Edellisessä kirjoitukessa esitely "How to Dress as a Lady on 15 Pounds a Year" kertoo vaikeimmaksi niukalla rahamäärällä suoritettavaksi vaatetustehtäväksi päähineiden hankkimisen. Ne kun eivät kertakaikkiaan voi olla erikoisen epämuodikkaita, jos ei halua kiusallisesti pistää silmään köyhyyksineen, ja modistin valmistama hattu maksaa maltaita. Onneksi näppäräsorminen voi koittaa virkistää vanhoja hattujaan ja koristaa niitä esim. itse kasvattamien kiharahöyhenisten kanojen höyhenillä.
Häveliäisyyden suoja säästää silmänne typerältä ilmeeltäni.
Omasta puolestani selvitin hattuhankaluuden muodistamalla aikoinaan (kai 2007) Tokiosta ostamani lörppälierisen olkihatun pienemmäksi kaupunkisopivaksi pitsikoristeiseksi. Ompelin lieriä takaa laskoksille niin että mallista tuli lerpahtavan rantahatun sijaan ryhdikkäämpi ja piilotin liian hippimäisen nyörin Pitsikirjassakin esiityneestä kietaisuhameesta ratkotulla mosaiikkipitsillä. Eip tarvinnut hankkia uutta hattua tänä vuonna! Nyt hattu sopii mm. kuvan mekon kanssa (jonka taasen tein muutamia vuosia sitten hääjuhlamekoksi, mutta olen julistanut sen yleiseen kesäkäyttöön soveliaaksi). Vuori on tehty roskalavalta dyykatuista silkkipaidoista, hyvin viileää ja ilmavaa!
Yksi kesän ihanuuksia on joko käydä poimimassa kukkia (maalla) tai sitten ostaa niitä Kukkaistorilta. Se on suosikkipaikkani kukkien ostamiseen, koska sieltä saa kotimaisia ja virolaisia kukkia. Tuntuisi erittäin hoopolta ostaa ulkolaisia kukkia sinä ainoana aikana, kun niitä kasvaa meilläkin päin. Nyt tämä kukkahomma on kyllä lähtenyt aika lailla lapasesta - aluksi halusin kimpun ruokapöydälle, sitten myös eteiseen, nyt myös yöpöydälle... esim. hajuherne yöpöydällä on jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa. Tähän vaan saa menemään niin paljon rahaa kuin käytössä on.
Kukat käärittiin jokunen viikko sitten ihanaan vintagepaperiin, entisen kenkäkaupan kääreeseen arviolta 50-luvulta.
Maalla taasen (tässä vanhempieni luona) olen harrastellut ns. rikkakasvien koristekäyttöä. Voisiko kukka-alalla siirtyä samankaltaiseen ideologiaan kuin ravintola- ja kokkausalalla viime aikoina on, siis että aletaan arvostaa luonnon antimia ja keksitään, että luonnon antimetkin kelpaavat käyttöön? Pelloilta nyhdetään tonneittain biomassaa, josta huomattava osa on kuitenkin sangen koristeellisia kasveja, esim. kuvan joku kärhö ja joku keltainen kukka. Mielestäni oikein somat kukkaset, jos vaan ei jumitu miettimään niiden rikkakasvisuutta.
Katselin joku aika sitten kiinnostuneena lähikukka-aiheista kirjaa "The 50 Mile Bouquet: Seasonal, Local and Sustainable Flowers" - mutta sitten kävikin ilmi, että kirja käsittelee lähinnä Floridan oloja. Vaivakos siellä on hankkiä 50 mailin etäisyydeltä kukkaa kotinsa kaunistukseksi! Kokeilkaapa samaa täällä, mieluiten tammikuussa!
Lopuksi pari kuvaa Pikku Onnettaren 4-v. synttäripiknikiltä, aah:
Luonnokukkia ei aina arvosteta. Kun joku on julistettu aikanaan rikkaruohoksi, niin se sellaisena se nähdään. Minusta esim punaisena loistava horsmainen aukio on ihana.
VastaaPoistaLuonnonkukista armon olla "oikeita" kukkia ovat saaneet vain tietyt - en tiedä millä periaatteella. Horsma ei viihdy maljakossa, muuten upea! Horsmankukinnot ovat vieläpä syötäviä, hienoja koristuksia esim kakkuihin.
PoistaAamenta tähän, tuo kukkajuttu on ihan totta. Ja oi mikä ihana hattu (voisinko ruveta hattuihmiseksi) ja soma mekko. Haluan kans silkkivuorin, kuulostaa soveliaalta tällaisille harvinaisille helteille. Miksi vuorit ovat aina jotakin kamalaa, hiostavaa materiaalia?
VastaaPoistaKannutan hattuihmisyyden aloittamista! Hatuissa on superpaljon tyylipotentiaalia, ja helteellä ne varjostavat päätä miellyttävästi.
PoistaVuorit ovat usein se kohta missä säästetään, mikä on tietenkin kurjaa ja typerää. Esim. silkkimekko, jossa on polyesterivuori (ihmeen yleinen yhdistelmä) - mikä pyhäinhäväistys! Silkin nautinnollisuus menee täysin hukkaan moisessa yhdistelmässä. 80-90-luvun pesusilkkipaitoja voi löytää kirppiksiltä tosi halvalla, jos ei juuri sopiva roskalava ilmaislöytöineen osu eteen.
Tuota vuoriasiaa olen myös ihmellyt. Ihan hullua kun pääliskangas on mukavantuntuinen, mutta vuori joku hiostava tekokuituinen. Hyvä tuo vinkki etsiä silkkipaitoja vuoriksi. Kuinka se käyttäytyy sukkahousujen kanssa, takertuuko? No, niitä ei onneksi nyt tarvi... Olen muuten löytänyt ilokseni silkkihuiveja kirppareilta. Ovat olleet samoissa laareissa ja samanhintaisia kuin kaikki muutkin huivit. Ovat kyllä ihania muihin verrattuna.
PoistaOi, silkki on kertakaikkiaan ihanin vuorimateriaali, ei todellakaan takerru mihinkään ja tuntuu joka säällä miellyttävältä.
PoistaTotta, kukkiin saa upotettua omaisuuden. Kesäisin kärsin kroonisesta rahapulasta, koska kannan kaikki rahani taimitarhoille!
VastaaPoistaMinulla paralla kun ei ole omaa puutarhaa (pieni yrttilaari vain kerrostalon sisäpihalla), taimitarhat eivät ole vielä saaneet nauttia rahoistani. Taimena ostamista kukista saa onneksi nauttia pidempään kuin leikkokukista!
Poista