Jättikierrätyskeskuksessa materiaalia metsästämässä

Kierrätyskeskus innostui yhteistyöstä laatukirjan suhteen, ja sain viime viikolla kutsun Espoon suureen kierrätyskeskukseen hakemaan testimateriaalia. Olin jo edellisen kirjan tutkimusvaiheessa kerran tutustumassa Lönnrotinkadun (nyt ikävä kyllä ja suureksi harmikseni) lopetettuun kierrätyskeskukseen, jossa minun hämmästellessäni vaatemääriä sanottiin että isommissa kierrätyskeskuksissa vasta saa käsityksen siitä mitä suuret vaatemäärät oikeasti ovat. Nyt sitten pääsin tälläiseen oikeasti suureen lajittelukeskukseen, ja totta tosiaan! kyllä muuten maailmaan mahtuukin tavaraa ja ennenkaikkea vaatteita. Paikka oli päätäpyörryttävän valtava. Työntekijöitä on yli 200, joista lajittelussa seitsemisenkymmentä, ja lisäksi vielä vapaaehtoisia myymälässä.






Sain mm. kuulla, että vuotuisesta noin 4 miljoonasta vastaanotetusta pientavarasta yli 70% on vaatteita. Niistä yli 2 miljoonaa menee myyntiin, miljoona ilmaishuoneisiin jakeluun ja loppu materiaaliksi tai energiajätteeksi. Kierrätyskeskus on siis mielestäni todella hieno keksintö ja kannatan sitä ja sinne lahjoittamista kaikinpuolin, mutta eikö arvoisista lukijoistanikin ole varsin kahjoa, että pääkaupunkiseutulaisilta (vähän päälle miljoona henkeä) liikenee antaa ilmaiseksi yli kolme miljoona vaatetta vuodessa, siis kolme vaatetta laskennallisesti per henki. Kyllä on saattanut muutama ylimääräinen riepu tullut hankittua, kun ylijäämää on noin paljon.



Vaatelajittelussa minut otti huomaansa Joanna, joka avusti sopivien materiaalinäytevaatteiden etsinnässä (Kiitos vielä!!). Otimme kohteeksi erään esilajitellun jättimäisen pahvilaatikon, josta sitten nappailimme sopivia vaatteita. Laatu vaihteli ällöttävistä keltapinttyneistä nyppyläjistä tip top aivan uusiin vaatteisiin - jotkut eivät raaski laittaa mitään roskiin, vaan hävittävät ällöimmätkin vanhat vaatteet Kierrätyskeskuksen kautta (jossa ne päätyvät energiajätteeseen), toisilla taas riittää upouusia harhahankintoja lahjoitettavaksi.




Vein toki itsekin hieman tavaraa kun nyt kerran olin menossa kierrätyskeskukseen. Pari lautasta, lastenvaatteita, sisustustilpehööriä jne. Kun olin saanut ison kassillisen vaatenäytteitä, kävin vielä etsimässä muutamia tarpeellisia tavaroita myymälän puolelta. Talvihanskoja Pikku onnettarelle en löytänyt, mutta A4-paperiastian sain. Lisäksi ostin pari aluslautasta työhuoneen kahvikupeille (tunnustan, että työhuone on joskus ostovaraventtiili), pari pitsinpätkää ja ihanan tuntuisen bambinruskean villamaisen kankaan. Olisin varmaan ostanut yläkuvan supersöötit sinikuvioiset lautaset, jos en olisi juuri lahjoittanut samaiseen paikkaan kahta lähes samanlaista ruskeakuvioista…  uusia hankintoja stoppaa kiitettävästi se, että on juuri antanut lähes saman tavaran tarpeettomana pois.

Lopuksi vielä välitän pyynnön Kierrätyskeskuksen lajittelijoilta:
MUISTAKAA AINA TYHJENTÄÄ LAHJOITUSVAATTEIDEN TASKUT!
Aivan tavanomainen räkäliina on todella ikävä kun se on ventovieraan ihmisen taskussa hautunut ja osuu käteen vaatteen lajittelussa. Puhumattakaan eksoottisemmista jäänteistä kuten tekohampaat!