lauantai 23. marraskuuta 2013

Synttäripäivä Tokiossa



Sain mieheltäni syntymäpäivälahjaksi kokonaisen päivän itsekseen Tokiossa. Huippulahja! Tosin hänellä oli omakin lehmä ojassa. Näin hän vältti tylsän seisoskelun tiettyjen kauppojen äärellä, joissa minä saan vierähtämään hetken jos toisenkin. Mies ja Pikku Onnetar lähtivät aamulla läheiseen leikkipuistoon (en olisi arvannut, että Shinjukun pilvenpiirtäjäkeskittymän takana olevassa puistossa on tosi toimiva leikkipuisto!!), minä taas junailin Shirokanedaihin.
Olen jo pitkään vaaninut Plus by Chausser -nimistä kenkämerkkiä, siitä lähtien kun näin sen kenkiä "Feminine Dress" ompelukirjassa. Päätin aloittaa kierrokseni merkin omasta liikkeestä, ihan vain tutkimusmatkailumielessä. Siellä todellakin oli mitä mahtavimpia kenkiä, ja hyvää englantia puhuva asiantunteva myyjätär. Kaikki kengät on tehty Japanissa ja laatu vaikuttaa erinomaiselta. Sovittelin hänen avustuksellaan vähän yhtä jos toistakin kenkää, osa oli lestiltään liian kapeita mutta osa juuri sopivia.

Jutustelin sitten myyjättären kanssa, ja kerroin että olen Suomesta. Niin sitten kävikin ilmi, että merkin suunnittelijan Maeda-sanin hyvät ystävät asuvat Helsingissä ja pitävät Common-kauppaa! Common on yksi suosikkipaikkojani Helsingissä, siellä on erittäin tyylitajuinen valikoima japanilaisia tuotteita (esim. Siwa-paperitavaroita, pyyhkeitä ja kaikenlaisia kippoja, jotka saavat harmittelemaan jo ennestään täyttä astiakaappia). Ja Plus by Chausserin katalogi on kuvattu todella tutuilla kulmilla! Pääsin jopa keskustelemaan suunnittelijan kanssa, wau! Hän on käynyt useita kertoja Suomessa ja muisteli mm. Seahorse-ravintolaa lämmöllä. Olin/olen aivan täpinöissäni, että sain tavata suunnittelijankin, ja hän oli niin mukava.

Tiesin kyllä, että Chausserilla on Mukava-niminen erikoismallisto, mutta olin olettanut sen liittyvän Pohjoismaiden tämänhetkiseen muodikkuuteen. Suomen- ja ruotsinkielisiä sanoja näkee vähän siellä ja täällä, samaan tapaan kuin ranskankieltä käytetään tuomaan tyylikästä tunnelmaa. Mutta Mukava-malliston nimeen oli kysytty neuvoa Commonin omistajapariskunnalta, ja kengät oli kuvattukin Helsingissä!

Sivuhuomautuksena sanottakoon, että kun pakkailin lähtöä varten ja tartuin saappaisiini, huomasin että toisen saappaan pohja *taas kerran* irvisti. Grrr. Hermo menee mokomiin surkiosaappaisiin - mitä iloa on kumisesta säänpitävästä pohjasta, jos se ei pysy kiinni saappaan päällisessä? Tästä syystä olin erittäin vastanottavainen saapashoukutuksille. Ja päädyin sitten ostamaan Plus by Chausserin matalakantaiset saappaat, luonnonvärisenä. Olivat ne kyllä kalliit, mutta harvoin sitä joutuu kengistä maksamista jälkikäteen harmittelemaan. Ajattelin, että neutraali väri sopii jotakuinkin kaikkeen, ja klassinen muotoilu kestää vuosia. Kuvia seuraa myöhemmin.



 Kävelyretken kakkoskohde oli Biotop, muodikas vaatemyymälän, kahvilan ja kasvitarhan risteytys. Kahvilassa en kehdannut kuvata, siellä kulunut puupinta yhdistyi antiikkisiin kristallikruunuihin. Persikkajäädyke oli erityisen hyvää. Lisävetonaulana Biotopin sisäpihalla on ihka oikea puumaja, johon saa kiivetä. Puu heilui tuulessa, maja kiikkui ja natisi, ja tunnelma oli oikein seikkailullinen!

Kävelin Luonnontutkimuksen puiston (?) ohi ja pääni yli lenteli suuri korppiparvi.

 
 Kävin vielä  minä perhosen ja Sally Scottin myymälöissä - samassa rakennuksessa, ensinmainittu kolmoskerroksessa ja jälkeenmainittu katutasossa. Hipelsin varmaankin jokaista myynnissä olevaa esinettä ja myös useita somistukseen kuuluvia (kaikki esillä oleva pitsi, niin uusi kuin vintagekin, oli niin äärimmäisen hienoa ja korkealaatuista, että olen vakuuttunut minä perhosen perustajan Akira Minagawan olevan ykkösluokan pitsiasiantuntija). Mitään en loppujen lopuksi päätynyt ostamaan, kun en oikein keksinyt riittävän hyvää perustetta saattaa itseäni visavelkavankeuteen kauniinkaan mekon takia. Sally Scottin vaatteet ovat edullisempia kuin minä perhosen, esim. mekkojen hinta liikkuu kolmensadan euron molemmin puolin. Mutta asia jäi kaivertamaan, vaatteet olivat yhtä ihania luonnossa kuin kuvissa, ja todella huolellisesti tehtyjä. Huooh... tiedänpähän mihin suuntaan kääntyä, kun seuraavan kerran tarvitsen mekon jota en aio tehdä itse.

Kello oli jo paljon, mutta yritin vielä mahduttaa päivääni visiitin Nipporin kangaskaupunginosaan. Ehdin varttia vaille kuusi Tomaton myymälään ja ostin pari metriä pitsiä sulkemiskuulutusten jo kajahdellessa - koitan vielä palata sinne uudelleen reissun aikana!

3 kommenttia:

  1. Kommentti ei liity nyt postauksen aiheeseen vaan kirjaasi. Eli ensin kiitokset aivan loistavasta kirjasta!

    Olen vuosi sitten herännyt kulutuskriittisyyteen ja alkanut pohtia omaa suhdettani kuluttamiseen ja tavaraan. Minun kompastukseni on nimenomaan pukeutuminen. Olen vuosia ostellut päälle pantavaa "paljon ja halvalla"-periaatteella. Halpaketjut ja niiden alennusrekit olivat minulle oikea aarreaitta ja ostin kokonaisia asukokonaisuuksia kerralla, halvalla kun sai. Ja koko ajan kärsin "minulla ei ole mitään päällepantavaa"-syndroomasta. Tämä tietenkin ratkesi ostamalla taas lisää. Pari kertaa vuodessa kyllästyin koko komeron sisältöön ja silloin roudasin kamaa kirppikselle. Saatoin tehdä pyhän päätöksen, että nyt panostan vain laatuun. Päätös oli pyörretty viimeistään, kun katselin kaupassa perusvalkoisen puseron hintalappua ja aloin laskea, paljonko vaatetta samalla summalla saa henkkamaukasta. Ajoittain mieleen nousi huolia maapallon kestokyvystä, kerskakulutuksesta ja vaateteollisuuden (orja)työvoimasta, mutta ne vaimenivat uuden bilemekon äärellä.

    Nyt kun olen tässä vuoden verran vähentänyt omistamista ja ostamista, olen joutunut ihan uuden ongelman äärelle. En oikeasti tiedä mikä on pukeutumistyylini. Ennen vaatteita oli niin paljon, että yhtenä päivänä olin romanttisesti kukkamekossa, toisena päivänän minimalistinen kokomustissa, kolmantena rock-henkisesti bootseissa ja nahkatakissa, neljäntenä parisian chic jne. Nyt, kun olen alkanut rakantaa oman tyylistä vaatekaappia, olen hukassa. Olen lukenut tämän vuoden aikana liudan erilaisia kirjoja tyyliin ja pukeutumiseen liittyen, mutta en oikein ole saanut niistä irti mitään. Joko niissä on listoja joka naisen "musthave"-vaatteista ja kehotuksia ostaa niitä tai kirjailija on kuvittelee olevansa auktoriteetti, joka voi sanoa että "osta talveksi ehdottomasti jokin muu kuin musta talvitakki, vaikka valkoinen tai fuksia!" Monessa myös luetellaan nimiltä merkkejä, joilta löytyy parhaat farkut tai laukku tai kengät. Enkä kaipaa tämänkaltaisia listauksia, mitä minulta mukamas pitäisi kaapista löytyä. Haluan apua oman tyylin löytämiseen.
    Ja toisaalta, vaikka haluan minimalistisen, toimivan vaatevaraston, en halua sinne mitä tahansa, sillä vaatteet ja pukeutuminen ovat minulle tärkeä asia. Neule ja farkut- yhdistelmä menee, mutta ei joka päivä, vaan vaatekaapissa pitää olla niitä spesiaalijuttujakin. Ja kun mä oikeasti tykkään vaatteista, siitä miltä mukavat nahkakengät tuntuva tai kuinka ankeana päivänä lämmin villapusero halaa koko kehoa.

    Joten juuri kun tuntui, että eihän tästä mitään tule, niin kuulin kirjastasi. Lainasin sen ensin kirjastosta, mutta puoleen väliin päästyäni kävin ostamassa oman kappaleen :) On mahtavaa, että kirjassasi kohtaa juuri tämä asetelma, että vaatekaappi voi olla eettinen, järkevä ja laadukas, mutta silti jännittävä, persoonallinen ja tuore. Pidin siitä, että et luetellut listoja peruspilareista, mutta annoit uuden tavan ajatella näitä peruspilareita. Olen myös alkanut pohtia ensimmäistä kertaa, kenelle minä näitä vaatteita oikein ostan. Vaikka pidän korkokengistä niin tällä käyttötahdilla riittää yksi, korkeintaan kaksi paria, mutta ne voivatkin sitten olla aivan huikeat kengät. Kirjasi on kerrassaan mahtava ja monta asiaa, joiden kanssa olen tuskaillut on nyt aukeamassa. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuri kiitos itsellesi, on aivan mahtavaa kuulla, että kirjasta on ollut apua ja ajatuksen virikettä! Ja ehkä suurin kohteliaisuus, mitä kirjantekijälle voi sanoa, on se että kesken lainakappaleen lukemisen kävi ostamassa oman - jee!

      Mitä must-have-listoihin tulee, minua ne ovat aina ärsyttäneet. Jopa siinäkin tapauksessa että olisin jonkin listakohdan kanssa samaa mieltä, olen sen verran vastarannankiiski että tekee mieli alkaa tivata vastaan.

      Oman tyylin etsiminen, kun on tottunut pukeutumaan vähän kaikenlaiseen, on aika iso homma - mutta se on myös luovaa työtä, joka on vaatekaapin käytännöllistämisen ehkä innostavin osa.

      "Olen myös alkanut pohtia ensimmäistä kertaa, kenelle minä näitä vaatteita oikein ostan." Paras, tärkein asia! Onnea matkaan ja kiitos mielenkiintoisesta, mahtavasta kommentista!

      Poista
  2. Minunkin on pakko liittyä faniesi joukkoon! Sain äsken kirjasi luettua, se oli aivan mahtava! Aiemmin jotenkin turruin ja totuin siihen mitä kökkö-laatua nykyajan vaatteet usein ovat. Kävin vaatekaappini läpi sen 333-säännön malliin ja puolet kledjuista menevät UFF:ille tai roskiin. Yksi häpeällisimmistä ostoistani oli polyuretaanista tehty, yhden käytön jälkeen hieltä löyhkäävä "nahkatakki", pesulapussa luki ettei vesipesua, ei kuivapesua, ei silitystä, ei sitten mitään :D. Jatkossa pohdin supertarkkaan minkälaista laatua ostan ja yritän panostaa myös vaatteen ekologisuuteen.

    VastaaPoista