Sananen maamme arkistolaitoksesta

Oletteko koskaan käyneet Kansalliskirjastossa Helsingissä? Jos vastaus on ei, kannattaa käydä. Siinäpä hieno ja yleviä tunteita herättävä rakennus, ihan tuomiokirkon naapurissa. Ja kauniin arkkitehtuurin lisäksi siellä saa ihan ilmaiseksi tutkia mitä eriskummallisimpia painotuotteita, kymmenien ja satojenkin vuosien takaa. Ihmeellistä ja hienoa. Sekä kansallisarkisto maakuntahaaroineen että kansalliskirjasto ovat suurinta parhautta ja yksi sivistysvaltion hehkeimmistä kukkasista!

Minulle tulee jotenkin lämmin olo, kun näen noutohyllyssä omalla nimelläni varustetun vaaleansinisen lipukkeen. Miljoonien kirjojen joukosta on etsitty juuri minua varten tämä kappale, toimitettu ties mistä maanalaisesta kirjalabyrintistä ja aseteltu hyllyyn lukemista odottamaan. Tulee tunne, että olen tärkeä henkilö :D.

Viimeksi tilasin luettavakseni kirjan "Kukin oma ompelijansa" vuodelta 1915. Todella perusteellinen ja selkeä opaskirja vaateompelusta, alkaen eri kuitujen alkuperästä ja ominaisuuksista. Siinä oli ilokseni pitkät selitykset pitseistä, sekä käsin-, että koneella tehdyistä. Kotimaisia pitsitehtaita siinä ei mainittu, mutta sain uutta tietoa tuon ajan eurooppalaisesta pitsiteollisuudesta.

 

Vanhat painokuvat koneista ovat minusta huippuhienoja. Alla pari lisää.

 

Konepitsit elivät tuolloin hienointa kukoistuskauttaan, ne olivat hinnaltaan lähes kaikkien kansankerrosten saatavilla, mutta kukaan ei vielä yhdistänyt niihin halpuutta (mikä yhdistelmä käsittääkseni lopulta hävitti laadukkaat konepitsit kähes kokonaan). Käsintehtyjä huippupitsejä oli vielä jonkinverran saatavilla, joten ne tarjosivat innostavan kilpakumppanin konepitseille. Pitsit olivat muodikkaita, sellaisella pysyväisluonteisella tavalla, joka suosi niihin investoimista. Eli aivan suosikkiaikakauteni, mitä konepitseihin tulee!

 Tätä juttua en ihan käsitä, minusta kuvassa on nimenomaan bobbinet-kudoksen rakenne. En tiedä mikä "tyllikudos" on, jos ei sama kuin bobbinet. Tutkimukset jatkuvat - joko minä tai kirjan kirjoittaja on väärässä.

 Ihanat naiset mittailevat toisiaan.

Lisäksi kirjassa ei, ainakaan niin pitkälle kun sitä ehdin lukea, ollut lainkaan asketismia ja vaatimattomuutta korostavaa moraalista asennetta, joka myöhemmin - luultavasti 1. maailmansodan / suomessa kansalaissodan vaikutuksesta - tuli moneksikymmeneksi vuodeksi pakollinen mauste pukeutumista ja vaatetusompelua käsitteleviin kirjoihin.

Tuon ajan pukumuotia ja valmiita pitsikauluksia ja -hihansuita saksalaisesta tavaratalon katalogista. Paljon pitsiä, röyhöä ja piperrystä yläosassa, mutta simppelit hameet. Kirjassa neuvottiinkiin naisia ompeluttamaan puseronsa ammattiompleijalla, mutta tekemään hameet itse.

Cotton tulle / bobbinet

Yayyy! Finally! Finally I've found a place where it's possibly to buy cotton bobbinet tulle, the same small-holed type that I always admire on vintage baby hats, luxurious edwardian summer dresses and embroidered collars. I've been looking for it for ages. 

 

Just look at the fantastic structure! Pretty little hexagons.

I did find some cotton tulle at Paris, Marche Saint-Pierre fabric store, but that was large-hole type. Even they did not have small-holed tulle in cotton. There was some doll supplies web shop in Australia, that had cotton bobbinet, but was just too absurd to buy British fabric there. It's is still made in England with the same type of looms that mr. Heathcoat invented in 19th century (they later evolved into complex lace machines).

So, here is the link to the place that has cotton bobbinet: Whaleys Bradford. Just put "bobbinet" in the fabric search. It costs 22 pounds / metre or a little less if you order more than 3 metres. Then add shipping and VAT, and it becomes something around 30 euros for metre, which is of course 10 times the price of common polyester tulle. But so what, the fabric is more than 10 times more awesome than boring plastic netting. (OK, I admit that polyester tulle has good points too even forgetting about price, it's just the right fabric for poofy petticoats.)

I am happy with the whole experience. They sent a sample for free, answered my question quickly and the package arrived in five days (which is nice, considering my chosen shipping option - the cheapest - was told to take as long as 21 days).

If you wonder what I'm going to do with 3 metres of bobbinet, I'm planning to try some machine embroidery, and then create a light, nostalgic summer dress in a similar mood to this beauty:

 Cotton bobbinet looks wonderful with white embroidery and valenciennes lace, like so much seen in 1890-1910 tea dresses. Another example:

Lyhesti suomeksi: löysi vihdoin tehtaan nettisivun, josta voi tilata pienireikäistä puuvillatylliä (bobbinet). Maksaa kyllä päälle 30 euroa metri kun kaikki kulut lasketaan mukaan, mutta on sen arvoistakin! Ihana tekstiili!

Nettilöytöjä juhannusaaton aattoon

Pitsi-ideaa juhannukseksi: romanttinen hyttysverkko. Jes!

Osui tälläine  silmiin antiikkinettisivulla www.la-brocante-edmond.com. Ohoh!
Mitenköhän Vaasan pitsitehtaan pitsi on päätynyt Ranskaan? Kai näitä on sitten viety sinnekin, vaikka tuntuu erikoiselta ettei lähempääkin olisi löytynyt. Ehkä Suomi (eikä Suede, hyvät ranskalaiset putiikinpitäjät!) on ollut aikoinaan Euroopan halpatuontimaa.

 Löysin sisustusblogin, jonka pitäjä asuu mitä ilmeisimmin Vaasan pitsitehtaassa! Hän ainakin ymmärtää olla tyytyväinen historiakkaaseen asuinpaikkaansa ja pitää näemmä hienoista koreista, jees minun kirjoissani.

Japanilainen vintagekauppa Belle Lurette on täynnä huokailemaan saavia ihanuuksia. Näistä ompeluinspiksiä kesän pitsitunnelmiin.

 Sally Lacock tekee elegantteja hääpukuja silkistä ja Calaisin Leavers-pitseistä annoksella vintagetunnelmaa. Arvostan tätä pitsinkäyttöä!

Hauskaa Juhannusta kaikille lukijoille, toivottavasti ette vietä vuoden valoisinta yötä ruudun ääressä vaan loikkimalla alasti kasteisella kukkaniityllä tai jotain muuta yhtä tunnelmallista. Minä suuntaan pikku Onnettaren ja ukkokullan kanssa maalle, tui tui!

Naisten paratiisi

Luin pitsihistorioitsijalle hyvin kiinnostavan romaanin: Emile Zolan kirjoittama Naisten paratiisi (Bonheur des Dames, 1883). Se kertoo tuolloin uudesta tavasta tehdä kauppaa, suuresta tavaratalosta, joka lähes vastustamattomalla voimalla jyrää alleen pikkukaupat.

Suosittelen kirjaa kaikille ostamisesta, myymisestä, vaatehistoriasta ja tekstiileistä kiinnostuneille. Tuohon aikaan tavaratalo oli lähes täysin vaatteiden ja kankaiden myyntipaikka, ja kirjassa suorastaan hekumoidaan kankaiden runsaudella ja niiden eri laatujen kuvaamisella. Tavaratalon röyhkeä mutta nerokas omistaja Mouret järjestelee kankaat milloin kukkaniityiksi, milloin itämaiseksi teltaksi houkuttelemaan naisia ostoksille. Mouret vetoaa naisten kätkettyihin intohimoihin ja valjastaa ne myynnin edistämiseksi. Zola on löytänyt tavaran ja ostajan (naisen) suhteesta paljon sellaista, joka pätee yhtä hyvin tänäänkin.

Kuva täältä

"Myyntipöydältä toiselle kiertäessään asiakas löysi aina mieleistään tavaraa. Täältä hän osti kangasta, tuolta vähän myöhemmin pätkän jotakin nauhaa, sitten päällystakin ja ehkäpä koko vaatetuksensakin, ja lopulta tuo asiakas lankesi hyödyttömään rihkamaankin. Se oli vain tarpeettoman ja kauniin tavaran omistamisesta saadun mielihyvän tavoittelua." s. 100

Kirjassa esiintyvät rouvissa ruumiillistuu erilaisia tapoja suhtautua tavaratalon houkutuksiin. Yksi rouvista on holtiton shopaholic, toinen tarkka emäntä, jonka kukkaron turmioksi koituvat lopulta tavaratalon ihanuuksien valta lapsiin. Kolmas on varaton, mutta kauniita tavaroita suorastaan eroottisen kiihkeästi himoitseva jne. Kaikki saavat nautintoa kankaiden ihailemisesta ja koskettelemisesta. Jos joku yrittää pysyä kylmäpäisenä, viimeistään pitsit murtavat vastustuksen. Pitsit esiinyvät kirjassa naisten perimmäisenä intohimona ja tavaratalon parhaana aseena.

"Rouva Guibal, Henriett, Blanche, kaikki he mittasivat, leikkasivat ja tuhlasivat. Siinä oli todellinen röykkiö kankaita, tavaratalon ryöstö, ihanuuksilla herkuttelu sekä unelmoitujen ja ihasteltujen pukujen suunnittelu. Tätä onnea löytyi vain kankaista, joiden elävä kosketus tuntui antavan noille naisille voiman elää. " s. 101

"Naiset eivät hellittäneet otettaan pitseistä. Pystymättä tekemään pienintäkään vastarintaa he humaltuivat pitsien vaikutuksesta. Pitsikääröt aukenivat ja lainehtivat toistensa ylitse lyövinä aaltoina, ne pyydystivät naiset suloisten verkkojensa ohuilla langoilla. Polvillaan naiset pitelivät ja hyväilivät noita ihmeellisiä ja hienon hienoja kudonnaisia, joihin heidän kätensä väkisinkin eksyivät." s.110

Kuva täältä

 "rouva de Bovesilla oli kukkarossaan rahaa juuri sen verran, että sai ajurinsa maksetuksi mutta siitä huolimatta hän tyhjennytti laatikon toisensa jälkeen mitä erilaisimmista pitseistä nauttiakseen niistä katseellaan ja kosketuksellaan. Hänellä ei ollut pienintäkään aikomusta ostaa metriäkään pitsiä.

...

Jo yli puoli tuntia rouva de Boves oli pidätellyt poikaparkaa kysellen nähtäväkseen yhä uusia pitsilaatuja. Myyntipöytä oli tullut jo kukkuroilleen mitä erilaisimpia pitsejä ja rouva de Boves upotti intohimoisesti kätensä tähän jatkuvasti paisuvaan valtaisaan pitsikasaan. Kasassa oli malineita, valenciennejä ja chantillyjä. Rouva de Bovesin sormet alkoivat väristä intohimosta ja hänen kasvonsa alkoivat vähitellen lämmetä nautinnon suomasta kiihotuksesta." s.141-142

Pitsiosastolla - täällä haluaisin päästä käymään!

"Tämä oli valmisvaateosaston lähellä sijaitseva loisteliaasti sisustettu huone, jonka tammiset kaapit olivat täynnä kohokuvin koristeltuja laatikoita. Punaisella sametilla verhoiltuja pylväitä pitkin nousi kiemurtelevaa valkeaa pitsiä. Ylhäällä katossa kulkivat pitsikiemurat lennokkaina huoneen laidasta laitaan. Myyntipöydät olivat kukkuroillaan mitä erilaisimpia pitsejä hintalappuineen, oli valnciennen pitsejä sekä kaiikia mahdollisia käsin ja koneella nyplättyjä laatuja. Huoneen perällä kaksi naista katseli istualtaan pitsejä, joita Deloche heille parhaillaan esitteli, asettaen ne mustaa silkkistä näytetaulua vasten.
...
Tavaratalon kaikista kiusauksista tämän sanottiin juuri olevan kaikkein vaarallisimman. Se oli asiakkaiden lankeemuksen tehokkain varmistaja, todellinen kadotuksen kuilu ja sitä oli kaikkein voimakkaimpienkin vaikea vastustaa. Naisten kädet eksyivät pakostakin pehmeän upottaviin pitsikasoihin ja hivelemisen nautinto sai naiset vahvaan humalatilaan." s.322

Kuva täältä

"Sietämätön ahdinko kasvoi pitsiosastollakin jatkuvasti. Suuri valkoisten tavaroiden näyttely vietti siellä  voitonjuhlaansa kaikkein hienoimman ja kaikkein kalleimman valkoisuuden valkoisuuden merkeissä. Se oli terävä piikki, joka sai jokaisen naisen mielenrauhan järkytettyä. 

Koko osasto oli muutettu valtavaksi kappeliksi. Hohtoharsoja ja pitsejä putosi katonrajasta muodostaen siten valkoisen taivaan, joka oli kuin ryhmä pilviä lieventämässä aamuauringon liiallista kirkkautta. Pylväiden ympärillä, katosta lattiaan kierteli outoja kiehkuroita malines- ja valenciennen pitsejä kuin pyörivien tanssijattarien hameet. Joka paikkaan, kaikille mahdollisille myyntipöydillekin oli satanut valkoista pitsilunta. Siellä oli henkäyksen keveitä espanjalaisia pitsejä, Brysselin nypläyksiä suurine kukkineen ja leveine lehtineen, Venetsian kaikkein raskaimpia taidepitsejä, Alenconin pistepitsiä (sic!) ja Bruggen rikasta ja kuninkaallista, melkeinpä uskonnollisen ihanaa. Näytti siltä kuin itse rättien jumala olisi pystyttänyt oman alttarinsa osastolle." s.502

Pitseihin liittyy kirjan dramaattinen käännekin, kun eräs rouvista ei kykene enää hillitsemään tavaranhimoaan vaan alkaa varastella. Kun hänet tutkitaan, löytyy hameiden poimuista 1000 frangia metriltä maksavaa pitsiä 12 metrin kerä, ja 14000 frangin arvosta muita pitsitavaroita. Kallista, ylellistä - onkohan enää nykypäivinä mitään tekstiiliä, joka olisi noin hinnakasta?

Välihuomio: taideprojekti

Teen minä muutakin kuin nuohoan arkistoja ja arvostelen kauppojen pitsejä. Ukkokullan kanssa aloittelemme taideprojektia, josta tässä näyte, seuraavat osat löytyvät sitten täältä. Minä teen pohjat ja ukkokulta piirtää.
This is a preview of an art project I'm doing together with my husband. I create the base and my husband draws the final art. 

Pitsikesän kesäpitsit

Kuinkahan kauan pitsi pysyy vielä muodissa? Jos oikein muistan, pitsihuuma alkoi joskus 2007 tienoilla, eikä näytä vielä laantumisen merkkejä. Mutta mikään ei ole ikuisesti trendikästä, jossain vaiheessa koneommellut pitsitopit ja mekkoset poistuvat kaupoista. Olen jo vähän odotellut, että koska niitä alkaisi valua kirppiksille, vielä ei ole pahemmin näkynyt.

Vaikka pitsiä piisaa kaupoissa, en ole ostanut kuin ihan pari pitsivaatetta, tai äh, ehkä yhden. Öö, tai en yhtään. Olen nimittäin todella, siis to-del-la, tarkka ja nipo pitsieni sekä laadusta että tyylistä, joten lähes jokaisesta pitsivaatteesta löytyy jokin vika. Tai sitten ne ovat niin kalliita, että ovat täysin ulottumattomissani.

Pietarsaaressa kävin sovittamassa Blossom-kaupassa ihania romanttisia pitsimekkoja, ja löysin yhden, jonka olisin mielelläni ostanut - jos se ei isoimmassakin koossa olisi näyttänyt päälläni pitsiseltä nakinkuorelta. Pitsi oli todella mainiota puuvillapohjalle kirjottua tyllipitsiä, josta lähäri ensimmäisessä kuvassa. En muista merkin nimeä, niskalapussa oli keijukainen. Rittis, pyydän taas apuasi merkin tunnistamisessa!

 Vieressä oli Lindex, joten keksin kurkata sinne. Pitäähän sitä ihan ammatin puolesta tietää, mitä kaupoissa myydään. Keräilin syliini läjän pitsivaatteita, ja sovittelin kerrankin ihan rauhassa (pikku Onnetar ei ollut reissussa mukana, vaan mökillä iskän kanssa).

 Täytyy sanoa, että Lindexin pitseissä on yritystä ja ideaa, vaikka kaupan hintataso ja pitsi materiaalina eivät oikein sovi yhteen. Mutta joku tuotepäällikkö tai suunnittelija on kuitenkin parhaansa mukaan koittanut kiertää hinnan asettamat rajoitukset. Esim. tämä ruutuvirkkaukselta näyttävä paita on tehty nähdäkseni pitsiverhokoneella paksusta, pörröisestä tekokuitulangasta. Paksu lanka mahdollistaa nopean tuotannon, ja kaukaa katsoen paita on oikein hauskan näköinen.

Pörröinen lanka ja verhopitsikone yhdistettynä saavat aikaan melko mainion simulaation käsinvirkkauksesta, ja alle parillakympillä. En ole ennen nähnyt tälläistä pitsityyppiä tehtynä tällä langalla. Pisteet innovatiivisesta yhdistelmästä, vaikka itse langasta en välitäkään.

 

 Edullinen versio Pradan pitsihameista parin vuoden takaa. Koneommeltu pitsi on yllättävänkin laadukasta, puuvillaa, siisti kirjontajälki... olisin ostanut tämän, jos vuori ei olisi ollut epämiellyttävä ja harmikseni hame todella hätäiseen ommeltu. Jos satun löytämään tämän alennuksesta, ostan sen pitsin takia, puran ja ompelen uudelleen.

Tässä mekossa oli jotain vetoavaa - simppeli muoto antoi pitsin koristeellisuuen puhua. Raschel-pitsi oli yhdistelmä poyamidia, viskoosia ja puuvillaa, niin että kukkasten tiheät kohdat oli neulottu puuvillasta. Mutta äh, olisin mielummin maksanut mekosta enemmän kuin pyydetyt parikymppiä ja ottanut vastineeksi vähän parempaa laatua. Lopulta ostin kolmet järkevät alushousut (ei pitsiä) ja ensimmäisen Lindex-kuvan vas. reunassa olevan kirjotun topin. Sekin vaatii tosin vähän askartelua tullakseen hyvin istuvaksi, mutta pidin valkokirjonnasta, ja luulen sen olevan monen kesän helppo perusvaate.

Seuraavaksi pitsitrendiksi ennustan vekkipitsiä. Se naittaa kaksi kuumaa trendiä: kevyen läpinäkyvän pitsin ja kevyen liehuvat vekkihameet.

Barmen-pitsikoneen anatomia

 Kun pääsin katsomaan pitsikonetta oikean pitsikonemestarin kanssa, sain aivan uudella tavalla käsityksen sen toimintaperiaatteista. Lassfolkin pitsitehtaalla on siis ollut pääasiassa Barmen-tyyppisiä pyöreitä pitsikoneita (sekä paljon erilaisia nauhakoneita, joista en vielä tiedä juuri mitään). Näitä barmen-pitsikoneita oli tehtaalla kahta tyyppiä:  mittelstick ja feinstick, joista ensimmäinen - esimerkkipitsi kuvassa vasemmalla-  teki karkeampia pitsejä, ja jälkimmäinen - kuvassa oikealla - sirompia. Barmen-koneet keksittiin Saksassa, joten monet koneen osien ym. nimitykset pohjaavat saksaan.

 Tässä pitsikone museon varastossa, mittelstick-tyyppiä. Huomaatte, että kyse ei ole mistään heppoisesta vempeleestä. Kuten on jo tullut pariinkin kertaan mainittua, pitsin valmistaminen ei ole keijukaisten herkkää puuhastelua, vaan kovaäänistä teollisuutta. Sain itseni suhrattua koneöljyyn, kun koitin selvittää koneen salaisuuksia.

 Barmen-koneessa on puolia, jotka on järjestelty pareittain. Tässä koneessa oli 48 puolaa, se on  keskikokoinen. Puolia voi olla jopa yli sata, mutta puolien lisääntyessä kasvaa myös koneen halkaisija. Puolat voivat kiertää koko ympyrän toisiaan kierrellen, ja niiden kierähdykset saavat aikaan pitsin lankojen risteämisen. Pitsi kerääntyy putkilomaisena ylöspäin, ja veitsennäköiset kapineet (joita myös kutsutaan nimellä kniv = veitsi) napauttavat joka liikahduksen jälkeen pitsiä niin, että siitä tulee ryhdikästä. Punainen lanka etualalla on "eisengarn" välilanka, joka pitää pitsiputkilon koossa valmistuksen ajan, mutta vedetään lopuksi pitsistä pois, jolloin putkilo aukeaa. Eisengarn on liukasta, jotta se olisi helppo vetää pitsin lomasta pois.

 Tällä kapistuksella saadaan ronkittua lanka esim. lankarullan vaihtamisen jälkeen oikeaan paikkaan.

 

Jaqcuard-reikäkorttisysteemi ohjaa puolien liikkeitä. Jos kortissa on reikä, puola liikkuu, jos reikää ei ole, se pysyy paikallaan. Yleensä pitsimallit on suunniteltu niin, että tietyt puolat pysyttelevät paikallaan (esimerkiksi yleensä yläreunassa on 1 tai kaksi suoraa lankaa). Paikallaan pysyvään puolaan lanka pitää puolata tiukemmalle kuin ympäriinsä liikkuvaan puolaan.

 

Nämä tylppäpäiset koukut loksahtavat reikäkortin reikään, jos sellainen on, ja liikuttavat tikkua, joka liikuttaa puolan alustaa (noin yksinkertaistetusti selittäen, en osaa kaikkien osien oikeita nimiä). Jos koukku osuu pahviin, mitään ei tapahdu. Kyse on vain alle sentin liikahduksista, jotka saavat koko koneiston toimimaan ja nypläämään suorista langoista pitsiä.

 Häkkyrä, jonka ympärille valmis pitsiputkilo kietoutuu, oli nostettu pois koneen päältä. Se lepäilee kuvassa pitsimankelin päällä, jolla pitsi prässättiin siistiksi myyntiä varten.

Barmen-koneen kaavio löytyi täältä.

En olisi ikinä arvannut, että voin innostua jostain teknisestä laitteesta näin paljon. Jos olisin tiennyt kuinka mahtavia pitsikoneet ovat, olisin saattanut harkita koneinsinöörin uraa. Tai ainakin edes hiukan konetekniikan opintoja, niin että tietäisin vähän miten tälläisiä voisi korjata!