keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Sananen Muodin vaihteluista


En tiedä mistä tämä juuri tänään tuli mieleeni, mutta haluaisin paneutua erääseen yleiseen, mielestäni virheelliseen käsitykseen muodin kiertoon liittyen. Monesti tulee vastaan oletus, että nykyään muoti muuttuu kovin nopeasti, nopeammin kuin ennen, ja seurauksena vaatteet vanhenevat tyylillisesti hurjan nopeasti. Mutta tiedättekö mitä? Asia ei ole näin. Jos käsitämme "muodin" sellaisena yleisenä pukeutumistyylinä, jota ihmisen on noudatettava, jos ei halua pistää silmän todella omituisesti, niin sen vaihtelut eivät ainakaan ole nopeutuneet viime aikoina. Jos vertaa mitä muutoksia esim. yleisessä siluetissa oli vuosina 1905-1925, tai 1925-1945, tai 1955-1975 ja sitten vastaavasti viimeksi kulunutta 1995-2015, niin eivät suinkaan muutokset ole olleet nopeampia ja rajumpia viimeisessä periodissa? Paljon vähemmän silmäänpistävältä näyttäisi vuoden 1995 asukokonaisuudessa tänäpäivänä kuin vuoden 1905 asukokonaisuudessa olisi näyttänyt 1925.

Muodin suuret linjat muuttuvat nykyään laskelmieni mukaan noin 6-8 vuoden välein – kun taas Madame Dariaux'n kirjassa Elegance vuodelta 1964 hän laskee suurten linjojen muuttuvan 4-6 vuoden välein. Jos siis jotain, muodin kierto on itseasiassa hidastunut. Varhaisen 2000-luvun pinkeät ja kireät vaatteet näyttävät nyt vanhahtavilta, mutta 2007 vuoden vaatteista huomattava osa kävisi ihan kelvollisen ajankohtaiseen pukeutumiseen tänäänkin.



Asia erikseen ovat hetkelliset päiväperhon omaiset trendit, jotka tulevat ja menevät pikavauhtia. Mutta ne ovat hupihommia, joita ei ole mikään pakko ottaa pukeutumisen osaksi. Ihminen voi aivan hyvin näyttää muodikkaalta, ajankohtaiselta osallistumatta yhteenkään ohikiitävään trendiin. Ja yhden muotikauden mittaiset tai vielä lyhyemmät trendit eivät nekään ole 2000-luvun keksintö. Niitä on ollut vähintään siitä lähtien, kun Marie Antoinette ja Rose Bertin keksivät viikko toisensa perästä yhä hupsumpia hullutuksia ensinmainitun hattuihin ja kampauksiin. Epäilemättä tälläisten "vapaaehtoisten" muotipilkahdusten tarjonta on nykyään paljon määrällisesti laajempaa kuin ennen pikamuodin keksimistä. Ennenkaikkea se mitä nykyään on enemmän on nimenomaan hauskoja, erilaisia ehdotelmia. Siluetit ja vaatteiden väljyys, joka on tärkein pukeutumista räikeästi ajoittava seikka (nyt kun hameen pituus ei enää ole kovin merkittävä asia), eivät vaihtele joka vuosi. Muotikauppias ei jyrähdä kapeiden hameiden oleva pakollisia tänä keväänä. Ehei, hän asettaa esille vähän sitä ja tätä, persikanväristä denimiä ja sporttigoottia, romanttisen rokkia, pitsiä yhdistettynä collegekankaaseen, 90-luvun kukkakuoseja ja läpinäkyvää leopardia, ja asiakas kuljeskelee rekiltä toiselle valikoiman huumaamana ja ostelee vähän kaikenlaista mikä sattuu miellyttämään. Kuinka pitkään esim. yhdistelmä tiukat farkut - väljä yläosa on jo ollut ajankohtainen? Varmaan pian 10 vuotta.

Ainahan uutuudet kiinnostavat, se on kai ihmisen aivoihin syvälle koodattu juttu. Mutta tämä ei ole sama asia kuin muoti. Siluetti ja merkittävät inspiraatiot ovat muodin suuria aaltoja, eivätkä ne vaihdu joka kahden viikon välein. On oma valinta haluaako ostaa kaikenlaisia päähänpälkähdyksiä joita pikamuotiketjujen suunnittelijat tuottavat liukuhihnalta – kunhan käsittää sen että nämä tuotteet parhaimmillaankin vain seuraavat trendejä, välttämättä eivät edes niitä. Suuret muotiaallot syntyvät yhteiskunnallisista olosuhteista, ihmisten elintavoista, kulttuurista. Niitä ei keksitä. Trendit nimenomaan keksitään, mutta niihin osallistuminen taas on aivan vapaaehtoista. Jos on kiinnostunut trendeistä ja haluaa pukeutua niiden mukaan, niin sitten voi ottaa asiakseen etsiä elinkaarensa aivan alkuvaiheessa olevan trendin, jolloin sitä ilmentävää vaatetta voi käyttää ainakin vuoden, mikä suurinpiirtein on nupusta kuihtumiseen trendin ikä. Minkä lisäksi lähes mihin vain trendiin sopivia tuotteita löytää käytettynä, sillä vain harvoin trendi on jotain aivan ainutlaatuisen uutta. Yleensä se on kahden aiemman muoti-ilmiön yhdistelmä. Trendien seuraamista voi siis suositella askartelunhimoisille alustavasti ompelutaitoisille, joilla on liikaa vapaa-aikaa. Niiden ostamiseen käytetty raha vain aniharvoin ehtii ansaita itseään takaisin ennenkuin ... käyttäjä itse kyllästyy, joka yleensä tapahtuu ennenkuin trendi edes ehtii kokonaan kadota. Vika siis ei ole muodissa, eikä trendissä, vaan käyttäjän mielessä.


Lainaan Mme Dariaux'ia: "There are two kinds of fashion, which might be distinguished as True Fashion and Passing Fashion. True Fashion is a deep current that changes only every four or five years and is the inspiration of some particular creator while Passing Fashions are ripples of no great importance, which are carried off by the winds of a single season and are invented by a number of different designers. It is the former that change the lines, volume and length of the mode; the latter are especially concerned with details and most of all with trimmings." Tämä pätee edelleen, paitsi että arvelen muotisuunnittelijoiden arvovallan hieman rapistuneen, siinä mielessä että suuret muotikäänteet eivät enää ole jonkin tietyn suunnittelijan neronleimauksia.

13 kommenttia:

  1. Tämä oli kiinnostava kirjoitus! Aloin miettiä, onkohan viimeksi muodissa tapahtunut todella suuri käänne niinkin kaukana kuin 1970-luvulla, jolloin naisten housut, etenkin farkut, yleistyivät koko kansan käyttövaatteiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, suuret käänteet loistavat poissaolollaan. Vaatteiden väljyys vuorotellen löystyy ja kiristyy (nyt 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun kireät vaatteet näyttävät nakinkuorilta, mutta 10-15 vuoden päästä nykyinen mitoitus epäilemättä vaikuttaa teltalta). Mutta muutoin... muoti vaikuttaa olevan sangen tasaista - kenties pukumuodin paikan on ottanut teknologian kehitys. 5 vuotta vanhat kännykäthän ovat esim. ihan outoja vanhoja kapistuksia.

      Poista
  2. Jos saa ennustaa, niin ison yläosan voittokulku jatkuu jo sen vuoksi, että elintaso on hävittänyt vyötärön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kenties - tai sitten kyseessä on vain onnekas sattuma. Muoti ei suinkaan aina noudattele sitä, mikä olisi useimmille armollisinta!

      Poista
  3. Kiintoisaa tekstiä tuosta muodin vaihtelusta ja kiertokulustakin. Tulipa vaatetus mieleeni taas katsoessani tänään kotimaisten elokuvaa 1940-luvulta. Todella tyylikkäita asuja jopa mustavalkoisessa filmissä. - Kuinkahan paljon puvustukseen on paneuduttu. Olisi ihan oman tutkimuksensa arvoinen asia. Onkohan asuja missään säilytteillä tai säilynyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhoissa elokuvissa on kyllä yleensä huikaisevan hienoa tyyliä. Ei tule heti mieleen pukeutumisesta kotimaisessa elokuvassa kertovaa kirjaa, mutta luulen että Rhia / Evildressmaker.com osaisi kertoa jos sellainen on!

      Poista
  4. en oikein muista, että vaatteet olisi 2000-luvun alussa olleet oikein pinkeitä ja kireitä? =) ehkä silmäni ei vain ole tarpeeksi muotiorientoituneet, jotta olisin huomannut muutoksen. pitääpä vähän googlailla, jotta löydän sellaisia kuvia, joissa on tuon aikakauden vaatteita.

    olen monesti miettinyt, että miesten on paljon helpompi löytää lähes ajattomia vaatteita kuin naisten. jos otetaan esimerkiksi trikoopusero, niin niidenkin helman pituus vaihtelee. paitapusero on lähes ainoa, vaate, jossa olen itse hahmottanut lähes ajattoman mallin. suoran farkut myös, mutta niissäkin vyötärö kertoo paljon aikakaudesta. olen monesti miettinyt, että mitä oikein kannattaa katsoa ja millaisia vaatteita etsiä, jos haluaa niitä aidosti ajattomia naisten vaatteita? kyllähän vaatteita on tarpeen uusia välillä ihan puhkikulumisen takia, mutta itse haluaisin pukeutua kuin "huoliteltu köyhä", eli tavoitteena melko huoliteltu ulkoasu, mutta vaatteet saisi olla vaikka paikattujakin. mutta tällainen tyyli edellyttäisi melkein, että vaatteista ei hirveästi näkyisi muotitrendit, koska silloin look olisi vain sellainen, että on jämähtänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa panostaa laadukkaisiin materiaaleihin ja omaa kroppaa imarteleviin suht' yksinkertaisiin malleihin. Yksinkertaisella en tarkoita mitään "mahdollisimman suora yksivärinen teltta" -malleja, vaan sellaisia, joissa ei ole liian silmiinpistävää kuosia tai liikaa muita yksityiskohtia. Hyvä esimerkki on tässä blogissa vilahdellut runkopuku! Myös liian hetkelle tyypilliset piirteet kannattaa kiertää kaukaa, esim. 70-luvun hillittömän kokoiset kaulukset tai 80-luvun olkatoppaukset, jotka näyttivät kyllä hyviltä ollessaan muodissa, mutta kun hyvin harva niitä enää käyttää, ne pistävät silmään aika voimakkaasti vaikka olisivat muutoin miten kivassa ja laadukkaassa vaatteessa tahansa.

      Älä valitse värejä trendien mukaan vaan sen, mistä oikeasti pidät ja mikä sinulle sopii. Musta on aina varma, ja jos materiaali on laadukas, niin se kyllä näkyy, ja sitä vähemmällä vaivalla asusta saa juhlavan tai ihan vaan tyylikkään koruilla ja muilla asusteilla.

      Jos kaupoista ei löydy sellaista mitä haluaisit tai olisit vailla, mene rohkeasti ompelijalle! Hyvä keino tietää mitä ompelijalla haluaisi tai tarvitsisi teettää/korjauttaa on kirjoittaa ylös ajatuksensa joka kerta, kun on johonkin lähdössä tai sovittaa jotain omistamaansa vaatetta, ja mieleen nousee se väistämätön "tää ois niin hyvä jos vaan ...." tai "nyt olis kyllä niin kätevä jos olis sellainen ..." Ne ajatukset, jotka esiintyvät useimmin ovat luultavasti hyvin kannattavia toteuttaa. Samoin sellaiset, jotka tulevat joka ikinen kerta vaikkapa juhliin pukeutuessa, vaikka niitä juhlatilaisuuksia ei ihan jatkuvasti olisikaan.

      Vielä viimeiseksi: älä osta sellaista, minkä miellät klassiseksi vain siksi että olisi "ajattomia vaatteita". Osta vain sellaista, mitä oikeasti haluat käyttää, ja mille sinulla on tarve. Esimerkki: omistan itse sen mainitsemasi ajattomista ajattomimman valkoisen paitapuseron, ja sama vaatekappale on palvellut jo reilut kymmenen vuotta, koska en ikinä käytä paitapuseroa missään. Jostain syystä olen vain kokenut että sellainen on oltava, mutta päällä se on ollut ehkä kahdesti yli kymmenessä vuodessa. Ei vaan kuulu tyyliin, vaikka miten ajattoman tyylikäs ja periaatteessa itselleni sopiva onkin.

      Poista
    2. Ainakin nuorisomuoti oli siinä vuosituhannen vaihteessa suurelta osin hyvin niukkamitoituksista, hameet lyhyitä, housunvyötärö alhaalla ja paidat ja topit sekä lyhyitä että kireitä. Tosin sitten olihan jättisuuria farkkuja ja löysiä lantiolle vyöllä kiristettyjä cargopants-housuja, joten alaosa saattoi olla väljäkin.

      Mitä tulee todella ajattomiin vaatteisiin, niin ainakaan naisten muodissa sellaisia ei vaan ole. Mitä ajattomammalta ja klassisemmalta jokin vaate näyttää nyt, sitä elähtäneemmaltä se näyttää 15 vuoden päästä. Tämän huomaa, jos selailee esim ompelulehtiä eri vuosikymmeniltä ja mitä tarjotaan klassisena ja ajattomana mallina. Jos haluaa pukeutua siististi ja neutraalisti ("huoliteltu köyhä" on mahtava termi, arvostan!!) niin on parasta varautua siihen, että noin kahdeksan vuoden välein vaatteita pitää hiukan muokata. Jos on onnistunut hankkimaan vaikka todella hyvästä, kestävästä kankaasta tehdyn takin, niin sitä voi ajankohtaistaa esim. helman pituutta lyhentämällä tai pidentämällä, olkapäitä muokkaamalla jne. Tätä ei tosiaankaan tarvitse tehdä joka vuosi, onneksi.



      Poista
    3. Mutta siis Tinnyn neuvot olivat myös hyviä - kaikki liioittelu suuntaan tai toiseen on vältettävää, jos suunnittelee pukeutuvansa samaan vaatteeseen vuosikymmeniä!

      Ja todellakin pitää välttää kaikenlaisia listoja klassikkovaatteista - mitään universaaleja ja kautta historian toimivia klassikkoja ei ole, vaan jokainen aikakausi kehittää omat näkemyksensä klassikkonsa. Jos nyt jotain, niin valkoisesta brodyyripuuvillasta tehty kesämekko on ollut kohtuullisen muodikas joka vuosikymmenellä 1890-luvulta lähtien, mutta sekin on muuttanut muotoaan ajankohan mukaan leveähelmaisesta pitkästä minimittaiseen putkeen.

      Ärtymykseni klassikkolistauksia kohtaan johtuu myös siitä, että niissä on aina ensimmäisenä "raikas valkoinen paitapusero", joka on minulle yhtä tarpeeton kuin Tinnylle. Se vaan ei sovi mihinkään elämäni tilanteeseen, joten vaikka se olisi tuhannen vuoden klassikko, minulle se ei sitä ole. Jokaisen pitää löytää omat klassikkonsa. (Ja jos vaatteita on sopivan vähän, joskus ne kuluvat käyttökelvottomiksi ja niitä voi uusia, jolloin pysyy jotenkuten muodin mukana ilman suuria ponnistuksia).

      Poista
    4. mielenkiintoista :) mistä tietää, että ollaan sinä kahdeksan vuoden syklin lopussa? nythän käsilaukut on olleet isoja, mutta ehkä ne pienenee pian?

      Poista
    5. Sepä se juju juuri onkin, että aistii mikä sykli on missäkin vaiheessaan! Nyt en hankkisi mitään kulutetun näköistä, en minimittaista enkä tosiaan jättisuurta laukkua - jos ei sitten jokin näistä ole juuri oma ikisuosikki, jolloin tietenkään ei haittaa, että ne ovat laskusuhdanteessa.

      Poista
  5. ei niin muoti kiinnosta...26. helmikuuta 2015 klo 12.31

    Kiitos tästä kirjoituksesta! Hyvin valaisevaa ja helpottavaa... :) Lisää samanlaisia juttuja, kiitos!

    VastaaPoista