Ostakaa ostakaa

Mainostan vain pikaisesti, että myyn huuto.netissä pitkän, yksinkertaisen puuvilla-alushameen 1800-luvun jostain loppupuolelta. Oikein hyvässä kunnossa ikäisekseen. Kuvassa näkyy ukkokullan avustamana kuinka muhkea turnyyri taakse mahtuukaan. Ja samalla näette uuden keväisen seinämaalin!

Tutkijan touhuja ja touhotuksia

Pitsitehdastutkimus etenee valtaisin harppauksin. En ole ehtinyt ollenkaan kirjoittaa tänne mitä kaikkea olen puuhannut sen suhteen. Tänään kävin Lohjalla haastatteluretkellä. Viime viikolla sain käsiini pitsitehtaan mallikirjan. Näistä lisää myöhemmin!

 Ensi viikolla taas suuntaan haastatteluretkelle Vaasaan, jossa myös saan vastaanottaa Gustaf Svanljungin säätiöltä apurahan! Kyseinen herrahan rahoitti Vaasan pitsitehtaan perustamisen ja oli sen johtaja alkuvuosikymmeninä.

 Nämä kuvat eivät varsinaisesti liity aiheeseen - vietin noin 8 tuntia käymällä läpi neljä vuosikertaa 1800-luvun loppupuolelta Koti ja yhteiskunta -lehden Käsitöitä-liitettä hyvien pitsijuttujen toivossa. Vedin vesiperän, mutta en jaksa olla siitä harmissani, kun muuten kiinnostavaa tutkimusmateriaalia on karttunut läjäpäin.

Lehti on sinänsä todella kiinnostava, kuten mielestäni kaikki tarpeeksi vanhat käsityölehdet. Sain muutamia lastenvaateideoita ja lisää ymmärrystä aikakauden vaatekysymyksistä. Reformipuku on ollut kuuma keskustelunaihe myös Suomessa.

 

Muuten kuin tutkimuksia, elämääni on kuulunut mm. valkosuklaakakkua mansikka-basilikakastikkeella. Kevät tulee ja mustarastaat laulavat. Ei valittamista! Kun vaan vielä olohuoneen uuden seinämaalin sävyn saisi kohdalleen...

Mikä on viherpeukalon ompeluvastine?

Neulanimetön? Joka tapauksessa sitä alkoi kutittaa ihan mahdottomasti, kun kävin Helsingin Eurokankaassa ja näin keväiset pitsivalikoimat. Yleensä Eurokankaan pitseistä ei ole juuri mitään sanottavaa (kassan vieressä oleva laari hätäisesti neuottuja nailonpitsinauhoja ei loihdi ylevää tunnelmaa), mutta nyt oli pitsivalikoimaa enemmän kuin ilkesin ostaa.

Tämä kermanvärinen tässä on nimeltään Barbara, ja vaikka onkin raschelpitsiä, niin oikein kaunis tuotos ja suht. edulliseen hintaan. Puuvillaa on juuri sopivasti niin, että vaikutelma on hyvä.

Tämä kaunotar taas on italialaisen Monnalisa-lastenvaatemerkin omaa tuotantoa. Harvoin kangaskaupassa näkee näin ihanan kolmiulotteista ja muhkuista kirjontaa. Samaa mallia on kokovalkoisena ja täysleveänäkin, tämä taisi olla 50 cm leveää ja hinta 15e/metri. Kankaaksi kalliihkoa, mutta hyväksi pitsiksi edullista! Tämä tulee muotoutumaan mekoksi minulle, vaikka lasten kankaaksi olisikin suunniteltu.

Ja kun hypistelin työhuoneellani äskeisiä kankaita, löysin tämän pari vuotta sitten ostamani puuterinvärisen silkkisifongin. Se on juuri sitä, mitä kaipaan vaatekaapin päivittämiseksi kevääseen - kevyt, ylellinen ja väriltään jotain kermaisaa jälkiruokaa muistuttava.

Malliksi tulee tämä raglanhihainen pusero kirjasta Feminine Wardrobe, pienin muutoksin. Lantioni ei kaipaa pussia, joten jätän kuminauhakujan pois, ja pääntietä uursin avarammaksi.

Kun vaan olisi enemmän aikaa ommella! On niin paljon mukavia ja mielenkiintoisia asioita, ja sitten joitain välttämättömyyksiä, 24 tuntia ei tahdo riittää!!

Pientä sekalaista

Viime aikoina työhuoneella nämä nuden-persikan-melbanväriset harsot ja tyllit ovat häiriköineet työhommiani kurkkimalla viekoittelevasti astiastaan. Voiko päälle kolmekymppinen nainen kuljeskella julkisesti persikanvärisessä harsomekossa (jossa on väriin sointuvia rusetteja), vai kannattaisiko sittenkin tehdä näistä jotain somaa Pikku Onnettarelle?

Kerrankin Gina Tricotissa oli jotain, joka houkuttelisi minua. Yleisesti ottaen inhoan kyseistä ketjua, jos johonkin ruumiillistuu nykyinen "käytä kerran ja hävitä" -mentaliteetti niin siihen... niillä oli jokin kiukuttava mainoslausekin tyyliin "osta joka viikko jotain uutta", joka sisältää myös tietenkin sen, että joka viikko jotain heitetään pois. Ja minusta vaatteiden pitää kestää ainakin pari vuotta (esim. alushousut ja sukat), mitään sen nopeammin turmeltuvaa ei pitäisi ikinä ostaa.

No mutta siis. Siellä oli tuollainen henkäyksenkevyt neulepaitanen, jonka pitsimäinen pinta oli hauskan epäsäännöllinen. Jos satutte näkemään samantapaisen jossain järkevämmässä kaupassa, kerrottehan minulle, kiitos!

Tukholman silkkitehdasmuseo

Kävin viikolopun visiitillä Tukholmassa perheen seurassa. Isovanhemmat hoitelivat kahta pikku serkusta ja vanhemmat saivat mm. käydä syömässä ja museossa ihan rauhassa. Luksusta!

Kuvassa hotellin sisäpihalla Pikku Onnetar ja vaari.
Sain juuri matkaa varten valmiiksi tytölle 60-luvun kaavalla
ommellun kukonaskelkuvioisen takin, josta ei vielä parempaa kuvaa ole.

Käväisin tutustumassa Tukholman silkkikutomomuseoon, jossa museon ohella on edelleen silkkikutomotoimintaa. Esim. kuninkaanlinnan sisustussilkit kudotaan täällä, käsin!

Silkkikutomo toimi samassa rakennuksessa yli vuosisadan, kunnes 1970-luvulla toiminta hiipui. Kutomohuoneisto suljettiin, unohdettiin ja jäi pölyttymään vuosikymmeniksi. Lopulta joku suurinpiirtein eksyi vahingossa kutomotiloihin ja älysi löytäneensä aarteen. Pian kutomo saatettiin uudelleen toimintaan ja avattiin yleisölle museona.

Reilusti yli 150-vuotiaat silkkikangaspuut toimivat käsivoimin, mutta kuviot syntyvät silti Jacquard-laitteistolla. Pahviset reikäkortit kiertävät ketjuna ja siirtelevät loimia kuvion mukaan.

Reikäkorttien rei'itin.

Vanhat koneet tuppaavat olemaan todella kauniita, tälläistä patinaa ei voi feikata!

Kauniita silkkilankoja lankalauantain iloksi.


Kangasnäytekortteja


Silkinkudonta ei ole mitään kevyttä puuhastelua!

Opin sellaisenkin oudon asian, että 1700-luvulla Ruotsissa käynnisteltiin silkinkasvatustoimintaa. Maahan tuotiin silkkiperhosia ja mulperipuun siemeniä, tarkoitus oli tehdä Ruotsista omavarainen silkin suhteen. Jonkin verran silkkiä saatiin aikaankin, mutta kuten voi arvata, pidemmän päälle se ei toiminut.