Ensin lensimme Tukholman kautta Milanoon.
Näkymä hotelli Gardan ikkunasta. Viehättävä pikkuhotelli, suosittelen. Milanossa oli saakutin kylmä, ensimmäisenä päivänä aurinko paistoi, toisena satoi kuin saavista.
Sitten siirryimme Firenzeen junalla. Toscanassa oli kevät. Puut kukkivat, ilma oli leppeä.
Pikku Onnetar ja ystäväni S:n tytär poimivat kukkia oliivilehdon rinteestä. Vai oliko tämä kuva sittenkin Vogue Bambinista? Ei, kun ihan oikeasti olimme tuolla piknikillä.
Ruoka! Torit, hedelmät, juustot, pizzat, jäätelö, hyvää ja halpaa kaikkialla!
Sitten alkoi pilvistyä. Mutta Firenze maistuu harmaanakin päivänä. Tuolla olisi viihtynyt pitempäänkin!
Mutta yöjuna Alppien yli Müncheniin oli jo varattu, joten kyytiin vain. Hytin
hintaan kuului aamupala.
Keväästä ei ollut puhettakaan. On pöyristyttävä vääryys, että lähtee matkalle etelään päin, ja siellä on kylmempi ja enemmän lunta kuin Suomessa. Münchenissä lähinnä tärisimme, tässä Pikku Onnetar taidemuseo Alte Pinakothekin pihalla. Onneksi oli pakkasvaatteet mukana, vaikka ne Toscanan keväässä tuntuivat turhalta painolastilta.
Münchenissä olimme yhden yön, ja sitten taas yöjunalla eteenpäin, Hampuriin. Hampurissa tsekkasimme yhden taidemuseon, Legokaupan ja hörppäsimme kahvit, ja sen jälkeen jatkoimme matkaa Lyypekkiin.
Lyypekki oli luminen ja kylmä, mutta aivan suloinen marsipaanikaupunki. Ei voinut välttyä jouluiselta tunnelmalta! Tuonne voisi palata myös.
Vain yhteen suuntaan lentäminen on yritykseni sovittaa yhteen ilmastohuolestus ja matkailuhimo. Yöjunailua Euroopassa voi suositella (muuten paitsi hinnan puolesta), jos vain kärsii herätä sangen aikaisin - puoli kuuden maissa esim. välillä Firenze-Munchen. Ja autolautta sopii autottomillekin. Aikaa pitää toki varata enemmän kuin lentäessä, mutta jos matkaan suhtautuu huvituksena eikä hukka-aikana, niin se ei haittaa.
Seuraavassa osassa pitsi- ja muotihuomioita matkan varrelta!