Se on "koitan-elää-kuten-saarnaan"-Saramäen kolmasti
samasta kohtaa parsittu sukka, joka tässä poseeraa.
Paasaukseeni H&M:n tekstiilikierrätyksen vioista tuli mielenkiintoinen kommentti, jossa arveltiin kirppisten innostavan ihmisiä ostelemaan tarpeetonta vaatetta (koska ne "voi viedä kirppikselle jos ei tulekaan käyttöä", tiedätte varmaan ajatusmallin) enemmän kuin H&M keräyksen.
Lupasin selvitellä asiaa parhaani mukaan. Ihmisten motivaatioista ym päänsisäisistä jutuista on tietenkin vaikea saada tarkkaa selkoa, mutta ainakin on mahdollista selvittää, miten vaatteista hankkiudutaan eroon. Luin lähteeksi Suomen ympäristökeskuksen työpaperin aiheesta Suomen tekstiilivirta vuonna 2012 ja olin sitten yhteydessä sen kirjoittaneeseen Kristiina Aaltoon. Hän linkkasi vielä luettavaksi kirjoittamansa tutkimuksen Kuluttajien halukkuus ja toimintatavat tekstiilien kierrätyksessä.
Kuluttajien halukkuus... -kyselytutkimuksessa on otettava huomioon, että valtaosa kyselyyn vastanneista oli oman ilmoituksensa mukaan kiinnostuneita tekstiilien hyötykäytöstä. Hyvin motivoitunutta porukkaa siis.
Kristiina Aalto antoi sähköpostitse karkean arvion: "Keväällä 2013 TEXJÄTE-hankkeessa tekemäni kuluttajakyselyn perusteella voisi ehkä arvioida, että noin puolet siitä määrästä, joka lahjoitetaan hyväntekeväisyysjärjestöille, siirtyy suoraan toisille kotitalouksille". Tätä ei siis pidä nyt ottaa minään juurta jaksain selvitettynä numeraalina vaan mittakaavan osoittajana. Enemmän siis annetaan keräyksiin kuin myydään kirppiksillä. Mikä ei liene ihme, koska vaate tuntuu liikkuvan aika heikosti kirppiksillä, ainakin tälläistä on kuulunut – tutkimusta en ole aiheesta löytänyt. Toisaalta käytettyjen lastenvaatteiden myynti on jo alkanut vaikuttaa uusien lastenvaatteiden myyntiä vähentävästi, riippuu siis vaatetyypistä vaihtaako se hanakasti omistajaa vaiko ei.
"Kukin suomalainen hankki uusia tekstiilejä keskimäärin 13,2 kiloa, josta vaatteita oli 8,1 kiloa", kertoo Työpaperi... ja Kuluttajien halukkuus antaa lisätiedon "Kaikissa Pohjoismaissa kuluttajat hankkivat uusien vaatteiden lisäksi vuosittain vajaan kilon verran käytettyjä vaatteita". Vuoden 2012 tekstiilivirtalaskelman mukaan kuluttajilta menee vuodessa 16,4 milj. kg hyväntekeväisyysjärjestöille eli kolmisen kiloa per asukas. Käytettyjen vaatteiden osuutta ostetusta hiukan yli kahdeksasta kilosta olisi järkevä nostaa, jos kokonaishankintmäärää ei saada laskemaan. Kiinostavaa on nähdä, miten Zadaa ym. teknologiset ratkaisut asiaan vaikuttavat. Omalta kohdalta käytettyjen vaatteiden hankinnassa esteenä on se, että niitä on vaikea löytää juuri sellaisena kuin haluaa juuri silloin kun tarve sattuu kohdalle. Tosin ei uusiakaan vaatteita ole kovin helppoa löytää juuri omilla spekseillä.
Tekstiilijätteen kohtalosta Kristiina Aalto kirjoittaa Kuluttajien halukkuus -rapotissa: "Jätteiden vähentämiseksi kaikkien tekstiilien keräystä olisi laajennettava ja tehostettava, mutta samaan aikaan tulisi kehittää myös lajittelua ja kierrätysteknologioita. Ehdotuksina ovat olleet muun muassa yhteispohjoismainen lajittelulaitos ja tuottajavastuujärjestelmä. Jotta kierrätys olisi mielekästä, kierrätystuotteille on myös oltava kysyntää." Tämä on järkevä näkökulma Ympäristökeskukselle, jonka toimialaan kuuluu kierrätysinfrastruktuurin suunnittelu ym. Mutta jos kuluttaja antautuu ajattelemaan samalla tavalla, hän siirtää vastuun tekstiilijätteestä pois siltä taholta, joka pystyy vaikuttamaan sen syntyyn – eli itseltään. Tekstiilijätteen käsittelijät ovat sitten aivan eri porukkaa, ja tsemppiä heille, mutta kukin hoitakoon oman tonttinsa. Kuluttajan tontti on selvittää mitä vaatteita tosiaan tarvitsee, hankkia ne niin hyvälaatuisina kuin kykenee ja huoltaa niitä asiallisesti. Tekstiilijätteen kohdalla erityisesti on aihetta vaikuttaa jäteongelmaan jo ennen kuin se on jätettä, koska järkiperäinen kierrätys on niin vaikeasti järjestettävissä (toisin kuin esim. metallin tai lasin kohdalla).
Tekstiilijätteelle mietitään tällä hetkellä todella tarmokkaasti erilaisia käyttökohteita. Mihin hiivattiin tätä jatkuvasti lisääntyvää muhnua oikein voisi tunkea, ettei sitä tarvitsisi laittaa kaatikselle tai polttoon? Ideoikaa! Miettikää!! Innovoikaa! Voisiko sitä upottaa vaikka tienpohjaan? Varmaan voi, ja silloin se ei joudu kaatopaikalle, mutta on todella epätehokasta ja luonnonvarojen hukkakäyttöä valmistaa valtavalla vaivalla vaate täytemateriaaliksi tienpohjaan. Esim. öljynporaus, öljyn prosessointi tekokuiduksi, sen vaatimat lisä- ja apuaineet, langan kehruu, väriaineet, jne jne... kaikki tämä on uskomattoman kallis (luonnon näkökulmasta) projekti. Tienpohjaksi joutuminen ei mitenkään lunasta niitä panoksia, jotka vaatteeseen on valmistuksessa investoitu. Tekstiilistä pitäisi saada irti huomattavan paljon käyttöä ennenkuin se on fiksua tunkea johonkin täytteeksi, eikä täytteeksi päätyminen ole todellakaan mikään ekologinen synninpäästö.
Ratkaisu tekstiilijäteongelmaan lepää ennenkaikkea jätteen määrän vähentämisessä ts. ylivirittyneen kulutuksen kohtuullistamisessa. Miettikää nyt ruokaakin: sen voi kierrättää paljon paremmin kuin tekstiilin, 100% mullaksi, mutta silti ruuan haaskaantumista pidetään merkittävänä ympäristöongelmana. Jäteruuasta tulee mieleen ensimmäisenä "ostan sen minkä syön, syön sen minkä ostan" ja "100 reseptiä jämistä" tms. – ei "Älä enää huolehdi ylijäämäruokasi kohtalosta! Keräämme käyttämättä jääneen ruuan ja teemme siitä multaa, tuo siis tänne ylijääneet juustonkannikkasi niin annamme sinulle alennuskupungin jotta voit ostaa lisää juustoa! ".
Kristiina Aalto tiivistää asian näin: "Tekstiilijätteen vähentämistä edistäisi ennen kaikkea se, että kuluttajat hankkisivat vain kohtuullisen määrän kestäviä vaatteita ja kodintekstiilejä ja käyttäisivät niitä pitkään. Vaatteiden pitkä käyttöikä puolestaan edellyttää kestäviä laadukkaita vaatteita, joita kuluttajien on yhä vaikeampi tunnistaa ja löytää."
Nii-in! Laatutakuu tai vastaava järjestelmä voisi olla ratkaisu tekstiilijätteen vähentämiseen.
Mielenkiintoista pohdintaa! Peukutan vahvasti laatusertifikaatin puolesta. - Itse ostan vaatteeni käytännössä vain kirppikseltä ja olen näin toiminut kohta parikymmentä vuotta (no, nyt ei kyllä tarvitse ostaa, kun entisiä on niin paljon jäljellä), enkä osaa oikein allekirjoittaa tuota ajatusta, ettei sopivaa löytyisi juuri oikealla hetkellä. Minusta kyse on tarpeiden ennakoinnista ja siitä, että sallii tietyn yllätyksellisyyden. Parhaat jutut olen kirppikseltä hankkinut ihan heräteostoksena, ja ne seuraavatkin mukana vuosikymmenestä toiseen. - Sen sijaan tuo tekstiilijätteen hyödyntäminen on murheenkryyni, kun ei itse edes kudo mattoja. Eikä aina ole edes kyse siitä, että ne tavarat olisi itse hankittu; luulen, että yllättävänkin moni meistä "vastuullisista kuluttajista" säilöö kaapeissaan sataa kappaletta mummon perintölakanoita, jotka alkavat vähitellen hajota...
VastaaPoistaTapaan kyllä kirjoittaa ostamisesta, mutta on totta että tavaraa kertyy muitakin reittejä, suorastaan tuntuu välillä sikiävän aivan itsestään. Kaikki ympärillä oleva tavara ei ole välttämättä ihmisen itsensä vika, mutta jotenkin sen kanssa vaan on pakko kunniallisesti elää.
PoistaOlen marissut tästä aiemminkin, mutta kierrätysvaatteiden löytämisessä on ihan omat haasteensa verrattuna siihen, että marssisi uusia vaatteita myyvään kauppaan: käytettyjä vaatteita myyvät tahot harvoin osaavat, viitsivät tai ehtivät lajitella vaatteita laadun mukaan, ja löytääkseen hyvälaatuisen vaatteen pitää plärätä rekkikaupalla sitä sun tätä. Uusien vaatteiden kauppaan mennessään taas tietää suurinpiirtein kaupan laatutason. Ja sitten kun on vielä suht tarkat vaatimukset (tyyliin "neutraalin värinen yksinkertainen neulemekko, jossa on pitkähköt mutta mielellään ei ihan täyspitkät hihat") niin ajankäytön kannalta on vaan iiseintä mennä kauppaan josta kohtuullisella varmuudella tietää tälläisen löytävänsä. Vähemmän tarkkojen ("trikoinen aluspaita") vaatteiden suhteen kirppikset toimivat mulla – ja tuleehan niitä onnistuneita löytöjä tehtyä välillä, kuten kierrätyskeskuksen ilmaishuoneesta löytyneet täsmälleen toivelistani mukaiset korottamat nahkasaappaat.
Kyllä, tätä olenkin miettinyt, että tavallaan olisi vastuullista tietää, mitä tahtoo, ja sitten ostaa juuri se vaate. Tämä ei vain tahdo toimia minulla, vaan ostan kirppikseltä sitä, mikä näyttää ja tuntuu kivalta (ja on laadukasta), ja sitten käytän sitä - joskus maailman tappiin asti. Mutta kyse on selvästikin hiukan erilaisesta lähestymistavasta vaatteisiin, ja ehkä tavaraan yleensäkin. Jos haluan jotain tiettyä, teen sen mielelläni itse, jos se vain on teknisesti mahdollista. Esimerkiksi tuon neulemekon ilman muuta neuloisin. Toki sitä ei sitten saisi ylleen ihan seuraavaksi päiväksi. :)
PoistaJos on hyvä sisäsyntyinen aisti siihen, että "sattumalta" tehdytkin ostokset asettuvat vaatekaapin kokonaisuuteen toimivasti, niin saa olla tyytyväinen. Kun itse noudatin sitä, että ostin mikä näytti kivalta, niin sitten erillisiä kivoja vaatteita oli paljon, mutta käyttökelpoisia asukokonaisuuksia ei juurikaan.
PoistaOnneksi sentään juuri mitään vaatetta ei ole enää pakko saada nimenomaan seuraavaksi päiväksi – harvoin on niin hyvä mäihä, että vaatimukset täyttävä tuote löytyisi niin nopeasti. Olen vahvasti sitä mieltä, että usein loppujen lopuksi kätevintä on teettää se, mitä ei voi tai halua itse tehdä. Mutta otkin jutut tiedän hyvällä todennäköisyydellä löytäväni tietystä putiikista tms. ja silloin vasta kätevää onkin.
Hyvä kirjoitus, taas. Et usko, miten pettynyt olen itseeni kuluttajana. Olen juuri huomannut, miten leväperäisesti toimin kaikista hyvistä aikeistani huolimatta. Jokin suunnaton mielihyvä siitä tulee, että vaatekaappiin tulee vaihtelua. Tunsin itseni ihan tylsäksi ja nuutuneeksi, kun kaivoin tutut kesävaatteeni esiin. Hups vain, ja olin ostanut yhtä ja toista, kirpparilta ja uutena. Ja hups vain, entinen värimaailma olikin jo vähän epäsoviva näihin uusiin yllättäjiin.
VastaaPoistaToinen asia, joka vie vastuullista vaatekulutusta yrittävän mielen matalaksi, on se tosiasia, että on tässä toiminnassaan melko yksinäinen. Minun ympärilläni on lähinnä vain niitä ihmisiä, jotka pistävät surutta vaatekaappiaan uusiksi ja rahtaavat vanhat vaatekeräykseen. Tulee aika urpo olo; kuin yrittäisi yksin pelastaa maailman. (Tosin eroni näyttää tämän kesävaatemanian myötä olevan lähinnä se, että tunnen ostohysteriastani huonoa oloa.) Myös ruuan pois mättämisen kanssa on ihan sama tilanne. Toisaalta voi ajatella, että järkevät ruoka- ja vaatehankinnat ovat myös järkevää taloudenhoitoa.
P.S. Tuli mieleen, että lähipiirin järkevät vaateostajat tuntuvat olevan aktiiviliikkujia, jotka panostavat kalliiseen urheilu-hifiin ja käyttävät varusteensa loppuun.
solveig
Oman ympäristön normaaleista toimintamalleista poikkeaminen on hankalaa. Onneksi on netti, jossa voi vakuuttaa itsensä siitä, ettei ole aivan yksin omituisten päähänpistojensa kanssa! Onneksi mainisemasi raha-aspekti on sellainen, johon kukaan ei voi väittää vastaan.
PoistaKaikenlaisia hankkimishimoja tulee edelleen silloin tällöin minullekin – jos tämä yhtään helpottaa harmistustasi, painiskelen juuri pitsikeeppiin kohdistuvan innostuksen kanssa. Olen kai katsellut instagramista liikaa intialaista ja pakistanilaista couturemuotia, kun tälläinen idis on syntynyt. Pitsikeeppi olisi tietysti mitä hyödyllisin vaate, jos juoksisi alvariinsa pakistanilaisissa häissä ja bollywood-elokuvien ensi-illoissa, mutta mitä ihmettä minä sillä tässä elämässäni tekisin? Silti sormenpäitä kutittelee ommella ja mallailen pitsejä päälleni...
Mielenkiintoinen juttu! Tuli mieleen että yksi hyvä idea tekstiilijätteen hyötykäyttöön olisi että lumppu päätyisi niksibetonin raaka-aineeksi. Kyllä niitä lumppuja voisi käyttää vaikka mihin, kunhan vaan ei sysätä kaatopaikalle :/.
VastaaPoistaKaatopaikalle niiden ei oikeastaan enää vuoden alusta voimaan astuneen EU-asetuksen mukaan pitäisi joutuakaan, kuten ei muunkaan orgaanisen jätteen. Käytännössä tämä tarkoittaa polttoa, mikä ei ole kovin tehokasta käyttöä vaikka sillä tekstiilijätteestä eroon pääseekin. Oleellista olisi, että jätteen määrää saisi vähennettyä, sitten ei olisi niin suurta ongelmaa siitä eroon pääsemisen kanssa!
PoistaMielenkiintoinen kirjoitus, ja kommentit. Monesti tällaisia pohtiessa tuntee olevansa aika yksin. Vähän helpotti taas huomata, että on niitä hengenheimolaisia sentään. käytän vaatteitani pitkään. Ostan uusia vaatteita aika harkitusti, mutta kuitenkin jonkin verran joka vuodenaikaan. Ostan harvoin (tuskin koskaan) käytettyjä vaatteita. Sen sijaan olen säilyttänyt enimmät vanhat vaatteeni ja sieltä löytyy uudelleen käyttöön aina jotakin. Samoin käytän joitakin sukulaisteni, varsinkin äitini, vanhoja vaatteita. Omasta mielestäni en näytä jämähtäneeltä, kun en käytä samoja yhdistelmiä kuin aiemmin. Tuskin näytän kovin ajanmukaiseltakaan niissä vanhoissa, plussaa on esim. kiva kuosi tai väri. Äitini on aina ollut minua kookkaampi. Nyt olen vähän tuuminut, voisiko joitakin hänen vanhoja asujaan "muodistaa"., muokata kokoa ja ehkä mittasuhteita hiukan. Vaatteiden korjauksen hinnat ovat korkeat, itse pystyisin tekemään aika paljon, mutta vaativimpiin kohtiin tarvitsisin apua, esim viikonloppukursseja? Ja miesten puvuissa ja vaatteissa on laadukkaita materiaalija, mutta miten niitä hyödyntäisi?
VastaaPoistaOlen pyrkinyt ratkaisemaan tuota second hand -valikoiman osuvuusongelmaa niin, että kun tiedän minkälaisia vaatekappaleita tai asusteita minulla on käytännössä koko ajan käytössä (ja joita siis sitä myötä kuluu), keskityn aina kirpputoreilla katselemaan juuri sellaisia, olipa sillä hetkellä uusimistarve tai ei. Esimerkki: tykkään käyttää leveitä vyötärölle asettuvia vöitä, mutta vain sellaisia, joissa ei ole kuminauhavenykettä, ja mielellään saavat olla nahkaisia että kestävät jatkuvaa käyttöä. Sellaisia ei olekaan turhan helppo löytää, joten silmät on auki aina kirppiksillä siltä varalta että osuisi kohdalle. Tämän seurauksena niitä on kaapissa nytkin ainakin kolme, mutta ne ovat kaikki käytössä, nahka ehtii välillä "levätä", eikä ole katastrofi jos yksi niistä hajoiaisikin käsiin yllättävästi. Tämä ei tietenkään ole toimiva konsepti silloin, jos pyrkii ylipäätään omistamaan mahdollisimman tai ainakin suhteellisen pienen määrään vaatteita, mutta toisaalta metodi johtaa hyvin harvoin täysin turhiin ostoksiin.
VastaaPoista