keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Mikä on viherpeukalon ompeluvastine?



Neulanimetön? Joka tapauksessa sitä alkoi kutittaa ihan mahdottomasti, kun kävin Helsingin Eurokankaassa ja näin keväiset pitsivalikoimat. Yleensä Eurokankaan pitseistä ei ole juuri mitään sanottavaa (kassan vieressä oleva laari hätäisesti neuottuja nailonpitsinauhoja ei loihdi ylevää tunnelmaa), mutta nyt oli pitsivalikoimaa enemmän kuin ilkesin ostaa.


Tämä kermanvärinen tässä on nimeltään Barbara, ja vaikka onkin raschelpitsiä, niin oikein kaunis tuotos ja suht. edulliseen hintaan. Puuvillaa on juuri sopivasti niin, että vaikutelma on hyvä.


Tämä kaunotar taas on italialaisen Monnalisa-lastenvaatemerkin omaa tuotantoa. Harvoin kangaskaupassa näkee näin ihanan kolmiulotteista ja muhkuista kirjontaa. Samaa mallia on kokovalkoisena ja täysleveänäkin, tämä taisi olla 50 cm leveää ja hinta 15e/metri. Kankaaksi kalliihkoa, mutta hyväksi pitsiksi edullista! Tämä tulee muotoutumaan mekoksi minulle, vaikka lasten kankaaksi olisikin suunniteltu.


Ja kun hypistelin työhuoneellani äskeisiä kankaita, löysin tämän pari vuotta sitten ostamani puuterinvärisen silkkisifongin. Se on juuri sitä, mitä kaipaan vaatekaapin päivittämiseksi kevääseen - kevyt, ylellinen ja väriltään jotain kermaisaa jälkiruokaa muistuttava.


Malliksi tulee tämä raglanhihainen pusero kirjasta Feminine Wardrobe, pienin muutoksin. Lantioni ei kaipaa pussia, joten jätän kuminauhakujan pois, ja pääntietä uursin avarammaksi.

Kun vaan olisi enemmän aikaa ommella! On niin paljon mukavia ja mielenkiintoisia asioita, ja sitten joitain välttämättömyyksiä, 24 tuntia ei tahdo riittää!!

7 kommenttia:

  1. Ah ja oi, tuo "lastenpitsi" näyttää niin ihanalta! Kukkaset näyttävät "liukuvärjääntyvän" luumunpunaisesta herkkään vaaleanpunaiseen? Se on todella kaunis kangas, odotan mielenkiinnolla lopputulosta.

    Täällä Eurokankaassa on kassapöydällä pieni laatikko, missä on niitä, no, suorastaan vähän luotaantyöntäviä nailonpitsinauhoja. Ilahduttavaa kuulla, että kevät tuo kangaskauppaan näin laadukkaita ja näyttäviä pitsejä!

    VastaaPoista
  2. Minäkin komppaan tuota Monnalisan harsoa. Tätä, kiitos!

    Taidan käydä lainaaassa kirjastosta taas tuon Ihanat mekot ja tunikat -kirjan.

    VastaaPoista
  3. Tiina, en tiedä kuka niitä masentavia pitsinauhoja oikein ostaa ja mihin tarkoitukseen... mutta onneksi välillä tulee tälläisia positiivisia yllätyksiä!

    Rithrin, tykkään Tsukiorinkin kirjasta. Mutta tämä Feminine jne on vielä ihkumpi!

    VastaaPoista
  4. Vielä ihanampi?!

    Seuraavaksi pidetään minun mielestäni cremen ompelupäivä. Ilmainen sellainen. :)

    VastaaPoista
  5. Hei taas! Pari pitsiaiheista puheenaihetta, jotka halusin jakaa.

    Oletko Minna Hepburnin (onko se se sama jonka nimi oli ennen Cheung?) pitsejä vilkaissut? http://www.minna.co.uk/shop/lace-fabrics
    Mitä mieltä olet? Viehättävää, että ne tehdään Skotlannissa. (Tai näin käsitin.)

    Nyt yritän löytää eräässä Annan jutussa olleen virkatun pitsimekon alkuperää. Se oli minusta Kristina Design mutta sillä nimellä googlaaminen ei tuota tulosta. Tämä on lähin mitä löysin:
    http://www.kristinadesign.ee/wp/collections/knitted-dresses

    VastaaPoista
  6. Diggailen Minnan vaatteita ihan kympillä (ja hiukan kadehdin tuota antiikkipitseistä itselleen uran tehnyttä, Lontoossa asuvaa, kaunista, tyylikästä, lapsen ja uran ilmeisen onnistuneesti yhdistävää ihmistä).

    Minna Cheung on eri tyyppi, muoti-minnoja piisaa...

    VastaaPoista
  7. Neulanimetön on kyllä aika osuva! Sitä kyllä alkaa aina kihelmöidä kevään tullen unettomuuteen asti.

    VastaaPoista