Hemmotteluhepene

Välipalaksi kulutuskriittisille pähkäilyilleni hieman… ostoksia! Tadaa!

Ostin matkaltani Firenzessä sijaitsevasta Milch Strasse -vintagekaupasta aivan mielettömän hurmaavan persikanvärisen silkkiyöpuvun. Se on kuulemma 40-luvulta, mutta varsin hyvässä kunnossa, lukuunottamatta kummaa vaaleanruskeaa tahraa ylhäällä oikealla. Hinta oli 20 e, mielestäni erittäin OK. 

Koko yöpuku on ommeltu käsin. Leikekirjonnat ovat käsinkirjottuja, samoin alareunat pykäkoristeet, kuten myös kappaleita yhdistävät saumat. Sivusaumat ovat pienenpienet käsinommellut pussisaumat, ja etukappaleen yläosia ja helmaa yhdistävät saumat on uskomattoman somasti ommeltu pykäreunaisiksi.  

On niin ylellinen kapistus, että tuntuu melkein paheelliselta! Kaikenlisäksi tämä istuu minulle varsin hyvin, ukkokullankin mielestä oli ihan kaupannurkalla odottelun arvoinen hankinta :D
Mallinukke-madamen päälle hepeneeni on kiinnitetty nuppineuloin, hän kun ei osaa suikerrella kapeaan pukuun sisään. Nyt vain odotan sellaisia säitä, että tämä päällä voisi nukkua. Makuuhuoneessamme on saakutin kylmä, ja tämän yöpuvun kanssa ei kertakaikkiaan pysty pitämään villasukkia.

Saksasta ostin perinteisen kölninvesituottajan 4711:n nuorekkaanpaa tyyliä tavoittelevan mandariini ja kardemumma -tuoksun. Yleensä olen laiska suihkimaan hajuvesiä, mutta tätä on tullut laitettua joka päivä, on niin miellyttävän piristävä tuoksu. Ei sillä, että minulta parfyymejä olisi puuttunut. Huoh. Edellistäkään hankkimaani putelia en ole saanut käytetyksi kuin tuskin yhden neljäsosan.

 

Pakko on tunnustaa, että kaikenmoiset ylellisyydet houkuttelevat minua kovasti. Raha ja omatunto vain ovat esteenä… toisen puute ja toisen yliannostus. Onneksi välillä osuu johonkin sellaiseen, joka on sekä kiistämättömän luksuksellista, edullista, eikä purista omaatuntoa mistään kohtaa!

Pidänkö vai poistanko?

Kirjoittelin tänään kirjaan mm. aiheesta kuinka tyhjentää vaatekaappia tuloksellisesti mutta harkiten (niin ettei joudu heti kohta uusille vaateostoksille). Minulle ainakin on (tai oli) vaikea päättää, kannattaako jotain vaatetta säilyttää vai ei. Tuntui, että riistän itseltäni pukeutumisen vaihtoehtoja, jos laitan kierrätyskeskukseen jonkun sanotaan nyt vaikka huivin, jota en ollut käyttänyt pariin vuoteen. Nyt olen päässyt ajattelussani sellaiseen pisteeseen, että mietin ensisijaisesti mitä vaatteita tarvitsen, ja paljonko jotain vaatetta voi käyttää, enkä turhanpäiten huolehdi maksimaalisen laajoista vaihtelunmahdollisuuksista. Yhdistelemällä vaatteita saa jo hurjasti vaihtelua: jos esim. omistaa viisi yläosaa, viisi alaosaa, viisi asustetta ja viidet kengät, saa aikaan yli 600 asukokonaisuutta.

Noin vuoden aikana olen raakannut vaatevarastostani reilusti yli puolet pois (siis Kierrätyskeskukseen), mutta kesävaatteissa on vielä vähentämisen varaa. Suuri osa poislaitettavista oli vuosien aikana muuttunut vääräntyyliseksi tai siis oma tyylini oli muuttunut erilaiseksi - eipä siinä muuten mitään, ihan normaalia kehitystä, mutta KUNPA EN OLISI AIKOINAAN HANKKINUT NIIN PALJON VAATTEITA! Tähtään siihen, että kun joskus 10 vuoden päästä tyylini arvatenkin on taas muuttunut erilaiseksi, olen ehtinyt kuluttaa puhki suurimman osan 2010-luvun vaatteistani.

Tässä vuokaavioksi muokattuna nykyinen miettimisprosessini. Oletus on, että tähän pisteeseen pääsevät vain vaatteet, jotka joko ovat ehjiä ja istuvia tai sellaiseksi korjattavia.

Onko sinulle helppoa päättää, mitä säilyttää ja mistä hankkiutua eroon?

Shoppailulomake

Ostatko liikaa vaatteita? Tuntuvatko ne aina kaupassa hyvältä idealta? Mietitkö, miten saada impulssiostokset hallintaan?

Kokeile Rinnan vaateostolomaketta! Ilmainen, helppo tapa ratkaista, onko ostos tarpeen vaiko ei. Täytä vain lomake. Jos et voi vakavalla naamalla lukea sitä ääneen, tiedät, että ostos kannattaa jättää sikseen.

Pian saatavilla myös PDF:nä!

Taidankin tehdä vallankumouksen

 

Tapasin Trashion-kirjan tekijän Outi Pyyn (saman kustantamon tekijöitä kun ollaan jne). Hän pyysi mukaan myös kirjansa taittaneen Hanna Linkolan (pukuhuone.fi). Nyt oli taas niin mielettömän innostavat keskustelut, että meinaa pää räjähtää. Tuli sellainen energia- ja kunnianhimoboosti että level up, vähimmäistavoite on vallankumous!

Olen luonteeltani melko kaino ja sisäänpäinkääntynyt, mutta Outi Pyy sai tajuamaan että nyt pitää löytää itsestään jotain muitakin ominaisuuksia - asia on äärimmäisen tärkeä.

Muotihuomiona voisin sanoa, että mustavalkoiset peruskuviot ovat pop - Pyyllä leveitä raitoja, Linkolalla kapeita raitoja ja pölähtäneellä kirjoittajalla pieniä pilkkuja. Muotikuvan arvoinen sommitelma!

 

Onneksi "revolution begins at home"! Kahvikuppi, kirja ja läppäri, yöpuvussa keskellä päivää, näin alkaa massiivinen systeemimuutos kollektiivisessa tajunnassa.

Linkkejä, mm. vaatteiden ekovaikutuksista

Tutkimukset etenevät ja olen törmännyt jos sun mihinkä tietoon vaateaiheesta. Tällä kertaa suosittelen

O Ecotextiles-blogi, jossa kaksi sisustustekstiiliyrittäjää selvittelevät mm. tekstiilien valmistuksessa käytettyjen aineiden haittoja. Kun lukee sohva-aiheet, tekee mieli istua lattialla, ja mahdollisesti alasti. Heillä on muihin lukemiini lähteisiin nähden ristiriidassa oleva näkemys (luomusti tuotettujen) luonnonkuitujen ehdottomasta ekoetevyydestä tekokuituihin nähden, ja kipakat mielipiteet kierrätetystä polyesteristä. Luen tarkemmin ja muodostan sitten mielipiteeni asiasta.

Aiheeseen hyvin paneutuva lehtijuttu kashmirin liiallisen tuotannon tuhoisista ekovaikutuksista

Slow Fashion -liikkeestä (jonka idean on keksinyt aivan mahtava Kate Fletcher)

ja lopuksi vaihtoehto kulutushysteerisille ja pääosin turhauttavan mitätöntä infoa antaville muotilehdille:

Dear Fashion. Vuoden mittaiseen "Free Fashion Challenge" -vaateostolakkoon sitoutuneiden muotifanien hyvin mielenkiintoisen oloinen tuotos, jonka on koordinoinut ja toteuttanut Hollannissa asuva suomalainen kuvittaja Emmi Ojala. Lehti on juuri matkalla minulle päin, kerron siitä sitten lisää kun saan sen luettavakseni!

Diana Vreeland, Kässäkerho ja kävelypukuja 50-luvulta

Viime aikojen innostavia asioita:

Dokumettielokuva Voguen Diana Vreelandista. Sähköistävä tyyppi! Suosikkilainaukseni: “You gotta have style. It helps you get down the stairs. It helps you get up in the morning. It’s a way of life. Without it, you’re nobody. And I’m not talking about lots of clothes.” Nimenomaan!! Upeita kuvia, hurjan kiintoisa dokkari. Suosittelen!

Huomasin, että omistan yhden dokumentissa vilahtaneista lehdistä, mutta mihin olen sen arkistoinut!?!

Treffasin eilen Iltalehden sivuilla Kässäkerho-blogin Marian, ja meillä on niin mielenkiintoiset keskustelut, että vieläkin kihisen ideoita. Tarkoitus oli vain pikaisesti tavata, mutta asiaa vaatteista, käsityöläisyydesta, muodista ja sen suhteesta yhteiskuntaan ja kaikkien asiaintilojen parantamisesta oli niin paljon, että puhuimme suurinpiirtein henkeä vetämättä neljä ja puoli tuntia - kunnes toisen piti hakea lapsi hoidosta ja toisen mennä töihin...


Eräs seikka, josta puhuimme, oli korkealuokkaisen käsityöläisyyden edistäminen käytännössä. Teoriassa kaikki kannattavat esim. vaatteiden teettämistä, ja sitä vinkataan muotilehdissäkin - mutta käytännön tasolla se ei ole yleinen toimintamalli. Minä nyt koitan omalta osaltani sitä promota: olen ihan hurjan tyytyväinen uuteen kävelypukuuni. Tässä pari siskoni ottamaa kuvaa, minä menossa haastattelemaan TaiKin tutkijaa Kirsi Niinisaloa. Oli niin lämmin päivä, että jakun ohella muuta takkia ei tarvinnutkaan. Sukkahousut voisivat kyllä olla paremman sävyiset, mutta muuten olen tyytyväinen asuun. Tänään lähden täsmälleen samassa asussa haastattelemaan erästä Vaasan pitsitehtaan asioista tietävää herraa.

Käsineet ovat ostos matkalta, firenzeläisen Madova-käsinetehtaan tuotantoa (he kehuvat parkitsevansa ja värjäävänsä nahkat itse, joten rohkenin ostaa nämä, sillä oletuksella että EU-alueella nahkan käsittelylle lienee tarkat säännöt).

Inspiroivia jakkupukukuvia vuoden 1951 teini-Voguesta, joka osui käteen kun etsin toista lehteä. Väärän vuodenajan lehti, mutta kävelypuku käykin vuoden ympäri!

Huomaatteko jotain yhtäläisyyttä ylläolevan jakkupukuni kanssa?

Avokkaat voisi olla tosiaan sopiva jalkinevalinta. Mulla on peräti kellarissa odottamassa hyväkuntoiset 40-luvun avokkaat.

Pyöreät takinliepeet ovat olleet vissiin iso juttu tuona vuonna. Tykkään!

Matkalta lisää; käsitöitä, muotia ja sekalaista

 Blogistinne Firenzen Palazo Pittin puutarhassa. Perustin matkapuvustoni mustaan, maksimaalisen yhdistelynhelppouden ja tyylikkyyden takia. Koska matkaan kuului paljon matkatavaroiden ronttaamista, paino piti saada minimiin ja kaikkien vaatteiden piti sopia toisiinsa.

Käsitöitä matkan varrelta:

 

Käsinkirjottuja tekstiilejä milanolaisen kaupan ikkunassa.

  

Käsinnyplätty liina vasemmalla ylhäällä ja alareunassa käsin leikeirjottuja. Nämä näin Firenzessä. Torikojusta ostin myös yhden käsinommellun pitsiliinan, mutta se on vielä postipaketissa matkalla Suomeen... hinta ei päätä huimannut, mitä kauppiaalle ihmettelin. Hänen mukaansa nunnat tekevät pitsiä edullisesti (mutta arvelen, että liinan on ommellut joku näppäräsorminen kiinatar, eikä italialainen nunna).

 

Aivan loistava second hand -kauppa Firenzessä: Milch Strasse. Ikkunassa oli houkuttelevia pitsihepeniä, ja sisällä lisää (muiden, tavanomaisempien vanhojen vaatteiden lisäksi). Kaupan omistajatar oli todellinen pitsin- ja hienokäsityön ystävä, ja juttelimme tulkkina toimineen tyttären välityksellä pitkään. Kuten monesti käy, hän halusi ihan esittelemisen ilosta näyttää toiselle asianharrastajalle kaikki kokoelmansa parhaimmat pitsit. Ostin käsinkirjotun pellavatopin ja myöskin käsinkirjotun silkkisen yöpuvun 1940-luvulta, edelleen huippukunnossa. Kunhan italianpostinpakettini saapuu, niin otan niistä kuvat!

Palazzo Pittin pukumuseosta lehdenkansia. Siellä oli ihan mielenkiintoinen näyttely, joka käsitteli samojen teemojen toistumista pukumuodissa kautta vuosisatojen. Kuvia vaan ei saanut ottaa, möö.

Muotia matkan varrelta:

Italiassa näytti oleva muotia haaleat hiekansävyt.

Saksalaisessa vaatekaupassa silmään pisti kauluspitsi. Hauska idea!

Sekalaista:

Italiassa oli ihania koreja joka paikassa, mm. polkupyörissä.

 

Ostosvinkki Müncheniin: Karstad-tavaratalon yläkerroksessa oli laaja kangasosasto, täynnä kaikenlaisia herkkuja. Oli parhaita villoja ja ihania silkkejä, tietysti myös paljon kankaita perinteisten dirndlien ompeluun. Ostin kaksi metriä ihanaa aivan ohutta villakangasta - 15 e metri kevään alennusmyynnissä. Siitäkin koitan ottaa kuvan joskus tässä.

 

Lopuksi rakkaille pitsifossiileille löytö Münchenin Alte Pinakothekista: Newtonia lueskeleva pitsimadam. Tiede ja pitsit ne yhteen sopii!