Lehtijuttu konepitseistä tarjolla

Ehdotin eräälle käsityölehdelle pitsiaiheista artikkelia, ja intomielisenä kirjoitin sen lähes valmiiksi ennen lopullista sopimusta. Nyt kävi niin, että lehti ei sittenkään ostanut artikkelia, joten minulla olisi tässä melkein valmis artikkeli neljästä yleisimmästä koneellisesta pitsityypistä, miten ne erottaa ja mitä niiden käyttämisessä kannattaa ottaa huomioon.

Jos arvoisat lukijani keksivät jonkun lehden tai muun tahon, johon tälläistä artikkelia voisi tarjota, otan ehdotuksia mielihyvin vastaan! Kuvat voisi ottaa Pitsikirjan kuvannut Riina Peuhu, joka osaa ottaa yhtäaikaa kauniita ja informatiivisia valokuvia pitsistä.

Tässä näköala, jonka ääressä teen tänään töitä. Isoäidin luona maalla, istun rappusilla, ja kuuntelen omenoiden humpsahtelua puusta nurmikolle. Ja ihan ihan kohta lähden keräämään niitä, hillokattilan kutsu ylittää jopa pitsiteollisuuden kiinnostavuuden!

Terveisiä vaihteeksi Turusta

... jossa sain tänään haastatella erästä Lassfolkin pitsitehtaan perillistä. Hyvin mielenkiintoista! Sitäpaitsi Turku on viehättävä kaupunki, jossa pitäisi varmaan käydä useammin.

Mutta keskustelun kuluessa selveni jälleen, miksi pitsitehtaat yksi toisensa jälkeen lopettivat. Pitsimarkkinat kertakaikkiaan kutistuivat niin pieneen murto-osaan aiemmasta, että mitään ei ollut tehtävissä. Viimeistään 1980-luvulla oli selvää, että kyseessä oli ns. "auringonlaskun ala", eivätkä isommat pitsitehtaat olisi voineet selviytyä, vaikka olisivat seisseet päällään. Lassfolk suuntautui nauhoihin, ja selvisi sitä kautta paremmin kuin eräät muut (ja lopulta myytiin nauhavalmistaja Inkalle).

Näin asiat vääjäämättömästi etenivät, globaali talous ja kulutustottumusten muutos syinä. Minun kannaltani ongelmaksi muodostuu, miten kirjoittaa tästä aiheesta kirja, joka ei ole pohjattoman melankolinen!

Calais'n pitsihame

Viime syksynä ostin pitsikaupunki Calaisista, NoyonDentellen tehtaanmyymälästä kolme metriä nudenväristä tekokuitupitsiä. Yleensä olen hyvin kriittinen teokuitupitsien suhteen (poislukien tyllit & tyllipitsit), ja samaten Textronic-koneella valmistetut pitsit saavat karvani pystyyn, mutta tämä tapaus oli mielestäni oikein onnistunut.

Textronic on raschel-tyyppinen loimineuloskone, jota valmistaa suuri neulekonevalmistaja Karl Mayer. Sen etuja ovat nähdäkseni nopeus (= tuotteen halpuus) ja en tiedä mikä muu, kai se on helppo ohjelmoida, mutta varsin harvoin sillä tehdään mitään sellaisia pitsejä, joista olisi paljoakaan hyvää mainittavaa. Vaan tämä pitsi houkutti, sievät lehtikiemurat tekivät mukavan ilmavan vaikutelman ja hinta oli vain 3,3 euroa metri.

 Ja juuri Rovaniemen reissua varten, vain lähes vuosi ostamisen jälkeen, kankaasta tuli hame. Eurokankaan vuorikangas oli juuri samansävyistä nudebeigeä. Hame on 1 + 3/4 ympyrän levyinen, vuori tosin vain puoliympyrä. Mottoni on "mitä leveämpi helma, sitä onnellisempi tyttö". Kun olin pieni, pidimme kaverien kanssa hamekilpailuja, joissa voittajaksi pääsi se, joka pyörimällä sai hameenhelman kohoamaan korkeimmalle (siis levein helma voitti). Tällä hameella takuulla voittaisin!

Lähäri textronic-pitsistä. Yleensä niissä on mielestäni liian voimakas kontrasti ohuiden pohjalankojen ja kuviointilankojen välillä, joka tuo epäedullisesti esiin raschel-pitsien perustavanlaatuisen ongelman - kuviolankojen ruman ja monotonisen liikeradan. Mutta tässä pohjalangan ja kuviolangan ero on vähäinen, kuviolanka on vain hieman löyhäkierteisempää. Ja kiemurakuvio on iänikuista kukkakuosien kierrätystä kiinnostavampi!

Terveisiä Rovaniemeltä

Käytiin Pikku Onnettaren kanssa Rovaniemellä siskoani tapaamassa. Yöjunalla matkustaminen onnistui yli odotusten, vaivatonta ja tunnelmallista. Perillä oli lämmintä ja aurinkoista, Rollo osoittautui mahtavaksi rantalomakohteeksi.

Siskoni asuu söpössä (joskin hieman rempan tarpeessa olevassa) puutalossa, jonka takana on puutarha. Aamiaiset nautittiin viipyillen puutarhassa, niin rauhalliseen tahtiin, että liikkeelle päästiin vasta puolen päivän maissa. Mutta rentoutunut lomailu koko reissun tarkoituksena olikin!

Tosi tosi hyvää sushia Kauppayhtiössä. Melkeinpä parasta mitä oon Suomessa syönyt!

 

Lähtöpotretti. Bye bye!

Ravintolapäivä / Kahvila Sivupisto

Mainos: Pidän ystäväni Sannan kanssa Ravintolapäivänä 19.8. lettukahvilaa nimellä "Sivupisto", osoitteessa Pietarinkatu 13. Lettujen kanssa saa kahvia ja kotitekoista hilloa.

Kahvilan asiakkaat ovat tervetulleita tutkiskelemaan erittäin laajaa vintage-muotilehtien, japanilaisten käsityökirjojen ja vanhojen ompeluoppaiden kokoelmaani.

Arvonta on suoritettu!

 

 

Pikku Onnetar toimi jälleen arvonta-apulaisena ja valitse kolme voittajaa. 

Tässä voittajat: Outi, Ellisofia ja virssu! Onneksi olkoon! 

Tarkkailkaa sähköpostianne, kyselen pian osoitteitanne. 

Nostettuaan tilauksen mukaiset kolme arvontalipuketta Pikku Onnetar vaati äitiä vastaanottamaan vielä neljännen. Olkoon tämä neljäs siis lisänumero, myös Kala saa jotain pientä kivaa pitsistä!