No, ihan ensimmäisenä ihmetyttää, että pörröisestä fleecevaatteesta irtoaa pesukoneen höykytyksessä vain alle 2000 kuitua. Minusta se on aika vähän. Mutta ehkä irtoavat kuidut on laskettu hyvälaatuisesta fleecestä.
Mikromuovit ovat siis alle 5mm kokoisia muovinpaloja, jotka päätyvät mm. vaatteita pestessä jätevesiin ja koska niitä ei osata toistaiseksi suodattaa ne ajautuvat sitten meriin. Merissä ensin pienet eliöt syövät ne, sitten kalat syövät pieneliöt, sitten ihminen syö kalan ja samalla entisen fleecepusakkansa. Erityinen ongelma on se, että mitä pienempi muovipartikkeli, sitä paremmin sen kokoaa luokseen erilaisia ympäristömyrkkyjä, jotka sitten oikein tehokkaasti rikastuvat ravintoketjussa. Pilkkouduttuaan nanokokoon mikromuoveja on vaikea edes havainnoida, saati sitten millään suodattaa, ja niiden terveysvaikutuksista ei ole vielä tarkkaa tietoa mutta eivät ne millekään eliölle hyvää tee.
Toisekseen, kyllä tämä polyesterifleecen mikromuoviongelma on ollut mälsä isku tekstiilien ympäristövaikutuksista kiinnostuneille. PET-muovipulloista tehty polyesterifleece oli ensimmäinen laajasti saatavilla oleva kierrätyskangas, ja nyt sitten onkin osoittautunut että saattaa jopa olla parempi jättää muovipullot kaatikselle kuin pelastaa ne fleece-uusiokäyttöön.
Mikromuovien pääasiallisesta lähteestä löysin kahta eri tietoa. Norjan ympäristöministeriön tutkimuksen mukaan ensisijaisesti mikromuoveja joutuu luontoon autonrenkaiden kulumisesta, toisekseen laivojen maaleista ja kolmanneksi muovintuotannon karkuun päässeistä jätteistä.
Tanskan vastaavan tahon tutkimuksessa taas tekokuitutekstiilit ovat syyllisten listalla korkeammalla.
Pörröisiä tekokuituvaatteita ei joka tapauksessa kannata pestä alvariinsa, olivat tekstiilit toinen taikka viides syypää. Katkokuituisista tekokuituvaatteista varisee väistämättä kuituja – ja vain harvassa tapauksessa on mitään hyvää syntynyt kun tavoitellaan tekokuiduilla esim. villan ominaisuuksia. Filamenttikuiduista taas ei irtoa niin herkästi osasia, ja filamentti on muutenkin se muoto jossa noin yleensä tekokuitujen omat luonnonkuituja paremmat ominaisuudet ilmenevät.
Erityisen mälsä juttu on, että myös viskoosikuidut näyttävät käyttäytyvän mikromuovien tapaan (kiitos Outi les Pyy tästä tiedosta!). Viskoosin joka on regeneroitua selluloosaa ts. alunperin puuta tms., luulisi maatuvan siinä kuin luonnokuitujenkin. Ainakin itse olen ollut tässä luulossa. Mutta viimevuotisessa tutkimuksessa selvisi, että meren pienöppiäisten vatsasta Välimerellä löytyi pääosin viskoosikuituja, ei niinkään muovikuituja. Erityisen ongelman aiheuttavat väriaineet, jotka viskoosin mukana päätyvät merieliön ruuansulatukseen.
Ja mitenköhän muut muuntokuidut? Lyocell, ioncell ym.
Ahdistavaa! Onneksi taloudesta löytyy tasan 2 fleecevaatetta, joita pestään noin kerran vuodessa. Mutta että viskoosikin? En ala.
VastaaPoistaNiin juuri! En minäkään ala :( Voi onneton viskoosi, miksei se nyt vaan voisi maatua kiltisti.
PoistaTavallisen ihmisen ainoa vastaisku tähänkin ongelmaan on ostaa vain tarpeellinen, ei yhtään enempää. Oma järkeni sanoo. että fleecevaatteet eivät voi olla kovin keskeinen ongelma mikromuovi-ilmiössä.
VastaaPoistasolveig
Poikkeuksellisesti tässä tapauksessa tekstiilit näyttävät olevan suht merkittävässä osassa ongelmaa – viides syyllinen norjalaisessa tutkimuksessa, tanskalaisessa listalla jopa toinen. Missä määrin ongelma sitten johtuu *juuri* fleecevaatteista jää selvitettäväksi. Loppupääätelmästa en voi kuin olla samaa mieltä - lisäyksenä vielä että turhaa pyykkäämistä on syytä välttää.
PoistaTjaa, ennen kunnan viemäriä meidän harmaat vedet menivät suodatuksen kautta peltoon.
VastaaPoistaNiin, ja siellä ne kaikki vaatteista irronneet väriaineet ovat vieläkin...
PoistaTai sitten ne laskeutuivat sakokaivon pohjalle, josta imuauto kävi ne imemässä ja ne jälkikäsiteltiin muun lietteen ohella jotenkin, en tiedä miten. Ja jos taas ne olisivat peltoon jääneetkin, eivät ne sillä nyt oikeastaan mitään suuremmin haittaa. :) - Tarkoitan tällä kommentilla vain sitä, että erilaisiin jätevesienkäsittelyprosesseihin ja niiden keskinäiseen tehokkuusvertailuun pitäisi näitäkin asioita pohdittaessa käyttää vielä enemmän huomiota. Luulen melkein, että ratkaisua ongelmaan voitaisiin nopeimmin alkaa keriä juuri siitä päästä.
PoistaVarmasti myös jätevesien käsittelyllä ja suodattamisella päästään tulevaisuudessa parempiin tuloksiin, nyt kun mikromuovien olemassaoloon ja ongelmallisuuteen on havahduttu. Mutta kun mikään ei häviä omia aikojaan, niin ei myöskään mikromuovi ja väriaineet lietteestä - johonkin ne on tungettava kun ne on suodatettu pois.
PoistaPietarin vedenpuhdistamolla suoritettu tutkimus toteaa loppupäätelmässään etä "The incoming wastewater contained 467 fibers, 160 synthetic particles and 3160 black particles
per liter of wastewater. [...] After the purification process,16 fibers, 7 synthetic particles and 125 black particles were found per liter of wastewater." ja että "It seems that the microplastics settle
or are captured into the sludge during the processes, but some of them also pass the treatment and end up in the water environment with the purified wastewater." Onneksi vesi siis suodatetaan, mutta mihinkähän mahtaa suodatusliete mikromuovi- ja muine eriskummallisine mausteineen loppujen lopuksi joutua? Parhainta siis olisi, että vahingollisia aineksia joutuisi alunperinkin jätevesiin mahdollisimman vähän.
(Onkohan autonrengasteollisuus herännyt etsimään vaihtoehtoja kumirenkaille, jotka olivat selvästi suurin mikromuovien lähde?)
Selvitys löytyy siis täältä: http://www.helcom.fi/Lists/Publications/Microplastics%20at%20a%20municipal%20waste%20water%20treatment%20plant.pdf
PoistaMitä meille sitten enää jää? Onko ekologisinta käyttää villaa? Pitäisikö sekin olla lähellä tuotettua ja värjäämätöntä?
VastaaPoistaPäätelmäni on ollut ja yhäkin on yksittäisen kuluttajan ekologisimmasta vaateteosta: ei laatu vaan määrä. Jos hankkii vain sen mitä tarvitsee, eikä pyykkää turhanpäiten, on jo varsin ekologinen. Se, mistä aineksesta nämä välttämättömät vaatteet on valmstettu, on toisarvoinen seikka (varsinkin, kun kuluttjalla vain harvoin on mahdolisuutta perehtyä valmistuksen vaiheisiin juurta jaksain).
PoistaSuomenlampaan villa on varsin ympäristöystävällinen valinta ja tietenkin värjäämättä jättäminen poistaa merkittävän kemikaalirasitteen, mutta koko vaatekertaa ei lampaasta saa.
Onpas tylsä juttu, fleece on niin käytännöllinen ja mukava materiaali! Meidän muutamia fleece puseroita on tullut pestyä harvoin, ja omani ovatkin sitten kestäneet hyvänä jo kymmenisen vuotta. Lapselle täytyy kuitenkin ostaa uusia, täytyypä seuraavaksi hommata villaa...
VastaaPoistaJuu, tämä on kaikenkaikkiaan hyvin mälsä juttu >_<
PoistaFleecevaatteita ei yleensäkään pestä yhtämittaa, kiinnostaisi kyllä tietää missä määrin mistäkin tekokuituvaatteista irtoaa pestessä kuituja. Tässä olisi paljon tärkeää tutkittavaa.
Minä täällä hihkun riemusta kun luen että fleece on jopa haitallista. En ole koskaan pitänyt sitä minkään arvoisena, puhunkin karhuntaljasta. Lapset niitä joskus saa lahjaksi mutta kyllä ne lähtee nopeasti kirpparille. Villa on paras.
VastaaPoistaFleece ei minunkaan suosikkimatskuni ole, mutta kumminkin välillä kätevä. Villa on ihana materiaali, vaikka senkin tuottamisessa omat ongelmansa on. Suo siellä, vetelä täällä...
Poista