Suositeltavaa lukemista muodista ja vastuullisuudesta kiinnostuneille: Emmi Ojalan (sama tyyppi joka teki Dear Fashion -lehden) Dear Fashion Diary, no keskellä tämä jo varmaan tutuksi käynyt pinkiksi karkkilaatikoksi naamioitunut kirja ja sitten Outi Moilalan Tappajafarkkuja ja muita vastuuttomia vaatteita. Järjestelty vasemmalta oikealle keveysjärjestyksessä, hilpein ensin. Suosittelen kaikkia!
Kuulinpa taas ällistyttävän jutun. Kiinassa valmistetaan joka vuosi arvion mukaan yli 9 miljardia kenkäparia. 9 miljardia?!?! Jokaiselle maapallon asukkaalle kenkäpari vuodessa, ja kylmemmän ilmaston asukkaille kahdet. Ja sitten vielä muissa maissa valmistetut... Alkaa pyörryttää, kun ajattelen näitä kenkävirtoja. Toisaalta, tästä voi myös laskea, että noin kaksi paria kenkiä vuodessa on kohtuullinen osuus maailman kenkätuotannosta, eikä ainakaan enempää pitäisi haalia. Muuten jää joku toinen paljasjaloin.
Perhe on mummolassa, mulla sinkkuviikonloppu. Ehdinkin yhtä sun toista: Kävin Vaatelainaamon kemuissa, lainaamo on siirtynyt minun kannaltani kätevämpiin tiloihin Kiseleffin taloon. Silitin pitsikoristeiset lautasliinani. Luin kaksi kirjaa kannesta kanteen. Tapasin Evenspaces-blogin MB:n ja spontaani kahvikuppostuokio kesti 3 tuntia. Käsiteltyä tuli mm. käsityöopetus, kuituhamppu, kemikaalialtistukset ja laatuasiat. Bottier Mäensivun Otso juhlisti jalkinemestarin tittelin saamista. Nautin luksusbrunssin Villipuutarhassa hyvässä seurassa.
Brunssi ja puolet hyvästä seurasta.
Filet-pitsinen irtokaulus isoäidilä saadun mekon seurana.
Lisäksi vielä keitin tuliais-mustikkahilloja japaniin vietäväksi ja ompelin monikäyttöisen "runkopuvun", josta kuvia myöhemmin! Ajatus on, että villakrepistä tehtyyn aivan yksinkertaiseen pukuun voi yhdistää kauluksia ja muita koristeita, arkityylistä häävieraskelpoiseksi.
Mä olen kade sun viikonlopun tuottoisuudesta! Oletko sä nukkunut ollenkaan?! :D
VastaaPoistaTuollainen "runkopuku" (hehe, ihana sana! onko tää sun omasta päästä vai jostain muualta tullut?) on ollut omissakin aatoksissa jo kauan, mutta ei ole vielä tullut vastaan sellaisia sopivan ajattomia kaavoja. Elätän siis toivoa siitä, että saisin sen itse tehtyä.
Kovan pohdinnan alla edelleen on myös väri. Mihin väriin olet itse päätynyt? Musta olisi ehkä kaikkein monikäyttöisin, eikä menisi muodista, mutta mustaa taas en itse mielelläni käytä juhlissa ellei ole pakko... Ehkä mun pitäisi vain alistua siihen, että se puku olisi kaikkeen muuhun paitsi oikeasti juhlaviin hetkiin.
Se olikin pitkä viikonloppu, alkoi jo torstai-iltana!
PoistaOpin termin runkopuku 50-luvun puakeutumisoppaasta, taisi olla Hyvän pukeutumisen opas. Nerokas idea, jos sen saa toimimaan. Minun runkopukuni on aavistuksen verran punertavaan taittava harmahtavanruskea (mikähän nimi tuolle värille sopisi?), joka sopii mielestäni monen värin seuraksi ja sopii väreihini. Musta ei sopisi alkuunkaan, koska olen menossa häihin ja haluan noudattaa perinnäisiä pukeutumissääntöjä.
Hui hai, luin kirjasi oikeassa ahmauksessa! Nyt se on tyttären yöpöydällä.
VastaaPoistaOlen aikamoisen kranttu lukija, mutta olit onnistunut erittäin hyvin kielellisissä tyylivalinnoissa ja rekistereissä. Itse asianhan allekirjoitin jo valmiiksi.
Sivuhuomautuksena: siihen tonnin peruspuvustoon en ihan uskonut. Mutta suunta oli siinäkin oikea.
Mahtavaa, kiitos! Kun tämä on ensimmäinen tekstipainotteinen kirjani, kehut kielestä ovat erityisen ilahduttavia.
PoistaPakko myöntää, että tonni-vuodessa puvusto on kirjani ohjeista ehkä ainoa, jota en olisi valmis itse noudattamaan. Vaatii liian tiukkaa pitäytymistä suunnitelmaan, kaipaan hieman liikkumavaraa.