Ja Seuraavaksi Reportterimme Vaasasta!

 

Lököilen Omena-hotellin sängyllä, pehmittelen nauttimaani hampurilaisateriaa napostelemalla suklaata ja nautiskelen omasta rauhasta niinkuin vain vähän vajaa kaksivuotiaan lapsen äiti ensimmäisellä omalla yön-yli reissullaan voi. Hih!

Olen Vaasassa pitsi-haastattelumatkalla, kävin myös pokkaamassa Gustaf Svanljungin säätiön apurahan (kiitos kakustakin!). Apurahanjakotilaisuus - josta minä olin vain pieni osanen - oli Vaasan yliopistolla. Osa yliopiston tiloista ontisen vaasan puuvillatehtaan rakennuksissa. Komeaa teollisuusmiljöötä!

Kävin moikkaamassa Pitsitehdasta, jonka tiloissa nykyään asuu alakerrassa Siwa ja yläkerrassa asuntoja. Vähänkö oli hienoa päästä käymään samassa paikassa, jossa isot pitsikoneet aikoinaan pyörivät! Siwan vieressä on ennen ollut Alko mutta nyt tyhjä liiketila johon saisi vaikka mitä hienoa - vinkki vaasalaisille!

Pääsin tapaamaan erästä tehtaan perustajan Paul Malmlundin jälkeläistä. Hänellä oli paljon mielenkiintoista tietoa tehtaan asioista, suurista linjoista pieniin asioihin (esim. harmia tuottanut voimansiirtoremmi, joka hajotessaan pysätti kaikki pitsikoneet). Sinänsä Pitsitehtaan historia on mollivoittoinen juttu, kun pitsin kysynnän vähentyessä 1970-luvulla ja halpojen ulkomaalaisten pitsien vallatessa vähenevätkin markkinat tuotantoa oli pakko supistaa ja lopulta se lopetettiin 80-luvulla kokonaan. Mutta aikoinaan Vaasan pitsitehdas on ollut aivan poikkeuksellinen lajissaan.

Tehtaan logo-pitsineito on ollut olemassa myös nukkena, joka on ollut mm. somisteena tehtaan myymälässä.

Haastateltavallani oli myös upea aarrearkku - täynnä pitsejä tehtaan historian varrelta! Huomatkaa päätäpyörryttävän söpö pupukuosi, joka olisi varmasti hittituote tänä päivänä.

Vaasan pitsitehtaan erikoisuus ovat olleet pitsiverhot, -päiväpeitot ja -pöytäliinat. Niitä on tehty puuvillan ohella silkistä - silkkinen pitsiverho on jotain niin kaunista ja ylellistä, että sitä on vaikea sanoin kuvailla.

Pitsejä on tehty valkoisen ja beigen ohella monissa suloisissa pastellisävyissä, jotka ovat juuri tämän kesän muotivärejä!

Vain yksi monista todella ihanista verhoista. Yksi mieltäni askarruttaneista kysymyksistä on ollut se, mistä pitsimallit on tehtaalle hankittu. Nyt selvisi, että ainakin osan on piirtänyt tehtaan johtaja (ensimmäisen johtajan poika) itse! En tosin tiedä mitä malleja hän on suunnitellut.

Sain myös lahjaksi runsaan kokoelman pitsinäytteitä, varmaan parikymmentä metriä reunapitsiä ja ison palan maitokahvin väristä puuvillatylliä. Jee! Aivan upeita aarteita. Olen onnesta soikea!

Omenahotellin ikkunasta näkyy auringonlasku, vielä on pari palaa suklaata jäljellä ja Elle-lehti on käden ulottuvilla. Rauhallista iltaa myös kaikille blogin lukijoille!