sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Ylellisyydestä ja pitsityynyliinoista

 Kun, jos, pitää silmänsä auki rampatessaan kirpputoreilla ja vanhantavarankaupoissa, voi varustaa elämänsä vallan tavattoman ylellisillä ylellisyyksillä. Nyt sattui löytymään kahdeksalla eurolla makuuhuone-eleganssin lähes dekadentti huipentuma: läpikuultavan ohuesta batistista tehty tyynyliina pitsiupotuksin. Siihen aikaan kun tämä on tehty, se on ollut niin kallis että jollain epämääräisillä tuloilla elelevä kirjailijanrutku ei todellakaan ole voinut hankkia sitä petinsä somistukseksi.

 Vaatii itse tyynynkin kauneudelta varsin paljon, että sen päälle voi sovittaa näin läpikuultavan liinasen.

 Kaunista point d'esprit tylliä ja käsin päälle ommellut koristukset.

 Leavers-pitsiä upotettuna kankaaseen, niin tasaisin ja tarkoin pistoin että voisi luulla konetyöksi, mutta pykäpistoa ei voi täysin jäljitellä koneellisesti.


Valkokirjonnan, päällikeompelun ja tyllin hienonhienot sävyerot saavat aikaan hienostuneen vaikutelman.

Suht pienilläkin varoilla voi sistustaa kotinsa kuin menneiden vuosisatojen herttuatar, jos vain etsiskelee kaikessa rauhassa ja tarkalla silmällä käytetyn tavaran myyntipaikoista. (Toki pitää muistaa, että vaikka omitusen hinnoittelupolitiikan takia varaa on hankkia herttuattaren tavarat, vain harvan kukkaro venyy palkkaamaan piikoja ja palvelijoita huoltamaan niitä. Itsehillintä on siis välttämätön varuste). Nykytuotanto ei pääse lähellekään laadussa, ei ainakaan sellaisissa hintaluokissa joihin minulla on mahdollisuuksia. Tavaraa kyllä piisaa, mutta suurin osa siitä olisi pitänyt jättää valmistamatta, niin ankeaa se on.

4 kommenttia:

  1. Tuosta viimeisestä kappaleesta sitten aasinsilta pukeutumisaatteisiin: Kun nyt sitten olen vuoden ajan pitänyt vaatteidenostopäiväkirjaa, karsinut vaatekaappini ihan oikeasti kaikesta, mikä sinne ei kuulu ja yrittänyt pohtia, mikä on tyylini (viimeinen on vaikein), tulee tässä vaatetusasiassa kaksi uutta ongelmaa vastaan:

    Ensimmäinen: Mistä ihmeestä löydän laadukkaita vaatteita? Olen etsinyt villakangashousuja, joissa on kapea leikkaus. Pelkkää polyesterisekoitetta on tarjolla. Jos haluaa edes keskilaatuista vaatetta, ei todellakaan ole vaarassa ostaa liikaa, koska sellaista ei yksinkertaisesti näytä olevan.

    Toinen: Mistä tällainen kirppari-ihminen saa sellaisen itsekurin, että pystyy tyynesti maksamaan perusvaatteesta sen parisataa euroa, jonka paras saavutettavissa oleva laatu ilmeisesti maksaa? Voinko olla varma, ettei vaatteeseen uppoa rasvatahra heti toisella käytöllä?

    Hei, olis vielä kolmas, mutta tämä ei ole kysymys, vaan toteamus. Olen uskaltautunut putiikkeihinkin tässä projektini aikana, vain todetakseni, että kovahintaisissa brändivaatteissa on yhtä surkeita materiaaleja ja poikkeuksetta idiootit pesumerkinnät. Kuka nykyaikainen nainen kiikuttaa kaikki vaatteensa pesulaan? Kyllä vesipesu on arkikäytössä mielestäni lähtökohta. Vain kaikkein ylellisimmät ja harvoin pestävät vaatteet olen valmis käyttämään pesulassa.

    Kiitos kirjastasi, sinä epämääräinen kirjailijanrenttu.

    VastaaPoista
  2. Epämääräinen kirjailija kiittää kiitoksista! Kiitos myös sinulle, kommentoijan renttu :)

    Kiperiä kysymyksiä. Ei minulla ole hyviä vastauksia. Hintansa ja hankkimisen arvoisia vaatteita on todella vaikea löytää. Vaatevalaistumiseni jälkeen olen suosinut aika pitkälle teetettyjä vaatteita, koska niiden laatu on vakaa. Hintahan tosin sitten on vastaavasti myös aika kirpeä. Muutama kelvollinen sukkahousu- ja alusvaatemerkki on tiedossa ja jotkin NoaNoan vaatteet (jos pitää romanttisesta tyylistä) ovat osoittautuneet kestäviksi - jotkut taas kulahtavat minuuteissa.

    Entisenä kirppishaalijana tiedostan kyllä maksamisen tuskan, johon vain teettäminen on suonut apua. Maksaa niin maan kauheasti, mutta ainakin on JUURI SELLAINEN kuin haluankin. Saan olla designöör ja nautin siitä. Rasvatahroja en ole keksinyt pelätä, puuh, onneksi kinkunrasvakausi alkaa olla loppumetreillään.

    Ihoa vasten tuleva ja näinmuodoin usein pestävä vaate on toki aivan tolkuton pesulavaatteena. Muuta ei nyt välttämättä tarvitse niin usein pestäkään. Moniin vaatteisiin on laitettu kemiallinen pesu -merkintä vain laiskuudesta, vastuun välttelystä tai pelkästä tyhmyydestä, voi olla että hella vesipesu olisi kuitenkin mahdollinen. Mutta sitten on toki niitäkin vaatteita, jotka vesipesusta tärvääntyvät...

    VastaaPoista
  3. Kerrohan toki sukkahousu- ja alusvaatemerkkisi! Olet tainnut jonkin mainitakin, mutta enhän mä muista.

    NoaNoa on kaunis muilla, mutta minulle röyhelöt ja romantiikka eivät istu. Tulee niin vaivaantunut olo. Parhaita hankintoja ovat aina olleet selkeälinjaiset perusvaatteet. Struktuuri on tärkeä. (Että näinkin pitkälle on tyylipohdinnoissa päästy :-P)

    Ehkä munkin pitää ottaa pohdintaan teettäminen. Neuleethan olen tehnyt jo vuosia enimmäkseen itse. :-) Että tavallaan se olisi linjassa. Ja joskus olen pohtinut valmiin kutomani neuleen kanssa, että työtunneille ei sitten lasketa hintaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samujiillä on kahdet erimalliset mustat housut hyvästä hieman paksummasta kampavillasta. Muistaakseni pesumerkintä oli kemiallinen pesu ja perheyrityksen jäsen kertoi tämän johtuvan nykyisten kangastuottajien merkinnöistä. Pesevät itse koneessa, kun kysyin.

      Housut, jotka nousivat ylemmäksi istuivat minulle hyvin ja niillä silhuetti on kapea. Upslagilla olevat olivat veijarimaiset.

      Jätin kauppaan, koska minulla on jo housut. Sukulaisellani housut ovat kestäneet hyvin ja ehkä seuraavani ostan heiltä onhan tuotanto varsin lähellä ja tyyli minulle sopiva.

      Poista