perjantai 11. toukokuuta 2012

Anders Lassfolk -pitsitehtaan mallikirja

 Vihdoinkin lupaamiani pitsinäytteitä! 


 



Sain tämän upean, historiallisen mallikirjan käsiini aivan sattumalta. Poikkesin Pikku onnettaren kanssa leikkipuistoon, jossa emme yleensä käy. Siellä oli lastenlastensa kanssa osastoni dekaani Taikista, jota en aluksi ollut tunnistaa! Mutta harvoinpa häntä olen pipo päässä ja toppatakissa nähnytkään.

Tuli sitten puhetta nykyisistä puuhasteluistani, ja kerroin pitsitehdastutkimuksesta. Ja kas! Hänen siskonsa oli pelastanut miehensä työhuoneen tyhjennyksestä erään pitsinäytekirjan. Se oli ollut vähällä joutua askartelutarvikkeiksi... sitten se päätettiin lahjoittaa Tampereelle tekstiilimuseoon, mutta onneksi se ei vielä ehtinyt sinne.

Aion kyllä tutkimusten päätteeksi toimittaa tämän johonkin soveliaaseen museoon, tälläinen aarre pitää olla kaikkien nähtävillä.


 Mielenkiintoinen 3D-geometrinen pitsimalli.

Mallikirja on pietarsaarelaisen Anders Lassfolkin mallikirja. Lassfolk toimi suomen isoista pitsitehtaista pisimpään, 90-luvulle asti. Kirjassa ei ole vuosilukua, näytteet numeroiva käsiala on niin kaunista että sen perusteella paikoittaisin tämän johonkin vuosisadan alkuvuosikymenille. Mutta aikamoista arvailua tämä ajoittaminen!

Kirjassa on noin 90 sivua, ja jokaisella sivulla 5-20 pitsinäytettä. Eli tässä on lähemmäs tuhat erilaista pitsimallia. Muutama on revitty irti, mutta pääosin kirja on hyvässä kunnossa.

 Tässä tekniseltä kannalta erittäin kiintoisa pitsi: tiuhaan kudottu alue ("toile") on samanlainen kuin käsin nyplätyssä pitsissä. Langat muodostavat ristikon. Tätä näkee harvoin Barmen-pitseissä, ilmeisesti hankala/hidas toteuttaa.

 Tässä tavallinen Barmen-koneen tekemä toile. Se näyttää enemmän virkatulta kuin nyplätyltä, tiheään alueeseen muodostuu ikäänkuin pylväitä.


Jännä orgaaninen pitsimalli keskellä. En muuten tiedä, mitä pitsien päällä olevat merkinnät tarkoittavat. Joko hintaa tai sitten tarvittavien puolien määrää, sillä luku on isompi monimutkaisemmissa pitseissä.

Kasviaiheisia pitsimalleja alla. Minulla on ainakin 1. kuvan vasemmassa alanurkassa olevaa köynnöspitsiä ja 2. kuvan vasemmassa ylänurkassa olevaa apilapitsiä. On hauska bongailla mallikirjasta tuttuja pitsejä - mikään varma alkuperän tae se ei tosin ole, sillä monet mallit ovat yleisiä.



Megakokoista ruusupitsiä!

10 kommenttia:

  1. Oih mitä ihanuuksia täällä taas onkaan! Vaasan reissu kuulosti mahtavalta ja hienoa, että aineistoa on kertynyt. Onnittelut myös apurahasta. Teet hienoa työtä!

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Reissu oli aivan mahtava, suunnittelen jo seuraavaa matkaa Pietarsaareen.

    Olen kovin iloinen, että olen löytänyt tämän työn. Kas kun yläasteen opo ei keksinyt ehdottaa pitsihistorian tutkijaa työkseni (hänen ehdottamansa kulttuurisihteerin ura sai minut moneksi viikoksi masennuksiin).

    VastaaPoista
  3. KIITOS tämän aarteen esittelystä!!
    Ai että mitä pitsejä Suomessa on tehty! Siis nuo on hurmaavia.
    Ne saattoivat olla aikanaan kallita kun äitini varastoista niitä ei juurikaan löytynyt. Oliko silloin (ja myöhemminkin) tapana, että kunnon emäntäehdokas virkkasi itse pitsinsä..?
    Mielenkiintoinen tutkimusaihe sinulla! Taidat olla uranuurtaja!!

    VastaaPoista
  4. Upea mallikirja! Minusta on ihanaa, kuinka se löysi tiensä juuri sinun luoksesi.

    Sain muuten takkikankaasi, ilmeisesti sen uudemman lähetyksen (toivottavasti se ensimmäinen löytää takaisin sinulle)! Paketti tuli muuten suoraan postilaatikkoon asti. En ymmärrä minne se ensimmäinen on voinut matkallaan kadota.

    VastaaPoista
  5. Kirsti, yksi tehtävä pitsitehdaskirjaan (jota en ole vielä tehnyt), on selvittää pitsin hintoja esim. postimyyntikatalogeista, niin että selviäisi miten paljon pitsiä on saanut esim. yhden tunnin työn palkalla. Mutta eivät ne ihan halpoja ole missään tapauksessa olleet!

    Virkkaus on ollut lähes pakollinen taito naisille, mutta siihen on kohdistettu myös paljon moitetta (ainakin käsityöammattilaisten suunnalta). Kas kun virkkaukseen kuluneen ajan olisi voinut käyttää hyödyllisemminkin... mutta arkielämässä sitä kyllä arvostettiin.

    Tiina, mallikirjan saaminen tuntuu joltain kosmiselta kohtalon sormelta, se oli niin monen sattuman summa! Hyvä että kakkoskangas tuli perille, muuten olisin jo alkanut epäillä jotain ... ää, en edes tiedä mitä, mutta jotain outoa!

    VastaaPoista
  6. Ainiin vielä Kirsti: vitsailen, että vaikka tutkimuksesta tulisi mikä räpellys, se on jokatapauksessa alansa paras. Kun on ensimmäinen, ei ole vertailukohtia :D

    VastaaPoista
  7. Onnea apurahasta!! Tosi tärkeää, että tällaisista aarteista kerrot myös.

    Nuo pitsit näyttivät jotenkin niin tutuilta, muistin että kotonani oli ollut iso pussi noita pitsejä, koska isäni on joskus yhdessä työssä myynyt ompelutarvikkeita, ja myynyt Lassfolkin pitsejäkin, no kyllä hän muisti pitsit ja muisti myös, että oli myös myynyt tuon ison pussillisen pitsejä rompetorilla myöhemmin pilkkahintaan, semmoinen pitsien tarina.... olisipa pussi ollut vielä tallella :)

    VastaaPoista
  8. Himalainen, voiei, sääli pitsejä... mutta joku on tehnyt rompetorilta mahtavan löydön. Hauskaa että isäsi muistaa Lassfolkin pitsitehtaan. Mihin aikoihin hän oli pitsimyyntihommissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!
      Minulle kävi samainen tuuri eräässä antiikkiliikkessä vuosia sitten. Pitsi ei ole kovin miehinen ala, mutta en voinut olla ostamatta samanlaista pitsinäytekirjaa.Nyt kun selasin laittamiasi kuvia kirjastasi,niin voin todeta,että mallimme ovat toisistaan poikkeavia. Kirjoja on siis ainakin kaksi erilaista, näin äkkiä katsoen. Päällisin puolin kirjat näyttävät samanlaisilta. T Hannu K Hämeenlinna
      Ps. Yhteystiedot saat s-postissa

      Poista
  9. Katselinpa Hannu K:n kirjaa Lammin kirjastossa Vanajaveden Opiston nypläyskurssilaisten näyttelyssä. Toinen toistaan upeampia malleja!
    Kirjat ovat oikeita aarteita!

    VastaaPoista