Työpöytäni - onneksi on tilaa levitellä kirjoja, vihkosia ja brosyyreitä,
vintagelehdistä puhumattakaan.
Kuulkaas, kyllä minun maailmanparannus-vaate-elämänmietintäprojektistani tulee kirja! Kustantaja on
Atena, ja aikataulu varsin ripeä. Jee! Kirjan idea on kaksiosainen: 1) kuinka saada oma henkilökohtainen vaatekulutus tasapainoon, ja vaatevarasto kätevään ja omaan elämään sopivaan mittaan ja määrään.
2) mitä tehdä, että tällä hetkellä turmiollinen ja holtiton vaatebisnes saadaan kestävämmäksi koko planeetan, ihmisten ja kaiken kannalta. Tähtäin on siis asetettu korkealle ja työtä on paljon, mutta niinpä mahdolliset hyödytkin ovat mittavat!
Kun tapasin kustantajan, sanoin, että aihe on niin ajankohtainen, että varmaan joku muukin on kirjoittamassa samantapaista kirjaa. Ja olin aivan oikeassa. Outi Moilala kirjoittaa käsikirjaa vaatebisnesten vastuullisuudesta (tai siihen pyrkimisestä), jonka tulee kustantamaan Into kustannus. Tapasimme eilen lounaalla ja hieman vertailimme kirjaideoitamme ja tietojamme. Outi on pitkän linjan järjestöihminen ja tietää vastuullisuushommista vaikka mitä, joten oli ilo jutella hänen kanssaan. Onneksi näkökulmamme ja kohderyhmämme on eri, ja aihe on kyllä niin laaja että siitä voi kirjoittaa useampiakin kirjoja kuin vain kaksi.
Lounastimme Zucchini-ravintolassa ja tässä vertailemme muistiinpanoja
Päätin kirjaprojektin kunniaksi tehdä seuraavan
uudenvuodenlupauksen:
Hankin vain sellaisia vaatteita, joista tiedän, että valmistus on tehty työntekijöitä riistämättä ja kunnon palkalla (tai mistäs sitä mitään varmaksi tietää, mutta ainakin näin pitää oleman luvattu ja pätevästi todennettu) ja toisekseen, että materiaali on jollain tapaa ympäristön huomioon ottavaa (paitsi voin toki käyttää omissa varastoissani olevia kankaita, olkoon ne mitä vain, koska ne nyt olisi hoopoa jättää käyttämättä, mutta en osta uusia kankaita, jos ne eivät täytä näitä ehtoja).
Ensimmäinen haaste ovat alushousut. Luomupuuvillaisia alushousuja kyllä riittää, mutta mistä löytää Fair Trade / muuten todennettavasti kohtuullisella palkalla ommellut alushousut? Löysin brittiläisen firman "
Pants to Poverty", joka täyttää molemmat ehdot, mutta… kun sitten on vielä ihan erillisiä esteettisiä mieltymyksiä, kuten minä pidän huomaamattomista, neutraaleista alushousuista, enkä niinkään sateenkaarenkirjavista. No, jostain on pakko tinkiä, eli ilmeisesti sitten tyylikkyydestä - tämä kuvastaa yleistä tilannetta hyvin. Alushousuja on kyllä tarjolla tuhansia eri malleja sadoissa eri väreissä, mutta jos laittaa tälläiset pienet eettiset vaatimukset, niin tilanne on kehno kuin pula-aikana. Voi tosin olla, ja mahdollisesti onkin, että monet kaupoissa yleisesti myytävinä olevista alushousuista on ommeltu kelvollisella palkalla kunnon oloissa, mutta hitostako sitä tietää? Kukaan vaatefirma ei juuri kerro mitään. Yleisesti ottaen vaatteen valmistusoloista on yhtä hankala saada tietoa kuin Mariaanien haudan merensyvänteen pohjasta, jos ei hankalampikin. Grr!
