme. Tämän päivän orjapalkalla ompelevat joutuvat tekemään pääosin mitätöntä moskaa, joka on lähes jäte jo valmistuessaan. Tulevat sukupolvet vain kiroavat sitä tekstiilivuorta, joka nyt tuotetaan. Voiko olla oikein?!?!

Pitsinostelun pauloissa

Vaateteollisuus se vaan jaksaa ahistaa, eikä kauppoihin meenmistä voi ajatellakaan. Minulla vaan sattuu olemaan yksi pitelemätön intohimo... kuten tiedätte, vanhat laatupitsit. Vaikka muuten mikään ostaminen ei huvita, näiden ohi on vaan lähestulkoon mahdotonta kävellä. Mutta minähän perustankin pitsimuseon ja kerään tässä pohjakokoelmaa.

 

 Matkan ostoksista on vielä jäänyt esittelemättä nämä Firenzen antiikkitorilta juosten ostetut (olimme jo myöhässä pizzajuhlista). Ylhäällä handmaschinella tehtyä brodyyriä, alla vasemmalla pieni pätkä kaunista leavers-pitsiä. Vasemmanpuoleinen on samasta koneesta tullutta, sille vaan on säilytyksen aikana tapahtunut jotain kummaa, se on aivan hapertunutta.

 

Sitten tuoreempiin helsinginlöytöihin. Joku päivä tässä imeydyin Fasaani Antiikin maanalaishalliin, ja kohtasin siellä kaksi rullaa leveää persikanväristä puuvillapitsiä. Aivan huippulaatua. Sitten jatkoin matkaa, ja erikoisen pikku antiikkikaupan penkolaarista löytyi käsinnyplätty neliö ja hieman kapeampaa siroa puuvillapitsiä.

 Mielenkiintoinen seikka on, että omistan jo ennestään samanmallista pitsiä kuin leveät. Väri on vain aavistuksen verran haaleampi. Oikeanpuoleisen rullan löytöpaikka oli Kurvin Fida joitakin vuosia sitten.

 Vielä lähäri käsinnyplätystä. Tarkoitettu varmaan upotettavaksi tyynyliinan tai pöytäliinan koristeeksi.

 Oli muuten Vappukin. Kävin piknikillä. Huomatkaa pellavaiset leikekirjotut ruokaliinani. Nekin ovat Fasaanista, euron kappale (!!!).

Loppuun pari kuvaa niistä muutamasta pitsinpalasta, joita en ole ostanut. Kauniilla ommellulla pitsillä koristettu pöytäliina Kapteeninkadulla olevan pienen antiikkikaupan ikkunasta: 

Ja bongaus Kaivarin Kanuuna -kirppikseltä: 1900-luvun alun pitsipaita. Käykää joku muu ostamassa, jos ei ole jo mennyt!

Cost calculations of a T-shirt

This is an attempt to answer the very common question "how much would clothing prices go up, if everyone was paid fair?". The problem is that I'm not a garment manufacturing professional or in fact have any sort of business education, so the calculation might be off in some points! Sorry! But I'm looking forward to hearing everyone's comments.

I've chosen Bangladesh as the producing country and Bo Weevil's organic cotton as the ethical choice of material, but I'm open to alternative sources of ethical materials. Factory overhead and profit is calculated loosely based on David Birnbaum's book "Birnbaum's guide to Winning the Great Garment War". I estimate worker's wage is 15% of the price the factory asks for the shirt.


Exhibit A - Standard T-shirt
Let's assume conventional cotton jersey is 50% of the price of organic cotton, 140 euro per roll. Otherwise everything is the same about the material (for some reason jersey is ferried from Turkey to Bangladesh, even if it is available closer - just to make the calculations identical). Factory worker is paid 4600 taka per month, which in fact is not that bad wage in Bangladesh garment industry, but with it we arrive at the convenient wage 0,05 e per T-shirt.

20' container fits 147 rolls.
147 rolls = 20580 euros
+ Freight 5000 euros + insurance 0,5% (102,9 e) of cargo value = 5102,9 e
25682
+ Bangladesh tax 25% of CIF= 6420,725 e
(20580 e + 5102,9 e + 6420,725 e) = 32103,625 e

One roll makes 146 T-shirts, total 21462 T-shirts. 32103,625 e divided by 21462 ≈ material cost 1,50 euro per shirt.

1,5 e material + 0,05 e wage + factory overhead and profit 0,33 e = 1,88 e
+ Agent's comission 10% ≈ 2,068 e
+ Freight to Finland 1 e = 3,068 e
Duty 0% 
Price is doubled, when branch buys the shirt from parent company ≈ 6,14 e
Price is doubled again, when it arrives at the store = 12,28 e
+ VAT 24% ≈ consumer price 15,25 e



Exhibit B - Fair and organic t-shirt
Material is GOTS certified cotton jersey from Bo Weevil, 73 meter roll costs 280 euros, which will be imported from Turkey to Bangladesh. 0,5 m for T-shirt. I estimate 15 minutes for the whole manufacturing process from laying the material to packing the finished product. Good monthly wage in Bangladesh would be 160 dollars / 12000 taka / 145 euro, and 25 working days per month, 9 hour days (I've been told this wage level is unrealistic, but for the sake of argument please accept). So factory worker's wages amount to 0,16 euro per T-shirt.

20' container fits 147 rolls.
147 rolls = 41160 euros
+ Freight 5000 euros + insurance 0,5% (205 e) of cargo value = 5205,8 e
= 46356,8  e
+ Bangladesh tax 25% of CIF= 11591,45 e
(41160 e + 5205,8 e + 11591,45 e) = 57957,25 e

One roll makes 146 T-shirts, total 21462 T-shirts. 57957,25 e divided by 21462 ≈ material cost 2,7 euro per shirt.

2,7 e material + 0,16 e wage + factory overhead and profit 1,06 e = 3,92 e
+ Agent's comission 10% = 4,312 e
+ Freight to Finland 1 e = 5,4312 e
Duty 0%
Price is doubled, when branch buys the shirt from parent company (planning & design costs, advertising, marketing, etc. and profit)= 10,624 e
Price is doubled again, when it arrives at the store (rent, electricity, shop assistants wages etc & profit) ≈ 21,25 e
+ VAT 24% = consumer price 26,35 e


Exhibit C - Fair wage, standard material T-shirt
Now we raise only the wage of the factory workers but use standard material (which is again transported from Turkey to Bangladesh).

20' container fits 147 rolls.
147 rolls = 20580 euros
+ Freight 5000 euros + insurance 0,5% (102,9 e) of cargo value = 5102,9 e
= 25682 e
+ Bangladesh tax 25% of CIF= 6420,725 e
(20580 e + 5102,9 e + 6420,725 e) = 32103,625 e

One roll makes 146 T-shirts, total 21462 T-shirts. 32103,625 e divided by 21462 ≈ material cost 1,50 euro per shirt.

1,5 e material + 0,16 e wage + factory overhead and profit 1,06 e = 2,72 e
+ Agent's comission 10% ≈ 3 e
+ Freight to Finland 1 e (with insurance and handling) = 4 e
Duty 0% 
Price is doubled, when branch buys the shirt from parent company = 8 e
Price is double again, when it arrives at the store = 16 e
+ VAT 24% ≈ consumer price 19,85 e

So, if factory worker's wages would be raised from 4600 to 12000 taka per month (from exhibit A to exhibit C), the price goes up about 30 percent. If we include expensive organic material (Exhibit B), the price goes up another 40%. But it's still not unbearably expensive (unless you go clothes shopping every week). I've seen T-shirts which cost ~ 26 euros, without any guarantee on fair wages or organic fairly produced material.
Other thing I gathered from this calculation is "how on Earth is it possible to sell t-shirts for 4,95 e including VAT??". I can't arrive in that price except by cutting the cost of material near zero and expecting factories work for free. Or then the companies make loss, and that sounds as probable as water running uphill.


One more calculation A
 It is a bit strange to transport material from Europe to Bangladesh. If we found organic cotton jersey produced in a Bangladeshi factory that pays fair wages, so it would avoid freight and duty, what's the situation then? Let's assume the material still costs 280 euro per roll.

Starting point again is 147 rolls of material. 147 x 280 e = 41160 e. 41160 e divided by 21462 ≈ material cost 1,92 euro per shirt.

1,92 e material + 0,16 e wage + factory overhead and profit 1,06 e = 3,14 e
+ Agent's comission 10% = 3,454 e
+ Freight to Finland 1 e = 4,454 e
Duty 0%
Price is doubled, when branch buys the shirt from parent company = 8,908 e
Price is doubled again, when it arrives at the store ≈ 17,85 e
+ VAT 24% = consumer price 22,15 e


One more calculation B
Basic cotton jersey from Bangladesh 140 e per roll and low wages.

Starting point again is 147 rolls of material. 147 x 140 e = 20580 e. 41160 e divided by 21462 ≈ material cost 0,96 euro per shirt.

0,96 e material + 0,05 e wage + factory overhead and profit 0,33 e = 1,34 e
+ Agent's comission 10% = 1,474 e
+ Freight to Finland 1 e = 2,474 e
Duty 0%
Price is doubled, when branch buys the shirt from parent company = 4,95 e
Price is doubled again, when it arrives at the store ≈ 9,9 e
+ VAT 24% = consumer price 12,3 e

Laskelma: Reilun T-paidan ja tavallisen T-paidan hintaero

Olen eilen ja tänään laskenut parhaani mukaan, minkälainen hintaero muodostuisi parhaasta GOTS-sertifioidusta luomupuuvillasta reilulla palkalla ommellulle T-paidalle ja sen epäeettiselle standardiversiolle. Laskelmat löytyvät alta. Ongelma on, että minulta puuttuu bisnesosaaminen, joten en ole varma tulivatko Bangladeshiin tuotujen kangaspakkojen tullit ja verot oikein ("Fabric Bolts has an import duty rate of 25%" sanoo http://www.dutycalculator.com/). Laivarahdin hinnan 5000 e sain Facebook-ystävän merikapteenimieheltä, mutta niidenkin hinnat vaihtelevat hurjasti. Laskelman perusteella näyttäisi siltä, että 5 euron T-paitoja myyvät pikamuotiliikkeet tekevät niin omaksi vahingokseen, mikä ei liene mahdollista :D

Kaikki korjausehdotukset otetaan mitä lämpimimmin vastaan! Pyydän peräti esittelemään tätä kaikille kaupan tai maahantuonnin alalla oleville tuttavillenne siinä toivossa, että he osaisivat osoittaa mahdolliset virheet.


Reilu paita
Materiaali Bo Weevilin GOTS-sertifioitu, reilusti tuotettu puuvillatrikoo.
73 metrin rulla, 3,8 e / metri. Paitaan tarvitaan 0,5 metriä. T-paidan valmistamiseen menee 15 minuuttia ja bangladeshilaisen ompelijan palkka on 160 dollaria kuussa eli noin 12000 bangladeshin takaa (nappasin tämän luvun ILO:n Härkösen esitelmästä Eettinen kuluttaminen vaateteollisuudessa-seminaarista) ja 9 tunnin työpäivän aikana ehtii siis valmistaa 36 paitaa. Ompelijan osuus on siis 16 senttiä.

20' merirahtikonttiin mahtuisi 147 kangasrullaa x 280 e = 41160 e
rahti noin 5000 e + vakuutus 0,5 % 205 e = 5205,8 e
Bangladeshin tulli ja vero 25% tavaran, rahdin ja vvakuutuksen yhteissummasta = 11591,45 (11591,45 + 5205,8 + 41160 = 57957,25 e)
Kangasrullasta saa 146 paitaa eli yht 21462 paitaa = 2,7 e per paita
2,7 euroa kangas + 16 senttiä ompelijan palkka + tehtaan kate ja voitot 1,06 euroa = 3,92 euroa.
Agentin komissio 10% = 4,312 e
Rahti 1 e = 5,4312 e
tulli 12 % = 6,08 e
Haaraliike ostaa hinta x 2 = 12,16
Laitetaan myyntiin hinta x 2 = 24,32 e
ALV 24% = lopullinen hinta 30,2 e

Standardipaita
Lasketaan materiaalin hinnaksi puolet luomueettistrikoosta eli 140 e / rulla. Laadukastakin standarditrikoota saisi kyllä lähempääkin Bangladeshia, jolloin sen hinta tietenkin alenisi, mutta halusin laskelmat identtisiksi. Ompelija saa palkkaa 59 dollaria eli 4600 takaa kuukaudessa, joka itseasiassa ei ole ollenkaan surkein palkka Bangladeshin vaateteollisuudessa, mutta siitä sai T-paidan ompeluhinnaksi kätevän 5 eurosenttiä.

20' konttiin mahtuisi 147 kangasrullaa x 140 e = 20580 e
Bangladeshin tulli ja vero 25% = 6420,75 (20580 + 25683 + 6420,75 = 52683,75 e)
kangasrullasta saa 146 paitaa eli yht 21462 paitaa = 2,45 e per paita
2,45 euroa kangas + 5 senttiä ompelijan palkka + tehtaan kate ja voitot 0,33 euroa = 2,83 euroa.
Agentin komissio 10% = 3,113 e
Rahti 1 e = 4,113 e
tulli 12% = 4,6 e
Haaraliike ostaa hinta x 2 = 9,2 e
Laitetaan myyntiin hinta x 2 = 18,4 e
ALV 24% = lopullinen hinta 22,8 e

Erotus on 7,2 euroa, eli 24%.

(Laskin vielä pikaisesti, mikä paidan hinnaksi tulisi, jos kangas hankittaisiin suoraan Bangladeshista hintaan 70 e / rulla, jolloin alkupään rahdit ja tullit vältettäisiin. Lopputulos oli 11,11 euroa.)

Linkkejä ihmisistä, vaatteista ja muodista

Inspiraatioseinäni, alkuperäinen inspiraatiotaulu
tuskin enää erottuu kuvien alta...


Pari mielenkiintoista linkkiä vapunjälkeisiin tunnelmiin:



Clothes Relationships -blogi, jossa käsitellään
ihmisten vaatesuhdetta. Lue varsinkin 1 ja 2.


Hongkongilainen muotifani ja -bloggaaja
lopetti vaatteiden ostamisen vuodeksi


Viehättävän The Nife en l'Air-blogin wardrobe editing-aiheiset jutut.
Wardrobe editing on asia, jolle en vielä ole keksinyt
suomenkielistä luontevaa nimitystä, ehdotuksia otetaan vastaan!


Brittiläisen Ms Wanda's Closet - yhdistyksen (järjestön?)
"Let's fix fashion"-kampanja. Ihan huippu!
Linkin löysin pohjoismaisten muotialan ihmisten
eettisen yhteenliittymän NICEn kautta.
NICE tahtoo sanoa Northern Initiative Clean and Ethical,
ja se pyrkii koordinoimaan ja jakamaan tietoa eettisistä
ja ekologisista vaateteollisuuden pyrkimyksistä Pohjoismaissa.