Vogue may 1917

Ostin jokin aika sitten divarista kannettoman Voguen toukokuulta 1917. Kevätmuotia siis, melko ajankohtaista! Kymmenluvun muoti ansaitsee esittelyä, siitä ei liikaa tietoa ole tarjolla. Tiukkavyötäröisestä muodista oli juuri luovuttu, mutta jonkinlaista korsettia mekon alle tarvittiin silti. Ensimmäinen maailmansota oli käynnissä, ja siihen lehdessä viittaillaan (melko kevyessä hengessä) siellä täällä, varsinkin pariisilaisiin militaristisiin muotihattuihin liittyen.

 

Alus- ja yöpuvut tehtiin mitä siroimmista ja hienoimmista kankaista, kuten tässä Crepe de Chinestä. Sääret olivat saavuttaneet tärkeän aseman ihailun kohteena.

Hatut olivat nykysilmäänkin sieviä ja kohtuullisen kokoisia. Ja aivan välttämättömiä joka naiselle, joka tilanteessa.

Väljät mekot henkivät siroutta ja yksinkertaisuutta, poiketen edellisen muotikauden turnyyrien runsaudesta ja monimutkaisuudesta. Pään yli ylle vedettävät, kiinnityksettömät mekot olivat mukavuudessaan aivan toisesta maailmasta kuin nepitettävät, napitettavat ja hakasilla monesta paikkaa kiinnitettävät 1890-luvun vaatteet.

Asiaa asusteista. Tuohon aikaan Vogueta lukevat muodikkaat naiset todellakin seurasivat muotia - se muuttui kerran parissa kuukaudessa ja vaati huomattavasti työtä ja rahaa olla ajankohtaisesti pukeutunut. Siis yläluokan naisten ajankulu, kai. Toisaalta luin joskus jonkin amerikkalaisen pikkukoulun opettajattaren elämänkertaa, jonka vapaa-ajasta suurin osa kului vanhojen vaatteiden purkamiseen ja muodistamiseen. Nykyään muodin seuraaminen ja pukeutuminen on paljon vapaaehtoisempaa ja joustavampaa.

 

 Aurinkovarjot saisivat tulla takaisin, nyt niitä on melko vaikea ostaa! Vain Aasiasta taitaa löytyä.

Olen taas matkalla Pietarsaareen, pääsen katsomaan museolla olevaa pitsikonetta entisen pitsitehtaalaisen kanssa (hän lupasi kertoa kaikkien osien nimet ja mitä niillä tehdään). Huomenna haastattelen Lassfolkin pitsitehtaan perustajan lapsenlasta. Jännittävää!