Kävelypuku valmis! Ja linkkejä!

 

Sain tänään kävelypukuni ompelijalta kotiin. Olen tyytyväinen! Kuvasta ei ilmene kankaan ihana tuntu. Otatan itsestäni kuvan tämä yllä, kunhan kerkiän. On NIIN mukavaa, kun saa vaatteen, joka istuu selästä ja harteilta. Minulla on lyhyt selkä, leveä lantio ja kapeat harteet, mikä johtaa siihen, että vain ainharvoin kaupoista löytyy takki-jakkuosaston päällepantavaa. Hartioiden istumattomauudelle ei edes oikein voi tehdä mitään, koko vaate pitäisi purkaa jotta sitä voisi korjata.

 

  

Tälläisenä kombona aion pistää kävelypukuni huomenna päälle haastattelumatkalle. Alla on NoaNoan harmaanvalkoinen neulepusero, jonka nypynpoistaja palautti käyttökuntoon. Jalkaan laitan ruskeat Chie Miharan kävelykengät ja tavarat Minna Parikan isoon ruskeaan kassiin. Jalkaan pistän tummanruskeat sukkahousut.

Tässä kuvassa näyttää, että napit jotenkin vetäisivät. Eivät muuten vedä!

Vielä lähäri napeista. Pidän kovasti kankaista, joissa on kahta eriväristä lankaa, ja olen väritykseltäni pehmeän kontrastiton, joten tämä ruskea-harmaa sopii minulle loistavasti.

Muutamia linkkejä:
Wardrobe Reimagined - ompelusta innostunut tyttö päätti viettää vuoden hankkien vaatteita sota-ajan säännöstelyohjeiden mukaan. Tämä olisi mielenkiintoista toteuttaa suomalaisten kangaskuponkien mukaan! 

aMinimalist - Joku linkitti Minimalismin ilossa tähän uudehkoon muotiblogiin, ja tykästyin heti. Entinen pintamuodin orja on siirtynyt niukkaakin niukempaan, mutta laadukkaaseen ja mietittyyn puvustoon.

Empty Emptor  - Englanninkielinen vaateminimalisti miettii laatukysymyksiä, klassikoiden olemusta tai olemattomuutta ja muutenkin pohtii asioita syvällisesti.

Kenkien kierrätyksestä


 Nyt kun joku perustaisi vielä blogin, jossa esitellään niukkaakin niukempaa huolellisesti kuratoitua puvustoa, joka ei ole tyyliltään minimalistinen, vaan jotain muutan. Vaikka romanttinen, tai vintagehenkinen. Vai pitääkö tässä itse kaikki tehdä...

Ylistyslaulu nypynpoistajalle

Pitkän pähkäilyn jälkeen ostin nypynpoistajan. Käytin nypynpoistajaa ensimmäistä kertaa elämässäni Kierrätyskeskuksen vaatelajitteluosastolla, ja olin todella vaikuttunut siitä, kuinka suuri kohennus niillä saatiin monen surkeannäköisen vaatteen olemukseen. Päädyin OBH Nordican pikkukapineeseen, se oli edullinen (noin kympin), mutta saanut toiseksi parhaat pisteet Kuningaskuluttajan testissä.

On niin mahtava vehje! Olen todella tyytyväinen hankintaan. Olen perjantaista lähtien lähinnä suristanut vaatteita sileiksi. Siistin mm. nuhjaisen näköiseksi menneen kashmirneuleen, pinon sukkahousuja, lapsen neulemekon, kaulaliinoja, ja niin edelleen. Paras saavutus on NoaNoan  ohuen puuvillaneuleen palautus kaupunkikelpoiseksi. Olin jo alentanut sen "kesämökkikäyttöön", mutta parinkymmenen minuutin pikkutarkalla nypynpoistolla se kohentui melkeinpä paraatikuntoon. Heti siis säästin nypynpoistajan hinnan!

Mies kuvailee innostustani uuteen leluuni jo maaniseksi. Minä siis todella inhoan nyppyjä vaatteissa. Mielummin reikä kuin nyppy, jos pitää valita. Taisin saada jonkinlaisen trauman ensimatkallani Japaniin, kun siellä kaikki ovat niin siististi pukeutuneita, ja minä tunsin oloni nuhjuiseksi. Riippuu tietysti vaatteesta, kuinka pahasti nypyt riitelevät sen olemuksen kanssa. Eräilyfleecessä saa olla nyppyjä, mutta sievässä pariisitarpuserossa ei ainuttakaan.

Koska epäilemättä nypynpoistajan valmsitamisella on paljon ekoseuraamuksia, ja sitä pitäisi käyttää todella ahkerasti, että nämä seuraamukset tulisivat kuitatuksi, aion pitää vaatteidenkorjausbileet. Näin vehje pääsee laajempaankin käyttöön, kuin vain oman perheeni. Koska vaatteiden korjailu on melko tylsää puuhaa, järkeilin, että se tulisi hauskemmaksi hyvässä seurassa. Varmaan kaikilla on tungettuna vaatekomeron nurkkaan odottamaan parsimista, napinompelua tai muuta pikkukorjausta vaativia vaatteita. Ideani on, että ne ottaa mukaansa, ja saa vihdoinkin tehtyä vaadittavat korjaustoimenpiteet kaveriporukalla. Paikalla on ompelukone, saumuri, erilaisia neuloja, nypynpoistaja ja kaikkea muutakin, mitä vaatteiden korjaamisen saattaa tarvita. Tarjolla on teetä ja boolia - tosin boolia tarjoillaan vasta ensimmäisen onnistuneen korjauksen jälkeen...

Liian hyvä löytö

 

Uudesta putiikki-Fidasta on tullut suosikkipaheeni. Käyn siellä nykyään melkeinpä joka viikko. Hinnat ovat ehkä aavistuksen verran korkeammat kuin tavallisissa Fidoissa, mutta eihän se haittaa, jos ei mitään osta :). Välillä sitten taas tulee eteen sellaisia  tilanteita, että ei vaan voi jättää ostamatta. Tökkäsin ihan summassa käteni hinnoiteltujen, mutta vielä paikalleen laittamattomien tavaroiden laatikkoon - ja nostin näkyviin upean käsinommellun pitsiliinan, erittäin hienoa lankaa ja ammattimaista työtä. Noin metrin pituinen (huomatkaa ekassa kuvassa pilttipurkki antamassa mittakaavaa). Aivan ehjä ja tahraton, kertakaikkiaan priimakunnossa. Arvatkaapa, mitä tämä käsityötaidon huippunäyte maksoi?

 

Yleensä vain hykertelen tyytyväisenä, kun teen loistopitsilöytöjä kirpputoreilta, mutta tämä oli jo liikaa. Minun oli ihan pakko urputtaa myyjille, että liina oli törkeästi alihinnoiteltu. Uutena hankittaessa tälläinen maksaisi vähintäänkin useita satoja euroja, ja koska liina oli aivan uudenveroinen, olisi siitä voinut hieman enemmän veloittaa kuin neljä euroa!! Jos tuollaisen ostaisi esim. viidelläkymmenellä eurolla, niin silloinkin tekisi ihan mielettömän löydön. Italialainen Martina Lace on yksi harvoista firmoista, joka enää ylipäänsä tekee Euroopassa käsinommeltua pitsiä kaupallisesti, ja heidän 90 cm x 90 cm point de Venise Venezia-pitsiliinansa maksaa yli tonnin (kuva alla). Käsinommeltujen pitsien valmistus on siirtynyt suurimmaksi osaksi Kiinaan, mutta vaikka tämä liina olisikin Kiinassa valmistettu, olisi se yhtä kaikki useamman sadan euron arvoinen.

Luulenpa, että se edesmennyt mummo, jonka jäämistöstä kyseinen liina oli Fidalle päätynyt, pyörähtäisi haudassaan, jos hän saisi tietää millä hinnalla hänen aarteensa uudelle omistajalle päätyivät.

Samaisella reissulla nappasin mukaani myös tämän runsaasti työstetyn, näyttävän leikekirjotun liinan.

 

Tässä liinassa sentään oli tahroja, joten ehkä matala hinta on jotenkin perusteltu.

Löysinpä vielä pienen, soman neulotun pitsiliinan. Lanka oli hienon virkkuulangan vahvuista, varmaan jotain numeroa 80, joten en edes uskalla arvella, minkänumeroisilla puikoilla tätä on taiteiltu.

Liekö sitten 2,5 euroa kohtuullinen hinta vaiko ei? Tietenkin hinnotteluun vaikuttaa se, että monetkaan ihmiset eivät erota hienoa pitsityötä surkeasta räpellyksestä. Ja siis ovat haluttomia maksamaan kalliimpaa hintaa korkealaatuisesta käsityöstä, jolloin hinta määräytyy alimman ymmärystason mukaan. Onneton tilanne, mitenköhän sitä voisi parantaa?

Orneule Orivedellä

Höh, onnistuin jotenkin hävittämään äsken julkaisemani Orneule-jutun. Koitan muistaa, mitä kirjoitin! Tätä seuraa, kun blogittaa kuumeessa.

Tampereelta pääsee Orivedelle tällä erittäin somalla pikku junalla. Orivedellä sijaitsee Suomen suurin neuletehdas Orneule. Kyselin siellä kaikenlaista neuleiden laadusta, sen tunnistamisesta ja pääsin myös kierrokselle tuotantopuolelle.

 

Tiesin jo etukäteen, että Orneule valmistaa puuvillaneuloksia, mutta he tekevät myös villa-, viskoosi- ja erikoispolyesterisiä neuloksia. Puuvillaa on montaa lajia; tavallista, hienoa pitkäkuituista, gaseerattua (langasta on poltettu siitä ulos törröttävät kuidun päät niin että kankaan pinta on sileä) ja sitten luomua (vaikka kuulemma luomupuuvillakokoelma ei ole menestynyt niin hyvin kuin voisi luulla. Soosoo vaatefirmat! Nyt luomupuuvillaneulosta tilaamaan!!).
Varsinkin hieno villaneulos tuntui käteen todella miellyttävältä. Näytehuoneessa oli satoja neuloslaatuja, niitä hipelöidessä alkoi harmittaa, että en ole vaatesuunnittelija(na töissä). Tuli inspikset!

Tehdashallissa oli trooppisen kosteaa ja yllättävän hiljaista.

Tässä tarkastuspöydällä tarkistetaan kaikki tuotteet, ja virhekohdat merkitään.

Vihreä pallokuvioinen neule on tehty puuvillasta ja viskoosista, kangas on värjätty yhdessä värikylvyssä - koska materiaalit imevät väriä eri tavalla, tulevat kuviot esiin.

Akryylistä selvisi sellainen seikka, että teollisen neulekoneen villalanka maksaa noin 20 euroa kilo, puolet villaa, puolet akryyliä sisältävä lanka taas 10 euroa kilo - akryyli ei siis kirjaimellisesti maksa juuri mitään. Sitä siis käytetään, koska se on niin paljon halvempaa kuin mikään muu materiaali. Tuotesuunnittelija jätti auki mahdollisuuden siihen, että jossain saattaisi olla laadukasta, nyppyyntymätöntä akryyliä - mutta jos neuletehtaan tuotesuunittelija ei ole sellaista koskaan tavannut, niin tuskinpa tavallinen kuluttajakaan siihen törmää.

Orneule myy perusneuloksia 20 metrin pakoissa, pienempiä paloja kaipaavat kotiompelijat voivat etsiä Orneuleen tuotteita esim. Tampereen Triteksistä.

Ompelijalla ja napinaa kevätmuodista

Eläkkeelle jäänyt laatukangaskaupan omistaja suositteli tiettyä helsinkiläistä ompelijaa, ja hänen luokseen sitten sovin tapaamisen. Yleensä kuulemma ensi tapaamisen aikana vain keskustellaan ja mietitään asiakkaan tarpeita, mutta minä olin jo oikeastaan selvittänyt itselleni mitä tarvitsen. Kangaskin löytyi ompelijan varastoista (alkukuvan ruskean-harmaan kirjava italialainen villakangas - villan ekovaikutuksesta en oikein saanut tolkkua, mutta en myöskään keksi mistä muustakaan kävelypuvun voisi teettää. Esim. nokkoskankainen jakkupuku olis vähän liian avant-garde tarkoituksiini!). Ompelija oli kuulemma jo puhelimessa arvellut äänestäni, että tämä kangas olisi minulle sopiva! Ja parempaa en olisi keksinyt, vaikka olisin yrittänyt.
Kallista se kyllä oli kuin mikä, en ole ikinä ostanut muuta kuin hienointa pitsiä tuohon metrihintaan, mutta tässä tapauksessa ei vain ole mitään järkeä pihistellä kankaan kanssa. Laskeskelin, että puvun pitäisi olla vaatekaapissani noin 15 vuotta, jotta hinta tulisi kuitatuksi (kerta viikossa -käyttötahdilla). Tämähän ei onnistu, jos kangas ei ole mitä loistavinta laatua.

 Luonnokseni ompelijan ensitapaamista varten. Jakkuun tulee kaareva helma, shaalikaulus, kaksi nappia (lyhyt torso, ei mahdu enempää) ja pitkälinjainen pääntie.

 Muutamia kuvia ompelijan luota. Ompelimo on 50-lukulaisessa talossa lähellä Olympiastadionia.

Sain myös kuulla, että vartalonmittani ovat "perinteiset". Ei ihme, että vanhat muotilehdet puhuttelevat minua yleensä enemmän kuin uudet. Ostin tässä junamatkan huviksi uuden Olivian, ja tuli sitä silmäillessä mieleen, että on helppoa olla ostamatta uusia vaatteita jos ne näyttävät tältä...

En ottaisi pussittavaa metallinhohtaista minitakkia, vaikka maksettaisiin, ja minimittaiset metallishortsit minulta kieltää jo siveyslautakunta (vaikka ne olisivat kuinka Samujin). Liiveihin ehdin kyllästyä perusteellisesti jo viime kerralla, kun ne olivat muotia (josta ei sitäpaitsi ole kovinkaan pitkä aika), ja ylipäänsä näistä asuista henkilökohtainen mielipiteeni on, että kuvien joutsenkaulaista ammattimalliakin ne rumistavat. Miltähän näyttäisi, jos vaatteet olisi sommiteltu kaksi kertaa painavamman ja puoli metriä lyhyemmän naisen päälle? Eipä ainakaan tarvitse pelätä, että kauppojen tarjonta houkuttaisi minua yltiöshoppailemaan.

Ainoa juttu, josta todella innostuin, oli Miina Supisen ruskeanpunainen huulipuna. Todella soma Lumikki-look! Onneksi meikkipussissani oli tämän sävyinen rajauskynä, ja pääsin heti kokeilemaan tyyliä. Supisen tumma tukka sopii siihen kyllä paremmin.

Hellocon prinsessapitsi-työpaja

Lämmin kiitos kaikille ihanille pitsipajalaisille, ja pyydän syvimmin anteeksi, jos joku nappasi flunssani.

Lisää materiaaleja saa siis tilattua seuraavista paikoista:

Pienireikäistä puuvillatylliä (cotton bobbinet) Whaleys Bradfordilta. Nykyään tylliä saa ostaa näemmä jopa metrin kappaleina!

Prinsessapitsinauhoja (Princess lace tapes) Embellishments One -nettikaupasta. Products > Princess lace.

Reunapitsiä Cluny Lace Companyltä - he myyvät pitsiä vain täysinä keloina, jotka ovat parikymmentä metriä pitkiä. Minulta voi kysellä lyhyempiä pätkiä!
Suosittelen katsomaan prinsessapitsiin sopivaa reunapitsiä Narrow Laces - Valenciennes -osastosta. Valinannvaraa on!

Kävelypuku - naisen paras ja uutterin ystävä

 

Ylempänä juhlava jakkupuku näyttävällä lantioliehukkeella ja alempana reipas matka-asu.


Päätin investoida leijonanosan vuoden vaatebudjetista teetettyyn jakkupukuun, tai kuten meillä 1950-luvulla tavataan sanoa, kävelypukuun. Muuten minulla nimittäin on vaatteita elämän joka tilanteeseen, mutta kun pitäisi olla kiistämättömän asiallinen ja siisti, vauhkoan vaatetangon ääressä ja tuskittelen aina jotenkin puutteellista vaatevalikoimaani. Esim. jos menen haastattelemaan jotain virallista tahoa, tai sanotaan nyt vaikka pitsitehtaan menneisyydestä tietävää 90-vuotiasta herraa, vaatevarastoni tekee tenän. Nyt tämä ongelma ratketkoon!

Kaikki pukeutumisoppaat 1920-luvulta alkaen suitsuttavat hyvän kävelypuvun ylistystä. On varmaankin käynyt niin, että olen tullut vintage-pukeutumisoppaideni aivopesemäksi. Muutamia lainauksia ---

Elna Kangas: Pukeudu hyvin, 1933: "Käytännöllisin aamupäivä-puku on kävelypuku, tailor made. Se on aina paikallaan, aina muodissa ja aina chic. Vaalea crepe de chine-pusero, mieluimmin paitapusero tai villajumpperi lieventää sen maskuliinista jäykkyyttä. Matalakorkoiset nauha- tai pantakengät, huopahattu, pesuhansikkaat ja asiallinen käsilaukku täydentävät puvun, ja jos olemme kyllin onnellisia omistaaksemme ketunnahkapuuhkan, ei aamupäiväeleganssistamme puutu mitään."

Taitava emäntä, 1951: "Hyvin istuva kävelypuku on kaiken alku ja kelpaa joka tilaisuuteen klo 18 asti. " ja "Hyvin pukeutunut nainen voi, kuten sanottua, esiintyä ohuessa, mustassa kävelypuvussa siihen kuuluvine hienoine puseroineen (takki päällä) kaikkialla ennen klo 18. Mitä myöhempi ajankohta, sitä aistikkaampi hattu. Hienot hansikkaat kuuluvat tähän pukuun. "


Elsa Hagdahl, Hyvän pukeutumisen opas, 1957: "Kävelypuku ... sopii kaikille. Haluamme ensiksi pitää kävelypuvulle pienen ylistyspuheen. Kävelypuku on pukevin, käytännöllisin ja monipuolisin vaate, mitä ylipäänsä on olemassa. Se sopii yhtä hyvin nuorille ja keski-ikäisille kuin vanhoille, se sopii sekä hoikille että pyyleville, se pukee sekä pitkiä että lyhyitä, ja sitä voidaan käyttää vuoden ympäri. Kävelypukua voi käyttää aamulla, päivällä ja illalla, kunhan vain hiukan muuttaa asusteita." ja "Kävelypuku ratkaisee monet pukuongelmat. Kävelypuvun omistajalla on aina jotakin päälle pantavaa ja siten hän säästyy pukuhuolilta. Kävelypuku vaatii vain puhtaan puseron ja niin se on valmis palvelukseen."
"Kävelypuku on tyylikkäin ja käyttökelpoisin, jos se on mahdollisimman yksinkertainen ja koristelematon. Silloin se on sitä, miksi se on tarkoitettukin: uskollisin palvelijamme ja paras ja viihtyisin asumme."

Lopuksi 2000-luvun mielipide!
Kirsi Niinimäki, From disposable to sustainable, 2011: "The tailor-made suit is a good example of the quality-durability-price connection. A tailor-made suit is more expensive than a ready made garment, but on the other hand, it is made according to the user's preferences, needs and measurements, offering a perfect fit physically but also emotionally. "

Minun unelmieni kävelypuku on tämän mallin inspiroima, mutta ei aivan noin dramaattinen. Siihen tulee tavanomainen napitus ja jakun helmaosa ei liehuile noin näyttävästi. Kaarevat taskut pidän ja ehdottomasti shaalikauluksen. Olen innoissani! En tosiaankaan ole ns. "jakkuihminen", mutta nyt kun voin suunnitella kaiken mieleni mukaan, jakkupuku tuntuu ensimmäistä kertaa houkuttelevalta ajatukselta.