torstai 22. syyskuuta 2016

Vaatekierrätyksen pullonkaula


Toissapäivänä pääsin Suomen muoti ja tekstiili ry:n ja Sitran kiertotalousseminaariin sijaistamaan sairastapauksen vuoksi, mikä oli minun onneni.

Kiertotalouden ensimmäinen pääperiaate ei ole kierrättää, vierittää ja pyörittää materiaa pelkästä liikkeen ilosta, vaan pitää käyttökelpoinen käytössä mahdollisimman pitkään sekä tehokkaasti, ja suunnitella kaikki, tässä tapauksessa vaatteet ja toimintamallit, sitä silmälläpitäen. Tämä voi tarkoittaa joko mahdollisimman pitkäikäisiksi suunniteltuja vaatteita, tai jotain toimintamallia joka poikkeaa vanhasta valmista > myy kuluttajalle > huokaise helpotuksesta kun olet päässyt tavarasta eroon. Liisaamista, vuokraamista tms. Jäte- ja poistotekstiilistä puhutaan nyt paljon, mutta Sitran Matti Aistrichia lainaten ei ole mitään järkeä keskittyä vaatteen arvossa siihen kahdeksaan prosenttiin, joka muodostuu materiaalikuluista ja heittää hukkaan loput (kuten käy, jos sellaisenaan käyttökelpoinen vaate tai tekstiili kierrätetään materiaalina). Koko nimike kiertotalous keskittää huomion mielestäni vähän väärään suuntaan. Fantastista kiertotaloutta on käyttää samaa vaatekappaletta huoltaen ja ylläpitäen, kunnes se on hiutunut olemattomiin, vaikka se ei kiertäisi kuin joskus harvoin pari kierrosta pesukoneen rummussa.

 
Pure Wasten teollisuuden leikkuujätteestä repimää kuitua, 
joka voidaan kehrätä sellaisenaan tai kierrätyspolyesterillä terästettynä langaksi.


Kuitenkin välillä päädytään siihen, että tuotetun materian on siirryttävä alkuperäiseltä omistajalta jollekulle toiselle. Poistotekstiilin lajittelu on kierron pullonkaula. Poistotekstiili on sisällöltään ja arvoltaan luultavasti sekalajisempaa kuin mikään muu kerättävä jae: satojen eurojen arvoisista vintagevaatteista sekalajiseen jätetekstiiliin, josta eroon päästäkseen joutuu maksamaan. On mille hyvänsä toimijalle taloudellinen katastrofi, jos lajittelussa vahingossa livahtaa eleganttiin vintageputiikkiin sopiva arvovaate poltettavan jätteen joukkoon. Materiaalina kierrätettävän tekstiilin arvo taas riippuu siitä, kuinka tarkkaan se onnistutaan lajittelemaan kuitusisällön mukaan. 100% puuvillaa himoitsevat kaikki Ali Harlinin kierrätyskuituporukasta ja Pure Wasten väestä bioetanolin valmistajiin. Villalle on oma käyttäjäkuntansa, ja täyspolyesteristä voi myös tehdä yhtä sun toista. Epämääräiset sekoitekankaat, elastaanilla sotketut trikoot ym taas ovat kaikille ongelma, ne tukkivat koneet tai eivät muuten ain sovi prosesseihin eikä niitä kaipaa juuri kukaan. Voihan ne loppujen lopuksi aina polttaa, mutta se ei ole järin ylevä käyttö vaivalla valmistetulle tekstiilille.




No niin, lajittelu on siis probleemi. Tähän tulokseen on tullut myös Tekstiili 2.0 / Telaketju-hanke, sillä heillä on suunnitteilla alan koulutusta. Tarvitaan lajittelijoita, jotka tunnistavat vintagekoltun tai merkkifarkut sellaiset nähdessään, osaavat poimia erikseen käsityökäyttöön sopivat kankaat tai vaatteet ja ymmärtävät tyylin, ladun, muodin ja materiaalien päälle. Osaava lajittelija nostaa poistotekstiililäjän arvon moninkertaiseksi, erottelemalla eri paikkoihin kuuluvat tuotteet. Jätemateriaalipuolelta taas Lahden ammattikorkeakoulu selvittää koneellista tekstiilin lajittelua – koitan päästä tutustumaan lajittelurobottiin heti kun se on asennettu!

4 kommenttia:

  1. Tiedätkö, onko sitralla tästä aiheesta mitään julkaisua olemassa? Joka olisi kohtuullisen helposti saatavilla. Jos ei, mun pitää oikeasti haastatella sua asap.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuli Sitralta yleisesti kiertotaloutta käsittelevä tiekartta (http://www.sitra.fi/tapahtumat/kansallisen-kiertotalouden-toimintaohjelman-julkistus) mutta se ei mitenkään keskity tekstiiliin – en tosin ile vielä itsekään ehtinyt lukea tuota. Tekstiilin kiertotaloustyöpajasta tulee julkaisu sitten kun kaikki projektiin osallistuneet yritykset ovat saaneet uuden toimintamallinsa julki. Sitralta voi varmaan myös tiedustella onko niillä vielä jotain just aiheeseen liittyvää julkaisua. Minkä lisäksi voit haastatella minua kahvin ääressä :D

      Poista
  2. Mielenkiintoinen kirjoitus taas. Siis tällaista pohditaan ihan jossain Sitran kiertotalousseminaarissa. Ja toteuttamista suunnitellaan suuressa mittakaavassa. Uskomatonta!
    Tuntemanistani ihmisistä osa käy kirpparilla myymässä tai ostamassa. Siinä kierrätys. Talousasioiden kanssa työskentelevät tuttuni ovat sisäistäneet niin hyvin kertakäyttökulttuurin, että minulta menee aina heti jauhot suuhun tästä aiheesta.
    Ymmärsinkö oikein, että elastaania sisältävät vaatteet ovat ongelma? Ovatko ne huono hankinta myös pitkän käytön puolesta vai vain kierrätyksessä?
    Yritän yhdistää kirjoittamaasi omaan arkijärkeeni ja -elämääni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä näihin asioihin on merkittävää kiinnostusta, ei vähiten sen vuoksi, että kiertotaloudella arvioidaan olevan suuri taloudellinen merkitys ja ne maat, jotka ovat siinä etunenässä saavat (kenties) etulyöntiaseman, kun uusista raaka-aineista tulee tosissaan pula. Ja kun maapallon väestö kasvaa mutta pallo ei, pula loppujen lopuksi väistämättä tulee.

      Elastaanin ei minkään lukemani kirjallisuuden mukaan pitäisi heikentää kankaan kestoa – käytännön kokemus kumminkin viittaa siihen suuntaan. Ainakin jos elastaanilliset tuotteet joutuvat vahingossa pesuun huuhteluaineen kanssa, elastaani haurastuu, mutta muutenkin elastaanin elinkaari vaikuttaa olevan lyhyempi kuin esim puuvillan, jonka kanssa se on sekoitettu.

      Joissain tuotteissa se on välttämätön, esim. monissa urheiluvaatteissa ja alusvaateissa. Välttäisin itse sellaisia tuotteita jotka voivat hyvin olla elastaanittakin, esim. t-paidat.

      Poista