Ruusu- ja mesiangervotee, annos kesän tuoksua!
Piipahdin pari päivää sitten haastateltavana Käsityömarttojen korjausompeluillassa. Kiinnostuksen aiheena oli mm. mistä tunnistaa laadukas trikoovaate jo kaupassa, ja miten maksimoida juhlavaatteiden käyttöaste. Yksi hyvä vinkki jonka kuulin ja aion ottaa käytäntöön on mekkorinki: kaverit avaavat mekkokaappinsa toistensakin käyttöön. Arkivaatteiden kohdalla ei niin käytännöllistä, mutta harvemmin tarvittaville juhlakoltuille loistava idis. Taidan itse ottaa valokuvat muutamasta kellarissa hautomastani isotädin juhlamekosta, ja tehdä niille vaikka Facebookiin "Lainamekot"-nimisen kuvakansion. Siitä voivat sitten ystävät ja tuttavat selailla, olisiko joku seuraaviin juhliin lainakelpoinen. Joskus heti kohta tässä kun ehdin...
Viimeiseen haastattelukysymykseen "Tekeekö sinun koskaan mieli lähteä hulvattomasti shoppailemaan vaatekauppaan" vastasin, että laatutietoisuuteni kohottua minun tekisi mieli mennä raivokkaalle ostoskierrokselle lähinnä vain sellaisiin kauppoihin, joihin minulla ei ole varaa. Mutta se ei ole aivan koko totuus. En osannut siinä hetkessä muotoilla sanotuksi, että ensinnäkin maailmassa on loppujen lopuksi hyvin vähän vaatteita, joita oikeasti haluaisin pitää päälläni. Vaikka pääsisisin platinavisan kanssa Diorille, en välttämättä löytäisi sielä paljoa sen enempää ostettavaa kuin henkkamaukasta. Tietysti Diorilla olisi paljon paremmista kankaista paljon paremmin valmistettuja vaatteita, mutta jos niissä on vääränmallinen kaulus ja vääränvärinen raita helmassa, niin en minä niitä haluaisi (ottaisin kyllä jos ilmaiseksi saisin, ja myisin eteenpäin). Toisekseen koska nykyään suhtaudun vaatteisiin käyttötavarana, ja tiedän selvästi minkälainen tila niille on kotonani, en koe vaatekaupassa hinkua ostaa ylenmääräisesti tarpeetonta sen enempää kuin ruokakaupassa kokisin halua ostaa koko ostoskärri täyteen maitopurkkeja ja toinen ostoskärry täyteen voipaketteja. Siinä ei vain olisi mitään järkeä.
Marttojen ihana kiitoskimppu
Martoista muuten vielä sanottavaa, että olen pitämässä yhdessä Siperian Marttojen kanssa Hyvän mielen vaatekaappi -kurssin, jossa askel askeleelta käydään läpi yhdessä ja itsekseen mitä omasta vaatekaapista pitäisi oman hyvinvoinnin kannalta löytyä ja mitä ei. Myös muutkin kuin Martat voivat osallistua, martat saavat kurssin edullisemmin. Ja ensi viikolla minua voi tulla kuuntelemaan Hyvinkäälle, luento maksaa 5 euroa, ei tarvitse ilmoittautua!
Juuri ystävä kyseli, olisiko mulla lainata iltapukua. Ei ollut, mutta mietin ihan samaa, että olispa kätevää, jos juhlapuvuille voisi olla vaikka sitten kaveripiirin sisäinen lainaamo. Tämä idea todellakin käyttöön!
VastaaPoistaJees! Nyt vaan mekkoja kuvaamaan! Mulla löytyy kellarin uumenista mm. räväkkä 70-luvun pitkä mekko, jossa on valkoisia, vihreitä ja ruskeita geometrisia kuvioita. Ehdottomasti pitäisi päästä ulkoilemaan välillä!
PoistaMarttojen puolesta vielä kerran iso kiitos sinulle!
VastaaPoistaKiitos myös teille, oli mukava ilta! Tulppaanit sulostuttavat olohuoneen pöytää, niissä on ihanat kevään värit.
PoistaOlen samaa mieltä, että hulvaton ostoskierros ei oikein houkuta. Minulle tarjottiin leikkimielellä/puolitosissaan mahdollisuutta toivoa kaupasta mitä haluan. Kysymys olikin todella haastava, lähinnä stressaava. Onhan sitä kaikkea kivaa olemassa, mutta en halua sitä sälää kaappiini vanhenemaan. Laadun löytäminen taasen on todella vaikeaa, vieläpä sellaisen joka vastaa omaa makua.
VastaaPoistaKaikkea kivaa on olemassa, totta tosiaan (juuri ihastelin Tikaun huivien kauniita värisävyjä kaupan ikkunassa), mutta sopiiko se itselle tai omaan garderoobiin onkin ihan toinen juttu. Täydellisen sopivan vaatteen löytäminen on melkomoinen ponnistus, eikä hupaisaa ajanvietettä.
PoistaJuhlavaatteiden käyttöasteen nostamiseen sanoisin, että pitää juhlia useammin! :D Yleensä ihmiset ihan turhaan "eivät halua" pukeutua ns. paremmin minnekään, edes juhliin, ja kyllähän ne juhlavaatteet sitten makaavatkin kaapissa turhakkeina.
VastaaPoistaIltapukujen suhteen ainakin omassa kaveripiirissäni toimii jo aktiivinen lainauskäytäntö, tosin ehkä enemmän sen ajamana, ettei aina halua mennä kaikkiin juhliin siinä samassa puvussa (tällä hetkellä meneillään on ns. kevätputki, jossa melko lailla joka viikonloppuna olisi tilaisuus kiskaista kokopitkää päälle).
Tuosta ostosten vaikeudesta olen kyllä samaa mieltä: kun kasvaa laatutietoisuus, kasvaa usein myös hankintojen hinta, ja kun kasvaa hinta, kasvavat myös vaatimukset, koska ei 200€ kuluta ihan niin helposti johonkin "ihan kivaan" kuin 20€. Tämän olen itse valitettavasti kokenut viimeksi juurikin iltapukuostoksilla: kaupat täynnä periaatteessa kivoja malleja, mutta en minä aio maksaa neljättä sataa euroa polyesteristä. Eli tyhjin käsin piti lähteä.
Aah, todellakin pitäisi olla lisää pukujuhlia! Minä ainakin haluaisin "pukeutua" enemmän kuin on tilaisuuksia, tosin enpä ole vieläkään saanut järjestettyä edes pikku coctailkekkereitä...
PoistaVaatimustason nousu kulkee käsikädessä maksuhalukkuuden nousun kanssa, mutta jotenkin ne ovat kuitenkin tarjontaan nähden epärytmissä. Ompelija voi osoittautua ihan järkeväksi hinta-laatusuhteeltaan, tai sitten vintage.
Minä olen nyt viime aikoina suosinut ompelijaa, erityisesti siltä osin, että saisin käyttöön kaapeistani vaatteita, joissa on vain joku ihan pieni -mutta sellainen etten itse osaa korjata- vika, jonka takia ne eivät vakikäyttöön ole päätyneet.
PoistaTodella mielelläni ostaisin esim. kotimaista käsityötä olevia vaatteita, ja olisin niistä valmis maksamaankin aika paljon. Ongelmaksi vain muodostuu tyyli: jos omat mieltymykset ja tarjonta eivät kohtaa vähintään 95%, niin ostamatta jää, koska kokemus "rahanhukasta" ainakin itselläni korostuu sitä enemmän, mitä kalliimpaa tuotetta ollaan hankkimassa. Tästä tietysti pelastaa juurikin ompelija ja itse tekeminen. Seuraava iltapuku odottaakin tuolla oman ompelukoneen paininjalan alla.
Toihan oli hyvä näkökulma, että ei maitopurkkejakaan halua hamstrata vain ostamisen ilosta.
VastaaPoistaVaikka olisi mikä voitarjous, niin harva ostaa yli oman jääkaapin tilavuuden – mutta vaatteiden ostamiseen suhtaudutaan aivan eri ajatusmallilla. Se on vähintäänkin outoa...
Poista