Selvitys käsittelee lyhyesti erittäin kiinnostavaaa aihetta: missä määrin käytetyn vaatteen ostaminen korvaa vastaavan uuden vaatteen hankkimista – siis ostetaanko kirppisvaatteet ns "oikeiden", uutena hankittujen vaatteiden lisäkkeeksi, vai jääkö uusi vaate hankkimatta koska kirppikseltä löytyi jo sopiva, tai jokin näiden tilanteiden välimuoto. Asiaa on kyselytutkimuksella pohjoismaissa ja Virossa selvittänyt Farrant, 2008 ja saanut korvaavusprosentiksi 60%-75%. Tuoreempi brittiläisen WRAP-järjestön selvitys päätyi keskimäärin vain 29% korvaavuuteen, liekö briteissä erilainen vaatekulutuskulttuuri vai mikä selittäisi eron?
Mitä suurempi korvaavuus, sitä suuremmat ympäristöhyödyt, mutta jopa korvaavuustasolla 0,1 edelleenkäytön hyödyt ylittävät keräilyn, kuljettelun ja lajittelun vaatimat ympäristöpanostukset. Eli käytetty kannattaa! Tosin selvitys muistuttaa rebound-efektistä: käytetyn edullisen vaatteen ostosssa säästetyt rahat saattaa käyttää uuden vaatteen hankkimiseen, joka voi johtaa ympäristöhaittojen kokonaismäärän kasvuun. Eli ollakseen kokonaisvaikutukseltaan ympäristöystävällinen, sen lisäksi että hankki käytettyä, pitää myös vahtia mihin ylijääneet rahansa käyttää.
Puuvillavaatteen eri loppukohtaloiden seuraamukset.
Oranssilla edelleenkäyttö pohjoismaissa, harmaalla edelleenkäyttö pitkän laivamatkan päässä.
Vaatteiden keräily ja lajittelu vie enimmillään vain puolet siitä energiasta jonka vaatteesta saisi polttamalla, vaikka vaate kuskataisiin kauaskin – toisin sanoen edelleenkäyttö kannattaa aina. Jopa ottamatta huomioon säästynyttä uuden vaatteen valmistusta. Ainoa seikka joka monista LCA-tutkimukseen sisältyvistä kategorioisa kärsii edelleenkäytöstä on merten happamoituminen, jos vaatteet kuskataan merien taakse jälleenmyyntiin, mutta kaikissa muissa suhteissa edelleenkäyttö ylittää todella merkittävästi muut vaatteetn kohtalot.
Mitä tulee kierrättämiseen, villan mekaaninen kierrättäminen on selvityksen mukaan erittäin suositeltavaa, tosin vielä parempi on pitää vaate käytössä sellaisenaan. Sen sijaan esim. polyesterin kemiallinen kierrättäminen on vähän siinä ja siinä kannattaako se vai ei, verrattuna polttoon, joka itsessään ei ole mikään tehokas tapa hyödyntää materiaalia – varsinkin siis polyestervaateiden käytön pidentäminen olisi erittäin tärkeää. (Tosin polyesterin kemiallisen kierrätyksen tiedot olivat selvityksen mukaan hieman hatarat.)
Vaatteiden ja tekstiilien erilliskeräyksen tehostamista suositellaan ympäristöystävällisimpänä strategiana, mutta pakko muistuttaa että samat hyödyt ilman kuljetuksen ja lajittelun haittoja saadaan, jos ihmiset käyttävät kerran hankkimiaan vaatteita vain yksinkertaisesti itse pidempään. Tietysti tulee tilanteita, joissa vaatteesta luopuminen on fiksuin tai ainoa vaihtoehto, mutta jospa tähtäisimme siihen että näin kävisi mahdollisimman harvoin.
Tästä kaikkineen tulee mieleen, että haluaisin tehdä laajahkon tutkimuksen aiheesta "miksi tarkkaan ottaen hankkiuduit eroon viimeksi poistamastasi vaatteesta" ja "miten kyseisen vaatteen elinikää käytössäsi olisi voinut pidentää". Tästä sitten voisi kirjoittaa ohjeita vaatteiden valmistajille/suunnittelijoille, että mihin seikkoihin pitäisi kiinnittää huomiota tuotteen käyttökelpoisuuden pidentämisessä.
HUOM!! Tärkeä kohta!
---
Tiistaina oli huonolaatuisten vaatteiden valokuvaukset Kierrätyskeskuksessa laatukaappia varten, sukelsin silloinkin ilmaishuoneen vaatelaariin. En ottanut terrakotanvärisiä väljiä silkkihousuja, nyt vähän harmittaa. Toivottavasti joku poimi ne talteen. Ja toivottavasti joku löysi käyttöönsä pirteän ruohonvihreän silkkipaidan. Niin paljon hyvää tavaraa, mutta osuvatko ne niille joilla olisi sellaisten tarve?
Voisin vaikka perustaa laatuvaateputiikin, jossa myyntituotteet on noukittu Kierrätyskeskusten ilmaislaareista...
Kierrätettyä ja/tai pitkäänkäytettyä: Uusi hiekanvärinen neuleeni, ilmavanrapeaa pellava-puuvillasekoitetta italiasta, saantipaikkana kierrätyskeskuksen ilmaishuone. Sen alla NoaNoan t-paita, ostettu v. 2008, hame UFFista tältä vuodelta ja siskoni pari vuotta sitten vanhoista t-paidoista tekemä trikookaulakoru.
Kiinnostavaa. Kannatan pitkää käyttöä. Välillä voi pitää taukoa, vaikka vuosia. Minulla toimii. En usko siihen mantraan, että jos et ole vuoteen tarvinnut, voit huoleti laittaa pois. Tarkemmin syitä erittelemättä, en pärjää pienellä vaatevarastolla. Näin toimien uutta ei tarvitse paljon. Jotain sentään haluan hankkia vuosittain. Silloin ostan mieluiten kotimaista ja hyvälaatuista, luonnonmateriaaleista valmistettua.
VastaaPoistaJos vain koko ja tyyli pysyvät vuosikausia samana, tuo systeemi on oikein toimiva. Itsestäni olen huomannut, että kaikki huolellakaan valitut ja aikoinaan paljon käytetyt vaatteet eivät 10 tai 15 vuoden perästä enää istu tyyliin, vaikka kropalle vielä sattuisivatkin istumaan. Jotkut vaatteet sentään toimivat vuosikymmnestä toiseen, mutta ne ovat vähemmistössä.
PoistaLuonnonmateriaalit eivät valmistusvaiheessa ole välttmättä tekokuituja ympäristöystävällisempiä, joskus päinvastoinkin, mutta ainakin ne vanhenevat kauniimmin joten niiden käyttöikäkin voi olla pidempi ja näin loppupeleissä ympäristöystävällisempi (tietysti usein myös mukavampi käyttää!).
Saattaa olla, että tuokin tilanne tasoittuu iän myötä. Jos on ollut 15 vuotta sitten teini-ikäinen, niin on ymmärrettävää etteivät vaatteet näytä oikein hyviltä yli kolmekymppisen, työelämässä olevan naisen päällä. Sen sijaan lienee mahdollista, että 50-vuotiaana hankittu vaate on pitokelpoinen 65-vuotiaana. Varmaksi en tätä tosin vielä näin varhaiskeski-ikäisenä voi vannoa! ;)
PoistaTosiaan ehkä tyylinvaihdokkset ja elämäntavan vaihtumisen pakottamat pukeutumismuutokset rauhoittuvat kun tässä kypsyy. Ainakin yhdeksänkymppisellä isoäidilläni on käytössä seitsemänkymppisenä hankittuja vaatteita, ja ne sopivat tyyliin ym. aivan hyvin!
PoistaToteuta se kysely täällä tai facebookissa! Jos muistan oikein, viimeisin poisto omasta vaatevarastosta oli sandaalit. Heitin ne roskiin, koska ne olivat kuluneet huonoiksi. Remmit olivat venähtäneet ja pohjat olivat kuluneet vinoiksi. Koska kengissä oli tasapohja, tuolle ongelmalle ei oikeastaan olisi voinut tehdä mitään, kulunut materiaali oli kaiken lisäksi korkkia. Viimeisimmät vaatteet myin/annoin pois väärän koon takia tai siksi, että tyyli ei enää vastannut nykyistä elämäntilannetta.
VastaaPoistaNettikysely on kätevä vaihtoehto, mutta rajaa pois aiheesta ei-juurikaan-kiinnostuneet, ja he vasta olisivatkin mielenkiintoisia haastateltavia!
PoistaJos kengästä tai vaateeesta pettäää monta osaa samaan aikaan, tilanne on sikäli hyvä että ei tarvitse miettiä josko kumminkin korjauttaisi...
Viimeksi poistin vaatteita muuton yhteydessä, pitkälti sillä perusteella, milloin olen viimeksi käyttänyt, ja uskonko enää koskaan käyttäväni uudestaan. Hirveät määrät lähti kierrätykseen, mutta toisaalta mitään uutta en ostanut tilalle.
VastaaPoistaTällä karsintakierroksella tuli kuitenkin mieleeni näkökulma, josta aika harvoin tässä yhteydessä keskustellaan, nimittäin se paljonko turhaa vaatetta kertyy siitä, kun ei ole varaa investoida juuri sellaiseen mitä tarvitsisi. Esimerkki omasta elämästäni: tämänkertaisessa karsinnassa lähti hirveä läjä ns. välikausitakkeja, jotka olivat kaikki ihan hyviä, mutta ostettu kirppikseltä ja vähän metodilla "se mikä kohdalle sattuu eikä ole ihan luokaton ja kamala", koska ei ollut oikeasti varaa siihen mitä olin vailla ja mikä olisi täyttänyt kaikkien niiden funktion: nahkatakkiin. Kun pari vuotta sitten lopultakin olin tarpeeksi rahoissani ostaakseni nahkatakin välikausivaatteeksi, kaikki nämä aiemmin ostetut, vähän sinnepäin olevat takit jäivät kokonaan pois käytöstä. Jos olisi ollut varaa jo silloin kun tunnistin tämän tarpeen ensimmäistä kertaa, olisi jäänyt moni loppujenlopuksi turha vaatehankinta tekemättä.
Kun tämän tajusin, huomasin monta muutakin vastaavaa tilannetta vaatekaapissani. Vaikka tietäisi täsmälleen millaista vaatekappaletta on vailla, on vaikea panostaa laatuun ja tehdä kestäviä ja rationaalisia hankintoja, jos kaivatunlaista ei vain ole tarjolla missään tai hinta ostaessa tai teettäessä on ylitsepääsemätön este vuosikausiksi.
Onneksi kirppikseltä hankittuja sentään, vähän-väärien välikausitakkiesi yhteenlskettu hinta tuskin yltää yhden hyvän nahkatakin tasalle. Pöljinhän tilanne on silloin, jos hassaa pienin erin rahaa vääriin vaateisiin niin paljon, että sillä loppujen lopuksi olisi voinut ostaa juuri sen oikeankin.
PoistaNähdäkseni jos ei ole varaa hankkia täsmälleen sitä mitä tarvitsee, kannattaa vain sinnitellä sen ensimmäisen ei-ihan-täydellisen hankinnan kanssa kunnes lopulta säästämällä on varaa juuri sopivaan. Jos ensimmäinen takki on epäkäytännöllisen pitkä, ei pukeutuminen muutu sen paremmaksi hankkimalla toisen joka on vähän liian pieni tai kolmannen joka on sopivan kokoinen mutta niin ruma ettei sitä kuitenkaan halua käyttää. Ainakin on kaapissa väljempää, jos jättää toimimattomat korjausliikkeet tekemättä. Täällä pääkaupunkiseudulla on tosin niin hulppeat kirppis/kierrätyskeskusoptiot, että yleensä jotain mukavaa tulee lopulta vastaan. Harvemmin asutuilla alueilla tilanne saattaa olla toinen.
Kun itseäni ajattelen, niin suurin osa kaappiin roikkumaan jäävistä vaatteista ovat joko niitä "ihan ok" vaatteita jotka olisi pitänyt alunperin jättää kauppaan tai sitten niitä, jotka kehnon laatunsa vuoksi muuttuvat nuhjuisiksi, venyvät tai vastaavaa. Tarkemmin ajatellen nämäkin olisi pitänyt jättää kauppaan, vaikkei aina olekaan niin helppoa arvoida kaupassa mikä vaatekappale tulee kestämään hyvin ja mikä ei. Jos nämä kaksi kategoriaa saisi eliminoitua, niin vaatepuolella raivattava määrä vähenisi oleellisesti.
VastaaPoistaKirjoitin juuri tuosta laadun tunnistamisen vaikeudesta! Ei mielestäni ole kohtuullista, että se henkilö jolla vaatteen tuotantoketjussa on vähiten tietoa (siis kuluttaja), raskautetaan velvollisuudella arvailla mikä kestää ja mikä ei. Toistaiseksi vaan monetkaan vaatevalmistajat eivät rohkene panostaa todellisen & hyödyllisen informaation antamiseen kuluttajalle / tai heillä ei pitkistä tuotantoketuista johtuen ole sitä itselläänkään.
PoistaMielenkiintoista olisi selvitää ovatko yhden ihmisen ihan-ok-vaatteet, jotka jäävät käyttämättä, jonkun toisen luottovaate, vai ovatko ne kertakaikkiaan kaikille jotenkin epätyydyttäviä.