perjantai 29. kesäkuuta 2012

Sananen maamme arkistolaitoksesta

Oletteko koskaan käyneet Kansalliskirjastossa Helsingissä? Jos vastaus on ei, kannattaa käydä. Siinäpä hieno ja yleviä tunteita herättävä rakennus, ihan tuomiokirkon naapurissa. Ja kauniin arkkitehtuurin lisäksi siellä saa ihan ilmaiseksi tutkia mitä eriskummallisimpia painotuotteita, kymmenien ja satojenkin vuosien takaa. Ihmeellistä ja hienoa. Sekä kansallisarkisto maakuntahaaroineen että kansalliskirjasto ovat suurinta parhautta ja yksi sivistysvaltion hehkeimmistä kukkasista!


Minulle tulee jotenkin lämmin olo, kun näen noutohyllyssä omalla nimelläni varustetun vaaleansinisen lipukkeen. Miljoonien kirjojen joukosta on etsitty juuri minua varten tämä kappale, toimitettu ties mistä maanalaisesta kirjalabyrintistä ja aseteltu hyllyyn lukemista odottamaan. Tulee tunne, että olen tärkeä henkilö :D.


Viimeksi tilasin luettavakseni kirjan "Kukin oma ompelijansa" vuodelta 1915. Todella perusteellinen ja selkeä opaskirja vaateompelusta, alkaen eri kuitujen alkuperästä ja ominaisuuksista. Siinä oli ilokseni pitkät selitykset pitseistä, sekä käsin-, että koneella tehdyistä. Kotimaisia pitsitehtaita siinä ei mainittu, mutta sain uutta tietoa tuon ajan eurooppalaisesta pitsiteollisuudesta.

Vanhat painokuvat koneista ovat minusta huippuhienoja. Alla pari lisää.


Konepitsit elivät tuolloin hienointa kukoistuskauttaan, ne olivat hinnaltaan lähes kaikkien kansankerrosten saatavilla, mutta kukaan ei vielä yhdistänyt niihin halpuutta (mikä yhdistelmä käsittääkseni lopulta hävitti laadukkaat konepitsit kähes kokonaan). Käsintehtyjä huippupitsejä oli vielä jonkinverran saatavilla, joten ne tarjosivat innostavan kilpakumppanin konepitseille. Pitsit olivat muodikkaita, sellaisella pysyväisluonteisella tavalla, joka suosi niihin investoimista. Eli aivan suosikkiaikakauteni, mitä konepitseihin tulee!




 Tätä juttua en ihan käsitä, minusta kuvassa on nimenomaan bobbinet-kudoksen rakenne. En tiedä mikä "tyllikudos" on, jos ei sama kuin bobbinet. Tutkimukset jatkuvat - joko minä tai kirjan kirjoittaja on väärässä.


 Ihanat naiset mittailevat toisiaan.


Lisäksi kirjassa ei, ainakaan niin pitkälle kun sitä ehdin lukea, ollut lainkaan asketismia ja vaatimattomuutta korostavaa moraalista asennetta, joka myöhemmin - luultavasti 1. maailmansodan / suomessa kansalaissodan vaikutuksesta - tuli moneksikymmeneksi vuodeksi pakollinen mauste pukeutumista ja vaatetusompelua käsitteleviin kirjoihin.

Tuon ajan pukumuotia ja valmiita pitsikauluksia ja -hihansuita saksalaisesta tavaratalon katalogista. Paljon pitsiä, röyhöä ja piperrystä yläosassa, mutta simppelit hameet. Kirjassa neuvottiinkiin naisia ompeluttamaan puseronsa ammattiompleijalla, mutta tekemään hameet itse.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti