Sateessa kierrätyskeskukseen lits läts ja kaksi mekkoa

Voi kuinka kovasti kaipaankaan entistä Helsingin keskustan kierrätyskeskusta! Nykyään kun haluaa jostain tavarasta eroon, pitää autottoman ihmisen uhrata hommaan monta tuntia. Tänään käytiin viemässä vauvanpeittoja, pokkareita ja jotain muuta sälää (mistä sitä aina sikiääkin?!) Nihtisillan kierrätystavarataloon, ja voisi se olla helpompaakin kiitos. Miten voisin edesauttaa Kierrätyskeskuksen palaamista lähikulmilleni? Tunnin matka-aika suuntaansa vaatii jo ihan vakavansorttista motivaatiota. Jos olisi edes jonkinlainen tavaranlahoituspiste keskustassa? Tehtaankadun Fidaan voi toki viedä jotain, mutta kierrätyskeskus huolii tavaraa paljon laajemmalla skaalalla.

Vein kierrätyskeskukseen vuosia sitten Tokiosta kirpputorilta ostamani mustan meksikolaisen käsilaukun - kuvassa taaempana. Korvasin sen FB:n vintagekirppisryhmästä löytämälläni virkatulla mustalla laukulla, joka sopii useampaan tilanteeseen kuin nahkalaukku. Toivottavasti nahka
veska pääsee johonkin oikein hyvään kotiin ja ulkoilemaan useammin kuin minun kanssani!

Vaatekaappin lisäyksena sain siskoni neuloman aivan fantastisen mekon. Se on niin ihana, että melkein toivoisi talven jo tulevan (melkein...). Se on Ilon Handun kotimaisesta ohuesta luonnonharmaasta villalangasta. Tuoksuu hurmaavasti lampaalle ja tuntuu ihanalta. Kiitos, siskokulta!

Pikku Onnettaren vaatetangolle taas ilmestyi vapun alla "kukkaprinsessan mekko". Tuli vihdoin käytettyä pari vuotta haudotut Monnalisan kirjotut tyllit, jotka joskus himoissani ostin Eurokankaasta.