Pietarsaari II

Yövyin Pietarsaaressa Lilja-nimisessä hostellissa, johon olin hyvin tyytyväinen. Kuvissa on hostellin kahvila, joka kuten kaikki huoneetkin, on sisustettu 1950-luvun huonekaluilla. Entiseen talliin sisustetussa huoneessa tunnelma oli kuin rauhallisella kesämökillä.

 Shallow is the new -blogin Ria oli joskus kauan aikaa sitten suositellut minulle täkäläistä Blossom-sisustus- ja muun söpöystavaran kauppaa. Ja aikas hurmaava se kyllä olikin. Harmi vain, että en ehtinyt sovittaa yhtään myynnissä olleista ihanista pitsivaatteista, kun osuin kauppaan vain vartti ennen sen sulkemista. Ostin sentään puisen tiskiharjan. Se on tuossa 50-luvun yöpöydän päällä.

Huoneessa oli kaksi sänkyä, mutta onnekseni ei ketään jakamassa sitä. Sängyllä on scifipokkari, johon uppouduin illalla, ja pari pussukkaa, jotka olen todennut käteviksi matkakassin järjestyksenpitäjiksi.

 
Tässä pari näytettä museoon talletetuista papereista. Ylimmästä en ihan tiedä mitä siinä on laskeskeltu, alemmassa on "Dagbok", työvuoro- ja tuloslistoja vuodelta 1914 tai -15. Ihana käsiala. Selvisi mm., että pitsitehtaalla on tehty alusta alkaen kolmivuorotyötä.

Museon kokoelmissa on neljä pitsimallikirjaa, melko lailla samanlaisia kuin minulla hallussa oleva. Mutta erojakin on - tässä on kuminauhallista pitsiä, mitä minulla olevassa mallikirjassa ei ole! Lassfolkilla tehtiin pitsien lisäksi paljon erilaisia nauhoja, erityisesti kuminauhoja. Ehkä seuraavaksi hullaannun kuminauhoista!

Tervehdys Pietarsaaresta / Hälsning från Jakobstad

 Tutkimusmatka numero kaksi suuntautui Lassfolkin pitsitehtaan takia Pietarsaareen. Ilma on leppeä ja kaupunki tuo mieleeni ehkä Porvoon. Juna oli myöhässä puolitoista tuntia, mutta mitäpä tuosta. Matkustaminen on mukavaa, ja tykkään ravintolavaunussa leppoisasta kahvin hörppimisestä (lohiannosta en kyllä tilaa toiste, tunkkainen hyi!).

 Varhaiskesäinen Suomi kauneimmillaan. Tuomet kukkivat, niityillä lepattelee perhosia ja peltoja äestetään.

 Museoväki otti minut ystävällisesti vastaan, ehdin vilkaista runsasta arkistoa ja pitsimallikirjoja. Lassflokin pitsitehtaasta on laitettu paljon tavaraa talteen, ja sattumalta juuri minun jälkeeni sisään käveli mies, joka toi lahjoituksena laatikollisen pitsitehtaaseen liittyviä painolaattoja! Eli kokoelmat karttuvat koko ajan.

Monta mielenkiintoista valokuvaa ja ihana vanhan paperin tuoksu museon arkistossa.

Entiseen pitsitehtaan kiinteistöön ollaan remontoimassa oppilaitosten kampusaluetta. Rakennuskompleksissa on 4 eri ikäistä osaa, 1910-luvulta 1960-luvulle.

Illalla vielä haastattelin lähes 40 vuotta pitsitehtaalla töissä ollutta miestä. Hämmästytin itsenikin puhumalla ruotsia. Opin valtavan paljon mielenkiintoisia seikkoja. Esimerkiksi samanlainen pitsikuvio puuvillasta ja silkistä vaatii erilaisen reikäkorttimallin, sillä langat on kierretty eri päin, ja jos puuvillan reikäkorttimallia käyttää silkille, tulee vain sotkua. Ajatelkaa kuinka paljon tietoa näillä entisillä työntekijöillä on...

Pitsitieteen piperrystä: anakronistinen mysteeri

Kun järjestelin pitsilaatikoitani, törmäsin viiden pitsireunaisen nenäliinan settiin, jotka olen joskus ostanut kirpputorilta. Hieman ryppyinen esimerkki näyttää, että mistään taidekäsityöstä ei ole kyse. Pitsit on ommeltu aika roisisti siksakilla liinan huolittelemattomaan reunaan, nämä ovat varmasti uutenakin olleet todella halpoja.

Outo juttu tässä on se, että reunan pitsi on ihan varhaisimpien pitsikoneiden tuotokselta näyttävää. Olen nyt junassa (matkalla Pietarsaareen haastattelemaan entisen Lassfolkin pitsitehtaan väkeä), eikä minulla ole Pat Earnshaw'n "How to Recognise Machine Lace" -kirjaa mukanani varmistaakseni asian, mutta ilmankin olen melko varma että tämä on "point net"-koneella tehtyä, eräänlaista neulottua verkkoa. Point net -kone oli nykyistä pitsiteollisuutta vallitsevan raschel-konetyypin esiäiti kaukaa 1700-luvun lopulta.

Mutta mitä ihmettä point net-koneella tehty pitsi tekee nenäliinassa, joka on ommeltu kasan siksakilla? Kun point net-pitsejä tehtiin, ompelukoneen keksiminen oli vielä kaukana tulevaisuudessa - varsinkin sellaisen, jolla voi ommella siksakkiakin. Pitsi näyttäisi olevan puuvillaa, jota taas yleensä ei käytetty point net-koneessa 1700-luvulla (vaan silkkiä). Enkä muutenkaan voi uskoa, että tähän vaatimattomaan nenäliinaan olisi käytetty antiikkista pitsiä, edes konetekoista sellaista.

Onko jossain majassa tai vajassa ollut ikivanha point net -kone, jolla joku köyhä perhe on kammennut kokoon halpaa pitsiä halpoihin nenäliinoihin? Vai onko raschel-koneella imitoitu point net -pitsejä? Ja miksi niin olisi tehty, sillä niillä saisi aikaan näyttävämpääkin jälkeä? Pelkäänpä, että tämä mysteeri ei tule piankaan ratkeamaan.

Anders Lassfolkin mallikirja osa II

 

Siroa pitsiä ohkaisista langoista. Ihan nukkekodin mittakaavassa! Barmen-koneella tehtyä pitsiä, joka lähestyy jo siron Leavers-pitsin herkkyyttä.

 

 Pitsikulmia ja -neliöitä, varmaan tynnynpäällisiin kiinnitettäviksi.

"Tekosilkkisiä" pitsejä, taitaa olla viskoosia..? En viitsi irroittaa lankaa polttokoetta varten.

Kaksi mallia, jotka nerokkaasti simuloivat käsintehdyn pitsin takaisin tulosuuntaansa kääntyviä lankoja. Koneella tehdessä langat eivät voi liikkua kuin sivulle ja eteenpäin, taaksepäin käntyminen on mahdotonta. Nämä kaksi pitsiä on suunniteltu hienosti niin, että näyttää kuin langat kääntyisivät taaksepäin, vaikka ne eivät sitä teekään.

Tästä olisi vaikea sanoa, onko tehty käsin vai koneella, jos löytäisi sen jostain muualta kuin mallikirjasta. Mutta yläreunan lankaa poimuttamalla sen voi selvittää.
Mielenkiintoinen, minimalistinen kuviointi!

 

Vasemman sivun verkko olisi hauskan moderni pitsisomiste tänäkin päivänä. 

Kävisi myös kirjonnan pohjaksi.

 

Ihan kirjan loppusivuilla on muutamia aika villejäkin väripitsejä. Kaksiväriset ovat vielä ihan jees, mutta kolmi- tai neliväriset eivät ole oikein ... hmm, tyylikkäitä.

Järjestin pitsilaarit ja muita kuvia

  

Pitsilaatikot ovat viime aikoina tursuilleet epäsiististi. Kun ei mahdu, niin ei mahdu, vaikka kuinka vuoroin tunkisi ja vuoroin viikkaisi. Kun Siivouspäivänä onnistuin ostamaan erityisen viehkon vanhan matkalaukun, annoin pitseille luvan levitä taas uuteen lootaan. Ja näin sievä tuli!

Ostin myös rottinkituolin, siitä kuva Pellavahelmassa.

 Tässä pari viikkoa sitten tekemäni kirppissyöksähdyksen tulos. Pienenpienet kahvikupit olisi kai voinut jättää ostamatta, harmi kun sieviä kuppeja ei tarvitse enempää kuin muutaman parin. Mutta ehkä niille joku käyttö löytyy. Pikkukorin löysi ja halusi itselleen Pikku Onnetar, ei vielä kahtakaan ja tunnistaa jo hyvän korin...

Oli niin kaunis pahvi langalla, että ostin tuo ihan koristeeksi.

 

Joskus viime viikolla esittelin Monnalisa-merkkisen kirjotun tyllin pinkein kukkasin. Päädyin ostamaan palan samaa, mutta valkoisena, kun alelaarissa tuli vastaan. I-ha-naaaaa, ih! Näyttäisi erityisen ajankohtaiselta nudenvärisen Calaisista ostetun pitsin alla. Voi kun nyt tietäisi tuleeko kutsu kustantajan kevätkekkereihin vai ei, voisi alkaa sommitella söpöstysmekkoa.

 

Femeinine Wardrobe-kirjan inspiroima silkkipaita on edelleen kesken, nyt loppui lanka eikä sitä saa helatorstaina tietenkään lisää. Oikeassa ylänurkassa itseostamani äitienpäiväkukka. 

Pitsiä punaisella matolla

Snow White and the Huntsman -elokuvan ensi-illassa mielenkiintoinen pitsimekko Marchesalta. Mekon oli pukenut Kirsten Stewart. Huomatkaa erityisesti mekon selässä olevat luurankomaiset pitsidetaljit! Alushameettomat jalat tököttävät mielestäni vähän oudosti pitsihelman alla, mutta upea, huolellisesti työstetty mekko joka tapauksesssa. Kuvat Popsugar.co.uk (jossa mekkoa kehuttiin) ja selkäkuva Yahoo (jossa mekkoa moitittiin).



Marchesa on minulle aika vieras vaatemerkki, joka tekee lähinnä juhlamekkoja suuren maailman megatapahtumiin. Mainiota pitsinkäyttöä, hyväksyn :D !
Kirstenin pitsimekko on syksyn kokoelmasta, jossa on hauskoja pitsimuotoja:

 

 Pitsitrendi ei näytä laantuvan, hyvä niin! Mistähän Marchesa hankkii upeat pitsinsä? Entä aivan läpinäkyvän ohuen ihonvärisen tyllin, johon monen mekon pitsit ja kirjonnat oli kiinnitetty? Näytti siltä, kuin pitsikiemurat leijailisivat mallin iholla.

(Kuvat muotinäytöksestä stylebistro.com)

Anders Lassfolk -pitsitehtaan mallikirja

 Vihdoinkin lupaamiani pitsinäytteitä! 

 

Sain tämän upean, historiallisen mallikirjan käsiini aivan sattumalta. Poikkesin Pikku onnettaren kanssa leikkipuistoon, jossa emme yleensä käy. Siellä oli lastenlastensa kanssa osastoni dekaani Taikista, jota en aluksi ollut tunnistaa! Mutta harvoinpa häntä olen pipo päässä ja toppatakissa nähnytkään.

Tuli sitten puhetta nykyisistä puuhasteluistani, ja kerroin pitsitehdastutkimuksesta. Ja kas! Hänen siskonsa oli pelastanut miehensä työhuoneen tyhjennyksestä erään pitsinäytekirjan. Se oli ollut vähällä joutua askartelutarvikkeiksi... sitten se päätettiin lahjoittaa Tampereelle tekstiilimuseoon, mutta onneksi se ei vielä ehtinyt sinne.

Aion kyllä tutkimusten päätteeksi toimittaa tämän johonkin soveliaaseen museoon, tälläinen aarre pitää olla kaikkien nähtävillä.

 Mielenkiintoinen 3D-geometrinen pitsimalli.

Mallikirja on pietarsaarelaisen Anders Lassfolkin mallikirja. Lassfolk toimi suomen isoista pitsitehtaista pisimpään, 90-luvulle asti. Kirjassa ei ole vuosilukua, näytteet numeroiva käsiala on niin kaunista että sen perusteella paikoittaisin tämän johonkin vuosisadan alkuvuosikymenille. Mutta aikamoista arvailua tämä ajoittaminen!

Kirjassa on noin 90 sivua, ja jokaisella sivulla 5-20 pitsinäytettä. Eli tässä on lähemmäs tuhat erilaista pitsimallia. Muutama on revitty irti, mutta pääosin kirja on hyvässä kunnossa.

 Tässä tekniseltä kannalta erittäin kiintoisa pitsi: tiuhaan kudottu alue ("toile") on samanlainen kuin käsin nyplätyssä pitsissä. Langat muodostavat ristikon. Tätä näkee harvoin Barmen-pitseissä, ilmeisesti hankala/hidas toteuttaa.

 Tässä tavallinen Barmen-koneen tekemä toile. Se näyttää enemmän virkatulta kuin nyplätyltä, tiheään alueeseen muodostuu ikäänkuin pylväitä.

Jännä orgaaninen pitsimalli keskellä. En muuten tiedä, mitä pitsien päällä olevat merkinnät tarkoittavat. Joko hintaa tai sitten tarvittavien puolien määrää, sillä luku on isompi monimutkaisemmissa pitseissä.

Kasviaiheisia pitsimalleja alla. Minulla on ainakin 1. kuvan vasemmassa alanurkassa olevaa köynnöspitsiä ja 2. kuvan vasemmassa ylänurkassa olevaa apilapitsiä. On hauska bongailla mallikirjasta tuttuja pitsejä - mikään varma alkuperän tae se ei tosin ole, sillä monet mallit ovat yleisiä.

Megakokoista ruusupitsiä!