O Ecotextiles-blogi, jossa kaksi sisustustekstiiliyrittäjää selvittelevät mm. tekstiilien valmistuksessa käytettyjen aineiden haittoja. Kun lukee sohva-aiheet, tekee mieli istua lattialla, ja mahdollisesti alasti. Heillä on muihin lukemiini lähteisiin nähden ristiriidassa oleva näkemys (luomusti tuotettujen) luonnonkuitujen ehdottomasta ekoetevyydestä tekokuituihin nähden, ja kipakat mielipiteet kierrätetystä polyesteristä. Luen tarkemmin ja muodostan sitten mielipiteeni asiasta.
Aiheeseen hyvin paneutuva lehtijuttu kashmirin liiallisen tuotannon tuhoisista ekovaikutuksista
Slow Fashion -liikkeestä (jonka idean on keksinyt aivan mahtava Kate Fletcher)
ja lopuksi vaihtoehto kulutushysteerisille ja pääosin turhauttavan mitätöntä infoa antaville muotilehdille:
Tilasin myös tuon Dear Fashion -lehden. Se on ihan hyvä, mutta olisin odottanut hieman enemmän. Puutteistaan huolimatta samaan aiheeseen pohjaava Modemanifestet oli tässä painavampaa luettavaa. Toki toinen on lehti ja toinen kirja. Lehden taitto on kaunis. Siitä varmaan saat ideoita.
VastaaPoistaTuohon ensimmäiseen linkkiin liittyy eräs mun kulutuspohdintoihin liittyvä muisto vuosien takaa: Pohdimme kerran työpaikallamme kuluttamista. Puuskahdin, että kaikki on väärin kulutusnäkökulmasta. Espanjalaisten tomaattien lisää ilmastonmuutosta, suomalaisten syöminen kuluttaa energiaa, syömättä jättäminen on ruokavaliorikos ja romahduttaa tomaatinviljelijän elannon. Sama koskee sovellettuna kaikkea kuluttamista. Siihen työkaverini totesi, että jos tiedostaa ongelman, ratkaisuna on kuluttaa mahdollisimman vähän.
Tähän viittaan siinä sohva-asiassa. Jos sohvasta on palonestoaineet ja muut myrkyt jo istuttu pois, se on jo aika hyvä sohva. :-)
solveig
Kiitos jälleen mielenkiintoisesta kommentista!
PoistaToivon, että Dear Fashion paikkaa mielestäni huutavaa älykkäiden ja ajattelevien muotilehtien puutetta. Harmi kyllä siihen pyrkivät lehdet ovat yleensä hieman liian kotikutoisia, sillä ilman suurten muoifirmojen mainosrahoitusta palkkiot ovat pieniä tai niitä ei makseta ja se toki heijastuu laatuun. (eilen juuri valitin muotilehtien puutteista eräälle älykkäälle ja ajattelevalle ADlle ja hän piti valitustani naiivina - tietenkin lehdissä heijastuu se, mitä mainostajat toivovat).
Johtopäätös kulutuksen rajoittamisesta on se, mihin väistämättä joutuu. Haasteena on, kuinka tehdä siitä itselleen palkitsevaa ja miellyttävää, ikävän itsekieltäymyksen sijaan.
Onneksi sohva-asioissa on onnistanut - kun hankimme sohvan 8 vuotta sitten, ei tullut mieleen, että jonain päivänä se joutuisi myös trampoliinin työhön. Mutta siitäkin se on selvinnyt kunnialla. Loistokapine!
Voisin kyllä joskus lähettää ihan sähköpostia sen sijaan, että tukin sun viestilootaa...
VastaaPoistaTörmäsin tällä viikolla Storyteller-nimiseen kurikkalaiseen yritykseen. Yrittäjä tekee merinovillamallistoa, jonka tavoitteena on pitkäikäisyys ja ajattomuus. Ei toki ole ainoa lajissaan, mutta minua viehätti, kun luin, että yritys tekee neulosta kierrätetyillä teollisuuden koneilla ja ompelutyö tehdään samassa paikassa. Merinovilla tosin ei ole välttämättä ekologisin mahdollinen vaihtoehto, mutta aika moni asia on jo kohdillaan. Onhan pienyrittäjiä ollut maailman sivu, mutta ajattelinpa vinkata.
Luulen, että itsekieltäymyksen tunne vähenee, jos tulee tutummaksi omien tunteidensa kanssa. Mainostaja iskee ihmisen epävarmuuteen. Viesti on se, että en riitä sellaisena kuin olen, vaan pitäisi olla sivistyneempi (kirjat), laihempi (dieetit, oppaat, ruuat), tyylikkäämpi ja muodikkaampi (vaatebrändit). Minulla pitäisi olla parempi maku (design) ja niin edelleen.
Jos tuntee tunteitaan ja ymmärtää kulutusyhteiskunnan lainalaisuuksia, on jo vähemmän höynäytettävissä. Siksi toivoisin lisää yhteiskuntaoppia kouluihin, vaikka en ole sen aineen opettaja.
solveig
Pitkät viestit ovat tervetulleita, niin blogiiin kuin myös sähköpostiinkin! Pienet suomalaiset vaatemerkit aina kiinnostavat, varsinkin sellaiset joissa on hieman mittatilaustuotteen makua (katsoin nettisiuvilta, että voi esim. tilata omalla kädenpituudella).
Poista"Luulen, että itsekieltäymyksen tunne vähenee, jos tulee tutummaksi omien tunteidensa kanssa. " tätä olen viime aikoina miettinyt, ehkä siitä suunnasta että miettii mihin tarpeeseen jotain tavaraa on ostamassa - usein ihan johonkin muuhun kuin luulisi. Tai on ostamsassa jotain muuta kuin sitä tavaraa. Minä usein koitan ostaa aikaa - onneksi olen alkanut havaita tuon ansakuopan.